Olenko laiska äiti?

26. helmikuuta 2018

Mä kysyin eilen Nikeltä, olenko laiska äiti. Tai oikeastaan luin postausidean otsikon ääneen, johon hän vähän liian innokkaasti vastasi: "Kyllä!". Hämmentyneenä kysyin tietysti miksi. Sain vastaukseksi: "Siksi, koska sä et vie Noelia ulkoilemaan." No, vastaus ei tietenkään vähentänyt hämmennystäni yhtään. Aloin pyörittelemään päässäni, että tekeekö se musta tosiaan laiskan äidin? Kyllä musta välillä tuntuu, että olisin laiska äiti juurikin esimerkiksi tuon asian takia, mutta olenko mä oikeasti laiska äiti?



Minkälainen äidin pitäisi olla?

Siinäpä vasta kysymys! Näkökulmia siihen on yhtä monta kuin maailmassa on ihmisiä. Jokaisella meillä on oma ajatuksensa siitä, minkälainen hyvä äiti on. Joskus ajateltiin, että äiti on pullantuoksuinen "kodinhoitokone", jonka tehtävänä oli pitää lapset onnellisina ja mies tyytyväisenä. Mutta minkälainen nykypäivän äidin pitäisi olla? 

Uskallan väittää, että suurin osa meistä ajattelee, että äidin pitää ensinnäkin olla hyvä äiti. Hyvän äidin taas ajatellaan yleensä olevan rakastava, hellä, muiden tarpeet itsensä edelle asettava monitaituri. Hyvä äiti on turvallinen ja läsnä. Hän on samaanaikaan rento ja rajat asettava. 


Mitä äidin pitäisi tehdä?

Kuka määrittää, mitä äidin pitäisi tehdä eli toisin sanoen, mitä kuuluu äidin tehtäviin? Historia on jättänyt jälkensä siihen, minkä asioiden ajatellaan yleisesti olevan äidin kontolla. Ne mielikuvat onneksi murenevat pikkuhiljaa, ja nykyään usein kasvatus- ja kodinhoitotehtävät jakautuvat perheen molemmille aikuisille. Oman käsitykseni mukaan kaikenlainen metatyö on kuitenkin edelleen sitkeästi äidin harteilla. ;)

Jos muistelen, mitä yleisestä puheesta päätellen mielletään etenkin kotiäidin tehtäviksi, tulevat nämä asiat mieleeni:

- suuri osa kotitöistä: pyykinpesu, viikkosiivous sekä kodin yleisen siisteyden ylläpito
- kaikenlainen metatyö: suunnittelu, aikatauluttaminen, juoksevien asioiden hoitaminen, yms.
- ulkoilu lasten kanssa päivisin
- ruoanlaitto
- virikkeiden tarjoaminen lapselle (esim. kerhoihin vieminen)

Unohdinko jotain? Ehkä! Äidin harteille tuntuu jäävän paljon kaikenlaisia työtehtäviä. 



Olenko laiska äiti?

Mä en pidä kotia tiptop-siistinä. Saattaa olla, etten edes joka päivä tee kotitöitä OK-siisteyden ylläpitämiseksi. Useimmiten pyykinpesukone laulaa vasta pyykkikorin ollessa täysi. Mä en kokkaa meillä, Nikke tekee ruoat. En aina jaksaisi leikkiä Noelin kanssa, joskus haluaisin vain röhnöttää sohvalla. Mä en ulkoile Noelin kanssa läheskään joka päivä, hyvä jos kerran viikkoon. Isomman viikkosiivouksen teen ehkä kerran kolmeen viikkoon. 

Mä kuitenkin olen aina valmis vastaamaan Noelin tarpeisiin; halaan, suukotan, lohdutan, silitän, rauhoitan, rakastan ja kuuntelen hänen tarpeitaan. Pidän huolen, ettei häneltä puutu mitään. Luen, leikin ja touhuan hänen kanssaan - vaikken aina jaksaisikaan. Pelleilen, hömpöttelen ja nauran Noelin kanssa. Vaikka me ei ulkoilla leikkipihalla, käydään silti useasti viikossa asioilla, kylässä tai leikkitreffeillä. Mä suunnittelen meille kivaa ohjelmaa aina Noel edellä. Mun lapseni on mun maailmani - kaikkein tärkein ja rakkain, ja joka päivä teen sen hänelle selväksi. 

Kummat siis määrittelevät sen, olenko laiska äiti: nuo asiat, jotka jätän tekemättä vai nuo, jotka kerroin tekeväni? Niin, olenko mä laiska äiti?

