Mitä kertoisin ensimmäistä lastaan odottavalle?

30. tammikuuta 2018

Muistan hyvin, miten ulalla mä olin raskauteen, vauvaan ja äitiyteen liittyvissä jutuissa raskausaikanani. En tiennyt mistään mitään, koska omakohtaista kokemusta ei tietenkään ennestään ollut. Ainoat tietolähteeni olivat muutaman kuukauden raskaudessa edellä oleva ystäväni, oma äitini, neuvola ja aina yhtä ihanan kamala internet. Paljon jäi kuitenkin selvittämättä, koska en tiennyt edes mistä kysyä! Tästä syystä ajattelin koota ylös asiat, jotka itse kertoisin ensimmäistä lastaan odottavalle. 



R A S K A U S A I K A

Jälkisupistukset, jälkivuoto, istukan synnyttäminen - asiat, jotka koskettavat kaikkia synnyttäjiä, mutta joista harvoin puhutaan. (Lukuvinkki: NÄITÄ EN TIENNYT ENNEN RASKAUTTA)

Raskausaikana, ja vielä pitkään sen jälkeen, koet kaikenlaisia hormonaalisia muutoksia kropassasi. Ne saattavat aiheuttaa hiustenlähtöä tai hiusten tuuhentumista, näppylöitä tai hehkuvaa ihoa, turvotusta, mielialanvaihteluja, kuukautisoireita tai vaikka siitepölyallergian katoamista, kuten minulle kävi! Ihan mitä vaan siis - niin hyvässä kuin pahassa.

Panosta pukeutumisessa mukavuuteen. Hanki pari alaosaa, joissa joustava mahakappale yltää rintojen alle. Matalamman joustokappaleen koin itse tosi epämukavaksi. Suosittelen hankkimaan yläosiksi pitkiä toppeja ja paitoja, joissa on jo valmiiksi imetysmahdollisuus. (Muista tsekata äitiysvaateosaston lisäksi "normaaliosasto", sillä saatat tehdä löytöjä myös sieltä! Facebookista löytyy myös useita äitiysvaatekirpputoreja.)

Kun raskausajan pukeutuminen alkaa kyllästyttää, panosta asusteisiin tai huulipunaan.  Lue vinkkini raskausajan pukeutumiseen täältä.

Isyyspakkaus on kiva tapa ottaa isä osaksi raskautta. Kurkkaa täältä, minkälaisen isyyspakkauksen kokosin Nikelle. 

OTA MASUKUVIA MUISTOKSI! Usko mua, tulet palaamaan niihin aina silloin tällöin. Seuraavassa raskaudessa on varmasti kiva myös vertailla vatsan kokoa ensimmäiseen odotukseen.

Synnytystä on turha suunnitella tarkasti etukäteen, koska harvoin se menee juuri niin kuin etukäteen ajattelit. Toki kannattaa tutustua esimerkiksi kivunlievitysmahdollisuuksiin ja miettiä etukäteen, mihin niistä itse haluaa tarttua. Niitä toiveita ja ajatuksia kannattaa vaikka kirjoittaa ylös, mutta valmistaudu henkisesti siihen, ettei tilanne välttämättä mene, kuten olet sen etukäteen suunnitellut. Synnytystapa-arviossa mä pyysin, että tietoihini kirjattaisiin toive perhehuoneesta (Nikke sai olla sairaalassa yötä päivää) sekä imetyksen tukemisesta. Mä toivoin kovasti synnytystavaksi alatiesynnytystä, mutta Noelin perätilan vuoksi jouduin synnyttämään suunnitellulla sektiolla. (LUKUVINKKI: SYNNYTYSKERTOMUS / SUUNNITELTU SEKTIO)




V A U V A - A R K I

Älä kuuntele pelotteluja vauva-arjesta. Tai no, kuuntele, mutta varauksella. Suhtaudu niihin mieluummin huonoimpana mahdollisena skenaariona kuin varmana totuutena. Etukäteen tulevaa arkea on turha stressata!

Imetys sattuu, mutta vain alkuun. Mä imetin ensimmäisten päivien aikana kirosanoja pötköön mutisten, koska se kipu nänneissä oli aivan jäätävä! Onneksi kipu kesti vain ehkä puolisen minuuttia. Jos kipu kestää pitkään ja nännit ovat jatkuvasti haavoilla, kannattaa tarkistuttaa vauvan imuote. Kirjoitukseni omasta imetystaipaleestani löydät täältä.

Keskustelkaa ennen vauvan syntymää siitä, mitä uusi elämäntilanne tarkoittaa parisuhteenne kannalta. Parisuhde nimittäin jää useimmiten toissijaiseksi. Me Niken kanssa puhuttiin esimerkiksi siitä, ettei meillä tule silloin olemaan aikaa toisillemme yhtä paljon kuin ennen. Näin siihen oli helpompi suhtautua vauvan syntymän jälkeen, eikä kumpikaan meistä ottanut itseemme siitä, että jäi vähemmälle huomiolle. (LUKUVINKKI: HUOMENNA HALATAAN - MISTÄ AIKAA PARISUHTEELLE?)

Ole avoin ja rehellinen kumppanillesi ja toivo sitä samaa häneltä. Sano ääneen, jos koet olevasi väsynyt tai turhautunut. Kerro kumppanillesi, jos toivot hänen skarppaavan jossain asiassa. Muista myös KEHUA.

Muista ennen kaikkea, että kumppanisi tapa olla vanhempi, on aivan yhtä oikea kuin sinun. ;) (Tiedät kyllä, jos kumppanisi toiminta OIKEASTI aiheuttaa vauvalle vaaraa tai on muuten kyseenalaista.) Esimerkiksi: on monta erilaista tapaa vaihtaa vaippa tai pukea lapsi, ja jos joku tapa on sinulle oikea, ei se välttämättä tunnu yhtä luonnolliselta kumppanistasi. Jos alat neuvomaan liikaa tai annat muulla tavalla kumppanillesi kuvan, ettei hän osaa hoitaa lastaan, saattaa se johtaa siihen, ettei hän enää usko kykyihinsä ja vetäytyy lapsen hoidosta. Lapsen isälle on useimmiten muutenkin hankalampaa luoda side lapseen, joten muista kehua ja kannustaa!

Järjestelmällisyys helpottaa arkea. Raskausaikana kannattaa siivota kaapeista ylimääräiset tavarat ja miettiä kaikille vauvatarvikkeille näppärät paikat, joihin ne aina palautuvat helposti. Usko mua, elämä lapsen kanssa on niiiiin paljon helpompaa, kun laitat tavarat heti omille paikoilleen.

Koska vauvatarvikkeiden markkinat ovat valtavat, suodata tarkasti läpi, mitä oikeasti tarvitset. Kysy äidiltäsi, ystäviltäsi tai lue tästä mun vauvavuoden suosikkini.

Kiinteiden aloittaminen: soseet vai sormiruokailu? Itse olen vahvasti sormiruokailun puolesta puhuja, koska se ensinnäkin vapauttaa mun käteni, mutta kehittää myös lapsen motoriikkaa monella tavalla paremmin kuin soseruokailussa. (Suosittelen erittäin lämpimästi Facebookista Simppeli sormiruokakeittiö -ryhmää!)

Syöttötuolin pehmuste on turha! :D Siitä tulee vaan lisää siivottavaa... 

Vauva-arki on vaihetta vaiheen perään! Juuri kun luulet jonkun, esimerkiksi tiheän imun, menneen ohi, alkaa uusi vaihe. Tämä on yleinen vitsi meidän äitien keskuudessa. :D



Ä I T I Y S

Anna aikaa itsellesi raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen. Jokainen meistä palautuu omaan tahtiinsa eikä siksi kannata verrata itseään toisiin äiteihin. Voit lukea tarinan palautumisestani näistä postauksista: puoli vuotta sektion jälkeen ja vuosi sektion jälkeen. Kuten kuvistani näet, sosiaalisen median antama kuva timmeistä juuri synnyttäneistä äideistä ei ole itsestäänselvyys, ja pätee todellisuudessa vain pieneen osaan äideistä.

Imetyksen lopettaminen ei ole välttämättä niin yksinkertainen juttu kuin etukäteen luulet. Joskus imetys voi loppua paljon aikaisemmin kuin toivot itsestäsi riippumattomista syistä. Joskus taas lapsen vierottaminen rinnasta voi olla tosi hankala prosessi. Meillä se loppui helposti Noelin tahdosta, mutta lopettamista seurannut hormonaalinen myllerrys yllätti mut täysin! Lue lisää täältä. (Suosittelen Facebookista Imetyksen tuki ry:n ryhmää!)

Ole armollinen itsellesi. Aina ei tarvitsee jaksaa, joten mieti, mikä oikeasti on tärkeää. Jos olet  esimerkiksi väsynyt ja koti sotkuinen, nuku ja siivoa sen jälkeen se, mitä jaksat ja vauvanhoidolta ehdit. Mä noudatin vauvavuotena neuvolan ohjetta: nuku, kun vauva nukkuu. Luultavasti siitä syystä en juuri koskaan kokenut olevani väsynyt. Oliko meillä sitten sotkuista? No oli, mutta mä en pysty toimimaan väsyneenä ollenkaan, joten priorisoin unen kotitöiden edelle. 

