Taaperon kanssa Tampereella: Muumimuseo ja ensimmäinen junamatka

6. maaliskuuta 2018

Mä ehdinkin jo lauantaina höpötellä Instagramin story-puolelle meidän mahtavan kivasta perjantaipäivästä Tampereella. Äitini kertoi lähtevänsä viettämään tätini kanssa hänen syntymäpäiväänsä Tampereelle, jolloin mä sain loistoidean lyöttäytyä Noelin kanssa heidän mukaansa. Arvelin, ettei kumpikaan heistä pistä vastaan. ;) Siispä suuntasimme perjantaina aamupäivällä porukalla junalla Tampereelle!

Mua jännitti ihan älyttömästi, miten Noel viihtyisi junassa. Mä sain onneksi varattua paikan äitini ja tätini edestä, mikä helpotti tietysti matkantekoa, kun mun ei tarvinnut olla Noelin kanssa yksin. Äitini nappasikin jo ennen junan lähtöä pojan syliinsä, jossa hän viihtyikin lähes koko matkan. Mulla oli ihan vaikeuksia istua vaan! :D Tuntui niin oudolta, että sai vain olla. Jouduin oikein miettimään, että mitenkäs sitä oltiinkaan rennosti... 

Loppumatkasta Noel alkoi väsähtämään, koska päikkäriaika alkoi olla nurkan takana, joten hän alkoi kaipaamaan äidin syliin. Hiukan ennen Tampereelle saapumista, käytiin katsastamassa leikkivaunukin. Mä en pystyisi muuten matkustamaan siellä! Koska se sijaitsi vaunun toisessa kerroksessa, se hytkyi ja heilui kuin vene aallokossa. Hyh, en kykene. 

Kaiken kaikkiaan  junamatka meni ihan älyttömän hyvin! Noel viihtyi ja oli rauhallinen oma itsensä. Aivan turhaan siis murehdin, taas. :D 

Kun päästiin puolenpäivän aikaan Tampereelle, mentiin heti lounaalle. Noel nukahti jo ennen junasta poistumista vaunuihin, joten mäkin sain ihan rauhassa nautiskella lounaastani. Poikani heräsi  juuri sopivasti, kun oltiin saatu syötyä, joten tarjoilin hänellekin lounaan ennen Muumimuseoon suuntaamista. 

Muumimuseossa vieraileminen oli meidän päivän ainoa agenda. Minä ja Nikke ollaan molemmat ihan älyttömiä Muumi-faneja, ja ollaan onnistuneesti saatu tartutettua fanittamisemme poikaammekin. Kun päästiin sisään Tampere-taloon, Noel alkoikin heti innostuneesti osoittelemaan ensimmäistä näkemäänsä muumihahmoa. Oltiin siis selvästi tultu ihan oikeaan paikkaan hänen mielestään! ;) 

Me kaikki vähän epäiltiin, että saisiko noin pieni lapsi mitään irti Muumimuseosta tai kokisiko hän hämärän esittelytilan pelottavana. Kaikki huolemme osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä Noel oli AIVAN FIILIKSISSÄ koko museovierailun ajan. Hän nautti siitä, että sai kävellä ja mennä itseksensä näyttelytilassa. Hän pysähtyi ihmettelemään muita lapsia ja osoitteli innoissaan ympärilleen varsinkin silloin, kun löysi uuden jättikokoisen Muumi-kirjan kannen. Äitini juoksi Noelin perässä, joten mä sain rauhassa ihmetellä Tove Janssonin upeita alkuperäispiirroksia. 

Näyttelyn alakerrasta löytyi kuitenkin aivan yliveto juttu Noelin mielestä: interaktiivinen hattivatti-seinä! Kun seinällä olevia hattivatteja kosketti, ukkospilvestä tuli salama, joka sähköisti hattivatit. Noel kävi varmaan kolmekymmentä kertaa läpsäisemässä hattivatteja, minkä jälkeen taputti itselleen tyytyväisenä ja tarkisti, että me muutkin taputimme hänelle. Sitä iloa ja onnea oli ihana seurata! Mua niin harmitti, ettei tilanteesta saanut ottaa kuvia. Museossa oli nimittäin tekijänoikeussyiden takia vain yksi paikka, jossa sai ottaa kuvia. 

Satuimme muuten saapumaan näyttelyn alakertaan sopivaan aikaan, sillä pääsimme nauttimaan sellistin soittamasta musiikista! Noel oli niin suloinen, kun heilutteli päätään musiikin tahdissa. Kun sellisti lopetti soittamisen kappaleiden välissä, oli poikani ensimmäisenä lyömässä käsiään yhteen kiitokseksi kauniista kappaleesta. 

Uskallan siis suositella Muumimuseota myös pienemmillekin lapsille! Pieni taapero ei ehkä malta keskittyä näyttelyyn, mutta saa silti hauskan elämyksen. Muumimuseossa oli selvästi mietitty myös pieniä lapsia, sillä näyttely oli rakennettu moneen tasoon; ihmeteltävää löytyi siis lattianrajasta asti. Erilaiset interaktiiviset jutut tuntuivat myös olevan lasten suosikkeja. Jokaisesta muumikirjasta oli muuten rakennettu yksi kohtaus pienoismallein, ja nappia painamalla pystyi kuuntelemaan pätkän kyseisestä kirjasta. Aika hauska elämys, joka saattaa innostaa lapsia lukemaan alkuperäisiä muumikirjoja. 

Ainoa, tosin aika hölmö miinus, tulee siitä, että sekä museon sisäpuolella että ulkopuolella olevissa kuvauspaikoissa oli aivan älyttömän huono valaistus! Salaman kanssa olisi voinut olla paremmat mahdollisuudet onnistua kuvien kanssa, mutta ilman sitä oli aika mahdottomuus saada kivaa kuvaa. Mä olisin halunnut saada Noelille ihanan muiston museovierailusta, mutta en ole yhtään tyytyväinen siellä ottamiini kuviin! Musta olisi kiva, että jos kuvien ottamiseen on varattu tietyt paikat, olisi niissä hyvä valaistus, jotta vielä mua amatöörimpikin kuvaaja saisi muiston vierailustaan. 

Muumimuseon jälkeen lähdettiin kävelemään kauppahallille, koska tätini oli luvannut ostaa mummolleni jotain tiettyä viineriä sieltä. Sain keskittyä kävelymatkalla Tampereen keskustan ihmettelemiseen, koska äitini työnsi Noelin rattaita. Mä niin nautin, kun kuulin ja näin, miten hauskaa äidilläni (a.k.a. mamma) ja Noelilla oli! Poikani kikatus ja riemunkiljahdukset sekä äitini ujellukset ja muut hauskuttamisen äänet toivat hymyn väistämättä myös mun huulilleni. 

Mä en ollut muuten vuosiin käynyt kauppahallissa! En siis edes täällä Helsingissä, vaikka tästä läheltä Hakaniemestäkin sellainen löytyy. Me suunniteltiin ostavamme kotimatkalle evästä hallista, mutta harmiksemme moni paikka oli jo sulkenut ovensa. Onneksi, ihmeteltävää kuitenkin löytyi, kuten tämä alla oleva supersöpö vihannes- ja hedelmäkoju. 

Bongaa Milla! ;)
Ennen kotimatkaa käytiin pikapyörähdyksellä Stockmannilla ostamassa mulle MAC:n pisteeltä uusi meikkivoide. Sen jälkeen napattiin matkaeväät viereisestä Burger Kingista, ja lähdettiin asemalle odottamaan junaa. 

Meillä kävi ihan älyttömän hyvä tuuri, sillä paluulippuja ostaessamme, myyjä kertoi perhehytin olevan vapaana. Me ei edes tiedetty sellaisen olemassaolosta! Ja siis se perhehytti oli ihana: neljä tuolia, pöytä sekä pieni leikkipaikka. Rattaatkin mahtuivat sinne! Me oltiin siis nelistään suljettujen ovien takana koko kotimatka! Perhehytti todella kruunasi meidän muutenkin tosi kivan päivän! 

Meillä oli nelistään niin mukava päivä, että päätettiin tehdä keväällä uusi vastaava reissu. Mä olin niin ylpeä siitä, miten mahtavasti Noel jaksoi koko päivän! Hän ei kiukutellut tai ollut tyytymätön kertaakaan. Vaikka hän meinasi sekä Muumimuseon jälkeen että kotimatkalla väsähtää, hän ei siltikään kiukutellut. Ei siis ole liioiteltua todeta, että Noel on maailman paras reissuseura. ;)

Kiitos vielä äidilleni ja tädilleni mukavasta päivästä! Pidetään huolta, että OIKEASTI tehdään uusi reissu keväämmällä. 

Onko VR:n perhehytti muuten sulle tuttu? Olisi kiva myös kuulla suosituksia taaperolle sopivista museoista tai muista hauskoista näyttelyistä! 

4 kommenttia :

  1. Mä törmään tuon meidän neidin kanssa jatkuvasti siihen, että murehdin turhaan, milloin mistäkin. Pitäisi vaan oppia luottamaan siihen, että hyvin kaikki menee.
    Huikean kuuloinen reissu ollut teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Koskahan sitä oppii luottamaan vai oppiiko koskaan?! :D Ehkä meidän vanhempien tehtävä on jatkuva murehtiminen - niin hyvässä kuin pahassa. :P

      Huikea se tosiaan oli!

      Poista
  2. Tulkaa joskus tänne sillain et treffataan jossain 😊❤️

    VastaaPoista