Mä väitän, että en ole. Saatan olla laiska ja mukavuudenhaluinen ihmisenä, mutta se, että jätän astianpesukoneen tyhjentämättä, ei tee minusta laiskaa ÄITIÄ. Mä olen hyvä äiti. Täydellinen äiti en missään nimessä ole, koska sellaista ei olekaan! Mä olen kuitenkin maailman paras äiti mun lapselleni.

Jos kuitenkin vertailisin itseäni noihin listaamiini äidin "tehtäviin", olisin ehdottomasti laiska äiti. Mun mielestä äitiys kuitenkin määrittyy ennen kaikkea lapsen kautta, eikä kotitöiden sun muiden loppujen lopuksi toissijaisten juttujen kautta. Yleisesti ilmeisesti ajatellaan, että esimerkiksi juuri kotityöt ovat osa äitiyttä. Ymmärrän sen siinä mielessä, että jos on "kotivanhempi" ja puoliso käy töissä, silloin kotiin jäävällä pitäisi olla enemmän aikaa tehdä kotitöitä ja näin päävastuu olisi hänellä. Mä olen kuitenkin jo Noelin syntymästä lähtien priorisoinut lapseni kanssa olemisen kotitöiden edelle. Mä teen niitä sitten, kun Noel on jo mennyt yöunille. Viime aikoina tosin on ollut mukava puuhailla yhdessä, koska poikani nauttii esimerkiksi pyykkikoneen täyttämisestä ja tyhjentämisestä! Se toimii oivana yhteisenä leikkinä.

Nyt mä harhauduin hiukan aiheesta, mutta pointtini oli siis tämä: äitiys ei ole yhtä kuin asiat, joita teet kodin eteen tai jätät tekemättä. Äitiys on jotakin, mitä ei välttämättä näe heti paljain silmin. Se on lämmintä, turvallisuuden tunnetta luovaa, kokonaisvaltaista omaan lapseen kohdistuvaa rakkautta.




Vaikka me käytiinkin Niken kanssa tuo aloituskappaleen hämmentävä keskustelu, muistaa hän päivittäin kertoa mulle, että olen maailman paras äiti - kaikista vioistani ja puutteistani huolimatta. Toisaalta, ei Nikellä kyllä olisi edes kauheasti varaa huomauttaa mulle kotitöistä! ;) On ihanaa kuulla, miten oma puoliso arvostaa sinua vanhempana. Muistakaa kehua toisianne!

Herättikö postaus sinussa ajatuksia? Koetko itse syyllisyyden tunteita siitä, että olisit laiska äiti? 

 Jos tykkäsit postauksesta, rullaa hieman alas ja paina TYKKÄÄ tai JAA! Nappula muuten näin alkuun pyytää vahvistamaan tykkäyksen, mutta kun tietty raja tykkäyksiä ylittyy, ominaisuus kuulemma poistuu. Kiitos jo etukäteen! :) 

19 kommenttia :

  1. Hyvä pointti erottaa äitiys ja koidinhoitajan roolit toisistaan. Elämässä kun on monia rooleja. Minä myös olen kodinhoitajana laiskistunut, mutta äitinä en toivottavasti, vaikka olenkin alkanut tiedostaa myös oman ajan tarpeeni. Sitä omaa aikaa kun en osannut edes vaatia vielä kolme ja puolivuotta sitten ja yks kaks olinkin kateellinen miehen omasta ajasta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tiedostit tarpeesi omaan aikaan, ja toivottavasti olet sitä saanut riittävästi. :) Tarve omaan aikaan ei todellakaan ole laiskuutta äitinä, vaan ihan luonnollista. Sen avulla jaksaa olla parempi äiti.

      Mä tunnistan muuten tuon kateuden tosi hyvin! Mäkin kaipaisin enemmän aikaa ja omia juttuja, mutta ei mulla ole sellaisia. Nikellä on bändihommat, joiden tiimoilta hänellä on montakin eri "syytä" omaan aikaan. Mun pitäisi kehittää jotain kivaa blogini lisäksi - Nikkekin aina rohkaisee siihen! :D

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus, jälleen :) Itse olen pohtinut samoja asioita.

    Kotiäitinä ollessa sekä myös näin työelämässä ollessa olen laiska kodinhoitaja. Siivoaminen ja jatkuva paikkojen puunaaminen ei ole se mun juttu.

    Olen myös laiska leikkijä.

    Olen mukavuudenhaluinen ja aina ei jaksaisi olla passaamassa.

    Mutta nämä asiat eivät tee minusta laiskaa äitiä. Olen kuitenkin äiti, joka halailee, suukottelee, järjestää tarvittaessa aktiviteettia, on kiinnostunut hoitopäivien kulusta, vastailee miljooniin kysymyksiin ja pyyntöihin.

    Nykypäivänä äidin rooli on niin paljon laajempi kuin esim 50 vuotta sitten.