Älä säikähdä äitiyden herättämiä ja voimistamia tunteita. Ne ovat luonnollisia! Uskalla olla avoin, ja jaa tunteesi puolisollesi, ystävällesi tai kenelle tahansa, kunhan et patoa niitä sisääsi. Mä kirjoitinkin hetki sitten siitä, miten voimakas kuolemanpelko yllätti mut Noelin syntymän jälkeen. Lue lisää ajatuksiani äitiyden mukanaan tuomasta laajasta tunteiden kirjosta täältä.

Kaikista tärkein: ÄITEJÄ ON ERILAISIA, ÄLÄ OLE TOISELLE ÄIDILLE SUSI. Älä tuomitse, vaan hyväksy kaikkien äitien erilaisuus. Koska sitähän me ollaan; erilaisia kaikki. Et ikinä oikeasti voi tietää, minkälaista arkea toinen äiti (tai ylipäätään ihminen) elää. Kunnioita toisten äitien päätöksiä ja valintoja, vaikka ne olisivat erilaisia kuin sinun. 

Muita sinua mahdollisesti kiinnostavia postauksia: 100 päivää äitinä, Äitiyden myötä sekä Äitiyden aakkoset.

Mitä haluaisit lisätä listaan itse? Mitä olisit halunnut tietää odottaessasi ensimmäistäsi?

ENSIASKELKENKIEN OSTAMINEN - näillä vinkeillä onnistut!

28. tammikuuta 2018

Kuten eilen kirjoitinkin, ostettiin Noelille ensiaskelkengät. Olin etukäteen päättänyt ostaa jotkut tyylikkäät kengät lähinnä kauppareissuja varten. Ensin mietin, että olisin hankkinut Noelille jotkut tosi makeet citylenkkarit, mutta sitten totesin, että makeilukenkiä ehtii ostella myöhemminkin. Nyt halusin panostaa ja ostaa mahdollisimman hyvät ja tyylikkäät popot kävelyä harjoittelevalle pojalleni. 


HYVIN JALKAA TUKEVA KENKÄ VAI PALJASJALKAKENKÄ?

Otin jo syksyllä selvää ensiaskelkengistä sen verran, että tiesin niiden suhteen olevan kaksi eri asian puolesta puhuvaa koulukuntaa: hyvin jalkaa tukevat kengät vs. paljasjalkakengät.  Hyvin kävelyä harjoittelevaa jalkaa tukevia kenkiä löytyy esimerkiksi Eccolta tai Superfitiltä. Paljasjalkakenkiä taas edustaa esimerkiksi Stonz

Tutustuessani ensiaskelkenkien valikoimaan, myyjä kertoi, että ne eroavat "normaaleista" kengistä siinä, että ne ovat päkiän alta joustavat, mutta nilkasta tukevat. Niiden lesti on myös varpaiden päästä leveämpi, jotta kenkä ei vahingossakaan pääse puristamaan. Monissa malleissa on vetoketju sivussa, jonka avulla kenkä on helppo saada jalkaan. Useimmiten nimittäin ensimmäisiä kenkiä ostettaessa, lapsi ei vielä osaa jännittää jalkaa niin, että kenkä olisi helppo sujauttaa jalkaan. 

Muistaakseni, paljasjalkakenkien puolesta puhujat taas perustelevat näkökantaansa sillä, että lapsen jalan lihaksisto ja jänteet pääsevät kehittymään ja vahvistumaan luonnollisesti. Heidän mukaansa liika tuki voi vääristää jalan kehittymistä. Lasten kengissä ei muuten saisi olla  esimerkiksi lainkaan korkoa, vaan pohjan tulisi olla tasainen, joustava ja muotoilematon. Paljasjalkakengissä lapsen jalka saa siis olla luonnollisessa asennossaan.

Jokainen tehköön itse päätöksen siitä, kumpaan koulukuntaan haluaa itse kuulua. Internetistä löytyy kyllä tietoa molemmista näkökulmista! Mä olen enemmän paljasjalkakenkien puolella, mistä syystä halusin jättää Stonzit pihakäyttöön. Kun nyt kuitenkin päätin haluta Noelille lenkkarit, koin paremmaksi ostaa ensiaskelkengiksi tarkoitetut kuin lörpöt merkkilenkkarit. 


MUUTAMA VINKKI KENKÄOSTOKSILLE

Kun lähdet ostamaan lapsellesi ensiaskelkenkiä, ota muutama vinkki talteen:

1. Mallinna lapsesi jalka pahville ennen ostoksille lähtemistä (Huom! Tee se niin, että lapsi SEISOO pahvin päällä!). Jos et tiedä lapsesi kengänkokoa, voit mallin avulla helposti testata tai mitata, mikä koko olisi lähinnä oikeaa.  

2. Valitse kengät, joissa on irrotettava pohjallinen. Sopivaa kokoa ei pysty tunnustelemaan kengän päältä, koska lapsen varpaat voivat olla sisällä kippurassa. Kun pohjallinen on irrotettava, voit ottaa sen kengästä pois, asettaa lattialle ja laittaa lapsen seisomaan sen päälle. Tällöin näet helposti, onko koko sopiva.

3. Varaa varvaspäähän kasvu- ja käyntivaraa noin 1,5cm! (Talvikengissä on hyvä olla 2cm.)

Muista tarkistaa vähintään kerran kuussa, että kenkä on sopiva! Pieneksi jäänyt kenkä ei tietenkään tunnu lapsesta mukavalta, mutta aiheuttaa myös virheasentoja jalalle, varpaille ja kynsille. Liian pienen kengän muuten tunnistaa esimerkiksi siitä, että varpaat ovat alkaneet kaivaa kuoppaa pohjalliseen.


KRITEERIT HYVÄLLE KENGÄLLE

Nämä kriteerit on hyvä pitää mielessä ostettaessa kenkiä myös isommille lapsille:
pohja: ohut, joustava, koroton, tasainen ja muotoilematon
kiinnitys: mahdollisimman monipuolinen, esim. nauhat (kiristysmahdollisuus juuri lapsen jalalle sopivaksi) sekä vetoketju (pienille lapsille, helppo laittaa jalkaan)
materiaali: hengittävä ja kulutusta kestävä


Jos pidät kenkäostoksilla ylläolevat vinkkini mielessäsi, on vaikea mennä pieleen. Tsemppiä ostoksille!

Sit vaan lapselle rohkeutta kengät jalassa kävelemiseen! Meillä sitä vielä uupuu, mutta pienin askelin edetään! ;)


MINI+TYYLI: Pipo silmillä, tyyli "mintissä"

27. tammikuuta 2018

Mä muistan silloin, kun sain rakenneultrassa kuulla, että mun esikoiseni tulisi olemaan poika, miten mulle iski melkein paniikki. Olin kuvitellut jo, miten pukisin TYTTÄRENI, mutta että pitäisi pukea poika, APUA! Mä nimittäin en yhtään tykkää sinisestä väristä. Ootteko kurkkineet, mitä väriä valtaosa ainakin poikavauvojen vaatteista on? Jep, sinistä

No, mitä tekee Milla ensimmäisenä päästyään rakenneultrasta kotiin? Menee selailemaan netistä poikavauvojen vaatteita, ja tekee kollaaseja tsempatakseen itseään! Mä tiedän, vastaava ei ehkä tulisi kovin monella muulla mieleen, mutta mä oon mä. :D Onnekseni sain huomata, että on mahdollista löytää poikavauvoille myös muun värisiä vaatteita kuin sinisiä. Helpottuneena lähetin kuvat kollaaseista äidilleni ja Nikelle, jotka varmaan pyörittelivät silmiään päässä ne nähtyään. :D 


Mä oon täällä aiemminkin kertonut, että pyrin ostamaan Noelin vaatteet aina ensisijaisesti kirppikseltä. Jos kuitenkin jossakin liikkeessä tulee vastaan jotain todella ihanaa, en epäröi ostaa sitä. Oon harmikseni huomannut, että meidän tyylisiä vaatteita löytyy  tosi harvoin kirppiksiltä. Silloin tällöin kuitenkin sieltä autokuvioisten ja sinisävyisten vaatekasojen keskeltä löytyy helmiä. Oon myös siinä ehkä outo, etten useimmiten välitä merkkilastenvaatteista. Ihan sama juttu kuin esim. Louis Vuittonin laukkujen kanssa; mä en tykkää, että kuosista tunnistaa heti mikä merkki on kyseessä. 

Viimeistään yllä olevan kirjoituksen perusteella on varmaan tullut selväksi, että mä tykkään pukea poikani tyylikkäästi. Suunnittelen  hänen asukokonaisuutensa kotipäivinäkin, mutta etenkin kun lähdetään liikenteeseen. En mä itsekään pysty pukemaan päälleni edes yöpukua, jonka ala- ja yläosa eivät sovi yhteen, joten mulle ei todellakaan ole ihan sama, minkälaisessa asukokonaisuudessa katselen lastani. 


Tänään lähdettiin iltapäivällä Itikseen ostamaan Noelille ensiaskelkengät, joten sain hyvän syyn pukea jotakin tosi tyylikästä hänen päälleen. Sain idean, että kuvaan samalla Noelin asun tänne blogiini - edellisestä kerrasta onkin aikaa, se nimittäin oli elokuussa pojan ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen. Mun on koko viikon pitänyt kuvata tämän syystyyli-inspiraation mukainen postaus, mutta luonnonvalo on ollut niin vähissä, että se on jäänyt vain haaveeksi. Sellainen on kuitenkin tulossa, sillä Noel on siirtynyt käyttämään 80-koon vaatteita, ja haluan esitellä teille, minkälaisia vaatteita hänen kaapistaan tällä hetkellä löytyy.

Noel - kröhöm, äiti - halusi tietysti heti näyttää, minkälaiset ensiaskelpopot sitä tuli ostettua. Mä kolusin kaikki Itiksen kenkiä myyvät liikkeet läpi, ja totesin valikoiman olevan melko sama ensiaskelkenkien osalta. Päädyin ostamaan Noelille Eccon liikkeestä kuvassa näkyvät lenkkarit. Hänellä on jo Stonzit ulkoleikkejä varten, joten etsinnässä oli lähinnä kauppareissuilla käytettävät kengät, joita sitten keväämmällä voisi käyttää ulkoleikeissäkin, mikäli ne vielä silloin ovat sopivat. Musta noi Eccon oli superkivat ja niissä on Noelin vaatekaappiin sopivia värejä. 

Pakko muuten todeta, että ensiaskelkengät ovat aivan hurjan hintaisia! Nämä kustansivat 64,90€, toinen potentiaalinen pari 79,90€. Huh! Harkitsin hetken, että oisin ostanut jotkut makeet lenkkarit, kuten Adidaksen Superstarit, jotka olivat reilusti edullisempia, mutta totesin, että niitä ehtii ostaa myöhemminkin. Nyt pidän tärkeänä sitä, että Noelin vielä harjoitellessa kävelemistä, on kenkä joustava ja tukeva. 

Mua niin huvitti Noelin ensimmäiset askeleet kengät jalassa! Hän selvästi arasteli ottaa askelia, ja muistutti lähinnä Bambia heikolla jäällä. Vaikka hän kotona kävelee jo huoneesta toiseen, ei hän viihtynyt jaloillaan juuri yhtään! Konttausasento oli best, mikä kieltämättä vähän hirvitti juuri ostettujen kenkien osalta... Vähän tummentumaa ehti jo tulla kengän valkoiseen kärkeen, mutta sitten tajusin muistuttaa itseäni siitä, että kengät on tehty käytettäväksi, eikä taaperon kanssa mikään pysy siistinä kauaa. Välillä sitä joutuu palauttamaan itsensä maanpinnalle...

Noelin asusta sen verran, että takki, farkut ja kollaripaidan alla oleva hihaton body ovat kirppislöytöjä. Pipo taas on Zarasta, kengät siis Eccon ja kollaripaita ostettu Dublinin Primarkista (Irlannissa Penney's) silloin, kun Noel oli vielä mun masussa. Tuo takki on muuten varmaan H&M:n tyttöjenosastolta, koska kokolappu on vaaleanpunainen, mutta so what! Mun mielestä siinä ei ole mitään tyttömäistä. Mä yleensä kierränkin liikkeissä sekä tyttöjen että poikien osastot läpi. 

Mä tykkäsin tästä asusta aivan hirveästi! Se kuvastaa tosi hyvin sitä tyyliä, jonka koen eniten Noelin (a.k.a. äidin) tyyliksi; rentoja vaatekappaleita neutraaleissa väreissä pienillä väripilkahduksilla. Musta muuten tuntuu, että lasten pukemisessa on kaksi koulukuntaa: ne, jotka pukevat lapsensa "lapsellisiin" vaatteisiin ja ne, jotka pukevat lapsensa pieniin "aikuisten" vaatteisiin. Mä samaistun ehdottomasti enemmän jälkimmäiseen, kuten ehkä arvasitkin! Entäs sä? 

Loppukevennyksesi kuva siitä, miltä meidän kuvaussessio todellisuudessa näytti. Ihan vaan, jotta ette saisi liian ruusuista kuvaa. ;)

Mitä muuten tykkäsit tästä postauksesta? Toteutanko toistekin? Palaillaan taas


10 ajatusta juuri nyt #2

25. tammikuuta 2018

HERKUT. Tiedätkin ehkä jo, että mulla on painonpudotusprojekti käynnissä. Se tarkoittaa herkuttomuutta. TEKEE TIUKKAAAAA! Miksi sokeri on niin koukuttavaa? Miksi siitä on niin hankala päästä eroon? MIKSI?!

Miksi kodin yleisen siisteyden ylläpitäminen on niin vaikeaa? Mä siivosin viikonloppuna, ja nyt täällä on jo kaikki taas levällään. Olisko jotain taikakeinoa, jolla sais tartutettua muhun ja Nikkeen vähän siisteysfriikkiyttä? Ehkä Noelista tulee himosiivooja kasvaessaan. Aina saa toivoa, mutta todennäköisyys geenien perusteella näyttää aika huonolta! :D

Mä kaipaan jo kevättä! Onneksi tulppaanit ovat jo ilmestyneet kauppoihin, sillä ne ovat varma kevään merkki! Odotan etenkin sitä ensimmäistä päivää, kun tuntee kasvoilla auringon lämmön ja kuulee, miten sulanut lumi tippuu maahan vesipisaroina. Tai no, luultavasti jälkimmäinen jää kokematta täällä etelässä. Vesi sade luultavasi sulattaa lumen - taas.



Mä olen niin onnellinen tästä blogistani. On ollut tosi palkitsevaa seurata kävijämääriä, jotka kasvavat kokoajan! Mä olenkin Instagramin storyissa puhunut jäätävästä blogi-boogiestani, joka valtasi mut marraskuussa ja jyllää edelleen hurjana. Just ihanaa!

Heräsin eilen siihen, että mun on ostettava Noelille kengät! Tällä hetkellä Noelin ainokaiset ovat Stonzit... Ne ovat toki näppärät pihalla haalarin kanssa, mutta eivät kaikista kauneimmat esimerkiksi shoppailureissulla. Mun poikani tarvitsee tyylikkäät kaupunkikengät pian, sillä hän kävelee päivä päivältä pidempiä matkoja. 

Tiesittekö, että tällä melkein kolmekymppisellä on tosi teinimaku TV-sarjoissa? Mun lemppareitani on Pretty Little Liars sekä The Vampire Diaries, jotka tosin molemmat ovat jo loppuneet. Näiden lisäksi mun katselulistaltani löytyy The Originals, Riverdale, Teen Wolf ja Jane the Virgin. Toisaalta taas tykkään rajuista poliisisarjoista ja murhamysteereistä.

Tunnustus: olen sellainen ihminen, joka RAKASTAA finnien puristamista. Eilen pääsin tositoimiin poskessani yhtäkkiä villiintyneen patin kanssa, jonka sisältö puristettaessa oli niiiiin palkitseva. Ah! Tänään tavallaan harmittaa, että näppy näyttää kuolemisen merkkejä. :D 



Mä edelleen fiilistelen sitä, että SAIN VEDETTYÄ JALKAANI MUN ENNEN RASKAUTTA -FARKUT! Vaikken sitä huomaakaan, niin selvästi palaudun edelleen raskaudesta! Vaikea nimittäin uskoa, että se jo tippunut reilu kaksi kiloa vaikuttaa asiaan.  Mä oon mekkotyttö henkeen ja vereen, mutta kyllä muuten oli ihanaa pukea mustat farkut pitkästä aikaa taas jalkaan! 

Mulla on taas reilun kuukauden verran hormonit heitelleet ihan miten sattuu! Aivan tyhmätkin asiat itkettävät, mutta lähinnä muiden onnistumiset. Eilen katsottiin Sing-animaatio, jossa siis on eläinhahmoja, jotka osallistuvat laulukilpailuun. Mua alkoi itkettämään niiden eläinten esitykset leffan loppuhuipennuksessa. Se ei kuitenkaan ehkä vedä vertoja sille, miten joitakin kuukausia sitten itkin Gladiaattorit-ohjelmalle! :D

Mun pitäisi varata kirppispöytä taas, koska varastossa odottaa ihan liikaa myytävää tavaraa... Oisko sulla suositella jotain hyvää kirppistä pääkaupunkiseudulta? Mulla oli kesällä pöytä Espoon Mankkaalla Akseli-itsepalvelukirppiksellä, johon olin kyllä tyytyväinen. Tällä kertaa otetaan ehkä pöytä ystäväni kanssa, joka toivoo, että kirppis olisi helppojen liikenneyhteyksien, esim. metron, varrella.

KUVITUKSENA PARI OTOSTA MATKAMESSUILTA.

Kuolemanpelosta rakkauteen - äitiyden mukanaan tuoma tunteiden kirjo

23. tammikuuta 2018

Kuolemanpelko. Huoli. Onni. Rakkaus.

Yllä olevat neljä sanaa kirjoitin tähän postausluonnokseen jo kuukausia, ehkä jopa vuosi, sitten. Aina tasaisin väliajoin palasin tähän luonnokseen, mutten vielä ollut valmis kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Joka kerta kuitenkin tunnistin sen saman fiiliksen, joka mulla oli kirjoittaessani ensimmäistä kertaa nuo sanat tähän sivulle. Nyt, juuri tänään, musta tuntuu, että olen valmis.



IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN en ole tuntenut yhtä voimakkaita tunteita kuin äidiksi tulemisen jälkeen. En edes käsitä, miten – aivan yhtäkkiä ja yllättäen – pieni ihminen saa avattua sisälläsi aivan uudenlaisen tunneskaalan.

