Vuosi sektion jälkeen - vatsa edelleen pyllynreiällä

15. marraskuuta 2017

Reilu puoli vuotta sitten painoin "Julkaise"-nappia erittäin jännittyneenä. Silloin olin päättänyt olla rohkea ja julkaista kuvia raskaudenjälkeisestä vatsastani. Halusin tuoda lisää aitoutta blogimaailmaan ja sosiaaliseen mediaan, olla vertaistukena jollekin toiselle.

"Mä en ole vielä ikinä ollut täällä blogissa yhtä alasti kuin nyt, enkä tarkoita vähissä vaatteissa. Tämä asia tuntuu tosi henkilökohtaiselta, joten siksi siitä on vaikea kirjoittaa – tai ehkä kuitenkin näiden kuvien julkaiseminen tuntuu vaikeammalta, koska yleensä valitsen kuvia, joissa näytän mahdollisimman hyvältä. Nyt kuvien keskiössä on ne itselle työstämistä aiheuttavat piirteet. Se on pelottavaa."

Vatsa pyllynreiällä - kehoni puoli vuotta raskauden jälkeen -postaukseni keräsi paljon ihania kommentteja ja sitä edelleen luetaan paljon. Mä halusin ja haluan edelleen olla rohkaisevana esimerkkinä siitä, miten pitää osata olla itselle armollinen ja häpeämisen sijaan olla ylpeä omasta upeasta vartalostaan, jonka sisällä on kasvattanut lapsen. Kirjoitin toukokuun postaukseen enemmän ajatuksiani mm. sosiaalisen median aiheuttamista paineista raskaudesta ja synnytyksestä palautumisen suhteen, joten en niitä avaa nyt tässä enempää. Mä ajattelin keskittyä kokonaan kroppaani ja puolessa vuodessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Kuluneen puolen vuoden aikana en ole yrittänyt tiputtaa painoani, sillä en halunnut vaarantaa maidontuotantoani. En myöskään uskaltanut aloittaa lihastreeniä, koska epäilin, että mulla olisi vatsalihaksissa erkaumaa. Syys-lokakuussa pääsin ryhmäfysioterapiaan, jossa sain puhtaat paperit ja luvan aloittaa varovaisen vatsalihastreenin. En kuitenkaan aloittanut treenaamista, enkä ole muuttanut elämäntapojani muutenkaan yhtään, joten kaikki muutokset, jos sellaisia on, ovat tapahtuneet itsestään. 

 Miten suhtaudun nyt itseeni?  Mä olen edelleen pääosin sinut sen suhteen, että tuskin koskaan mun vatsani palautuu entisenlaiseksi. Kirjoitin toukokuussa: "Yhtenä päivänä kysyin Nikeltä, että jos me joskus erotaan, haluaako kukaan muu enää ikinä mua, koska en ole synnyttänyt heidän lastaan." Myönnän, että edelleenkin tuo ajatus käy ajoittain mun mielessä - vähemmän onneksi kokoajan! Ajoittain vain katson itseäni peilistä ja ihmettelen roikkuvaa nahkapussia ja imetyksen venyttämiä rintojani. Tällainenko mun kroppani nyt on? Ilmeisesti. Välillä oloni tuntuu tosi epäseksikkäältä. Useimmiten suhtaudun kuitenkin kroppaani entisenlaisesti, enkä edes ajattele koko asiaa. Eniten kiukuttaa, kun en vieläkään mahdu kaikkiin lempparivaatteisiini ja ne joihin mahdun, eivät istu mulle nätisti. 

Nikke muistaa edelleen kehua mua. Osaan jo heikkoina hetkinä kävellä suoraan Niken luokse kuulemaan kauniita sanoja.  Heti tulee parempi mieli, kun Nikke muistuttaa, miten kaunis ja seksikäs olen hänen mielestään ja miten mun vatsani on edelleen rakkausmasu, koska sen sisällä on kasvanut meidän upea poikamme.  


 Entäpä painonpudotus?   Imetys loppui pari viikkoa sitten Noelin aloitteesta. Mä aloitin imetyskertojen vähentämisen Noelin ollessa reilu 10kk:n ikäinen. Viimeinen imetyskerta tosiaan oli noin viikko ennen Noelin syntymäpäivää, kun nukkumaan mennessä huomasin, että Noelia kiinnosti tutti enemmän kuin tissi. Olin aika onnellinen imetyksen loppumisesta, koska se tarkoitti sitä, että nyt painoni lähtisi luultavasti laskuun. Mun kropallani ei olisi enää mitään syytä pitää kiinni raskauskiloista, kun ei varaenergiaa maidontuotantoonkaan enää tarvitsisi. Tilanne on nimittäin ollut edelleen sama, että herkutteluista tai herkuttelematta olemisesta huolimatta, mun painoni on pysynyt samassa lukemassa. Nyt imettämisen lopettamisen jälkeen olen ollut tosi motivoitunut näkemään vaivaa raskauskilojen tippumisen eteen. Uhosin elokuussa Ryhtiliike - suunnitelma raskauskilojen tiputtamiseen -postauksessa jättäväni herkut kokonaan, mutta täytyy myöntää, että olen onnistunut siinä tosi vaihtelevasti. Nyt Noelin synttärijuhlien jäljiltä olen taas repsahtanut, mutta sitä ennen olin muutaman viikon tosi kiltisti herkutellen enintään parina päivänä viikossa. Jääkaappi ja laatikot ovat nyt kuitenkin tyhjät herkuista, joten eiköhän se selkäranka taas löydy. Joka tapauksessa, nyt mulla on siis missio pudottaa raskauskilojani ja vielä niiden päällekin kiloja, yhteensä ainakin 16kg. Hyvältä näyttää alku, sillä vaaka näytti viikko sitten lähes kilon vähemmän kuin pari viikkoa aiemmin. Alkaisiko mun painoni vihdoin tippua? Uskallankohan olla toiveikas... Kohta mä ehkä mahdun taas vaatteisiini! IIIK!

 Mitä muutoksia huomaan kuvista?  Mä en ole yhtään osannut sanoa, että onko mun kroppani muuttunut puolen vuoden aikana. Sen olen huomannut, että uusia hiuksia on alkanut kasvamaan ja ihoni kunto hiukan rauhoittunut. Toukokuussa finnejä oli tosi paljon etenkin otsassa, nyt niitä on lähinnä poskissa. Näiden kuvien myötä kuitenkin huomaan, että raskausarpeni ovat vaalentuneet PALJON. Nehän olivat puoli vuotta sitten vielä kirkuvan punaisia! Ja vaikka vatsani edelleen pömpöttää, on pömpötys laskenut. Sen huomaa siitä, että korkein kohta on nyt alempana ja vatsa tuntuu tyhjemmältä. Tyhjemmän tuntuinen vatsa taas tarkoittaa löysempää nahkaa. Mun alavatsani tuntuu aivan pullataikinalta! Läskiä se ei ole, vaan kertakaikkisesti löysää nahkaa. Siitä saisi puristettua varmasti vielä komeamman "pyllynreiän" kuin toukokuussa, ja luulinkin tekeväni niin, kunnes koneelta huomasin, etten ollutkaan onnistunut. Kuvasta kuitenkin huomaa, miten syvälle mun sormet uppoavat nahkaan.  

Tällainen tilanne on siis tällä hetkellä. Kiinnostaisiko teitä kuulla miten painonpudotus-/palautumisoperaationi etenee? Mä voisin mielelläni vaikkapa parin kuukauden päästä viimeistään palata taas kroppa-asioihin täällä blogissani.



Loppuun haluan sanoa, että kaikki me ollaan omalla tavallamme täydellisiä. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin. Ole itsellesi armollinen. Kuuntele sinuun kohdistuvat kehut ja kauniit sanat, KUUNTELE. Ennen kaikkea, ole ylpeä itsestäsi, kropastasi ja saavutuksistasi.

"Mä kuitenkin haluan näyttää ja tuoda sitä aitoutta esille. Muistuttaa, että on erittäin OK olla just tämännäköinen, ennen kaikkea PEHMEÄ, tuore äiti. Ollaan ylpeitä itsestämme, kehoistamme ja ennen kaikkea ihanista lapsistamme!"

52 kommenttia :

  1. Hyi miksi edes postaat tällaista nettiin. Ei kaikkea tarvitse jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tereza! Just siksi, että saataisiin tänne blogimaailmaan ja sosiaaliseen mediaan aitoutta lisää, jotta NORMAALIIN naisvartaloon alettaisiin suhtautua NORMAALINA naisvartalona.

