MITÄ KUULUU 1-VUOTIAALLE?

7. joulukuuta 2017

Siitä on aikaa, kun oon viimeksi kunnolla kirjoitellut Noelin kuulumisia. Edellisen kerran olen tainnut kirjoittaa kattavammin heinäkuussa Noelin ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Viidessä kuukaudessa tapahtuu älyttömän paljon kasvua ja kehitystä, kuten varmaan arvaatte, joten olikin jo aika omistaa kokonainen postaus meidän kullanmurulle. Nämä postaukset on kivoja muistoja! Vauvakirjaan tulee kirjoitettua kuitenkin vasta monen kuukauden päästä, hups.

Aloitetaan neuvolakuulumisilla. Kuukausi sitten oli Noelin 1-vuotisneuvola. Edellisen kerran oltiin käyty 8kk-neuvolassa, joten mua kiinnosti kovasti etenkin se, miten paljon Noel oli neljässä kuukaudessa kasvanut. Neuvolassa kaikki oli loistavasti! Noel jatkanut tasaista kasvuaan keskikäyrällä ja läpäisi kaikki neuvolatädin tekemät testit. Pikkumiehemme pituudeksi mitattiin 76,6cm ja painoksi noin 10,5kg. Ikävänä puolena oli tietysti kolme piikkiä, jotka Noel kärsi kunnialla pienen itkun kanssa. Piikkien jälkeen hän mulkaisi neuvolatätiä tappavalla katseella. :D Se oli jotenkin sympaattisen huvittavaa!

Kuva: Nina / Monta syytä rakastaa




Noel on edelleen aivan ihana, aina iloinen päivänsäde! Saattaa olla päiviä, kun hän kokoajan vain nauraa hymähtelee itsekseen. Hän pelleilee, ilmeilee (kuten yllä olevan kuvan Elvis-ilme) ja hömpöttelee tosi paljon ja on muutenkin tosi huumorintajuinen tyyppi. Hän on niiiiin tyytyväinen luonne, eikä edelleenkään itke turhasta. Ainoastaan pienet onnettomuudet ja yliväsymys aiheuttavat itkunpurkauksia. Syöminen on edelleen hänen mielestään paras juttu ikinä. En osaa nimetä yhtäkään ruokaa tai ruoka-ainetta, joka ei maistuisi meidän kulinaristille. Noel on myös edelleen säilyttänyt kiinnostuneen luonteensa. Hän on aina uudessa paikassa toinen tai jopa molemmat etusormet pystyssä valmiina osoittelemaan ja kysymään asioita ympäristöstä. Hakiessani hänet päiväunien jälkeen sängystään, alkaa innokas osoittelu ja uuden oppiminen samantien. Joka päivä ollaan kiitollisia siitä, että meillä on näin aurinkoinen  ja tyytyväinen lapsi!

Meidän poika on edelleen aivan älyttömän innokas lukija! Leluilla leikkiminen ei ole yhtään niin mieluisaa kuin katsella kirjojen kansia ja sivuja tai kuunnella, kun me luetaan hänelle. Kärryn kanssa käveleminen on erittäin kova juttu myös! Päivittäin useamman kerran mennään koko asunto läpi varmaan kymmenen kertaa putkeen. Odotan kuin kuuta nousevaa, että Noel oppisi itse kääntämään kärryä... Jomman kumman meistä täytyy juosta perässä ja ohjata kärry uudelle radalle esteen osuessa tielle. :D Me saatiin tänään Niken äidin dyykkaama muovinen pihakärry, joka varmaan on heti huomenna vietävä koeajelulle ulos. Saa nähdä, että uskaltaako Noel siellä kävellä, vaikka tilaa olisi paljon enemmän.



Viimeisen viikon aikana Noel on ollut päivä päivältä rohkeampi kokeilemaan tuetta seisomista. Hän kävelee tosi sujuvasti tukea vasten ja kävelykärryn kanssa, mutta ei ole vielä ottanut itsekseen askelia. Me ollaan huomattu, että Noel on aika varovainen liikkuja, eikä tosiaankaan mikään hurjapää. Tai no, kyllä hänestä hurjapäätäkin löytyy silloin kun äiti tai isi on lähellä varmistamassa, ettei mitään satu. Silloin hän esimerkiksi saattaa meidän sängyssämme kaatua suorilta jaloilta taaksepäin naurusta räkättäen. Hän on kuitenkin itsekseen liikkuessaan tosi varovainen. Meidän piti käytännössä pakottaa hänet kävelykärryn avulla kävelemään, koska tiedettiin, että hänellä on tarvittavat valmiudet, mutta rohkeus puuttuu. Ensimmäisen illan jälkeen, hän käveli jo tosi sujuvasti kärryn kanssa, nyt hän melkein jo juoksee! Innolla odotetaan, että koska Noel ottaa ensimmäiset askeleensa! 

Useinhan sanotaan, että "puhe jää jalan alle" tarkoittaen sitä, että puhe tai kävely kehittyvät vuorotellen, harvoin samaan aikaan. Noel onkin musta kielellisesti tosi kehittynyt. Hän ymmärtää aivan älyttömästi asioita ja tunnistaa paljon enemmän esineiden nimiä ja sanoja kuin arvataankaan! Hän osaa nyökätä tai pudistaa päätään vastauksena kysymykseen. Hän löytää kirjojen sivuilta tuttuja hahmoja ja osaa hakea jonkin tietyn esineen pyynnöstäni vaikka toiselta puolelta huonetta. Noel osaa joitakin sanoja, kuten päivittäin toistuvat: äiti, isi, hauva, kukka, kakka, mitä ja "hyvää". Välillä on hetkiä, jolloin tulee useampikin uusi sana. Esimerkiksi Imatralla ollessamme yhden tunnin aikana Noel otti Nikkeä jalkapöydästä kiinni ja sanoi "jalka", vastasi kysymykseen kirjan luukun takana olevasta eläimestä "ankka" ja Niken tyhjentäessä hoitolaukkua pöydällä roikkui jalassa huutaen: "Näytä, näytä!". Ajoittain tuntuu, että Noel osaisi jo puhua paljon enemmän, mutta jostain syystä ei puhu. Ehkä siinäkin on uskalluksen puutetta!



Meillä on siis kaikenkaikkiaan mennyt tosi hyvin! Ainoa vaikeampi pätkä alkoi kolmisen viikkoa sitten, kun yhtäkkiä Noel alkoikin heräilemään aamuyöstä ja oli 1,5-2h putkeen hereillä. Samaan aikaan tietysti osui imetyksen lopettamisen aiheuttama hormonimyrsky, joka aiheutti mulle unettomuutta ensimmäistä kertaa elämässäni. Mä elin pari viikkoa aivan pää sumussa ja oloni oli kuin ameeballa, mutta nyt onneksi näyttää siltä, että yöt ovat rauhoittuneet! Noelilla ei onneksi ikinä mikään vaihe ole kestänyt kauan. Tiheät imutkin olivat aina puolessa vuorokaudessa ohi.

Pakko lopettaa postaus kornisti toteamalla, että me ollaan AIVAN TÄYSIN TOTAALISEN rakastuneita meidän lapseemme. Joka ilta menen nukkumaan onnellisempana kuin edellisenä päivänä. Vitsit, miten mahtavaa äitiys onkaan! 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti