Kuusi senttiä ja 700g enemmän rakastettavaa - Tällainen on puolitoistavuotiaamme

11. toukokuuta 2018

Voi vitsit, miten aika on rientänyt! Ihan hullua, että vielä vuosi sitten meillä oli puolivuotias pötkylä ja nyt älyttömän tomera, avulias ja hyväntuulinen poika. Miten paljon vuodessa voikaan oikeasti tapahtua ja lapsi muuttua! Musta tuntuu, että aloitan tällä samalla tavalla jokaisen Noelia koskevan postauksen... Mutta ihan oikeasti, ei sitä  muutosta ja kehitystä voi kuin vain ihmetellä!


Kuusi senttimetriä ja 700 grammaa


Me käytiin toissa päivänä puolitoistavuotisneuvolassa. Olin odottanut sitä innolla, koska halusin tietää, miten Noel on kasvanut. Musta tuntui nimittäin, että hän on viimeisen puolen vuoden aikana kasvanut kovasti pituutta ja hoikistunut niin, etteivät jo aikapäiviä käytössä olleet housut meinaa pysyä enää jalassa! Noel oli kasvanut puolessa vuodessa kuusi senttimetriä eli on nyt pituudeltaan 82,5cm. Painoa oli tullut vain 700g, mikä kuulostaa tosi vähältä, mutta on ihan normaali painonnousu tämän ikäisellä lapsella, joka jo touhuaa kovasti itsekseen. Noel painaa tällä hetkellä siis hiukan reilu 11 kiloa. 

Noel sai kehuja sosiaalisuudestaan. Hän läpäisi kaikki testit ja osasi mm. rakentaa hienon kolmen palikan tornin. Itku tuli siinä vaiheessa, kun piti asettua pedille tutkittavaksi ja mitattavaksi. Isoin itku tuli tietysti vesirokkorokotteen johdosta. Piikin jälkeen terveydenhoitaja sai osakseen erittäin kiukkuisia ja loukkaantuneita katseita meidän pikkumieheltä. Siinä oli naurussa pidättelemistä... :D

Moni tuntuu pohtivan, että kannattaako vesirokkorokotetta ottaa. Me päädyttiin ottamaan se, koska ei sitä turhaan ole rokotusohjelmaan lisätty. Vesirokko on tosi ikävä tauti, jolla voi olla seuraamuksia vielä vuosien päästäkin. Jos niiltä on mahdollisuus välttyä, me ehdottomasti ainakin katsotaan se kortti. 


Hömpöttelevä, mieltään osoittava papupata


Puolitoistavuotias poikamme on edelleen pieni päivänsäteemme. Hän on lähes aina hyväntuulinen kikattelija, joka hölmöilee ja hömpöttelee, jotta saisi muutkin nauramaan. Hän on rauhallinen, joustava, kiltti ja empaattinen. Kun kaverilla on paha mieli, Noel menee silittämään päätä tai halaamaan. Hän halailee äitiä ja isiä paljon sekä lähettelee lentosuukkoja. Hän vilkuttelee kadulla vastaantuleville autoille ja ihmisille. Noel yrittää kaupoissakin saada tuntemattomien huomion, mutta sen saadessaan jähmettyy tuijottamaan suu auki, eikä edes räpäytä silmiään. :D

Noel on alkanut osoittamaan omaa tahtoaan; tavarat lentelevät ja kynnet raapivat, jos jotakin kielletään. Mua aina huvittaa se, miten Noelin silmistä näkee, että hän tietää, ettei raapiminen tai tavaroiden heittäminen ole sallittua, mutta tekee sen silti. :D Tiedättekö sen sellaisen mukamas-kiukkuisen ilmeen, jossa kulmat ovat kurtussa, mutta silmät lempeät ja kyseenalaistavat? Parasta oli, kun hän toissa päivänä haki reppunsa toisesta huoneesta vain heittääkseen sen mielenosoituksena eteeni maahan. :D Hän on tällä viikolla oppinut pyytämään anteeksi halaamalla, ja usein tekeekin niin sen jälkeen kun kysyn, että saako äitiä raapia. 

