Hydrafacial - iho puhtaaksi nopeasti ja hellästi + ETU

29. lokakuuta 2017

Kaupallinen yhteistyö // SISÄLTÄÄ AIKARAJATTOMAN EDUN HELSINGIN SÖRNÄISTEN ADALIA SALONIIN // POSTAUS TOTEUTETTU YSTÄVÄNPALVELUKSENA, BLOGGAAJA ON MAKSANUT HOIDON ITSE //

Mä oon vuosia jo haaveillut pääseväni Hydrafacial-hoitoon! Haaveiluni alkoi siitä, kun luin jostakin blogista postauksen hoidosta. Alkuun mun on varmaan tehtävä tunnustus, sillä myönnettäköön, että mä olen yksi niistä, jotka NAUTTIVAT finnien puristelemisesta ja odottavat silmät kiiluen, minkälainen mato sieltä näpystä kuoriutuu. Luin aikanaan postauksesta, että Hydrafacial hoidon aikana nestesäiliöön kerääntyy kaikki kasvoilta irtoava "kakka", jota hoidon jälkeen voi säiliöstä ihailla.  Sanomattakin siis selvää, että jo pelkästään tämän toisia ällöttävän, mutta minua kiehtovan seikan vuoksi mielenkiintoni syttyi. Kun vielä luin, että Hydrafacial puhdistaa ihon niin hellävaraisesti, ettei hoidon jälkeen iho edes punoita, mä olin aivan myyty. 

Vihdoin ja viimein raaskin sijoittaa itseeni, kun ystäväni Titta, Adalia Salonin omistaja, houkutteli mut toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. 



Viikko sitten sunnuntaina tallustelin vihdoin innostunut jännitys vatsanpohjassani Helsingin Kallioon Adalia Saloniin. Riisuin takkini naulaan, jätin kengät sen juurelle ja astelin hoitohuoneeseen. