Uhma tuli taloon - 6 asiaa, jotka kannattaa pitää mielessä, kun uhma raivostuttaa

28. toukokuuta 2018

Huhheijakkaa, mikä pieni kiukkupörriäinen meidän leppoisasta pojastamme on alkanut viime viikkoina kuoriutua!

Kuten jo kerroin Noelin puolitoistavuotispostauksessa, pienen miehen oma tahto on alkanut nostamaan päätään, ja kun sen eteen tulee jokin este, tavarat lentelevät tai pikkusormet raapivat. Sellaista yleistä tyytymättömyyttä tai kokoaikaista huonotuulisuutta ei ole, mutta niitä oikeasti ajoittain aika huvittavia kiukkukohtauksia on alkanut esiintyä päivittäin. Usein ne menevät sekunnissa ohi harhauttamalla, mutta muutaman kerran olen joutunut kiristelemään hampaitani ja hengittelemään syvään.

"Oikea" uhmahan alkaa yleensä kahden vuoden tienoilla. En siis laske näitä tämänhetkisiä kiukkuja viralliseksi uhmaksi, sillä uskon (=pelkään), että pahempaa on vielä tiedossa... Siksipä päätin tehdä tämän postauksen - ihan vaan tsempiksi itselleni ja ehkä myös sulle.




Kuusi asiaa, jotka kannattaa pitää mielessä, kun uhma raivostuttaa


Kun uhma tulee taloon, on se vanhemmille usein kova paikka. Kiukutteleva ja mieltään osoittava taapero voi saada olon ärtyneeksi, vihaiseksi, epätoivoiseksi tai huvittuneeksi. Palauta nämä mieleen, kun uhmaileva lapsii nostaa sen kuuluisan käyrän taivaisiin:

  1.   Uhma, eli tahtoikä, on todella tärkeä kehitysvaihe, jonka kautta lapsi huomaa erillisyytensä vanhemmistaan ja alkaa itsenäistyä. Meidän pikkumuruista kasvaa isoja! Oishan se nyt aika kauheeta, jos lapsi vielä teininäkin roikkuisi paidan helmassa 24/7 ja koputtelisi vessanovea ollessasi pissalla. ':D

 2.   Uhman kautta lapsi oppii ilmaisemaan omat toiveensa, tarpeensa ja halunsa. Hän siis harjoittelee tahtomista. Aika hienoa, että pienestä täysin vanhempiensa armoilla olevasta vauvapötkylästä on kasvanut itseään ja omaa tahtoaan ilmaiseva pieni ihminen!

 3.   Uhmalle tyypillinen käytös kertoo siitä, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Kiukkukohtaukset ja muut uhmailut ovat siis kunnianosoitus ja suuri kiitos rakkaudestasi sekä luomastasi turvallisesta kasvuympäristöstä. 

 4.   Jokaisen uhmakauden jälkeen, lapsi ymmärtää maailmaa ja ympäristöään enemmän. Erittäin tärkeää! Kiukkukohtauksista lapsi saa myös arvokkaita oppitunteja sosiaalisten taitojen kehittymiseksi. 

 5.   Uhmakiukkujen myötä lapsi oppii säätelemään tunteitaan. Seesteisimpiä kausia on  siis luvassa!

 6.  Lopuksi tärkein:  uhma menee ohi. Joskus. :D

Positiivinen ajattelu on se juttu vai mitä? Aina voi ainakin yrittää... ;)




Kammottava vai hullunhauska uhma?


Uhmailu kaikessa kamaluudessaan voi kuitenkin tuoda mukanaan tilanteita, joille ei ehkä sillä hetkellä osaa nauraa, mutta joille myöhemmin kikattaa vedet silmissä. Noelin uhmailu on vasta aivan esiasteilla, mutta haluan silti kertoa mua tähän mennessä eniten naurattaneen uhmailutilanteen:
Olin Noelin kanssa kotikotonani viettämässä isäni kanssa aikaa. Iskä eli ukki oli kokkailemassa keittiössä ja mä istuin olohuoneen nojatuolilla. Noel leikki mun edessäni maton reunalla autolla. En enää muista, mitä Noel teki, mutta kielsin häntä tekemästä sitä. Kiellon johdosta, hän alkoi osoittamaan mieltään kiljahteluilla sekä heittämällä kädessään olleen auton lattialle. Kun toruin auton heittämisestä, hän nousi ylös polkemaan jalkaansa ja käveli päättäväisin askelin keittiöön. Muutaman sekunnin päästä hän käveli luokseni kantaen omaa reppuaan, katsoi mua pahalla silmällä ja heitti reppunsa mielenosoituksellisesti maahan.