Kun Noel syntyi, mulle tuli aivan järjetön kuolemanpelko. Niin voimakas, että harkitsin avun hakemista! Pikkuhiljaa äidiksi tulemisen jälkeen tajusin, miten kaiken voi menettää nopeasti, ja miten se menetys olisi lopullista. Pelkäsin, että Noel kuolee. Pelkäsin, että Nikke kuolee. Pelkäsin, että itse kuolen, jolloin Noel jäisi ilman äitiään ja Niken pitäisi pärjätä yksin. Suunnittelin jopa, että kirjoittaisin Noelille kirjeen siltä varalta, että jotain tapahtuisi. Pelkäsin, että joku meistä sairastuu. Yhtäkkiä tajusin, että mitä vaan voi tapahtua ihan koska vaan. Mitään ei voi etukäteen tietää. EI MITÄÄN! Se on tavallaan juuri se elämän rikkaus.

Mä olin siis todella ahdistunut. Kerroin Nikellekin, miten miettiessäni perheemme ensimmäistä ulkomaanmatkaa ja lentokonetta, ajatukseni kulkee lentokoneesta sen tippumiseen, siihen miten pitäisin Noelia sylissäni juuri sillä hetkellä ja miten pieni poikani törmäyksen jälkeen kelluisi yksin vedessä. Nikke oli välillä jopa huolestunutkin mun helposti synkiksi muuttuvista ajatuksistani, koska olen perusluonteeltani tosi positiivinen ja optimistinen - enkä yhtään ihmettele sitä!



Nikke osasi onneksi ohjata mun ajatukseni uudelleen. Hän sanoi mulle, että: "Silloin kun ikävä ajatus valtaa, käännä se positiiviseksi." Esimerkiksi edellä kertomassani esimerkissä, kääntäisin lentokoneen tippumisen näkyyn, jossa Noel tepsuttelee pienin varpain uimarannalla tai polskuttelee innoissaan uima-altaassa etelän lämmössä.

Niken ohjeistama ajatusmalli toimi, sillä yllättävän nopeasti ahdistavat näyt loppuivat. Mä haluankin rohkaista sua puhumaan ääneen ne ikävimmät ja ahdistavimmat ajatukset! Siinä nimittäin sekoaa pää, jos tuollaisia pyörittelee omassa pienessä mielessään! Näitä ajatuksia ei myöskään kannata hävetä, sillä mä uskon, että ne on yleisempiä kuin luuletkaan. Ainakin omille äitiystävilleni avautuessani, moni heistä sanoi tunnistavansa täysin, mistä puhun. Avaa siis rohkeasti ajatuksiasi puolisollesi, äidillesi tai ystävillesi. Se helpottaa - mä lupaan!



Jos järjettömistä peloista on mahdollista päästä eroon, on äidin/vanhemman huoli sellainen, josta tuskin ikinä pääsee. Ainakin sen perusteella, mitä olen omalta äidiltäni ja mummoltani kuullut, ei huolehtiminen koskaan lopu, sen syyt/kohteet sen sijaan vaihtelevat lapsen iän ja elämänvaiheen mukaan. Pienen lapsen kanssa murehditaan, että kasvaako ja kehittyykö lapsi oikeaa vauhtia. Vähän isomman kanssa löytääkö hän kavereita tai kiusataanko häntä. Teini taas aiheuttaa huolta esimerkiksi päihteiden käytöllään. Aikuisen lapsen taloudellinen pärjääminen taas saattaa murehduttaa äitiä. Huoli on varmaankin yksi äidinrakkauden ulottuvuuksista - niin ärsyttävältä kuin se lapsesta saattaakin tuntua! ;)

Positiivisten tunteiden voimistuminen tasapainottaa onneksi negatiivisten tunteiden kasvamista. Itseasiassa nyt kun mietin, keksin useamman äitiyden myötä voimakkaammaksi muuttuneen positiivisen tunteen: ilo, ylpeys, onni, kiintymys, kiitollisuus, riemu, seesteisyys, rauha ja suurimpana rakkaus. Musta tuntuu, että kuluneen reilun vuoden aikana olen itkenyt onnesta useammin kuin ikinä aikaisemmin ja kokenut suurempia riemuntunteita kuin koskaan. Olen ollut kiitollisempi, seesteisempi ja saavuttanut sisäisen rauhan. Olen löytänyt oman paikkani. Se kiintymys ja rakkaus, mitä lastani kohtaan tunnen, on aivan sanoinkuvaamatonta. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin itse tulee äidiksi - aivan kuten oma äitini on aina sanonut. Nyt ymmärrän.


Englannin kielinen sana overwhelming kuvastaa mun mielestä hyvin äitiyden mukanaan tuomaan tunneskaalan voimakkuutta. En keksinyt sanalle tarpeeksi osuvaa suomenkielistä vastinetta, mutta ehkä sen voisi kääntää hukuttavaksi, sellaiseksi, mitä on vaikea käsittää tai sisäistää, koska se on jotain niin suurta. Jotakin ainutlaatuista ja sellaista, mitä ei voi saavuttaa kuin vanhemmaksi tulemisen kautta. 

On mahtavaa, kun oman lapsen onnistumiset tuntuvat jopa paremmilta kuin omat onnistumiset. Kun lapsesi nauraa räkättää niin paljon, ettei sulla ole vaihtoehtoja kuin revetä itsekin nauruun. Ne ihanat hetket, kun hän painaa päänsä syliisi, ja susta tuntuu, että halkeat rakkaudesta hetkenä minä hyvänsä. Kun yöllä käyt lapsesi sängyn vierellä ihailemassa pientä nukkuvaa ihmettäsi ja pohdit, miten on mahdollista, että olet saanut jotakin näin upeaa ja ainutlaatuista aikaan. Kun lapsesi surullisena hakeutuu juuri sinun syliisi hakemaan lohtua. Kun poissaollessasi murehdit, miten lapsesi pärjää, vaikka todellisuudessa itselläsi on suurempia ongelmia pärjätä ilman häntä. Kun onnenkyyneleet nousevat silmiisi katsoessasi innoissaan touhuavaa lastasi. Kun näet ympärilläsi kaikki tekemättömät kotityöt, mutta istut sohvalla lapsi kainalossasi katselemassa Pikku Kakkosta ja ajattelet, että kaikkein mieluiten tässä universumissa, olet juuri tässä hetkessä. Se kun teet kaikkesi lapsesi eteen. 

Kaikki tunteet ovat niin äärimmäisiä! Vaikka äitiys tuo mukanaan myös niitä negatiivisempia tunteita, on se mielestäni ihanin asia maailmassa! Tulevaisuudessa saatan saada harmaita hiuksia poikani takia, menettää hermoni satoja kertoja, murehtia kasvatukseen liittyviä pulmia, mutta MIKÄÄN IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN ei tule olemaan yhtä palkitsevaa, upeaa tai ainutlaatuista kuin äitinä oleminen. Kaikkine isoine tunteineen.


PAINONPUDOTUSPROJEKTI: Dukan-dieetti oli ja meni

21. tammikuuta 2018

Mulla on nyt hiukan reilu kaksi viikkoa painonpudotusprojektia takanani. Kerron hieman taustoja, jos vaikka vierailet ensimmäistä kertaa blogissani:

- Sain esikoiseni marraskuussa 2016. Lihoin raskausaikana 15-17kg, en ole aivan varma lopullisesta luvusta. 
- Raskauskiloja lähti muutamassa kuukaudessa kuusi, kunnes yhtäkkiä painon tippuminen lakkasi, vaikka imetin. Samaan aikaan hiukseni alkoivat tippua ja ihoni meni tosi huonoksi, joten painon tippumisen loppuminen oli selvästi hormonaalista. (Lue: Vatsa pyllynreiällä - kehoni puoli vuotta raskauden jälkeen)
- Vaa'an lukemat näyttivät samaa siitä lähtien, kun painon tippuminen lakkasi, aivan sama herkuttelinko 24/7 vai kevensinkö. 
- Noelin täyttäessä vuoden, imetys loppui hänen aloitteestaan, joten uskalsin alkaa suunnittelemaan painonpudotusta. (Lue: Imetyksen lopettaminen - miksei kukaan kertonut tätä?! ja Vuosi sektion jälkeen - vatsa edelleen pyllynreiällä)
- 4.1. aloitin Dukan dieetin, jonka avulla sain tippumaan ensimmäisellä viikolla 3,8kg, mutta lopullinen tiputus kahden viikon jälkeen jäi 2,8kg (nesteiden palaaminen kroppaan vihannesten myötä)
- Tavoitteeni: -18kg, jäljellä siis 15,2kg

Mä kerroinkin jo tässä asupostauksessa, että mulla tippui viikossa 3,2kg painoa. Muutama lukijani ilmaisi mielenkiintonsa kysyessäni, kiinnostavatko painonpudotusprojektiani koskevat postaukset, joten tässä sitä nyt mennään!

Ajattelin ensin kertoa Dukan-dieetistä, jolla olin pari viikkoa. Se oli hyvä startti sokerista vierottautumiseen! Tarkoitukseni oli jatkaa sillä koko painonpudotuksen ajan, mutta dieetti ei tuntunut loppujen lopuksi mun jutultani kuitenkaan. Kerron postauksen lopussa miksi. 

Mikä Dukan-dieetti?
Dukan-dieetti on ranskalaisen Pierre Dukanin kehittämä ruokavalio. Se vaatii kurinalaisuutta ja sitoutumista, mutta on melko vaivaton tapa tiputtaa ylimääräisiä kiloja. Kaloreita ei tarvitse laskea tai tarkkailla annoskokoa, sillä kaikkea sallittua saa syödä niin paljon kuin maistuu. Erityisen tärkeää on muistaa juoda paljon vettä

Dukanissa on neljä eri vaihetta:

1) Hyökkäysvaihe (2-7 päivää)
- tavoite: pudottaa 2-4 kg (nestettä poistuu tehokkaasti)
- ruokavalio: VAIN vähärasvaisia proteiineja (esim. kana, nauta, kalkkuna, kala, äyriäiset, tofu) ja sokerittomia ja vähärasvaisia maitotuotteita (esim. raejuusto, maustamaton jugurtti, maitorahka) + 1,5 rkl kauralesettä + PALJON VETTÄ
- liikunta: 20 min kävelyä päivittäin

2) Pudotus (tavoitepainon saavuttamiseen asti)
- tavoite: paino tippuu useimmiten noin kilon viikossa
- ruokavalio: samat proteiinit kuin hyökkäysvaiheessa + sallitulta ruoka-ainelistalta kasviksia  + 2rkl kauralesettä päivittäin + PALJON VETTÄ
miten: joka toinen päivä vain proteiineja, joka toinen päivä proteiineja + sallitulta ruoka-ainelistalta kasviksia (esim. tomaatti, kurkku, paprika, kesäkurpitsa, vihreät pavut, munakoiso) 
- liikunta: 30 min kävelyä päivässä (tuplataan, jos paino jumittaa)

3) Tasausvaihe (hiilihydraatteihin totuttelu)
- tavoite: totuttaa hoikistunut kroppa uuteen olemukseensa ja palauttaa pikkuhiljaa hiilihydraatit ruokavalioon
- kesto: kymmenen päivää jokaista pudotettua kiloa kohti
- miten: kerran viikossa proteiinipäivä, muina päivinä proteiinit + vihannekset + hedelmä + kaksi palaa leipää + juustoa 
- ruokavalio: edellisen vaiheen lisäksi hedelmät, leipä, juusto ja pastaa tai muut hiilarit 1-2 kertaa viikossa
- liikunta: 25 min kävelyä päivässä

4) Ylläpito (koko loppuelämän)
- tavoite: ylläpitää saavutettu paino
- ruokavalio: ei rajoituksia, mutta terveellisesti tietysti
- miten: kerran viikossa proteiinipäivä
- liikunta: hyötyliikuntaa (esim. portaat hissin sijasta)

Mitä mä söin?
AAMUPALA: Maustamaton ja rasvatonta maitorahkaa, sekaan loraus Funlight-tiivistettä makua tuomaan sekä kauraleseitä
LOUNAS & PÄIVÄLLINEN: Kananmunia (keitettynä tai munakkaana), kalkkunaleikkeleitä, broilerinfileetä itse marinoituna, vähärasvaisesta naudanlihasta tehtyjä lihapullia, kalkkunanakkeja, savulohta (kun teki mieli herkutella), raejuustoa, shirataki-nuudeleita
VÄLIPALA: Maustamaton ja vähärasvainen kreikkalainen jugurtti, keitettyjä munia, Dukan-leipä (mikrossa itsetehty), kalkkunaleikkelettä 

Tuollaisia ruokia mun lautaseltani useimmiten löytyi! Jos oli proteiini+kasvispäivä, tein noiden kaveriksi salaatin. 

Mikä fiilis nyt on?
Kuten jo sanoin, mun tarkoituksenani oli pudottaa ylimääräiset kilot Dukanilla, mutta muutinkin suunnitelmia. Siihen oli kaksi syytä:

1) Dieetti on lihapainotteinen ja liha on KALLISTA. Meidän kukkaro ei yksinkertaisesti kestäisi jatkuvaa lihan ostamista.
2) Mä en ole ikinä ollut innokas lihansyöjä, joten jatkuva lihan mussuttaminen alkoi ällöttää.

Vaikka Dukan ei tuntunutkaan mulle hyvältä, suosittelen kuitenkin kokeilemaan sitä! Yksi läheisistäni tiputti sillä kesän aikana muistaakseni 15 kiloa. Se on tehokas ja vaivaton dieetti!

No, miten tästä eteenpäin? Koska päätin kertoa blogissani avoimesti projektistani, on mun myönnettävä, että viikonloppu on mennyt herkutteluksi. Hups! Onneksi aina tulee uusi päivä, jolloin voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Huomisesta lähtien mä alankin noudattamaan ystävältäni saamaani ruokavaliosuunnitelmaa. Siihen kuuluu ruoan punnitseminen, joten on siinä mielessä työläämpi vaihtoehto, mutta se sallii hedelmien ja viljatuotteiden syömisen. Mulla oli niiiiin ikävä hedelmiä, ettette uskokaan!

Tästä lähtien siis terveellistä sapuskaa ja hillityt annoskoot. Yritän myös (taas...) lisätä liikuntaa. Aiemmin en ole siinä onnistunut, mutta ehkäpä nyt onnistun!

Huomenna käyn vaa'alla. Parin viikon päästä voisin kirjoittaa taas tilannekatsauksen tänne blogin puolelle. Saa nähdä, onko painoni lähtenyt tippumaan uuden ruokavalion myötä. Jännittää jo valmiiksi!

Ja hei, jos sulla on joku postaustoive painonpudotusprojektiini (tai muuhun) liittyen, kerro se mulle. :) Palaillaan taas!

P.S. Pienet sille, että MAHDUIN TAAS ENNEN RASKAUTTA -HOUSUIHINI! Uuujeah! Sen kunniaksi näin riemukas kuva:




Päivä meidän kanssa

19. tammikuuta 2018

Tervetuloa seuraamaan meidän päivää! Sivupalkissani olleen gallupin mukaan, arkea käsittelevät postaukset ovat teille kaikkein mieluisinta luettavaa, joten saamanne pitää! Oon tosi onnellinen siitä, että tajusin kysyä teidän mielipidettänne, koska arkipostaukset olivat mulle jotenkin hankalia toteuttaa. Ne tuntuivat kertakaikkiaan toissijaisilta! Nyt olenkin viime viikkoina ryhdistäytynyt niiden suhteen, ja asettanut tavoitteekseni julkaista viikossa vähintään yhden arjentäyteisen postauksen. Lue vaikka aiemmin tässä kuussa kirjoittamani postaukset päivärytmistämme tai eräästä lauantaista, joka piti sisällään kiukuttelua ja kirppistelyä! Yllätyksekseni, arjen taltioiminen onkin tosi mukavaa! Kiitos teille, kun innoititte mua haastamaan itseni ja oppimaan uutta. 

Mutta nyt meidän torstain kimppuun: 


 TORSTAI 18.1.2018 

KLO 7   Aloitettiin päivä tavallista myöhemmin, kun Noel heräsi aamupuurolle vasta klo 7 aikoihin. Elämä on todella muuttunut, kun nyt iloitaan jopa seitsemään nukkumisesta! :D 


Meillä on ollut tapana laittaa tietokoneelta edellispäivän Pikku Kakkonen aamupalahetken ajaksi pyörimään. Noel sai nenänsä eteen annoksen kaurapuuroa päärynäsoseen kanssa. Mä taas söin dieetin mukaisesti rasvatonta maitorahkaa ja kauraleseitä. En ole vielä oppinut juomaan kahvia, enkä yleensä edes juo päivittäin teetä, mutta viimeisen parin viikon ajan oon nautiskelut aamupalalla teetä. Se tuo kivan spessufiiliksen aamupalalle. 

KLO 8   Kun oltiin syöty aamupalat, mentiin takaisin nukkumaan. Mä olin aivan valmis nukahtamaan samantien, kun sain pään tyynyyni, mutta Noel pyöri ja hyöri sängyssä unen rajamailla varmaan kymmenisen minuuttia. 



KLO 10.20   Me herättiin ihan super myöhään! Yleensä herätään klo 9 aikoihin, mutta kiva vaan, että kerrankin nukuttiin pidempään. Mä koomailin hetken sängyssä, ja sillä aikaa Noel ihaili edellispäivänä rakentamaansa kaaosta: koko juuri viikattu vaatelaatikon sisältö lattialla. 

Makkarista suunnattiin suoraan lounaalle. Syötiin Niken edellisiltana tekemiä tonnikalapihvejä, raejuustoa, vihanneksia ja Noelilla oli lisäksi pastaa. Söin nopeasti, jotta sain meikattua, koska meille oli iltapäiväksi hauskaa tekemistä luvassa... Noel katsoi syöttötuolissaan Teletappeja ja mutusti rinkeliä, ja onneksi viihtyi hyvin! Laittautuminen on tosi ärsyttävää, jos hän ei ole harhautettuna. Kyllä te pienten lasten äidit varmaan tiedätte, mistä mä puhun! :D Ihan aina ei sitä pikkuapuria tarttis... 

KLO 12.45   Vihdoin oltiin lähtövalmiita! Hypättiin autoon, jonka Nikke oli edellisiltana laittanut lämpenemään. Hiukan jännitti, että ehtiikö Noel nukahtaa vartin ajomatkalla, koska aamupäiväpäikkärit olivat jääneet välistä, mutta onneksi hän pysyi hereillä. On kauhean tylsää herättää pikkuinen just hänen nukahdettuaan!

 Kun päästiin perille, Noel kurkki kiinnostuneena istuimestaan, minne oltiinkaan hurautettu... 


KLO 13.10   ...ja mehän hurautettiin leikkitreffeille Iinan ja hänen kolmen tyttärensä luokse! Me ollaan seurattu Iinan kanssa toisiamme somessa jo monen vuoden ajan, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun treffattiin. Edellisen kerran käytiin Noelin kanssa siellä leikkitreffeillä joulukuun puolella. Iinan kuopus on muutaman kuukauden meidän poikaa nuorempi, joten heistä on leikkiseuraa toisilleen. :) Tällä kertaa sain kunnian tavata myös Iinan keskimmäisen ja esikoisen, jotka ottivat aivan superihanasti Noelin huomioon! Siis mä olin aivan myyty siitä, miten ihania nuo tytöt olivat! Noel taisi olla aivan yhtä myyty; tuossa kuvassakin hän tuijottaa haltioituneena Iinan keskimmäistä suoraan silmiin, ja kun olin vessassa, hän meni Iinan eskari-ikäisen esikoisen luokse vaatimaan syliin pääsyä, eikä kuulemma millään olisi halunnut sylistä pois. Kiitos vielä Iinalle ja hänen perheelleen tosi kivasti iltapäivästä! 

KLO 17   Lähdettiin Iinan luota joskus neljän maissa hakemaan Nikkeä töistä. Hitto muuten, että on kuumottavaa ajaa nyt, kun maa on lumen peitossa! Jalankulkijat näkee kyllä paremmin, mutta siihen ne hyvät puolet jäävätkin! Viime vuosina talvet ovat olleet niin vähälumisia täällä Etelä-Suomessa, että oon aivan vieroittunut talviajamisesta.  Noel  nukkui päivän ainoat unet ajomatkalla. Hän oli herätessään kiukkuinen kuin ampiainen, koska päivällisaika oli jo mennyt ohi. Kaivoin smoothien hänelle ensiavuksi, mikä onneksi karkoitti kiukkuampiaisen pois. 

Kun tultiin kotiin, Nikke alkoi paistamaan meille munakasta päivälliseksi. Oltiin kaikki tosi nälkäisiä jo! Lapsemme isin silmin -postauksessa selvisikin jo, miten Noel tykkää nykyään olla Niken kanssa keittiössä ruoanlaittoseurana. Nuo kaksi elämäni rakkautta ovat niin suloisia yhdessä! Ruoanlaittohommien lomassa oli tietysti hieman myös pelleiltävä, koska se nyt vaan on noiden kahden välinen juttu. :D Mun rakkaat!

Niken ja Noelin kokkaillessa, mä lepäilin hetken sängyssä. Ajatuksenani oli ottaa selfie peilin kautta, mutta järkytyksekseni kuva tarkentuikin pienen tahmatassun jälkiin peilissä... Siitäpä se ajatus sitten lähti, sillä päätin tuolla sekunnilla, että viikonloppuna muuten tehdään suursiivous koko kämpälle! Siitä siis johtuu tuo kuvassa oleva ei niin nauttiva ilmeeni.


KLO 18   Päivällisen jälkeen  mentiin koko porukalla olkkariin leikkimään. Noel ei ole ollut kovin innostunut kokeilemaan kiipeilemistä, mutta nyt hän keksi kiivetä tuon taaperokärryn kyytiin! Nikke lähti tietysti kuljettamaan poikaa sen kyydissä ympäri asuntoa. Kärryssä oli niin kivaa, että Noel ei olisi malttanut nousta siitä pois! Hän jopa luki kirjoja kärryssä istuen. :D Aika söpö!

KLO 19   Aloitettiin iltatoimet Noelin kanssa. Nikke antoi iltapalaksi paahtoleipää ja jugurttia, koska päivällisajasta oli niin vähän aikaa. Yleensä me nimittäin annetaan hänelle puuroa iltapalaksi. Noel oli kivan ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen niin väsynyt, että nukahti samantien sänkyyn.


KLO 20   Kuten joka ilta Noelin mentyä nukkumaan, mä tartuin läppäriini ja aloin blogihommiin. Laitoin Netflixistä pyörimään yllättävän hyvän kotimaisen sarjan, Toisen kanssa, ja katselin viime päivinä ottamiani kuvia koneelta. No, mitä teki Nikke sillä aikaa? KÄVI HESBURGERILLA. Kyllä, meidän dieetin ensimmäinen cheat day koitti. Päätettiin samalla, että muutetaan taktiikkaa, koska jatkuva lihan mättäminen alkoi kyllästyttämään. Mä kirjoitan tästä lisää lähipäivinä!Loppuilta nautiskeltiinkin Hesburgerin antimia, katsottiin Netflixistä Gothamia ja höpöteltiin yhdessä. Ainoa hyödyllinen asia, joka tehtiin, oli keittiön siivoaminen. 


KLO 23   Noel on nyt taas muutamana yönä "heräillyt" tunnin-parin välein itkeskelemään tutin perään. Varmaan siitä syystä, mä olin aivan valmis yöunille yhdentoista aikoihin. Mulla on ollut sellainen kausi, etten saa rauhoituttua unille ennen klo 1, joten tuntui aivan ihanalta, että kerrankin väsytti! 

Nikke meni jo edeltä sänkyyn. Mä kävin suihkussa ja pesin meikit kasvoiltani ja hoidin ihoani näillä korealaisen kosmetiikan eli K-beautyn tuotteilla, jotka esittelin teille joulukuussa.   Hampaiden pesun jälkeen istuin vielä hetken sohvalla fiilistelemässä meidän olohuoneen lamppua. Musta noi kattoon tulevat kuviot ovat kauniita ja luovat kivan tunnelman. Oli niiiiiiiiiiin oikea päätös vaihtaa vanha lamppumme tuohon! 

Vihdoin klo 23.35 olin valmis siirtymään makkarin puolelle kuuntelemaan Noelin tuhinaa ja Niken kuorsaamista. Sen muistan, että nukahdin samantien. Vai voiko tuollaista edes oikeasti muistaa? :D Ehkä se on enemmän tuntemus. Jokatapauksessa, nukahdin yhtä nopeasti kuin poikani, onnellisena tosi kivasta päivästä. 


Lapsemme isin silmin

17. tammikuuta 2018

Millainen Noel on isin silmin?
Hurjapää! Noel on pienestä pitäen hekotellut, kun hänet esimerkiksi laittaa pää alaspäin. Me aina leikitään aika hurjia, vauhdikkaita ja villejä leikkejä, jolloin nauru raikuu ja kiljahduksia kuuluu. Meidän poika on myös armoton ikiliikkuja; heti aamulla herättyään hän lähtee tohisemaan ympäri asuntoa, kun me vielä Millan kanssa koomaillaan sängyssä. Iltatoimissa, kun vaihdetaan vaippaa, hän karkaa pylly paljaana olohuoneeseen etsimään jotain kivaa kirjaa luettavaksi. Sen jälkeen, kun Noel oppi konttaamaan, hän ei ole juurikaan pysynyt paikallaan!  

Jos joku kysyy, minkälainen mun poikani on, mä vastaan, että hän on aurinkoinen, iloinen, huumorintajuinen hassuttelija, joka rakastaa ruokaa. Hän on myös tällä hetkellä varsin perso aplodeille. :D



Mitkä ovat isin ja Noelin välisiä juttuja?
Kylpyhetket ovat aina olleet meidän yhteinen juttu. Alkuun Noel ei pitänyt kylpemisestä lainkaan, mutta nyt hänestä on kuoriutunut varsinainen vesipeto. Polskutteleminen ja veden kanssa pelleileminen ovat hauskoja juttuja, joille me nauretaan yhdessä. Noelin meiltä joululahjaksi saama vesilelu on ollut suunnaton hitti, vaikka toistaiseksi mä taidan kauhoa vettä siihen innokkaammin kuin Noel. 

Iltapalahetket ovat useimmiten mun vastuulla. Yleensä laitetaan Teletapit pyörimään, ja Noel syö iltapuuron joko itse tai mun avustamana. Joskus jos olen hövelillä tuulella, Noel saa paahtoleipää ja jugurttia.  

Pelleily on ehdottomasti mun ja Noelin yhteinen lempparijuttu! Milla aina sanoo, ettei kukaan saa meidän poikaa nauramaan yhtä makeasti kuin minä. Kaikista hauskin leikki taitaa olla se, kun mä makaan sängyllä peitoista tehdyn suojamuurin takana ja Noel nousee sänkyä vasten seisomaan yrittäen löytää mut katseellaan, kunnes pongahdan yhtäkkiä esiin. Noel aina säikähtää kiljaisten, saattaa jopa pyllähtää, mutta alkaa innostuneesti nauraa räkättämään. Mä vaihdan sitten paikkaa sängyllä niin kauan kuin leikki jatkuu. Yleensä se loppuu siihen, kun nappaan Noelin sängylle pusuteltavaksi.



