Parasta just nyt on kohta kaksivuotias poikamme!

17. syyskuuta 2018

Viikko sitten paljastin, että meidän Noelista tulee maaliskuussa isoveli, jos kaikki menee hyvin. Sen kunniaksi ajattelin kertoa, että minkälainen tyyppi meidän perheen tuleva isoveli on. Sulla ehkä onkin jo aika hyvä käsitys hänen luonteestaan ja touhuistaan, jos olet seurannut mun Instagramin storyja tai lukenut toukokuisen postaukseni Noelin kuulumisista.




Arkajalka, mutta samaan aikaan vauhtihirmu


Noel on edelleen ollut aivan älyttömän hyväntuulinen, sopeutuvainen ja tyytyväinen lapsi. Toivon, että se on piirre, joka ei koskaan katoa. Nyt uutena, tai ainakin voimistuneena, piirteenä on tullut ujous. Noel herätti laivalla ollessamme huvittuneisuutta, kun saadessaan haluamansa huomion aikuisilta, pudistikin päätään torjuvasti kulmat kurtussa. :D Kukaan ei onneksi siitä pahastunut, vaan kaikki tuntuivat suhtautuvan poikamme reaktioon huumorilla. 

Tuollainen arkuus ei ole tosiaankaan uusi piirre, sillä musta Noel on aina ollut temperamentiltaan vähän sellainen arka ja tarkkailijaluonne. Hän ei ole koskaan ollut sellainen flirttaileva vauva, vaan suhtautunut varauksella tuntemattomiin. Tunnistan itseäni hänessä siinä, että hän on sellainen hitaasti syttyvä, eikä koskaan lähde suoraa päätä juoksemaan minnekään. Hän ensin tarkkailee ja sitten vasta rohkaistuu. Sen huomasi hyvin, kun oltiin katsomassa laivalla kahtena iltana Kikattavan Kakkiaisen showta; ensimmäisenä iltana hän tuijotti silmiään räpäyttämättä koko puolituntisen shown älyttömän keskittyneesti, mutta toisena iltana intoutui matkimaan tanssiliikkeitä sylissäni sekä taputtamaan jokaisen kappaleen jälkeen. 

Arkuus tuntuu kuitenkin merkittävästi vähentyneen liikkumisen suhteen! Noel juoksee sohvalla ilosta kiljuen ja sitten hyppää pyllyllensä (Ei kuitenkaan onneksi sohvalta alas! :D). Hän rakastaa liukumäkiä ja huutaa niistä hymyssä suin laskiessaan "Huiiiiii!". Pitkälle on menty siitä, kun me jouduttiin pakottamaan hänet kävelemään kävelykärryllä, kun hän oli jo muutaman kuukauden kävellyt tukea vasten. Tiedettiin, että hän osaa, muttei vain uskaltanut itse kokeilla. Arkuuden takia jätettiin polkupyöräkin ostamatta kesäksi, mutta nyt tuntuu, että olisi oikea aika hankkia pyörä. Kyllähän sillä näin syksylläkin ajelee! 


Maailman hauskin lapsi


Noelin mahtava huumorintaju tulee koko ajan vain paremmin ja paremmin esille. Hän tunnistaa vitsit ja pelleilyt sekä hetket, jolloin "kuuluu" nauraa. Hän pelleilee ja hassuttelee oma-aloitteisesti. Ehkä näitkin Instagramista Noelin keksimän papparaistanssin, jolla hän päivittäin hauskuuttaa meitä. Hän myös keksii hauskoja pelleilyleikkejä: eräänä iltana, kun pimeän keittiön ovi oli auki, hän meni ovensuulle ja leikki isoin elkein säikähtäneensä/pelkäävänsä pimeää ja räkätti sen jälkeen hauskalle vitsilleen. Tätä samaa leikkiä toistettiin varmaan parikymmentä kertaa!

Kenellekään meidän lähipiirissä ei ole jäänyt epäselväksi Noelin hyväntuulisuus, huumorintajuisuus ja hassutteleva luonne. Jokainen päivä on oikeasti tosi hauska ja rento tämän aurinkoisen poikamme kanssa! 


Ei-"leikki"


Ehkä hieman odotettavissakin ollut, se kuuluisa jokaisen taaperon vanhemman kiroama, uhma näyttää tekevän tuloaan entistä vahvempana. Tällä viikolla meillä on alkanut "hauska" EI!-leikki. Nimikin sen jo kertoo: kaikki on "EI!". Jos äiti tai isi laittaa auton väärään paikkaan, Noel huutaa eitä, polkee jalkaa ja itkee. Tuollaisia samanlaisia mitättömiä tilanteita on monia. Varmaan tunnistatkin, mistä puhun, jos taaperon ajatuksenkulku on yhtään tuttua! :D

Oon miettinyt, että johtuuko tämä käytös siitä, että Noelia harmittaa, ettei aina ymmärretä häntä, koska hän ei vielä puhu kuin yksittäisiä sanoja silloin tällöin. Täytyy varmaan kuitenkin myöntää, että kyllä se uhmaa taitaa olla. Mitään kovin pahaa ei vielä kuitenkaan ole ilmassa, vaan tällainen draamaileva käytös tuntuu liittyvän pääosin väsymykseen.

Mä toivon, että uhmakkuus menee yhtä helposti ja nopeasti ohi kuin kaikki muutkin vaiheet! Ollaan oltu siinä todella onnekkaita... Toukokuussa kirjoitin postauksen uhmasta ja siitä selviämisestä. Sen jälkeen uhmakkuus rauhoittui, kunnes nyt taas tällä viikolla se on nostanut päätään. Ehkä siis toivoa on, että selvittäisiin helpolla, jos nytkin oli useampi kuukausi rauhallista kautta käynnissä? :D


Parasta just nyt


Autot on aivan ykkösjuttu. Noel leikkii niillä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Niitä bongaillaan ikkunasta sekä osoitellaan innostuneesti ulkona. 

Toisten lasten puuhien seuraaminen ja heidän kanssaan leikkiminen on kesän aikana tullut uutena kivana juttuna. On ollut ihana seurata, miten Noel on alkanut pikkuhiljaa leikkimään toisten lasten kanssa. 

Halit, pusut ja paijaukset ovat iso osa meidän päiviämme. Noel on tosi hellä luonteeltaan, ja tuleekin usean kerran päivässä oma-aloitteisesti hellittelemään meitä.

Laulut ja laululeikit raikaavat meillä monta kertaa päivässä! Ihhahhaa:ta pitää laulaa, kun Noel ratsastaa yksisarvisella tai iskän selässä. Leipuri Hiiva on yksi meidän suosikeista. Pikkumies leikkii siinä innokkaasti mukana. 

Meillä on iltatanssit lähes joka ilta. Noel osoittaa LP-soitinta vaativasti, jolloin Nikke menee valitsemaan kaksi LP-levyä hyllystä ja Noel asettuu mahalleen matolle valmiina valitsemaan kumpi niistä laitetaan soimaan. Kun päätös on tehty ja levy laitettu pyörimään, alkaa villi ja innokas tanssiminen! Jos äiti tai isi erehtyy istahtamaan alas, meidän pikkupomo osoittaa vaativasti kulmat kurtussa ja vaatii takaisin tanssilattialle. Onneksi, mä saan välillä armoa, jolloin riittää pelkkä pään heiluttaminen sohvalla. :D

Meidän sokerihiiri bongaa heti mahdolliset herkut. Häneltä on ihan turha yrittää syödä salassa yhtään mitään!

Piirtäminen on ihan parasta! Noel vähintään pari kertaa päivässä osoittaa lipaston laatikkoa, jossa tietää olevan hänen piirustuspaperinsa ja kynänsä ja sanoo "Piiää!". Meillä on monta hienoa taideteosta jo tallessa! 


Toivon, että rivien välistä välittyy se, miten ylpeä olen Noelista. Hän on niin älytön tsemppari, ilopilleri, hellä ja empaattinen ja siis kaikinpuolin mahtava tyyppi! Hänen perusluonteensa on yksinkertaisesti vaan niin mahtava. Mun elämäni suurin ilo ja onni on olla hänen äitinsä. Hänestä tulee maailman paras isoveli! 

- - - 

Tervetuloa kurkistamaan meidän arkeen Instagramissa sekä seuraamaan blogiani Facebookissa. Tykkäsitkö postauksestani? Olis mahtavaa, jos  rullaisit alaspäin ja painaisit "Tykkää" tai "Jaa"! :) (Facebook pyytää vielä toistaiseksi vahvistamaan tykkäyksen.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti