PAINONPUDOTUSPROJEKTI: 1. kuukausi - pettynyt ja turhautunut olo

3. helmikuuta 2018

Pari viikkoa sitten kirjoitin teille ensimmäisen postauksen painonpudotusprojektiini liittyen. Dukan-dieetti siis jäi postauksessa luetelluista syistä, ja tarkoitukseni oli siirtyä noudattamaan ystävältäni saamaani ruokavaliosuunnitelmaa. Mua jo silloin pelotti, miten pärjäisin ilman tiukkoja rajoja. No, voin tässä vain todeta, että tunnen itseni ilmeisen hyvin. Viimeiset kaksi viikkoa nimittäin ovat menneet painonpudotusprojektin osalta TODELLA vaihtelevasti. 

Mitä mä oon syönyt?
Joinakin päivinä olen noudattanut ruokavaliosuunnitelmaa tarkasti, joinakin päivinä taas itsekuri on ollut nollassa... Silloin olen joko syönyt take away -sapuskaa tai herkutellut. Jos pitäisi arvioida, miten päivät ovat jakautuneet, uskaltaisin ehkä arvioida, että olen 40% syönyt oikein ja 60% lipsunut ruokavaliosuunnitelmasta jotenkin. Tokihan se on parempi kuin ennen, mutta kyllä tässä on roimasti parannettavaa vielä!

Lipsumiset ovat johtuneet pääasiassa siitä, ettei jääkaapissa ole ollut heti valmista ruokaa. Silloin, kun on valmiita aterioita, ei ole syytä olla syömättä. Mulla ainakin käy niin, että kävelen jääkaapille todetakseni, ettei siellä ole mitään nopeaa syötävää, joten jätän syömättä. Myöhemmin palaan valmistamaan ruokaa, mutta nappaan jotain nopeaa energiaboostia samalla. Paha tapa, josta pitäisi päästä eroon, tiedän. Ensi viikolle hyvä tavoite onkin olla aterioiden suhteen suunnitelmallisempi sekä syödä heti nälän iskiessä.

Miten mä oon liikkunut?
Mä oon kuluneella viikolla käynyt kolmesti kävelylenkillä. Se on kolme kertaa enemmän kuin aiemmin, joten olen ylpeä itsestäni! Tulevalla viikolla aion vielä entisestäkin skarpata, jotta saan vähän vauhtia painonpudottamiseen. Sovin ystäväni kanssa lenkkitreffejäkin, joten no excuses ainakaan niinä päivinä. ;) 

Kovasti toivoisin jo kevättä, jotta lenkkeily olisi mukavampaa! Yritän kuitenkin omaksua vähemmän mukavuudenhaluisen asenteen, jonka voimin toivottavasti tulen lenkkeilemään säästä riippumatta. Tai no, torstaista lumimyrskyä vastaavalla ilmalla lukittaudun kyllä sisälle hyvällä omatunnolla. :D  Esimerkki tavoittelemastani asenteenmuutoksesta: 

vanha mukavuudenhaluinen Milla: "Yhyy, en halua ulos lenkille, koska siellä ei pääse vaunujen kanssa eteenpäin lumen takia!
vs.
uusi Milla: "Lumi tuo lisätehoa vaunulenkille, bring it on talvi!"

Mä haaveilen myös aloittavani kotijoogan tai -pilateksen, mutta toistaiseksi mua estelee se, etten tiedä teenkö liikkeitä oikein. Tokihan netistä löytyy erilaisia tutoriaaleja, mutta mua epäilyttää omat taitoni. Jotenkin tuntuu, että mun kroppani on aivan tumpelotohelo, joka ei osaa tehdä mitään. Pitäisi löytää joku keino, jonka avulla saisin fiiliksen, että kroppani pystyy ja osaa tehdä, jos vain uskallan edes kokeilla. Itseluottamus on jotenkin aivan nollassa. MUTTA, kaikesta huolimatta aion edetä positiivisin mielin ja pienin askelin eteenpäin. Mun tavoitteenani on kuitenkin saada liikunta pysyväksi osaksi elämääni, rutiiniksi, eikä vain tiputtaa painoa. 

Mitä vaaka nyt näyttää?
En tiedä, kun en oo uskaltautunut vaa'alle! En vaan halua nähdä, että painoa olisi palautunut, joten mieluummin jätän menemättä. Varsinkin nyt, kun on ollut se aika kuukaudesta, jolloin kroppa ainakin mulla kerää nestettä... 

Jos - tai siis KUN - saan vielä entisestään skarpattua, käyn vaa'alla parin viikon päästä. Jotkut sanoo, että vaa'alla ravaamisen sijasta painonpudotusprojektin etenemistä kannattaisi seurata esim. vaatteiden tai mittanauhan avulla. Mua kuitenkin motivoi kaikista eniten juurikin se vaa'an lukema, vaikka tiedänkin, ettei sitä saa sokeasti tuijottaa. Paino nimittäin voi vaihdella päivittäin esimerkiksi juuri kuukautiskierron tai vaikka vatsantoiminnan vuoksi. En tiedä onko ajatuksessani mitään perää, mutta jotenkin tuntuu, että tuloksia pystyy seuraamaan nopeammin vaa'an avulla.

Mikä fiilis nyt on?
Jos ihan rehellisesti sanon: pettynyt. Mä oon pettynyt itseeni, etten oo pystynyt olemaan tiukkana herkuttelun ja ruokavalion suhteen. Ruokavalio on kuitenkin se pääasia, jos tavoittelee kevyempää olotilaa. Se on kaiken A ja O. En ymmärrä, mikä siinä herkuttomuudessa on niin kamalan vaikeaa muka? Kun sanoo ääneen: "Nyt en enää herkuttele", asia tuntuu sillä hetkellä hyvin yksinkertaiselta. Miksei se sitä sitten todellisuudessa ole?! Voihan sokerikoukku sentään! 

Tästä on suunta vain ylöspäin, joten ensi viikolla täytyy vain olla suunnitelmallisempi aterioiden suhteen sekä yrittää kaivaa itsekuri jostain sokerikoukun syövereistä. Jos saan yhden viikon sujumaan puhtaasti, on seuraava viikko jo paljon helpompi. Tiedän myös, että jos saan liikuntaa lisättyä, vähenee herkutteluhimokin. Mulla ainakin käy niin, että urheilemisen myötä halu syödä terveellisesti lisääntyy.

Vaikeuksien kautta voittoon, niin se vaan menee! Elämäntapamuutoksen tekeminen ei ole ikinä helppoa. Pysyvän muutoksen aikaansaaminen vie aikaa sekä vaatii itsekuria ja sitkeyttä. Epäonnistumiset kuuluvat asiaan, mutta niiden jälkeen on vain ponnistettava uudestaan omaa tavoitetta kohti. Hiljaa hyvä tulee. 

Kaikki nuo yllä olevat lauseet ovat kliseitä, mutta niin tosia! Niitä on hyvä välillä palautella mieleen. Nyt siis vaan sitkeästi eteenpäin! Parin viikon päästä pääsen toivottavasti raportoimaan teille tuloksia. ;)

Koska ruoka nyt on vaan niin hyvää! Välillä saa ja pitää herkutella - kunhan ei joka päivä. ;)







16 kommenttia :

  1. Heei älä turhaan ole pettynyt! Toki kannattaa kohti tavoitteita pyrkiä, mutta rauhassa ja omalla tavalla. Pienillä valinnoilla! Se on tärkeää, että niistä muutoksista tulee pysyvä osa arkea, eikä vaan jotain, mitä on "pakko" tehdä. Yritä löytää helppoja terveellisiä reseptejä, joita voi kokkailla esimerkiksi isomman määrän kaappiin odottamaan. Ihan perus ruoat on hyviä - esimerkiksi makaroonilaatikkoa tai keittoa riittää moneksi päiväksi. Tai sitten pidät hätävarana jonkun nopean wokin aineet kaapissa, valmista vartissa ja ei sorru huonompiin valintoihin ;) Ja joskus voi vähän oikaista! Mulle itselle esim. salaatiksi ruoan kylkeen riittää kuorittu porkkana - ei ruoan aina tarvitse olla niin erikoista.

