Jatko-osa: Mitä te kertoisitte ensimmäistä lastaan odottavalle?

27. maaliskuuta 2018

Kokosin taannoin postaukseen asioita, jotka kertoisin ensimmäistä lastaan odottavalle. Raskausaika ja lapsen syntymä tuovat mukanaan niin paljon kaikkea uutta, että vaikka kuinka yrittäisi olla aktiivinen odottaja, ei kaikkea kertakaikkiaan edes osaisi kysyä! Suurena apuna on tietysti vertaistoverit, ystävät tai sukulaiset, jotka ovat jo kokeneet sen, mitä sinulla on edessäsi. 

Koska mun muistini ja aivokapasiteettini ovat rajallisia, jaoin postaukseni tuoreeltaan Facebookissa. Sain siihen paljon kommentteja, joista nousi esiin monta sellaista asiaa, joita en sillä hetkellä tajunnut kirjoittaa tai edes osannut ajatella.  Onneksi on some, sillä nyt saan ilokseni lisätä monta tärkeää asiaa edelliseen listaukseen. (Tummennettujen lauseiden pääpointti on otettu some-viesteistä, mutta muotoiltu uudestaan omaan suuhuni sopiviksi.)

Raskausaika


Kerro toiveesi synnytyksen suhteen; sinä voit olla synnytystilanteessa aktiivinen toimija. Usein synnyttäjät "käsketään" ponnistamaan puolimakaavassa asennossa, koska se ilmeisesti on kätilölle ergonomisin työasento. Olen kuitenkin kuullut, että esimerkiksi nelinkontin synnyttäminen vähentäisi repeämisriskiä, ja olisi näin ollen synnyttäjälle parempi vaihtoehto. 

Lantionpohjalihasten tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa, vaikka allekirjoittaneella niiden treenaaminen on jäänyt hävettävän vähäksi (mutta onneksi ne ovat ihan OK-kunnossa siitä huolimatta! :D). Raskausaika ja alatiesynnytykset ovat kova koettelemus lantionpohjalihaksille. Jos ne eivät ole kunnossa, saattaa esiintyä esimerkiksi virtsankarkailua.

Synnytyksessä - synnytystavasta huolimatta - on aina riskejä. Se on hyvä tiedostaa, mutta riskien ei missään nimessä saa antaa vallata mieltä. Toiset sanovat, etteivät halua kuulla riskeistä etukäteen, toiset taas ottavat etukäteen mahdollisimman hyvin selvää, jotta osaavat epäonnisen tilanteen sattuessa toimia.

Raskaudesta palautuessa saattaa olla, etteivät vatsalihakset kuroudu takaisin omille paikoilleen. Tällöin sanotaan, että on vatsalihasten erkauma. Mä olin raskausaikana kuullut erkauman mahdollisuudesta. Kun menin jälkitarkastukseen ja pyysin lääkäriä tsekkaamaan vatsalihakseni erkauman varalta, totesi lääkäri tähän, että: "Se nyt vaan on sellanen naisten netistä keksimä juttu." Mä hämmennyin niin totaalisesti, että jätin koko asian siihen. Tuntui, ettei lääkärikään ollut tietoinen erkauman yleisyydestä! Erkauma näkyy esimerkiksi pömpöttävänä vatsana. (Lue lisää tästä YLE:n artikkelista.) 


Vauva-arki


Imetys ei välttämättä lähde sujumaan kuin tanssi. Mä jotenkin oletin, että heti, kun vauva saa nännin suuhunsa, alan vain imettämään. Meillä meni kuitenkin melkein vuorokausi ennen kuin poikani tajusi, mitä nännille pitäisi tehdä. Sen jälkeen odottelin, että maito lähtisi nousemaan, jottei lisämaitoa tarvittaisi. Mulla nousi maito vasta neljäntenä päivänä, ensimmäisen kotona vietetyn yön jälkeen. Muita imetysvaikeuksia voi ilmetä esimerkiksi maidon runsauden takia (suihkutissit ja niiden aiheuttamat vatsanpurut vauvalle) sekä pitkään jatkuva kivulias imetys, johon voi olla syynä esimerkiksi vauvan kireän huulijänteen aiheuttama huono imuote. (Lämmin suositus Facebookin Imetyksen tuki ry:n ryhmälle! Lue lisäksi mun postaukseni siitä, miten imetys lähti mulla käyntiin sekä imetyksen lopettamisen seurauksista.)

Vuorokausirytmi voi heittää häränpyllyä vastasyntyneen kanssa. Kellonajat saattavat menettää merkityksenä, sillä pieni vauva ei tunnista, onko päivä vai yö. Noel esimerkiksi oli aina  raskausaikana vilkkaimmillaan öisin, mikä näkyi syntymän jälkeen sillä, että me mentiin yöunille paljon totuttua myöhemmin. Onneksi meillä ei ollut mitään muut kuin aikaa, joten nukuttiin sitten pitkälle aamuun! :)

Anna myös isän hoitaa lastanne. Levännyt äiti on parempi äiti. Niin yksinkertaista se on. 

Kun susta tuntuu, että et jaksa/pysty/kykene/ehdi, pyydä apua! Ei todellakaan ole noloa pyytää apua, vaan se kertoo viisaudestasi. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidä, jaksaa yksin.


Älä säikähdä mun kulmakarvojani, niissä on microbladingit parantumassa parhaillaan! ;)

Äitiys


Äitiys tuo mukanaan laajan kirjon erilaisia tunteita. Valtavia rakkaudentunteita, suuria pelkoja, babybluesin (synnytyksen jälkeinen alakulo) ja paljon muuta! Tunteita ei pidä säikähtää, ne kuuluvat asiaan. Muista puhua avoimesti luottohenkilöllesi tunteistasi.

On normaalia, että sisälläsi herää negatiivisia tunteita lastasi kohtaan. Se ei tee sinusta huonoa äitiä, se kuuluu asiaan. Kun näin käy, on hyvä esimerkiksi hengittää syvään, laskea kymmeneen ja vasta sitten kohdata lapsi. Me äiditkin ollaan ihmisiä, joten myös omaan lapseen turhautuminen on normaalia.

Koska äitiys imaisee TODELLA helposti mukanaan, on tärkeää muistaa ottaa omia hetkiä. Tee jotain, mistä nautit - ja mielellään kodin ulkopuolella, että saat oikeasti omaa aikaa. ;)

Todella tärkeä neuvo: älä stressaa, kaiken kyllä oppii. Mä en osannut käsitellä vauvoja ennen Noelin syntymää, mutta niin vaan opin! Luota itseesi ja omiin taitoihisi.

Tärkein: et tule ikinä kokemaan yhtä suurta rakkautta kuin tunnet omaa lastasi kohtaan. Se rakkaus on maailman mahtavin voima. 

Mitä sinä lisäisit tähän listaan? Lue mun listaamat asiat tästä tammikuisesta postauksesta.

- - - 

Tervetuloa kurkistamaan meidän arkeen Instagramissa sekä seuraamaan blogiani Facebookissa. Jos tykkäsit postauksesta, rullaa alaspäin ja paina tykkää tai jaa! (Facebook pyytää vielä toistaiseksi vahvistamaan tykkäyksen.)

4 kommenttia :

  1. Tuoreelle vanhemmalle sanoisin, että muistathan, että sinä olet paras vanhempi lapsellesi, vaikka olisit kuinka väsynyt ja uupunut, joskus vihainen tai ymmälläsi, sinä olet paras.
    Ja kohtele itseäsi niin kuin haluat lapsesi jonain päivänä aikuisena ja ehkä vanhempana itseään kohtelevan.
    <3, J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ja tärkeitä neuvoja! <3 Kiitos, että muistutit näistä asioista.

      Poista
  2. Kiitos ihana Milla. Vanhemmuus on hienoin "duuni", mitä olen koskaan kokenut. Oon omassa blogissani kirjoittanut mm. siitä, miten oma vanhemmuus hioutuu yllättävässä, hyvin raskaassa elämänvaiheessa. Elämä opettaa selviytymään ja lapset opettavat meitä vanhemmiksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen oon myös minä huomannut, että vanhemmuutta ei voi etukäteen suunnitella. Tai voi tietyissä määrin, mutta kyllä se arki ja elämä opettaa kaikista eniten vanhemmuudesta. Oma lapsi tietysti myös! Täysin samaa mieltä olen tuosta, että vanhemmuus on hienoin "duuni" ikinä. Sen oikeastaan tajusi heti ensimmäisinä päivinä äidiksi tulemisen jälkeen.

      Poista