    Olisi aika alkaa olemaan itsellemme armollisempia ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos Henna! <3

      Juurikin näin! Se on pitkä prosessi, mutta ehkä meidän lapset osaavat jo olla armollisempia vanhempia? :)

      Poista
  3. Moikka! Kirjoitit toisessa postauksessasi siitä, miten poikasi katselee mielellään pihalle pihalla tapahtuvia juttuja jne. Ulkoilun ei tarvitse olla mitään väkinäistä hiekkalaatikolla istuskelua, vaan se voi hyvinkin olla vaan ohikulkevien asioiden/ihmisten/kulkuneuvojen ihmettelyä, lyhyitä bussimatkoja lähipuistoon, metsässä köpöttelyä, eläinten ihmettelyä jne. Varmasti poikasi nauttisi ja samalla saisitte ulkoilmassa oltua. Myöskin luonnossa ja ulkona liikkuminen/metsässä liikkuminen ovat tärkeitä taitoja ja myös osa lapsen fyysistä kehittymistä, vanhemmilla on kuitenkin vastuu siinä, että tarjoavat lapselle niitä mahdollisuuksia olla metsässä, tutkia, oivaltaa. Kannustan ehdottomasti ulkoilemaan :) luonnossa ja ulkoilmassa ololla on myös osoitettu olevan mielialaan positiivisesti vaikuttavia vaikutuksia, jos se toimisi myöskin motivaattorina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä kaikki mainitsemasi asiat. Kyllä me kaikkina muina vuodenaikoina ulkoillaan ahkerammin, mutta mulle talvi ja kylmä ovat tosi iso turn off, enkä sen vuoksi kovin mielelläni ulkoile. Ihan sama, miten paljon vaatteita on päällä, nenä vähintäänkin silti vuotaa! :D Tähän vähäiseen ulkoiluun liittyy sekin, ettei Noel ennen kävelemään oppimista (alkuvuodesta) edes viihtynyt ulkona. Tuntui hölmöltä pukea vaatekerrokset kymmenen minuutin keinumisen vuoksi. Vaunulenkeillä hän on toki viihtynyt, ja ollaankin bongailtu ahkerasti hauvoja ja muita lapsia. :)

      Poista
  4. En koe olevani millään lailla laiska äiti. Yhdessä lasten kanssa hoidamme kodin siivoilut, lelujen keräämiset jne. Aina iltaisin siivoilemme yhdessä lelut niille varattuihin omiin laatikoihin/paikkoihin. Kuuluu ihan iltarutiineihin! Lasten on tärkeä oppia kodinhoidollisia töitä ja omien jälkien siivoamista, pienestä pitäen vaan yhdessä tekemään. Mielestäni lasten virikkeellinen arki ulkoiluineen, harrastuksineen, ystävien tapaamisineen on ehdottoman tärkeää. Se on niin tärkeää, koska se on minun lapseni ainutlaatuinen lapsuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa oikein kivalta! Mekin ollaan alettu siivoamaan Noelin kanssa yhdessä leluja ja tekemään pieniä askareita (pyykinpesu, pöytien pyyhkiminen yms.). Mä oon samaa mieltä, että lapset on osallistettava kodinhoitotöihin ja etenkin omien jälkiensä siivoamiseen. :)

      Poista
  5. Hyvä postaus!
    Mä olen erinomaisen laiska kodinhoitaja. En myöskään tykkää leikkiä lasten kanssa, en vaan jaksa. Mut luen kirjoja heille, pelaan lautapelejä, leivotaan yhdessä yms. Ei varmaankaan tarpeeksi, tai siitä mä poden paljon huonoa omaatuntoa kun en vaan jaksa tehdä hirveesti. Mutta, käyn myös töissä, ja oon yh. Lapsilla on myös seuraa toistaan, kun heitä on 4.
    Pitää oppia olemaan armollinen itselleen, kaikkeen ei tarvitse pystyä eikä kaikesta tarvitse tykätä eikä kaikkee tarvitse jaksaa tehdä.
    Mä itse yritän keskittyä siihen ajatukseen että mun lapsilla on kuitenkin kaikki hyvin, kaksi rakastavaa vanhempaa vaikkakin eri osotteissa, ruokaa kaapit täynnä ja valmiina lautasilla, puhtaat vaatteet ja ennen kaikkea turvallinen koti. Se riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riittää todellakin. <3

      Kaikki yhteiset tekemisenne kuulostavat ihanilta! Mä odotan innolla, että pääsen pelaamaan lautapelejä ja leipomaan Noelin kanssa! Mä uskon, että hän tulee rakastamaan molempia aktiviteetteja.

      Poista
  6. Mulla on 1-vuotias tyttö ja isommat ovat jo teinejä. Meidän arkemme pikkuisen kanssa on tällä hetkellä hidasta nautiskelua elämästä :)
    Vähän niinkuin fiilispohjalla mennään päivän touhuissa. Nyt on top ykkösenä kirjat, niitä neiti rakastaa!
    Ulkona käydään kun jaksetaan.
    Kirppareita kolutaan ahkerasti. Tyttönen rakastaa istua kärryissä katselemassa ympäröivää elämää.
    Suukotellaan, halitaan, rakennellaan palikoilla ym.. Ja nautitaan yhdessäolosta ♡
    Mukavaa kevättä teille ja ihanaa arkea ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hidas nautiskelu kuulostaa ihanalta! <3 Se kuvastaa aika hyvin meidänkin elämänfilosofiaa. ;) Myös kirjojen rakastaminen kuulostaa tutulta, sillä Noel on ollut lukutoukka alle puolivuotiaasta lähtien.

      Mukavaa kevättä teillekin! <3

      Poista
  7. Olin samanlainen talvellaulkoilemisen vihaaja. Mietin ketä varten kävelen samoja katuja niiden vaunujen kanssa? Nyt jouluna vauvani täytti 10kk ja sain joululahjaksi yhden koon isommat Timberlandit ja mustat toppahousut. Kuulostaa ihan pöhköltä, mutta yhtäkkiä halusinkin ulos. Oli niin helppo heittää kotivaatteiden päälle kapeat toppahousut ja uudet talvikengät, jotka oli villasukat jalassa täydellisen kokoiset. Ensimmäiset viikot vain ulkoilutin kenkiä turhamaisuuttani ja käytiin lähikaupassa ja postiautomaatilla. Kohta ostettiinkin vauvapulkka, ja meni treenistä vetää melkein vuoden ikäistä tyttöäni ylämäissä.

    Itelläni se lopulta oli sittenkin puketumiskysymys. Ei palellutkaan varpaat eikä pakkanen purrut reisiin farkkujen läpi. Nyt kevään tullessa oon alkanut keittää aamupäiväkahvit, kaatanut ne termosmukiin ja päättänyt juoda ne pihalla. Vaikkei siitä ulkoilusta tulisi kun 20 minuuttia, niin tiedän, että se tekee lapselle, hänen ruokahalulleen, unirytmilleen, tylsyydelle ja maailmaan tutustumiselle hyvää. Pukeminen sylissävenkoilevan 1-vuotiaan kanssa on edelleen perseestä, mutta tiiän palkkana olevan lämmin kahvi, hetki omaa aikaa (lapsi rakastaa tökkiä lunta ja soraa) ja kevätaurinko :) Sisälle tullessakaan lapsi ei oo enää niin takiainen, vaan lähtee omatoimisesti tutkimaan taas leluja ja kirjoja, kun ne ei hetkeen ollu näköpiirissä.

    Tsempataa yhdessä! Iloista kevättä teille :)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että oot alkanut löytämään iloa ulkoilusta! <3 :) Mä niin odotan, että tunnen kevätauringon lämmön kasvoillani. Sit oon fiilareissa! Siihen asti kärsin. :D

      Iloista kevättä teillekin sinne! <3





      Poista
  8. Aamen! <3
    Mies hoitaa meillä ulkoilut. Kesäisin ollaan kyllä omalla pihalla ilman miestäkin. Muuten meillä sama homma kuin teillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Helpottavaa kuulla, ettei kaikissa perheissä ulkoilla niin aktiivisesti kuin blogiin tulleiden kommenttien perusteella voisi olettaa. :) Kesällä onkin ihan eri juttu olla ulkona kuin näin talvisin. Innolla odotan jo kevätsäitä!

      Poista
  9. Ei sillä, olen itse ihmisenä ja liikkujana todella laiska, mutta.
    Kyllä sitä ulkoilua täytyy miettiä lapsen terveyden kannalta, emme enää vastaa vain itsestämme ja omista mukavuustekijöistämme. Kuka heille opettaa urheilullisen elämäntavan jos emme me? Itse toivon että joku olisi ollut tätä opettamassa minulle. On monin kerroin kurjempaa opetella tässä iässä mistä sitä pitäisi ja miten saa itsensä liikkeelle. Pieni hetkikin päivässä riittää, ihania esimerkkejä tullut kommentoijilta! Taidankin ottaa ulkokahvit kokeiluun ja aktivoida hieman myös itseäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Siksipä olen itsekin yrittänyt opetella aktiivisempaan elämään! Tällä viikolla ollaan ulkoiltu jo viitenä päivänä, joten kyllä se tästä! :)

      Poista
    2. Niin ja tsemppiä sullekin aktiivisemman elämän saavuttamiseksi! <3

      Poista