      Poista
  2. Olipa turha kommentti Terezalta, mutta hyvä vastaus sulta Milla! Mä haluan jatkossa kuulla lisää! :) sulla on paljon hyviä ja tärkeitä ajatuksia asiaa koskien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) <3 Mukava kuulla, että jatko kiinnostaa! Täten lupaankin siis jatkopostauksen. ;)

      Poista
  3. Olipa ikävä kommentti terezalta. Kiitos tästä,itse juuri raskaana ja omaan kroppaan suhtautuminen on ollut hankalaa. Tämän myötä ehkä vähän helpotti nähdä,että kyllä se kroppa siitä palautuu ajallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, jos musta oli edes vähän apua! On ihan normaalia, että oman kropan muutosten kanssa joutuu tekemään töitä. <3 Anna itsellesi aikaa ja ole armollinen itsellesi! Sun kroppasi tekee parhaillaan maailman ihmeellisintä asiaa eli kasvattaa pientä ihmistä. Kanna sen jälkiä ylpeydellä! <3

      Poista
  4. Upeasti olet palautunut, selkeä muutos näissä kuvissa. Kiitos tästä postauksesta, se helpottaa varmasti monen kroppakamppailua näyttämällä että raskausarvet ja muut raskauden merkit ovat aivan normaaleja, ja ne vieläpä vaalenevat ajan myötä. Olet rohkea ja upea nainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! :) Juuri tuon takia nämä postaukset teinkin. <3

      Poista
  5. Voikun ihana lukea tällaista. Ei stressaa itse niin paljoa. Tilanteeni on meinaan itselläni ihan sama. Tosin synnytyksestä vasta 8kk ja en imetä. Olen kauan miettinyt että onko muilla yhtä kaamea herkkuhimo kuin itselläni mutta näköjään on. Vielä pitäisi saada 10kg poies ja tietenkin siihen lisääkin voisi lähteä. Eli tuo 15kg olisi aika 👌. Kiitos todella paljon tästä. Sain itsetuntoa hiukan koholle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkuhimo oli ja edelleen ajoittain on ihan kauhea! Se tuntuu olevan tosi tavallista... Tsemppiä sulle painonpudotuksen kanssa! <3 Mahtavaa, jos sait postauksestani voimaa!

      Poista
  6. Kiitos kun uskallat tehdä tällaisen postauksen. Itse kriiseillyt omasta vartalosta pian neljä vuotta kun eka raskaus jätti hyvin samanoloiset jäljet kuin sinulla, sektioarpea lukuunottamatta. Ja välillä käy sama ajatus että huolisiko enää kukaan jos pitäisi uus mies etsiä. Ero ei ole näköpiirissä eikä mitenkään todennäköinenkään, mutta tuntuu kuitenkin pahalta että näyttää "tehtävänsä jo suorittaneelta" naiselta, eikä ole enää viehättävä muiden silmissä.

    Tuntuu että ne äidit joiden mahoja oon nähnyt, on kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Mutta ehkäpä ne äidit ei mahojaan esittele (kuten minä), joilla jäljet on isommat. Siksi siis kiva nähdä tämmösiä kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ymmärrän täysin! Mä kuitenkin haluan uskoa, että jos en jollekin uudelle miehelle tarpeen vaatiessa kelpaisi, ei vika todellakaan olisi mussa.

      Näinhän se tosiaan tuntuu olevan! Monet ilmeisesti häpeilevät, kun eivät näytäkään samoilta kuin ennen, koska vertaavat itseään näihin medioissa näkyviin "harvinaisuuksiin", joiden palautuminen tapahtuu nopeasti ja itsekseen. Faktatietoa mulla ei ole, mutta uskallan väittää, että hyvin pieni osa raskaana olleista näyttää samalta kuin ennen raskautta! Joku joskus sanoi, että retki uimahalliin tekisi hyvää silloin, kun kipuilee oman kroppansa kanssa. Siellä väistämättä näkee "oikeita" kroppia silotellun todellisuuden sijaan.

      Poista
  7. Pidän postauksesta, sillä tämä on juuri sitä todellisuutta ja täysin normaalia vaikkei sitä juurikaan näy missään. Kuvissa kun aina yritetään näyttää juuri sitä parhainta ja näteintä puoltaan. Palautumista on tapahtunut, sen huomaa kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! :)

      Mä vasta näistä kuvista huomasin, että olen palautunut enemmän kuin luulin. En esimerkiksi ollut huomannut raskausarpien vaalentumista lainkaan!

      Poista
  8. Iso Kiitos että postasit tästä aiheesta! Tuntuu että tekstisi oli suoraan omasta elämästä :D Jotenki kropan muuttumista on vaikea ollut sulattaa vaikka on saanut maailman parhaimman palkinnon<3 Ehkä sitä on armollisempi sitten ajan kanssa. Oot upea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna aikaa itsellesi tosiaan! Jos suhteuttaa kropassa tapahtuneet muutokset VAIN raskausaikaan, ei ihmekään, jos ei pää pysy mukana muutoksissa. Muista, että sä oot upea ja ihana juuri tuollaisena! <3

      Poista
  9. Hyvä postaus!:) Itselläni on hyvin samanikäinen lapsi kuin sulla ja samaistuin kovasti tähän tekstiin ja kuviin. Roikkuvasta vatsanahkasta haluaisin kyllä mielelläni eroon, mutta itse koen että kannan jopa ylpeydellä kaikki raskausarpeni, ne kun muistuttavat aina siitä miten ihanan pienen ihmisen olen tähän maailmaan saanut<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana asenne, just noin pitääkin ajatella! <3

      Poista
  10. Oma maha näyttää lähestulkoon samalta ja olen kipuillut, olenko oikeasti ainoa, joka ei ole välttämättä valmis bikinikierrokselle 3kk raskauden jälkeen. Yleensä kun nämä "tältä näytän raskauden jälkeen hui apua" postaukset tuntuvat näyttävän kropan, josta en uskaltanut unelmoida edes ennen raskautta. :D

    Kiitos siis tästä, en olekaan luonnonoikku raskausarpineni ilman täydellistä pyykkilautaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä totesin saman lukiessani raskauden jälkeisiä postauksia. Siksipä päätinkin laittaa oman kroppani likoon ja näyttää, että tämäkin on se normaali vaihtoehto. Mahtavaa, että sait tsemppiä postaukseni ansiosta!

      Poista
  11. Idea on hyvä, mutta onko tämä nyt raskauden jälkipyykkiä vai laiskuutta.. Laihdutuksen voi aivan hyvin aloittaa imetysaikana, maidon tulo ei lopu jos juo vettä riittävästi eikä ole ihan kitudieetillä (-24 kg 2kk ja täysimetys), lisäksi iho olisi kiinteytynyt paremmin jos olisit urheillut ja tehnyt hieman jotain sen eteen. Mitä myöhemmin palautumisprojektin aloittaa, sitä vaikeampaa se on! Toivottavasti saat kuitenkin itseäsi niskasta kiinni ja kilot veke niin halutessasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on niin yksilöllisiä juttuja, ettei voi sanoa, että se mikä itsellä toimii, toimii toisellakin! Mä esimerkiksi huomasin, että jos jätin herkut pois tai kevensin muuten ruokavaliota, heruin paljon huonommin. Painokaan ei liikkunut suuntaan tai toiseen. Mulla loppui painontippuminen samaan aikaan kun tuli naama täyteen finnejä ja hiukset alkoi tippua päästä eli oli selvästi hormoneihin liittyvää.

      Mä en todellakaan edes pitänyt laihduttamista millään tavalla tärkeänä asiana ensimmäiseen 9-10 kuukauteen. Halusin antaa kropalleni aikaa ja nauttia ihanasta uudesta arjesta vauvan kanssa ja esimerkiksi nukkua päiväunia, jos väsytti. :) Jokainen tehköön, mikä itseltä tuntuu parhaalta! 😙

      Poista
  12. Ihana postaus! Mulla on kahden lapsen jälkeen justiinsa samanlainen röllykkä, eikä se tuu lähtemään varmasti ikinä pois. Painoa on muuten tippunut jonkin verran, mutta vatsa on ja pysyy. Siitä ei saa kiinteää tekemälläkään vaikka kuinka urheilisi jne. :) Ihana lukea tällaista juttua, missä näytetään, että miltä vartalo näyttää OIKEASTI lapsenteon jälkeen. Ja minun mielestä ei kyllä sulla tarvitse ottaa mitään paineita siitä laihdutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, mahtavaa, että postaus oli sinullekin mieluisa!

      Helpointa tosiaan on, että hyväksyy tilanteen sellaisen, kun on ja sitten mahdollisesti yllättyy positiivisesti, jos jotakin muutosta tapahtuu. Löysä vatsanahka tuskin muulla lähtee kuin leikkauksella.

      Poista
  13. Todella ruma vatsa ja arvet. Itelleni tehty useita sektioita joista viim. 7vkoa sitten ja vartalo kuin nuorella tytöllä. Ei läskiä ei arpia vaikka lapsia 5. Nuoreksi naiseksi olet tosi huonossa kunnossa. Itse sinua paljon vanhempi mutta loistavasa kunnossa. Anonyymi on oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet tyytyväinen omaan kroppaasi. Minäkin olen omaani.

      Poista
    2. kylläpä oli tältä anonyymiltä typerästi kirjoitettu.. saa hävetä silmät päästä tuollaisen ihmisen kommentointia! Sinä Milla olet ihana juuri tuollaisena, ihanan aito ja rehellinen postaus. Olet upea<3

      Poista
  14. Kiitos postauksesta! Meillä oli samana päivänä lasketut ajat, niin tullut seurailtua blogiasi :)
    Mulla siis sama aika synntytyksestä ja vats näyttää aikalailla samalta. Itse myös lopettamassa imetystä niin mielenkiinnoll oeottelen miten käy kiloken. Nulla nimittäin ihan sama tilanne että on ja pysyy, ihan sama mitä syö tai jättää syömättä ja liikkuuko vai ei. Eli tee ehdottomasti postausta jatkosta! Ja kiitos kivasta blogista, teillä on niin suloinen poika! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hauska sattuma! Minä päivänä hän loppujen lopuksi syntyi? Ja kiitos, Noel on kyllä varsin hurmaava tyyppi! 😍

      Jatkoa tulossa! Se on niin ihmeellistä, miten eri tavalla naisen kroppa toimii ja miten eri tavoin ja aikataululla palautuminen voi tapahtua. Mäkin odotin, et kilot lähtis imettämällä, mutta höpöhöpö! Kiva kuulla, että muillakin on käynyt samalla tavalla. ❤️

      Poista
  15. Voi itku kun toiset jaksavat nähdä vaivan tullakseen mollamaan ilkeillä kommenteillaan :( Taidat onneksi ymmärtää että niistä ei kannata välittää.

    Olet kaunis ja rohkea, kehosi on tehnyt tärkeimmän mahdollisen työn ja ei sen näkymisessä ole mitään pahaa. Pyykkilautavatsa kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen on typerä tavoite, paitsi toki jos se käy itsestään. Äitien pitää olla mukavan pehmeitä!

    Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä, viimeisemmästä nyt reilut 7kk ja mielessä siintää kyllä eräs painonpudotustavoite.. Sinne matkataan hitaasti mutta varmasti. Tärkeintä on itse viihtyä omassa kehossaan ja kantaa sitä ylpeänä, oli se muiden mielestä sopiva tai ei.

    Vauva-aika on raskasta ja väsyttävää, huonon yön jälkeen ei tarvitse kahta kertaa miettiä että valitseeko porkkanan vai suklaapatukan. Joskus se aurinko alkaa kuitenkin risukasaankin säteillä ja jaksaa ja uskaltaa taas kurkata peiliin, ehkä puntarillekin. Äitiys on parasta elämässä, varsinkin jos ja kun on välillä mahdollisuus keskittyä vain itseensäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä oon aina ollut aika sinut itseni kanssa, enkä minuutin kiukkua enempää rekisteröinyt koko kommenttia! :P

      Ihana asenne sinullakin! Just näin, tärkeintä on, että itse kantaa kroppansa ylpeydellä. Tsemppiä sulle painonpudotusprojektiin. <3 Mäkin aloittelen sitä hitaasti, mutta varmasti. ;)

      Äitiys on ehdottomasti paras asia mun elämässäni! Mitään en vaihtaisi. Mäkin tosiaan mieluummin nukuin päiväunia kuin jumppailin Noelin nukkuessa. Nyt on tosiaan kiva, kun alkaa olla aikaa itsellekin ja jaksaa jopa keskittyä itseensäkin välillä! :D

      Poista
  16. Kiitos tästä postauksesta. Ihana nähdä blogimaailmassa todellista elämää eikä kiiltokuvaa. Oma mahani näyttää tuolta paitsi että siinä roikkuu paljon enemmän löysää ihoa kiitos viiden raskauden. Ja kun joskus saan nämä ylimääräiset kilot taas pois tiedän ettei se sen ”nätimpi” ole silloinkaan. Se on kuitenkin pieni hinta ihanista lapsistani ja osa minua. Onneksi mieheni rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen ja niin olen itsekin oppinut omasta kehostani pitämään. Kaikki me olemme kauniita juuri sellaisena kuin olemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ihania sanoja <3

      Mäkin uskon, ettei mun vatsani juurikaan tuosta pienene painonpudotuksen myötä, koska löysää ihoa on niin paljon. Stressiä en kuitenkaan siitä ota, kannan ylpeydellä jäljet lapseni kantamisesta! <3

      Poista
  17. Täällä 3 lapsen äiti.. lapset 1v, 3v ja 4v ja kyllä täälläkin on ihan samanlainen vattanahka 😄 Ihanaa kun joku joskus jakaa näitä raskauden "huonojakin" puolia 👍

    Ja myönnän, että itse olen ainakin "laiskuuttani" jättänyt laihdutusyritykset tulevaisuuteen, koska tällä hetkellä elämä on kuitenkin sen verran "stressaavaa", etten jaksa edes miettiä laihdutusta koska pyllylleen se varmaan menisi jokatapauksessa 😂 Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiviikkoina (tai ehkä -kuukausina) alkaa tekemään itselleni jotain..

    Ja Terezan kommentti oli mielestäni aika tyly. Sanottaisiinko samanlailla naiselle joka jakaisi kuvia timmistä kropastaan? Tuskinpa. Kuvissa näen itse luonnollisen, todella itsevarman ja rohkean äidin vartalon 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha sitä on väkisin yrittää! Paneudut sit kunnolla kroppaasi, kun sulla on siihen voimia ja energiaa. :) Prioriteetit kuntoon just! <3

      Tuskin tosiaan sanottaisiin! Kommentti vain kertoo, miten vääristynyt naiskuva yleisesti on.

      Kiva kuulla, että pidit postauksestani. :)

      Poista
  18. Et tiedä kuinka hyvään saumaan tämä postaus tuli. Mulla on kolme synnytystä takana 6 vuoden sisällä, viimeisin hätäsektio. Vatsa on todella arpinen, mikä harmittaa melkein enemmän kuin ylipaino.

    Kävin lääkärillä (tässä voin sanoa että Suosikki- lehdestä tuttu Eki), ja hän töksäytti suoraan että kauheaa kun nuori ihminen on pilannut ihonsa, eikö sinulle tyttöraukka kerrottu että raskauden aikana pitää pitää korsettia ettei tulisi arpia?

    Viime viikolla oma mieheni päätti avautua siitä että vaikka vauvamme on jo 14kk niin olen edelleen ylipainoinen. Tuntui niin pahalta, varsinkin kun menin salille takaisin vauvan ollessa 6 viikkoa. Treeni on auttanut jonkin verran mutta imetän edelleen enkä voi alkaa millekään kitudieetille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös joutunut käymään sen Ekin luona ja itku kurkussa sieltä joutui pois lähtemään kun siltä tuli niin outoja kommentteja. Ihme tyyppi...

      Poista
    2. Ai kauhea, mikä möläytys! Varsinkin, jos sulle arvet oli jo ennestään arka paikka. Mä en kyllä ollut kuullut mistään raskausaikana, että korsetti/tukivyö estäisi arpien tulemista. Vasta raskauden jälkeen se tuli puheeksi jossain mammatapaamisessa. Mutta veikkaanpa, että mulle olisi silti tullut, koska on niin herkkä ja ohut iho.

      Hui! Nyt täytyy sanoa, että sun miehelläsi on ongelma, ei sulla. <3 Sä olet täydellinen juuri tuollaisena, muista se. Anna itsellesi armoa ja aikaa. Jostain juuri kuulin, että kroppa palautuu raskaudesta kaksi vuotta. Jos imetys on edelleen itsellesi tärkeätä, ymmärrän, ettet riskeeraa maidontuotantoa. Nauti imetyksestä!

      Poista
    3. Toinen Anonyymi,

      Oho! Palautetta vaan antamaan sitten kyseisestä henkilöstä. :/

      Poista
  19. Rohkea ja upea nainen <3

    VastaaPoista
  20. Itsekuria vaan peliin niin kyllä se siitä. Jos on kovia herkkuhimoja, koita muuttaa herkut terveellisemmiksi. Hedelmäsalaattia, smoothieita, pirtelöitä! Itsestään kiinni ruokavalio. Itse tykkään herkutella juuri edellä mainituilla. Lähtee makeanhimo nopeaan. Hedelmäsalaattiin ei sokeria mene yhtään, tuoreita hedelmiä vaan👍 Itellä tuli raskauden qikana vain 5kg, ei raskausarpia mutta löysäksi jäi vähän iho. Imetän kyllä, mut lääkärin mukaan painoa saa kyllä pudottaa n puol kiloa viikossa. Ja treenata voi oman fiiliksen mukaan. Tutulla kyllä jäi painonpudotuksesta (27kg) huolimatta löysää ihoa paljon, kävi sitten vatsanahan kiristyksessä. Paljon tsemppiä tulevaan. Muista kummiskin nauttia. Hyvällä fiiliksellä ja motivaatiolla pääsee eteenpäin ja omiin tavoitteisiin, ei stressaten! Rohkea olet kun tälläsen postauksen jaoit. Tuo rohkeus oikein kohdistettuna vie sua paljon eteenpäin. 💟

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekurin puute on mulla se ongelma just! Mut nyt oon kyllä löytänyt sen taas ainakin osittain. :P Mä oon vaihtanut suklaan luumuihin ja taateleihin. Jos oikein tekee mieli makeeta, otan ihan vähän muromysliä turkkilaisen jugun kanssa. Hedelmiä syön myös enemmän välipaloina (tosin olen tosi monelle allerginen tuoreena) ja salaattia ruokien ohelle. :) Kyllä se tästä! Ja stressiä mulla ei todellakaan ole, kilot tippuu sit kun ne tippuu.

      Poista
  21. Mulla ei ole lapsia, mutta jotenkin eksyin facen kautta tähän blogiin ja on sanottava KIITOS. Huippuhyviä juttuja ja mielenkiintoista!

    Sitä en käsitä, millaiset ihmiset käyvät kommentoimassa haukkumista ja niin edelleen. Pitää muistaa, että tällaisia ihmisiä täytyy sääliä kovasti. Negatiivisuus ja pahan jakaminen kertoo AINA henkilön omasta pahasta olosta ja se on loppujen lopuksi tosi säälittävää, tulee ehkä vähän kurja olokin näiden ihmisten puolesta kun miettii miten paha olo heillä täytyy olla moista suoltaakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla, että viihdyit ja tykkäsit! <3 :)

      Niin, en mäkään ymmärrä, mikä saa ihmiset jättämään negatiivisen kommentin. Mun on elämänfilosofiani on, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, silloin on parempi pitää suu kiinni. Se on musta hyvä etenkin näin kasvottomana/internetissä, oikeassa maailmassa tietysti on hyvä olla läheisilleen rehellinen ja avoin, mutta tietenkin heitä loukkaamatta. :)

      Poista
  22. Luojan kiitos löysin tämän!! Mun maha on ihan samanlainen. Kaksi sektiota alla, joiden välissä n.2 vuotta. Maha ehti siis palautua reilun vuoden, kunnes taas alkoi kasvamaan. Nyt arven kohdalla on kipeitä kohtia ja ERITTÄIN ÄLLÖTTÄVIÄ jotain liikkuvia palasia?? Mietinkin että onko sinulla sellaisia myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän en kykene koskemaan tohon leikkausarpeen, koska se on musta niin ällöttävä. Laitoin äsken Niken koskettelemaan sitä (mikä myös on ihan hirveän ällöttävää ja inhottavaa :D), mutta hän sanoi arven tuntuvan ihan normaalilta iholta. Ei ole mitään kovaa, tai epänormaalin tuntuista kuulemma. Niken kosketus tuntui samalta kuin puutunutta kättä pistelisi.

      Jos arpi kovasti vaivaa sua, voithan käydä näyttämässä sitä lääkärissä. Ehkä sieltä saisit tietoa ja apua arven hoitoon. Joitakin arpia kuulemma kuuluisi hieroa.

      Poista
  23. Uskomattoman rohkea olet! Kerrankin kuva todellista synnyttäneestä naisesta.

    Synnytyksiä minulla takana 9. Ensimmäisen neljän synnytyksen jälkeen (kaksi vuotta neljännen synnytyksestä) olin saanut vatsani jonkin näköiseen kuntoon. Nahka ei roikkunut, vatsa oli litteä ja arvetkin haileammat. Nahka roikkui vain, kun olin vatsa alaspäin asennossa (esim. ilman paitaa kurottaa jotain lattialta), mutta seistessä näytti omaan silmään ihan hyvältä. Laitoin pyörän perään lasten kuljetuskärryn, jossa istui kaksi lasta. Tarakalla oli istuin, jossa kolmas istui. Vanhin polki itse. Tällä systeemillä pyöräilin ns. hyötyliikuntana. Sillä saavutin vatsani "takaisin". Rinnat oli auttamattomasti menettäneet "seksikkyyden" arpeineen ja kimmoisuuden puutteeseen. Ne aiheuttivat minulle enemmän päänvaivaa ja itsetunnolle kolauksen.
    Parisuhteeni päätyi eroon. Väistämättä mieltä myllersi ajatus uuden miehen suhtautuminen kehooni. Parasta ennen päiväys oli ohitettu kehossani jo, vaikkakin nuori olin vielä iältäni. Miten ikimaailmassa olisin niin rohkea, että riisuisin miehen edessä itseni alasti? Uskaltaisinko kohdata hänen katseensa? Kuvastaisiko ilmeestä epämiellyttävyys? Kannattaako minun edes uskaltaa yrittää?
    Niinpä yksi kesäpäivä toi kyseisen tilanteen eteeni. Siinä kohtaa ei mieleenkään tullut moiset ajatukset. Olin vain itsevarmana ja kannoin ylpeänä kehoani kaikkine mitä se pitää sisällään. Eikä mies ollut moksiskaan kehoni elämän jäljistä.
    Seuraavat neljä lasta syntyivät pienillä ikäeroilla. Heistä neljännen jälkeen aloin tosissaan lenkkeilemään ja jumppaamaan ja katsomaan mitä suuhun tulee laitettua. Synnytyksestä vuoden päästä vatsanahka ei roikkunut seistessä ja pyykkilauta jo hahmottui. Omasta mielestäni olin parhaimmassa fyysisessä kunnossa koko äitiyden historia ajalta. Ja tämä tosiaan kahdeksannen synnytyksen jälkeen jo vuoden päästä. Sitten yhdeksäs ilmoitti tulostaan ja taas vatsa kasvamaan ja saavutettu vatsan ulkonäkö hamaan tulevaisuuteen. Tämä syntyi sitten hätäsektiolla, jolloin arpi kulkee pystyssä navan alta häpyluuhun saakka. Synnytyksestä nyt vasta reilu kuukausi ja mielenkiinnolla odotan tämän vatsarepun kehittymistä. Vatsa on tällähetkellä synnytyksen jälkeistilassa, jolloin nahkaa ja rötvää riittää punakoiden arpien koristamana. Pystyarpi tekee siitä hyvinkin hauskan näköisen. Arpi ei kulje suinkaan siinä rötvän päällä kivasti, vaan se on tuolla syvemmällä. Ikäänkuin sohvatyynyissä napit on vedetty sinne syvemmälle. Sama tulee tästä mieleen, mutta viivakuviona. Elikkä pystyssä oleva syvemmällä sisjaitseva arpi yhdistettynä löysään vatsanahkaan tekee vatsaan "roikkuva pylly" efektin. Arpi jakaa roikut vatsan molemminpuolin, jolloin kummallakin puolella on omat roikut.
    Vieläkin olen ihan toiveikas pääsemään tästäkin eroon.
    Olen kokenut monenlaisen raskauden jälkeisen vatsan. Tekemättä mitään se hiljalleen siitä häviää ja arvet vaalenee. Treenillä taas saa prosessia nopeutumaan. Ja kumpikin on hyvä, eikä missään tapauksessa määritä naiseutta ja seksikkyyttä.
    Naiseus, hyvännäköisyys, seksikkyys... Kaikki pitkälti omasta asenteesta ja itsetunnosta kiinni. Jos nainen synnytysvatsastaan huolimatta kantaa itsensä ryhdikkäästi ja terveen itsevarmasti, niin näyttäähän se hyvältä.
    Ajattelen, että annan kehostani palan jokaiselle syntyvälle lapselleni. Kannan itseni ylpeästi ja olen tyytyväinen ulkonäkööni ja kehooni.

    (arpia, arpia ja inhottavuutta... Olen hakasten poistosta lähtien öljynnyt haavaa päivittäin. Pari suihkausta öljyä ja kämmellä päältä levitys. Oudolta tuntuu, mutta hiljalleen tottuu tuokin kehonosa kosketukseen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, minkälaisen kommentin jätit! <3 Sulla on ihailtava asenne itseäsi kohtaan - hyvä sinä! <3

      Sun vatsasi on kokenut vaikka ja mitä. Hätäsektion jälkeinen mahasi kuulostaa aika hurjalta, mutta päivä päivältä varmasti asettuu "normaalimmaksi". Pääasia, että sinulla ja vauvallasi on kaikki kunnossa.

      Kiitos, että jaoit tarinasi! Se tuo varmasti paljon lohtua ja tsemppiä minun lisäkseni niille, jotka eksyvät lukemaan postaustani. <3

      Poista