    Tiedän, että neuvominen on helppoa ja varmaan olet miljoonasti kuullut/lukenut samanlaisia vinkkejä, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin ;) Itse olen tosi laiska ruoanlaittaja, mutta koska haluan syödä (pääsääntöisesti) terveellisesti, olen yrittänyt löytää tapoja päästä helpolla keittiössä! Just se on hyvä, että jossain asioissa voi hyvällä omalla tunnolla vähän oikaista ja kun tekee ruokaa kerralla isoja määriä, ei tarvitse koko ajan olla kokkailemassa ja miettimässä mitä tänään söisi.

    Tsempit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tsempistä, Riikka! Sitä tarvitaan... Pienin askelin eteenpäin epäonnistumisista ja pettymyksistä huolimatta! :)

      Meillä on kyllä yleensä toiminut ruoanlaitto niin, et aina on seuraavaksi päiväksi jäänyt vähintäänkin lounas, joskus jopa päivällinenkin. Parina viime viikkona Nikke on ollut tavallista laiskemmalla tuulella, joten ollaan jouduttu turvautumaan ei niin hyviin vaihtoehtoihin. Onneksi sentään Noelille on aina terveellistä sapuskaa varastossa! :P Pitäis muistaa pitää itsestäkin huoli. ;)

      Ja siis tottahan se on, ettei ruoan tarvitse olla aina ihmeellistä. Se pitäis muistaa useammin! Loppujen lopuksi ruoka on kuitenkin polttoainetta. :)

      Poista
  2. SaiPa itteäni niskasta kiinni kunnolla 😁 tarttisin semmosen Personal Trainerin ja tiukan ruokavalion mitä seurata koska inhottava tuulesta tempasta mitä syö. 🤔 Ja tosiaan herkuttelua mahtuu myös siihen mukaan mut ei sekään mikään paha ole kuukaudessa. Mutta tosiaan mun liikunta on täysnolla 😂 sitä pitäs saada lisättyä mut inspistä ei ole 😏 ruokavalioon pyrin lisäämään muuta ja lihaa olen vähentänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Personal trainer ois ihana!! Mä en oo koskaan oppinut oikein liikkumaan itekseni, joten tarttisin jonkun, joka kertoo mitä pitää tehdä ja ohjaa tekemään sen oikein. Harmi, ettei mulla ole varaa kyseiseen luksukseen!

      Liikuntakin on tärkeä! Mä aion nyt pitää kiinni tästä lenkkeilystä, jonka sain hyvin jo startattua kuluneella viikolla.

      Poista
  3. Älä oo pettyny ittees! :) tärkein neuvo, jonka sain personal trainerilta oli olla armollinen itselle. Aina, kun vaikka herkuttelee tai syö takeawayta niin ei kannata piiskata itteään, että miksi en taaskaan pysyny ruodussa, vaan ennemminki ajatella, että seuraava ateria paremmin. Sillä keinolla mie oon ainaki saanu itelleni paremman fiiliksen; jos ei aina mee putkeen niin se ei haittaa! Se kuuluu asiaan. Pienetki muutokset ja pienet paremmat valinnat on jo hyvä edistys. Ja nimenomaan tien silottaminen itseltään; tekee ruokia valmiiksi ja leikkaa kaappiin vaikka kasviksia ja muita terveellisiä välipaloja valmiiksi. Niin on helpompi tehdä se parempi valinta. Sama projekti itsellä menossa, raskauden jälkeisen kropan kanssa eläminen ottaa välillä koville :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistäsi! :) Mä osaan kyl ajatella noin, et huomenna sit menee paremmin, mut samaan aikaan sätin itseäni, vaikka tiedän, ettei sitä missään nimessä kannattaisi tehdä. Notkahdukset kuuluu tähän matkaan, pitäis pitää se useammin mielessäni. :)

      Tsemppiä sinulle projektiisi! Mäkin kovasti odotan, että saisin vaatekaappini taas käyttöön! :)

      Poista
  4. Suosittelen lämpimästi yogaiaa!! Yogaia.com Otat ilmaisen kokeilujakson ja siitä kaiken ilon irti, rohkeasti livetunneille mukaan ja kamera päälle, niin ohjaaja pystyy seuraamaan sun liikeratoja ja ohjaamaan oikeeseen suuntaan. Ihan mieletöntä!! Olen koukussa! <3 :D Sieltä löytyy tunteja ihan joka lähtöön ja päivittäin tulee monta uutta tuntia tallenteisiin, jos ei livetunneille ehdi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, mikä vinkki! KIITOS! Nyt täytyy ehdottomasti tutustua tuohon. Palvelu kuulostaa just siltä, mitä kaipaan!

      Poista
  5. Itsellänikin pienimuotoinen laihdutuskuuri meneillään. Aloitin 1.1.18. Olen kirjannut kaikki syömiseni Samsung Health ohjelmaan, joka löytyy kännykästäni. Se on ollut hyvä motivaattori, kun siitä näkee paljon päivän aikana on syönyt ja mitä on syönyt. :) Keskimäärin olen syönyt n. 1300 kcal/pv. Joka viikko paino on tippunut 0.2-1.4 kg/vko, mutta tästä viikosta en ole varma, kun olin työporukan kanssa Piknik-risteilyllä ja tuli syötyä vähän enenmän. Tavoite on, että olisi sama tai alempi. Käyn kyllä vaa'alla pitkin viikkoa.

    Tsemppiä laihdutukseen, ei kannata masentua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekin! :)

      Mäkin laihdutin kaloreita laskemalla reilu 10kg joskus kahdeksan vuotta sitten. Se oli kyllä tehokasta, kun tosiaan merkkasi kaiken syömänsä ylös. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, mutta vielä en millään jaksaisi alkaa siihen rumbaan... Se on viimeinen keinoni, jos mikään muu ei tepsi! Kiva kuulla, että se on sulla tepsinyt. :)

      Poista
  6. Ei saa olla pettynyt itseensä :) kyllä se vielä sieltä putoaa! Tsemppiä ja vahvaa tahtoa! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki tsempit on tervetulleita, vahva tahto etenkin! :D Sitä riittää, mutta mukavuudenhalu taitaa vielä toistaiseksi olla voimakkaampi...

      Poista
  7. Ai sou fiil juu. Mun itsekuri on niin pieni ettei sitä oikeastaan ole olemassakaan. Ja silti samalla mä kauhistelen ja itken peilille et hitto mä oon lihava.
    Pitäis, pitäis ja pitäis. Karkkipäivä mulla on onneks pysyny, siitä oon ylpee. Herkkuja ei laiteta suuhun arkipäivisin -yhtään!
    Tsemppiä Milla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sulla hyvä itsekuri, jos pystyt pitämään karkkipäivästä kiinni! Hyvä Ida! <3 Jotenkin mun oloa keventää tosi paljon tuo, että joku muukin myöntää omaavansa heikon itsekurin. :D

      Kiitos Ida tsempistä! <3

      Poista
  8. Itse olen treenannut fitnesskisoihin, joten teksti kuulosti älyttömän tutulta. Niin paska fiilis kun joskus repsahduksista tuleekin niin mielestäni niitä tarvitaan? Se antaa lisäpotkua. Lisäksi kuulostat niin motivoituneelta, etten sinuna kyllä pettynyt olisi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta kyllä! Välillä täytyy vähän hemmotella itseään, sillä jo se voi taas saada motivaation kohilleen. Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee morkkis, on motivaatio kohdillaan! :D

      Kiitos, motivoitunut tosiaan olenkin! :)

      Poista