Vaikka Noel on alkanut näyttämään omaa tahtoaan, on tahdon ilmeneminen kuitenkin tosi pientä ja "laimeata". Kiukku menee itsestään ohi viimeistään minuutin kuluttua. Usein jopa samantien harhauttaessani jollain muulla toiminnalla. Noel on tosi leppoisa ja rauhallinen luonne, joten jännityksellä odotamme, millaiseksi uhma etenee! 

Meidän talossa ei juuri hiljaisia hetkiä ole. Noel nimittäin pitää siitä huolen! :D On täysin päivästä riippuvaista, kuinka paljon hän juttelee oikeilla sanoilla tai omalla kielellään, mutta se on selvä, että juttua riittää KOKO AJAN. Useimmiten hän höpöttelee innoissaan ilmeikkäästi "tä-tä-tä"- tai "ka-ka-ka"-kielillään. Noelin sanavarastossa on kuitenkin about 15 sanaa, jotka toistuvat päivittäin. Joinakin päivinä hän puhuu rohkeammin, jolloin hän saattaa sanoa kahdenkin sanan lauseita. Esimerkiksi viime viikolla hän oli lähdössä Niken kanssa ulos ja osoitti mulle vaunujaan. Hän ensin sanoi pienen hakemisen jälkeen sanan "ottaa" ja sen jälkeen "tämä". Noel siis kysyi multa, että ottavatko he vaunut mukaansa. Kun vastasin kieltävästi, hän nyökkäsi ja lähti kävelemään eteenpäin. 


Kaikkiruokainen suursyömäri


Noel on edelleen reipas ruokailija. Hän syö kaikkea hyvällä ruokahalulla. Tai no, pinaattikeitto ja tonnikala eivät maistu yhtä hyvin  kuin muut ruoat, mutta ne ovat ainoat tähän asti. Noel on tosi ennakkoluuloton maistelija, ja musta tuntuukin, että food is life on hänen elämänfilosofiansa. :D 

Noelin lemppareita tällä hetkellä ovat päärynä, mansikka, viinirypäleet, kuivattu luumu, juusto, tuorejuustot, Lidlin taatelipatukat, xylitol-pastillit sekä erilaiset jugurtit. On hankalaa yrittää keksiä lemppareita, koska Noel ei ole valikoiva syömäri. Nuo ovat kuitenkin sellaisia, jotka yleensä katoavat lautaselta ensimmäisenä. 

Vesi on Noelin ehdoton lempparijuoma. Hän joisi ison pullollisen kerralla tyhjäksi, jos sellainen hänelle annettaisiin. Hän juo vettä ruoan kanssa sekä noin desin nukkumaan mennessään. Maitoa Noel ei juo ollenkaan. Ollaan sitä aina silloin tällöin tarjottu, mutta Noelin maha ei tunnu kestävän sitä. 

Me ei olla kovin tarkkoja herkkujen suhteen. Noel saa niitä, jos itsekin syödään. Tuskin ketään yllättää aiemman tekstini perusteella, jos kerron, että kaikki herkut kelpaavat meidän herkkusuulle. :P Suklaa, muumikeksit ja jäätelö tuntuvat olevan etenkin hänen mieleensä. 


Meille tuli sittenkin autopoika


Noelin mielestä tällä hetkellä ehdottomasti parasta ovat autot ja moottoripyörät. Niitä bongaillaan ikkunasta, ulkona ollessa ja autosta. Oikeastaan ihan mistä ja koska tahansa! Noelilla tuntuu olevan jatkuvasti auto- ja motskaritutka päällä, koska jos ulkoa kuuluu vähän kovempaa pärinää, osoittaa hän heti innostuneena ikkunaan, vaikkei edes oltaisi ikkunan ääressä. 

