Elämä on tässä ja nyt

11. helmikuuta 2018

Tunnistatko itsesi näistä ajatuksista:

Njäääh, en mä nyt jaksa. Mä teen sen joskus myöhemmin.

Oon kyllä aina halunnut tehdä tämän, mutta raaskinko nyt ja riittääkö mulla aikakaan...

Kannattaako mun nyt ostaa/tehdä jotain, koska ikinä ei voi tietää, hajoaako pesukone huomenna.

Mä oon aina halunnut tehdä tämän, mutta mitä jos nyt ei olekaan oikea aika. 

Mä niiiiin haluaisin, mutta voinko mä olla näin itsekäs?



Mä tunnistan itseni aivan liian hyvin... Mä oon just sellainen tyyppi, että jossittelen ihan liikaa... Pohdin ja analysoin siihen asti, että turhaudun, ja lopulta hylkään koko ajatuksen. En raaski käyttää itseeni rahaa, koska meillä ei sitä todellakaan ole liikaa. Tuntuu liian itsekkäältä hankkia itselleni jotain vähänkään kalliimpaa tai vaikka maksaa kunnon hiustenleikkuusta. Aina keksin jonkun syyn, jonka verukkeella "saan" olla tekemättä jotakin, mitä oikeasti haluaisin.

Vaikka mä en kadukaan mitään, mulla on sellainen tunne, että on jäänyt paljon asioita tekemättä. Onneksi voidaan kuitenkin puhua suht pienistä jutuista. Tai ehkä enemmänkin tunteesta: miksi oon vitkutellut asioiden kanssa niin kauan!? Siis ihan yksinkertaistenkin juttujen. Syynä taitaa olla ennen kaikkea mun vaatimattomuuteni ja mukavuudenhaluinen luonteeni sekä ilmeisen hyvä taitoni keksiä tekosyitä. 

Torstaina heräsin siihen, että elämä on tässä ja nyt. Se on tehty elettäväksi, eikä jossittelua varten. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, joten eikö siitä pitäisi ottaa kaikki irti? Tärkeää olisi, ettei sitten paljon vanhempana heräisi siihen, että elämä on hujahtanut ohi, mutta paljon jäi tekemättä.

Mistä juontaa tämä yhtäkkinen carpe diem -ajattelutapani? Alunperin sen sai aikaan yhden pitkäaikaisen haaveen toteuttaminen: varasin maaliskuulle ajan kulmakarvojen microbladingiin. Mä olen haaveillut kyseisestä "toimenpiteestä" vähintäänkin viime kesästä lähtien (luultavasti pidempäänkin), mutta vitkutellut sen takia, että se rokottaa säästötiliäni 350 euron verran.

Uutta ajattelutapaani vahvisti myös osaltaan se, että meidän perheen rakas Lily-koira lopetettiin perjantaina reilun 15 vuoden iässä. Se oli mulle tosi kova paikka, ja viikonloppu menikin itkeskellessä ja surressa. Rakkaiden menettäminen herättää aina siihen, että elämä on laina; me ollaan täällä oikeasti tosi pieni hetki. Mitä vaan voi tapahtua milloin tahansa.

No, mistä sitten haaveilen? Kuten jo paljastinkin, haaveilen microblading-kulmakarvoista helpottamaan mun arkea. Mä haaveilen siitä, että saisin painoni putoamaan taas mulle normaaliksi, kuten hyvin tiedätkin jo mun painonpudotusprojektistani (lue täältä ja täältä). Haaveilen siitä, että saisin vietyä blogiani eteenpäin niin, että voisin tienata pieniä summia kotihoidon tuen rinnalle. Haaveilen suuremmasta asunnosta - etenkin omasta sellaisesta. Haaveilen oppivani liikkumaan säännöllisesti.  Ja haaveilen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ajasta siivota kaikki meidän kaapit. :D Tulevaisuuden haaveissani "sitten joskus" on toinen lapsi sekä naimisiin meneminen.

Haaveita on siis vaikka ja kuinka, enkä edes varmaan muistanut nyt kirjata kaikkia ylös. Ne nimittäin vaihtelevat päivän mukaan: jonain päivänä joku haave on enemmän mielen päällä kuin jonain toisena. Mun mielestä jokainen meistä tarvitsee haaveita ja unelmia, jotakin tavoiteltavan arvoista! Osan haaveista on hyvä olla suht helposti tai lyhyellä aikavälillä toteutettavissa. Niiden tavoittaminen tuo motivaatiota ja tsemppiä haastavampien, pitkän aikavälin haaveiden/tavoitteiden saavuttamiseksi.



Kuten mä instastoryssani uhosin: vuosi 2018 tulee olemaan MUN vuosi. Lupaan olla ahkera tavoitellessani haaveitani. Lupaan mennä epämukavuusalueelleni ja haastaa itseäni. Lupaan olla sitkeä, sinnikäs ja määrätietoinen. Lupaan olla sopivasti itsekäs. Mä aion tehdä tästä mun vuoden.

Nyt joku siellä ehkä pyörittelee silmiään, että "Tolla nyt on vaan joku orastava kolmenkympin kriisi!" NO NIIN ONKIN, kuten mä täällä kirjoitinkin, mutta hitsit, että oon nyt liekeissä! Otan ikäkriisin avoimin sylin vastaan, jos sen ansiosta uskallan tarttua rohkeampaan ja määrätietoisempaan elämänasenteeseen. Bring it on! Elämä on tässä ja nyt, ja mä aion ainakin tarttua siihen.

Minkälaisista asioista sinä haaveilet tällä hetkellä? Aiotko tehdä tästä vuodesta sinun vuotesi? 

 Huomasitko muuten, että joka postauksiini on ilmestynyt TYKKÄÄ- ja JAA -nappulat! Ne löytyvät postausehdotusten alta. Jos siis pidit postauksestani, paina TYKKÄÄ! :) Nappula muuten näin alkuun pyytää vahvistamaan tykkäyksen, mutta kun tietty raja tykkäyksiä ylittyy, ominaisuus kuulemma poistuu. 

8 kommenttia :

  1. Minä jossittelen kanssa ja murehdin että miten nyt viitsisin muka itseeni laittaa noin paljon rahaa, sehän on ihan turhaa ja sillä vois saada vaikka mitä muuta. Ja mitä minä muka tarvitsen, poika tarvitsee tai mies, tai perhe yhdessä. Mutta oon huomannut että hyvin harkitut ja sitten uskalletut omaan itseensä sijoitetut rahat ei mene hukkaan. On tärkeä myös pitää huolta omasta itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä se just on! Me äidit ollaan usein liian epäitsekkäitä järkeviä. Välillä tekee tosiaan hyvää heittäytyä ihan hulluksi! Muakin kauhistuttaa tuo kulmakarvoihin käyttämäni raha, mutta hitto vie kun oon haaveillut niistä niin pitkään ja lähes päivittäin! Mä ansaitsen ne. ;)

      Poista
  2. Mäkin olen aina ollut semmonen jos -tyyppi tai vaihtoehtoisesti lähden päätäpahkaa kaikkeen mukaan. Katsoin tässä The Secret (Salaisuus) dokkarin netflixistä. Sen jälkeen olen päättänyt ajatella kaiken positiivisena ja tarttua tilainteisiin, koska ei ole aikaa jossitteluun. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uu, kuulostaapa tosi mielenkiintoiselta dokkarilta! Toi taitaa perustua siihen kirjaan? En oo sitä koskaan lukenut, mutta tiedän sen olevan tosi suosittu. Täytyy ehdottomasti katsoa toi dokkari. Kirjan lukemiseen mulla tuskin riittää aika! :D

      Poista
  3. Mää päätin vähän vajaa vuosi sitten, kun olin täyttämässä 28 vuotta, että nyt alan nauttia elämästä. Silloin päätin, että ei ole mitään järkeä tehdä asioita vaan siksi, että kuvittelen, että niin "kuuluu tehdä". Eihän mun kuulu tehdä mitään, mikä tuntuu ihan ehdottoman väärälle!

    Ja pakko sanoa, että siitä vuodesta tuli kyllä elämäni paras. Luovuin vuosia ahdistaneista opinnoista ja hain opiskelemaan mielekkäämpää alaa. Luovuin turvallisesta työstä ja sainkin unelmien työn, vaikka se epävarmempaa onkin. Käytettiin rahaa elämyksiin ja kokemuksiin ja niistä tulikin ikimuistoisen arvokkaita kokemuksia! <3

    Nyt haaveilen siitä, että valmistun vuoden päästä tästä uudesta maisteriohjelmastani, saisin vakituisen (mutta yhtä ihanan) työn ja pääsisin reissaamaan uusiin paikkoihin ja jakamaan elämää tärkeiden ihmisten kanssa. Haaveilen myös Eurojackpot-voitosta, mutta sitä saa vielä hetken odotella :D

    Joten hyvä Milla! Kannatan ehdottomasti sitä, että päätit, että tämä on sun vuosi! Juu, jossain määrin järkevä pitää olla, mutta raha on lopulta vaan rahaa ja eläminen on aika paljon mielekkäämpää kuin säästäminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, miten ihanalta kuulostaa, Kirsi! Oot ollut super rohkea, ja se on selvästi kannattanut. Hyvä sinä! <3

      Niinpä! Ja siis mä tsemppaan nyt itteeni käyttämään KERRANKIN rahaa itseeni. Oon niin vaatimaton, että nyt kerrankin haluan repäistä ja hankkia itselleni jotain tosi kivaa. :) Vaikka sille rahalle ois meidänkin taloudessa parempaa käyttöä ainakin jossain vaiheessa, ni saan mä ainakin kerran viiteen vuoteen olla itsekäs. :DD

      Poista
  4. Aion laittaa itseni elämäni kuntoon!! Se on nyt tämän vuoden tavoite ja yksi iso asia myös siitä kirjoitan jossain oohtaa blogiin :)

    Tänä vuonna haluan myös että meille valmistuu uusi kylpyhuone ja sauna 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä Lina projekteihisi! <3 Toivottavasti saavutat, mistä haaveilet. :)

      Poista