Kerro isin ja Noelin välisistä, sinulle tärkeistä hetkistä.
Töiden jälkeen odotan aina näkeväni taas pitkän päivän jälkeen Noelin. Kun avaan ulko-oven ja astun eteiseen, jään kuulostelemaan, että koska Noel tulee mua vastaan sinne. Heti kuullessani käsien läpsytyksen lattiaa vasten, jään innostuneena odottamaan sitä, kun Noel kurkistaa kulman takaa eteiseen. Viime viikkoina hän on minut nähdessään hekottanut ääneen ja alkanut tuulettamaan ilosta. Hän haluaa yleensä heti syliini, ja sehän sopii mulle! ;)

Aika usein nykyään, kun teen ruokaa, Noel haluaa mieluummin olla mun kanssani keittiössä kuin Millan kanssa olkkarissa. Nostan hänet syöttötuoliin, jonka olen tuonut lieden lähelle. Noel haluaa seurata, mitä puuhailen. Kaikista mieluiten hän katselisi sylistä, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista! ;) Jos tämä jatkuu samaan malliin, voi olla, että mulla on pieni apulainen kohta ruoanlaittohommissa mukana. Se ajatus tuntuu tosi jännittävältä!

Mulla on kotona kaksi kitaraa ja yksi basso, joita aina silloin tällöin soittelen. Joka kerta, kun alan rämpyttelemään, Noel konttaa salamana mun luokse ja tahtoo antaa oman musiikillisen panoksensa. On mahtavaa katsella, kuinka hänen silmänsä loistavat innostuksesta soittimeen koskiessa! Ehkäpä Noelista tulee rockari isänsä tapaan. ;) 



Miltä tuntuu olla Noelin isi?
Maailman parhaalta! En vaihtaisi hetkeäkään. Vaikka välillä tuntuu vaikealta, on vanhemmuus ollut todella palkitsevaa. On ollut mahtavaa nähdä, miten siitä pienestä pötköstä on kehittynyt tuollainen hömpöttelijä, jonka taidot karttuu päivä päivältä ja aurinkoinen persoona tulee enemmän esiin.

10 asiaa, joista meidän kannattaisi ottaa mallia lapsiltamme

15. tammikuuta 2018

Tässä pohdiskellessani aikuisuutta, äitiyttä ja tarkkaillessani yksivuotiaamme touhuja, olen tullut siihen tulokseen, että on monta asiaa, joista me aikuiset voisimme ottaa mallia lapsiltamme. 

1. ILOITSE PIENISTÄKIN ASIOISTA
Lasten naurattaminen ei yleensä vaadi kovinkaan paljoa; Noelin saa kikattamaan jopa se, kun isi rämpäyttää haalarin kumilenksuja jalkapohjaa vasten, katso vaikka tästä! Lapset iloitsevat siitä, kun saavat piparin, vaikkei ole herkkupäivä tai siitä, kun näkevät kadulla suloisen koiran. Yritä sinäkin löytää iloa pienistä, arkisista asioista. Arjesta tulee paljon hauskempaa!

2. ÄLÄ MUREHDI TURHIA
Lasten huolettomuus on toisaalta niin ihanaa, toisaalta taas niin ärsyttävää (leikkien siivoamatta jättäminen, vaatteet ympäri asuntoa...). Yritä saada napattua edes vähän huolettomuutta itsellesi, ja yritä olla murehtimatta asioita, joille ei voi tehdä mitään. Joskus näin jonkun kaaviokuvan, jonka ydinidea meni about näin: "Jos murehdit, mieti voitko tehdä  asialle jotain. Jos voit: hyvä, älä sitten murehdi! Jos et: älä murehdi turhaan." Aika nerokasta, eikö?

3. PYYDÄ APUA
Meillä aikuisilla on usein turhan iso kynnys pyytää apua. Lapset sen sijaan pyytävät sitä sen kummempaa miettimättä! He eivät ajattele, että heidän pitäisi osata tehdä kaikki itse, eivätkä he nolostele avun tarvetta. Pyydä siis rohkeasti apua silloin, kun sitä tarvitset. On rohkeutta sanoa ääneen, ettei osaa, tiedä tai jaksa. 

4. MUISTA IHMETELLÄ MAAILMAA
Jos jotain olen oppinut Noelin syntymän jälkeen, niin pysähtymään hetkeen ja ihmettelemään ympäröivää maailmaa. Mä olen kyllä luonteeltani aina ollut sellainen, että kuljen metsässä katse puiden latvoihin suunnattuna ja kahvilassa istun tarkkailemassa maailmanmenoa, mutta nyt olen alkanut ihmetellä entistä pienempiä yksityiskohtia. Me aikuiset helposti imeydytään arkeen ja sen kiireisiin muistamatta pysähtyä ihmettelemään, ihailemaan ja tutkimaan ympäröivää maailman menoa. Pysähdy siis.

5. OLE AVOIN
Lapset ovat avoimia tunteidensa ja sanojensa suhteen. Ole sinäkin! Älä patoa tunteitasi sisällesi, puhu rehellisesti ja aidosti, keskustele. Aivan yhtä suorasukaiseksi ei kuitenkaan kannata alkaa; totuuksien laukominen tuntemattomalle voi olla söpöä (tai ainakin kiusallista) lapsen suusta, muttei ehkä meidän aikuisten. :D 

6. HEITTÄYDY 
Mä aina ihailen lapsia, jotka heittäytyivät leikkiin, tanssiin tai mihin vain AIVAN TÄYSILLÄ! Tiedätkö mikä heidän salaisuutensa on? Se, että lapset eivät mieti sitä, mitä muut ajattelevat! Siinäpä meille aikuisille hommaa.

7. USKO ITSEESI
Lapset uskovat kykenevänsä tekemään mitä vain ja tulemaan isoina vaikka batmaneiksi, kissoiksi, prinsessoiksi tai astronauteiksi! Ota mallia ja usko itseesi lapsen lailla. If you can dream it, you can do it, sanoi Walt Disney.

8. ANNA ANTEEKSI
Jos lapsille tulee keskenään kinaa, sen selvittäminen ei vaadi muuta kuin anteeksipyynnön puolin ja toisin. Siinä se. Sen jälkeen koko asiaa ei luultavasti edes mietitä! Asiasta irti päästäminen ja anteeksiantaminen on vaikeampaa meille aikuisille. Voisi kuitenkin olla hyvä tavoite oppia päästämään irti ja antamaan OIKEASTI anteeksi. Vanhat kaunat kuluttavat, väsyttävät ja imevät turhaan mehuja.

9. ÄLÄ LUOVUTA
Mä niiiiin ihailen lasten sitkeyttä! Kirjoitinkin viime viikolla, että Noel harjoittelee ahkerasti kävelemistä. Kun hän pyllähtää, hän nousee samantien hymyssä suin pystyyn yrittääkseen uudelleen. Hän ei lannistu vaikka mikä olisi ja taputtaa itselleen parinkin onnistuneen askeleen jälkeen. Ensi kerralla, kun meinaat lannistua, taputa itseäsi olkapäille, sano, että pystyt siihen ja kokeile uudestaan. Kun onnistut, anna itsellesi aplodit maailman suurin hymy kasvoillasi! ;) 

10. OLE AITO ITSESI
Lapsi ei osaa olla muuta kuin oma itsensä, miksi siis sinunkaan pitäisi? Musta tuntuu, että lapsilla on kuudes aisti: he aistivat, kun joku aikuinen ei ole oma aito itsensä. Kukaan ei tykkää feikkaajista, joten ole juuri se, minkälainen oikeasti oletkin. Se riittää. Sinun ei tarvitse olla yhtään enempää tai yhtään vähempää. 

Ensimmäistä kertaa pulkkailemassa - stadilaiset lunta metsästämässä

14. tammikuuta 2018

Tänä talvena Helsingissä on ollut lunta tosi vaihtelevasti - tai no, pääosin ei ollenkaan. Normaalisti se ei mua harmittaisi, mutta meillä on ollut parvekkeella tuliterä pulkka odottamassa ensimmäistä käyttökertaa! Monena iltana on vaikuttanut siltä, että seuraavana aamuna päästäisiin Noelin kanssa pulkkailemaan, mutta ennen aamua lumet ovat jo ehtineet sulaa pois. Pitäähän sitä edes kerran talveen päästä pulkkailemaan, joten mikä neuvoksi? 

Auto alle ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle!




Ensin mentiin laskemaan pikkuruisesta mäestä alas. Alkuun Noel uskalsi laskea itsekseen iso hymy huulillaan, mutta pienen sivullekellahduksen jälkeen tuli iso itku. Sen jälkeen kelpasikin ainoastaan sylissä laskeminen.

Täytyy myöntää, että mä en muista milloin viimeksi olisin ollut pulkkamäessä! Ehkä joskus, kun pikkusiskoni oli vielä lapsi? Mitä vanhemmaksi mä olen tullut, sitä nössömmäksi olen muuttunut... Siis voitteko kuvitella, että mua oikeasti vähän jännitti tuo loivan, noin viiden metrin pituisen mäen laskeminen?! Aika noloa... Mä heitinkin Nikelle, että ensin taltutan pienen pulkkamäen, seuraavaksi Hoplopin jonkun liukumäen. (APUA!) Pakkohan mun on yrittää tulla rohkeammaksi ihan vain lapseni takia! :D






Kun oltiin laskettu mäkeä tarpeeksi, lähdettiin pienelle kävelylle. Tarkoitus oli totuttaa Noel istumaan pulkan kyydissä. Luulin, että se ois aivan yksinkertainen tehtävä, mutta toisin kävi... Ei, Noel ei yrittänyt kiivetä pois kyydistä. Hän ei vain kertakaikkiaan viihtynyt kyydissä! Arvaatko miksi? Tietysti sen takia, ettei kukaan ollut kertomassa hänelle mikä mikäkin ympärillä oleva asia on!  :D

Kuten olen täällä aiemminkin kertonut, Noel on aina ollut todella tarkkaavainen ja kiinnostunut luonne. Ihan sama ollaanko kotona, kylässä, kaupoilla tai ulkona, hän reagoi KOKO AJAN ympäristöönsä osoitussormi (tai jopa molemmat eri suuntiin osoittaen) pystyssä kysyen mikä mikäkin on tai mitä tapahtuu. Onhan se ihan ymmärrettävää, ettei silloin viihdy paljon muita alempana aivan yksin pulkan kyydissä. Me saatiinkin hyvä käsitreeni, kun jouduttiin kantamaan häntä sylissä lähes koko kävelylenkin ajan! :D Voin kertoa, että yksitoistakiloisen kantaminen kävellessä käy kunnon päälle!


Noel ei siis vielä osannut arvostaa pulkkailua yhtä paljon kuin me odotettiin. Ehkä tilanne on eri seuraavalla kerralla, jos vielä tämän talven aikana päästään pulkkailemaan. Tuntuu niin oudolta puhua, että JOS päästään, koska muistelen, että omassa lapsuudessani luminen talvi oli enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka asuin silloinkin pääkaupunkiseudulla. No, sillä mennään mitä tarjotaan! Mä vaan toivon, ettei lumi kohta enää yllätä, koska mä oon jo aivan kevätfiiliksissä! En halua, että kovat pakkaset ja isot lumikinokset tulevat enää maaliskuussa... Silloinhan on jo kevät! Takatalvet on ihan pyllystä.

Tänään meidän suunnitelmissamme on ainoastaan relata ja nautiskella yhdessäolosta. Hyvä olisi kyllä siivotakin, koska edellisestä kerrasta on taas hävettävän pitkä aika, mutta en tiedä jaksanko... Haaveilen enemmän blogipostausten valmistelemisesta tulevaa viikkoa varten. :P Muistathan muuten, että mulle saa aina ehdottaa postaustoiveita. Kuulen mielelläni, mistä aiheesta juuri sinä haluaisit lukea. 

Nyt menen lounaalle ennen kuin nälkäkiukku iskee! :D Palaillaan taas! 

Päivärytmi 1-vuotiaan kanssa

11. tammikuuta 2018

Mä oon huomannut, että ensimmäisen syntymäpäivän tienoilla lasten päivärytmit alkavat muotoutua erilaisiksi. Siksi onkin mielenkiintoista kuulla, miten muiden päivät kotona rakentuvat. 

Me vietetään useimmiten päivät kahdestaan kotona samanlaisella rytmillä, joka menee suurinpiirtein näin:

klo 5.30-6.15 HERÄTYS (+ AAMUPUURO)   Hetken koomailun jälkeen noustaan koko porukka ylös. Nikke vaihtaa Noelille vaipan sillä aikaa, kun mä teen kaurapuuron mikrossa (hedelmäsosetta joukossa) ja tyhjennän astiapesukonetta. Aamupala nautiskellaan pöydän ääressä piirrettyjä katsoen. Joskus Noel syö lusikalla ja sormiruokaillen puuron, yleensä mä kuitenkin syötän sen.


klo 7.30-9.30 AAMU-UNET   Puuron jälkeen minä ja Noel mennään takaisin nukkumaan. Vasta sitten, kun herätään näiltä unilta, aloitetaan päivä. Lounaaseen mennessä olen pukenut Noelille päivävaatteet ja tehnyt omia aamutoimiani. Jos aikaa jää, leikitään yhdessä. 

klo 10.30-11 LOUNAS   Me syödään yhdessä lounaaksi Niken edellisiltana tekemää sapuskaa. Noel syö sormiruokaillen samaa ruokaa kuin mekin. Yksi hänen lempiruoistaan on Niken tekemä kookos-kanawokki. Jos valmista lounasta ei ole, mä teen yleensä munakasta.

klo 11.30-13.00   EKAT PÄIVÄUNET   Lounaan jälkeen käydään potalla ja leikitään siihen asti, kunnes Noelin pää alkaa tuntua selvästi painavalta, jolloin vien hänet nukkumaan. Me ei olla nukutettu häntä 5kk:n iän jälkeen, pusutellaan, toivotetaan hyviä unia ja jätetään hänet pinnikseensä nukahtamaan itsekseen.


klo 13.30-14.00   VÄLIPALA   Jos Noel herää päiväuniltaan ennen välipalaa, me leikitään tai luetaan se aika olkkarissa. Viime aikoina kaikista hauskinta on ollut kävellä, komentaa äitiä (viimeinen kuva) ja taputtaa joka ikiselle onnistumiselle! Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, menoa ja meininkiä riittää. :D Välipalaksi Noel syö usein hedelmiä, jogurttia, Talk-muruja tai banaanilettuja. Välipalan jälkeen käytän potalla, jos muistan. 

Välipalan jälkeen vietetään aikaa useimmiten olkkarissa touhuten - mennään Noelin ehdoilla! Jos saan jo iltapäivästä meidät ulos, mennään ennen toisia päikkäreitä ulkoilemaan. Mä oon kyllä niin iltapainotteinen ihminen, että jos ulkoillaan, todennäköisesti mennään myöhemmin. 

15.00-16.30 TOISET PÄIVÄUNET   Jos ollaan kotona, Noel nukkuu kahdet päiväunet. Jos taas ollaan liikenteessä, ihan vaikka kävelylläkin, hän ei malta nukkua rattaissa. Onneksi Noel on tosi sopeutuvainen tyyppi, eikä kiukkua väsymystään. :)


16.30-17.00 PÄIVÄLLINEN   Jos unista voi joustaa, ruoka-ajoista ei. Noel taitaa olla tässäkin asiassa äitin poika... Päivälliseksi syödään samaa kuin lounaaksi tai sitten hätätapauksissa (a.k.a. valmista ruokaa ei ole) Noel saa purkkiruoan. Ruoan kanssa Noel juo vettä tai luomu kevytmaitoa. 

17.00-18.45 ISI ON TULLUT KOTIIN!   Kun Nikke tulee töistä, hän "vuorostaan" leikkii Noelin kanssa. Koko loppuillan kuuluukin kikatusta, naurua ja ilonkiljahduksia! Jos on kylpypäivä (noin joka toinen päivä), Nikke kylvettää Noelin ennen iltapalaa. Mä yritän tehdä kotitöitä jo tässä vaiheessa, jotta kaikki ei jää tehtäväksi myöhemmin.  

18.45-19.30   ILTAPUUHAT   Iltapala, käsi- ja kasvopesu, hampaiden harjaus, vaipan vaihto ja yökkärin pukeminen kuuluvat iltapuuhiin, jotka Nikke hoitaa. Sillä aikaa mä siivoan keittiön ja olkkarin. "Nukuttamisen", tai ehkä paremminkin unille rauhoittelun, hoitaa jompikumpi fiiliksen mukaan. Me mennään aina koko porukka makuuhuoneeseen, suljetaan verhot ja valot, ja se kumpi ei "nukuta", pusuttelee ja toivottaa hyvätyöt tässä vaiheessa. Jos mä rauhoittelen Noelin unille, nappaan hänet syliin masut vastakkain ja laulan pari rauhallista laulua samalla silitellen. Sen jälkeen kuiskuttelen korvaan ehkä sata kertaa, että "Äiti rakastaa sinua. Hyvää yötä muru, näe kauniita unia. Äiti rakastaa Noelia", kunnes maltan nostaa hänet omaan sänkyynsä. Hän haluaa ottaa peiton kokovartalohaliin nukahtaessaan. Toiselle puolelle asettelen Pluton vaihtoehtoiseksi halikaveriksi. Toivotan hyvät yöt vielä kerran ja poistun sitten huoneesta. Noel nukahtaa useimmiten nopeasti itsekseen.

Loppuilta onkin sitten omaa aikaa! Mä teen postauksia, Nikke kokkailee ja katsellaan yhdessä jotain sarjaa. On kyl tosi ihanaa, että Noel menee niin aikaisin yöunille! Huono puoli on, ettei Nikelle ja Noelille jää juurikaan yhteistä aikaa, mutta hyvä puoli taas on just tuo oma aika, jota jää reilusti.


Tuollaisella kaavalla saadaan meidän arki kulkemaan! Mä olen laiska ulkoilija, siihen luultavasti tulee kevään myötä muutos. Toivottavasti jo aikaisemmin! Oon vaan niin huono saamaan meitä esim. kävelylenkille valoisalla, koska päivällä meidän "aikataulu" on päiväunien takia niin tiukka. Vaikka Noel jaksaisikin tsempata koko päivän vain yksillä päiväunilla, tuntuu musta tyhmältä jättää ne kotona ollessa välistä, koska hän selvästi tarvitsee molemmat päikkärit. Ulkoilun vähyydestä mulla on huono omatunto, mutta pitäisi vain yrittää sitkeästi opetella saamaan se osaksi päivärytmiä. Toisaalta, Noel ei ole kyllä kamalasti edes viihtynyt pihalla - keinussa vain. Tähänkin varmaan tulee muutos sen myötä, kun hän oppii varmemmaksi kävelijäksi! Sitä odotellessa! :)

Millainen päivärytmi teillä on arkisin? Mistä on pidettävä kiinni, jotta vältytään itkupotkuraivareilta sinun tai lapsesi osalta? :D