Mitä opin vuonna 2017?

2. tammikuuta 2018

 HUOM! Lisäsin blogini sivupalkkiin äänestyksen: Mistä luet mieluiten? Arvostaisin suuresti, jos äänestäisit ja jopa kirjoittaisit jonkun postauksen kommentteihin palautetta minulle. Yritän kokoajan kehittää blogiani eteenpäin. :) Kiitos jo etukäteen! 


Vuoden 2017 aikana olen oppinut.. 

... ottamaan kehuja paremmin vastaan. Ennen vaivaannuin, nykyään osaan kiittää ylpeämpänä.

... että lapsi on hyvä "puskuri" sosiaalisissa tilanteissa. Mä olen aika huono small talkissa, mutta onnekseni olen huomannut, että lapsen myötä aina löytyy keskusteltavaa ja ihmeteltävää. (LUE: Nämä asiat yllättivät äidiksi tulemisen jälkeen)

... hyväksymään raskauden jälkeisen vartaloni. Ulkonäköseikat ovat minimaalisen pieniä verrattuna siihen, miten ihanan lapsen vartaloni kasvatti sisällään. (LUE: Vartaloni puoli vuotta ja vuosi sektion jälkeen)

... että vauvan/taaperon elämä on vaihetta vaiheen perään. Tästä on tullut ihan vitsi meidän Marraskuisten pikkuporukassa.



... ottamaan omaa aikaa ja löytänyt sen myötä taas itseni. Bloggaaminen on mun henkireikä. Blogini on paikka, jonne voin kirjoittaa tyyli- ja kauneushömpötyksistä, kipuilla äitiydestä ja iloita lapsestani. 

... ettei parisuhteeni ole itsestäänselvyys. Sitä pitää hoitaa: huomioi, kosketa, keskustele JOKA PÄIVÄ kumppanisi kanssa. Edes hetken verran. (LUE: "Huomenna halataan" - Mistä aikaa parisuhteelle?)

... heittäytymään uusiin ystävyyssuhteisiin rohkeammin. Mulla on taustallani kaikenlaista, mikä on vaikuttanut mun ystävyyssuhteiden luomiseen. Olen harkinnut avaavani asiaa blogiinkin, mutten vielä ole tehnyt lopullista päätöstä asiasta... Jokatapauksessa, olen vuoden aikana saanut monta uutta ystävää ja tehnyt aloitteita uusien ihmissuhteiden luomiseen. 

... että äitiys tuo mukanaan uskomattoman paljon tunteita laidasta laitaan. Välillä tunteet ovat niin voimakkaita, että tuntuu kuin räjähtäisin hetkenä minä hyvänsä; rakkauden tunne, menettämisen pelko, onnellisuus...

...  luottamaan sisälläni olevaan tunteeseen siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja tiptop. On ihan ok, jos ei jaksa ja menee mistä aita on matalin, kunhan muistaa ruokkia itsensä ja lapsensa. Siivota ehtii myöhemminkin! Turha polttaa itseänsä loppuun toissijaisilla asioilla. Relaaminen ja mahdollisimman stressitön elämä tekee hyvää! 



... järjestelmällisyys helpottaa elämää vauvan/taaperon kanssa. Kun esimerkiksi laittaa tavarat heti niiden oikeille paikoille, ei niitä tarvitse metsästää hikihatussa. 

... ettei ole montaakaan asiaa, mitä et lapsesi puolesta tekisi. Jos Noel on esimerkiksi ruokakaupassa levoton, ihan sama kuka katsoo, kun mä pöristelen, irvistelen ja hömpöttelen lapseni kanssa!

... ettei lapsen kasvattaminen olekaan niin itsestäänselvää ja selkärangasta tulevaa kuin luulin. Monessa tilanteessa joudun pohtimaan, miten minun kuuluisi sillä hetkellä toimia. Viimeisimpänä olen mietiskellyt, miten reagoisin siihen, kun Noel puree tai raapii. Vaihtoehtoja on niin monta: olla reagoimatta mitenkään, kieltää, kieltää ja siirtää pois läheltä - apua! Olen päätynyt kuitenkin siihen, että uskallan luottaa vaistoihini. Mä tunnen lapseni, joten osaan varmasti toimia tilanteeseen sopivalla tavalla.