kirjoitinkin mun ajatuksistani/peloistani sen suhteen, etten haluaisi kasvattaa  pojastani kliseistä poikaa, joka tykkää autoista. Tästä syystä me ollaan tarjottu hänelle monenlaisia leluja ja tarkkailtu herkästi Noelin kiinnostuksenkohteita. Jotenkin  ne autot silti löysivät tiensä meidän pojan sydämeen. Vaikka mua vähän ärsyttää, että Noel innostui autoista, koska mua itseäni ei kiinnosta ne tippaakaan, on tosi mahtavaa seurata vierestä toisen suurta innostusta ja onnea. Kyllähän se väistämättä tarttuu muhun itseenikin ja huomaan jatkuvasti etsiväni Noelille jännittävää ja innostavaa katseltavaa. Ostin Lidlistäkin mahtavat pienet autokirjat, joiden avulla voin itsekin samalla opetella erilaisten moottoriajoneuvojen nimityksiä. Kirjat ovat osoittautuneet Noelin lemppareiksi! 





Nahkatakki / lahjana saatu     Lippis & t-paita / kirppis     Kollaritakki / Lindex     
Housut / Zara     Kengät / Ecco

Parasta just nyt 


Tanssiminen. Noel alkaa tanssimaan lähes aina kuullessaan musiikkia. Aiemmin hän hytkyi ja pyöritteli lanteitaan, mutta nyt hän asettuu jäykäksi kuin mäkihyppääjä ja nousee varpailleen kädet ylhäällä, kyykkyyn kädet eteenpäin osoitt ja taas uudelleen varpailleen kattoon kurottaen. 

Isin kanssa pelleileminen. Kukaan ei edelleenkään saa Noelia nauramaan yhtä makeasti kuin Nikke. Ihan parasta on, jos isi menee piiloon ja säikäyttää! 

Hiekkaleikit. Hiekan lapioiminen ämpäriin, äidin tekemien hiekkakakkujen tuhoaminen sekä kakkumuotin taputteleminen "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" -lorun tahtiin ovat Noelin uusimpia lempparijuttuja.

Teltta. Meillä on olkkarissa sellainen tiipii-teltta, joka aina silloin tällöin pystytetään Noelia varten. Hän rakastaa mennä sinne piiloon, napostelemaan välipalaansa tai lukemaan kirjoja. Se on myös oiva paikka pitää pieni lepohetki leikkien keskellä.

Kaikenlaiset autot ja moottoripyörät. Niitä pitää ihmetellä ikkunasta ja ulkona. Niistä luetaan ja niillä leikitään pöristellen. 

Äidin lusikka. Noel ajautuu aina päiväunille mennessämme, yöllä unissaan  tai viimeistään aamulla torkkuessaan mun lusikkaan. Hän tuntuu nauttivan mun läheisyydestä tällä hetkellä erityisen paljon. Sehän ei tätä äitiä haittaa... ;)

Muurahaiset ynnä muut kevään mukanaan tuomat ihmeteltävät. Jos maa vilisee muurahaisia, ei Noel malta liikkua minnekään. Muurahaisia on osoiteltava kysyen, ihmetellen ja innostuneesti. Niitä ois myös kauhean kiva napata kiinni pikkusormilla, mutta sen tietysti kiellän.

- - - 


Tällainen on meidän puolitoistavuotias pikkumurumme. Mulla olisi paljon muutakin kerrottavaa hänestä, joten saa kysyä, jos en huomannut kertoa jostakin sua kiinnostavasta seikasta. :) Musta on aina hauska kuulla samanikäisten lasten kuulumisia! 

Ja taas mä sen tähän loppuun totean: on onni olla näin hyväntuulisen, helpon ja suloisen pojan äiti. Me rakastetaan häntä maailman eniten - kuten asiaan tietysti kuuluu. ;)  Odotetaan Niken kanssa jo kovasti, että Noelin puhuminen entisestään kehittyy, jotta päästään kunnolla höpöttelemään hänen kanssaan. Tai ainakin nyt vielä odotamme. Asia saattaa olla eri sitten, kun papupatamme pääsee tositoimiin. :D

- - - 


Tervetuloa kurkistamaan meidän arkeen Instagramissa sekä seuraamaan blogiani Facebookissa. Tykkäsitkö postauksestani? Olis mahtavaa, jos  rullaisit alaspäin ja painaisit "Tykkää" tai "Jaa"! :) (Facebook pyytää vielä toistaiseksi vahvistamaan tykkäyksen.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti