1-vuotissyntymäpäivä - JUHLAN AIKA!

19. marraskuuta 2017

Kirjoitinkin jo reilu viikko sitten, miten vietettiin Noelin syntymäpäivää kolmistaan, ihan vaan perheen kesken. Viikko sitten lauantaina koitti Noelin ihka ensimmäisten syntymäpäiväjuhlien aika. Juhlittiin silloin oikein pitkän kaavan mukaan; ensin perheen kesken, sitten meidän ystävien kanssa.  Mua etukäteen jännitti kovasti, miten järjestelyt sujuisivat, kun ensimmäistä kertaa oli pieni napero jaloissa pyörimässä. Olen kyllä monesti järjestänyt isoja juhlia eli se sinällään on tuttua, mutta kuten epäilinkin, ei juhlien järjestämiseen pystynyt nyt samalla tavalla keskittyä. Onneksi olin etukäteen viisas ja pyysin leipomis-/ruoanvalmistuapua. 

Suunniteltiin Niken kanssa yhdessä menu, joka muodostui seuraavanlaiseksi:
TEXMEX-PIZZAPIIRAKKA (mun äiti)  +  FETA-KASVISVOILEIPÄKAKKU ("anoppi")  +  KAALISALAATTI 
PORKKANAKAKKU  +  TROPICAL-JUUSTOKAKKU (mun äiti)  +  (Ikean) SUKLAAKAURAKEKSEJÄ  +  SUKLAATÄYTEKAKKU
KAHVIA  +  PUOLUKKABOOLIA (alkoholiton)

Mä päätin jo aikoja sitten, että haluan leipoa Noelin syntymäpäiväkakun ihan itse. Se oli mulle tosi tärkeää, silläkin riskillä, että kakun leipominen menisi aivan reisille. Kakun onnistuminen jännittikin mua kaikista eniten koko juhlissa, koska mä oon joka kerta aiemmin kakun tehtyäni uhonnut: "Saa**na, mä en enää ikinä leivo yhtäkään täytekakkua!" Yllätyksekseni, tällä kertaa mun ei tarvinnut kiukutella uhoissani ollenkaan. Kakusta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin!





Syntymäpäiväjuhlien teemaksi valikoitui metsä ja sen eläimet. Saatiin kesällä Ruotsista tuliaisena kuvassa näkyvä ilmapallosetti, jota ajattelin luonnollisesti pohtiessani juhlien teemaa. Pöllön ja ketun lisäksi settiin kuului karhu- ja peurapallo. Kakkuun oli helppo tuoda teemaa mukaan muovieläimillä ja pienillä oksilla. Muita koristeita meillä ei ollutkaan! Ensi vuonna täytyy panostaa sitten enemmän, kun Noelkin ymmärtää niiden päälle. Tänä vuonna päästin itseni vielä suht helpolla. ;)

Me oltiin tosiaan kutsuttu perheemme juhlimaan klo 13 ja ystävät klo 16. Kaikenkaikkiaan vieraita oli melkein 30, joten hulinaa riitti! Meidän pieni päivänsankari oli aivan uskomattoman reipas koko päivän! Hän selvästi nautti ympäröivästä hälinästä ja huomion keskipisteenä olemisesta, vaikka normaalisti on ainakin alkuun varautunut.  Noel ei tosin oikein ymmärtänyt vielä kakun puhaltamisen tai lahjojen avaamisen päälle, joten se jäi meidän vanhempien tehtäväksi. Ensi vuonna varmaan molemmat kiinnostavat jo enemmän.

Jos lahjat tai kynttilät eivät sillä hetkellä kiinnostaneet synttärisankaria, siihen kuitenkin pystyi luottamaan, että Noel olisi aivan haltioissaan tarjoiluista! Hän sai maistella kaikkia synttäriherkkujaan, mutta oikein erityisesti häntä varten tein amerikkalaisista pannukakuista, turkkilaisesta jogurtista ja tuoreista marjoista pienen kakun. Noelin täytettyä vuoden, ollaan höllätty sokerin ja suolan suhteen. Kotona toki pyritään syömään edelleen sokerittomasti ja vähäsuolaisesti, mutta juhlissa, ravintolassa tai muussa poikkeustapauksessa ei enää "stressata" niiden suhteen.



Kuten jo kirjoitinkin, Noel oli aivan älyttömän reipas koko päivän! Hän oli aurinkoinen ja tyytyväinen, vaikkei nukkunut iltapäivällä päiväunia lainkaan. Väsy iski vasta kuuden jälkeen, tunti ennen yöunille menemistä. Mä luulen, että oltiin kaikki kolme aivan poikki - onnellisia, mutta aivan kaikkensa antaneita! Sänkyyn päästyään Noel sammui samantien.

Mulla on ollut juhlien jälkeen tosi kiitollinen olo meidän läheisistä ja ystävistä. Mä olin melkein tippa linssissä katsoessani meidän olohuoneeseen kokoontunutta ystäväjoukkoa. Vaikka me ollaan aivan erilaisessa elämäntilanteessa heidän kanssaan, he silti tahtovat osallistua meidän elämäämme ja tulla juhlimaan lapsemme ensimmäistä syntymäpäivää. Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän ystäväporukasta! Mä pystyn onnekseni sanomaan, että vain hyvin pieni osa meidän kavereista on jäänyt lapsemme myötä. Siis oikeasti, suurin osa on edelleen elämässämme mukana! Musta se on ihmeellistä! 


Mulla oli suuret suunnitelmat olla koko päivä kamera kädessä, mutta arvatkaa, miten kävi? Mä en ottanut kuvia kuin tarjoilupöydästä ja niihinkin oli jäänyt juustokakun koristelujen jäljiltä keksipaketti. Miten meni näin omasta mielestä?! :D Ehkä kuvien puute kertoo siitä, että juhlat olivat tosi kivat ja veivät mut mukanaan. Onneksi Nikke ja yksi ystävistäni oli napannut joitakin kuvia. Kiitos vielä kaikille juhlaan osallistuneille! Teitte meidän tärkeästä päivästä oikein erityisen mieleenpainuvan. 

2 kommenttia :

  1. Oi miten herkullisen näköinen tarjoilupöytä! Mulla on aina myös se, että haluan tehdä kakun itse ja joka kerta sen onnistuminen jännittää :D Paljon onnea pikkumiehelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noel kiittää! :)

      Haha, ihanaa, että samaistut kakuntekoon! Se on kyl pahimmillaan kyllä niin raivostuttavaa! 😂

      Poista