Kyllä muuten teki tiukkaa olla nauramatta! Tunteitaan näyttävälle lapsellehan ei saa nauraa, vaan hänet pitää ottaa tosissaan, vaikka reaktio tuntuisi kuinka huvittavalta tahansa. Oli kuitenkin jotenkin superhellyyttävää ja samaan aikaan todella huvittavaa, miten kiukkuiselta Noel näytti ja miten määrätietoisesti hän halusi mulle osoittaa mieltään. Mieti nyt: hän käveli varta vasten keittiöön hakemaan oman reppunsa, jotta saisi heittää sen mielenosoituksena maahan edessäni. :D Voi pientä kiukkukirppuani! 

Innolla ja kauhulla odotan, mitä tuleman pitää! Odotellessani lukisin mielelläni sun hauskimman, kamalimman, traumaattisimman, hellyyttävimmän mieleenpainuvimman uhmistilanteen. 

- - - 

Tervetuloa kurkistamaan meidän arkeen Instagramissa sekä seuraamaan blogiani Facebookissa. Tykkäsitkö postauksestani? Olis mahtavaa, jos  rullaisit alaspäin ja painaisit "Tykkää" tai "Jaa"! :) (Facebook pyytää vielä toistaiseksi vahvistamaan tykkäyksen.)

10 kommenttia :

  1. Mä muistan kun esikoiselle tuli ensimmäinen uhma. Olin ihan järkyttynyt ja kauhuissani et mitä ihmettä. Sit tuli seuraava, ja seuraava ja seuraava ja kaikki vaan toinen toistaan pahempia. Sitten yks äiti sanoi että älä turhaan niitä mieti, kun hän on teini ottaisit ne maahan heittäytymiset paljon mieluummin kuin sen teini-uhman. 😅🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, apua! :D Toi on kyllä varmaan täysin totta... Mutta ehkä sun esikoinen uhmailee nyt pienenä kaikki uhmat ja on teininä aivan unelma. Aina saa toivoa.... :D

      Poista
  2. Aika vasta meillä oli todella vahvatahtoinen uhmailija, nyt alkaa onneksi uhma olla selätetty. Monta kertaa kävi sillä tavalla että puin tytölle vaatteet päälle vaikka hän olisi tahtonut pukea itse. Silloin neiti otti vaatteet pois ja puki ne itse uudelleen :D Saattoi myös käydä niin että hän ei osannutkaan pukea jotain vaatekappaletta ja lopulta pyysi nöyränä apua pukemiseen. Näille tilanteille naurettiin monesti jälkikäteen, vaikka ei se aina niin hauskaa ollut, jos vaikka oli kiire johonkin ja tyttö päätti alkaa riisumaan ja pukemaan uudelleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teillä on alkanut helpottamaan. Mua aivan jännittää, että mitä meillä on edessä! Toivottavasti Noel säilyttää leppoisan luonteensa ja päästään vähällä.

      Aika ihanan omatahtoinen "minä itse" -tyyppi siellä! :D <3 Musta on tärkeää osata nauraa lapsen kanssa yhdessä noille tilanteille jälkeenpäin.

      Poista
  3. Ahahah ihana Noel 😁
    Mä en muista meidän lasten yksittäisiä uhmakohtauksia, koska niitä tulee päivittäin ihan kaikesta kieltämisestä 😂 harvassa on ne kerrat kun toteltaisia ilman mielenosoituksia 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kuulostaapa hermoja raastavalta! Mutta ehkä siihen turtuu? Vai turtuuko? :D Tsemppiä sinne!

      Poista
  4. Meillä on kanssa uhma nostellut päätään viime viikkoina. Koomisia tilanteita riittää, kun neiti heittäytyy muna-asentoon lattialle ja huutaa ei ei ei! Toki hermotkin ovat koetuksella aina välillä.
    Murrosikää odotan jo kauhulla, onhan tyttö selvästi perinyt isänsä temperamentin ja jääräpäisyyden ( lue: ihailtavan määrätietoisuuden ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Määrätietoisuutta tosiaan! ;) Noissa mielenilmaisuissa on aina jotain tosi hellyyttävää, vaikka joutuisi itse puhaltelemaan kiukkua pois.

      Tsemppiä teille! Toivon, että säästytte murrosiän koittaessa vähällä! :'D

      Poista
  5. Voi vitsit kun muistaisikin kyseiset asiat kun se raivostuttava uhmakohtaus tulee. Jos itse suuttuu ja on kiukkuinen niin se vain valitettavasti pahentaa tilannetta. :'D nimimerkillä kokemusta on. Pitäisi ottaa vain syliin ja halata, helpottaa kummasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että se tosiaan pahentaa tilannetta... Mutta ymmärrän myös hyvin, miten se oma hermo voi varsinkin kiireessä mennä! Me vanhemmatkin ollaan kuitenkin ihmisiä. :P

      Poista