... että mulla on vielä paljon opittavaa äitiydestä ja itsestäni! Uskallan sanoa ääneen, että äitiys/isyys/vanhemmuus, jos mikä, kasvattaa ihmistä. Itsestä löytää joka päivä uusia puolia, jotka eivät välttämättä aina ole niitä parhaimpia ja mieltä ylentävimpiä. Päivittäin joutuu myös haastamaan itseään uusilla tavoilla, esimerkiksi: olemaan kekseliäämpi tai luovempi, jaksamaan, vaikkei jaksaisiratkaisemaan ongelmia tai hillitsemään hermoja.  

... että äitiystävät on korvaamattomia. Kuka sua ymmärtäisi paremmin kuin ihminen, joka elää juuri samaa elämänvaihetta kuin sinä?!

 HUOM! Lisäsin blogini sivupalkkiin äänestyksen: Mistä luet mieluiten? Arvostaisin suuresti, jos äänestäisit ja jopa kirjoittaisit jonkun postauksen kommentteihin palautetta minulle. Yritän kokoajan kehittää blogiani eteenpäin. :) Kiitos jo etukäteen! 

11 kommenttia :

  1. Mä tykkään niistä aiheista, mistä ei yleensä puhuta, oli se sitten vaietut asiat raskaudessa tai vihan tunteet lasta kohtaan. Nimenomaan se aitous kiehtoo. Toki tykkään sun kaikista postauksista! Ehkä myös niitä kirpparilöytöpostauksia kaipaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset postaukset on kyl kiinnostavia! Niiden aiheiden keksiminen tosin on haastavampaa, ne vain yleensä putkahtavat yllättäen mieleen. Kiva kuulla, että muutkin postaukset kiinnostavat! Kirppislöydöistä ei oo muuten tullut tehtyä postausta aikoihin. Ens kerralla teen, kun piipahdan kirppiskierroksella! :)

      Aitous on mulle kyllä tosi tärkeää ylipäätänsäkin elämässä, ja toivonkin sen välittyvän blogistani! :)

      Poista
    2. Niin, tärkein unohtu! :D Kiitos palautteestasi, Nenne! ♡

      Poista
  2. Itsellä taitaa tämän vuoden listalla olla miten oppia löytämään itsensä äitikuoren alta. Se on vaikeaa, hyvin vaikeaa.

    Ihanaa uutta vuotta! Kiva postaus, tutulta kuulostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi hankalaa! Pienin askelin vaan, muista olla itsekäskin. Tsemppiä, Teresa! <3 Ihanaa uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  3. Kiitos kivasta blogista! Nyt uskaltauduin kommentoimaan! :) olen tykännyt postauksistasi! Minulla on melkein samanikäinen poika, joten suloisen Noelin kuulumisia on kiva aina lukea. Tykkään myös sinun ja Noelin asupostauksista. Ehdotuksia: Noelin kuulumisia esim 1,5 vuotiaana, asupostauksien jatkaminen, juttu teidän tavallisesta päivästä (erityisesti Noelin rytmi, nukkuminen, päiväunet, syömiset ym.), kehon palautumisen seuraaminen esim 1,5 tai 2 v kohdalla. T. KK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kommentistasi! :) <3 Kaikki ehdotuksesi ovat oikein varteenotettavia ja toteutan ne mielelläni. Hyvä, että mainitsit ton Noelin syömisen, sillä siitä en ole tainnutkaan juuri "raportoida", kun olen kirjoittanut meidän arjesta. :)

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle, KK! :)

      Poista
  4. Tykkään kaikesta Noeliin ja teidän perheeseen liittyvistä postauksista :) just sitä aitoa elämää ja aitoja postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mahtavaa kuulla! <3 Kiitos kommentistasi. :)

      Poista
  5. Omassakin blogissa palautetta pyydän niin on se kiva sitä antaa ja saada 😉

    VastaaPoista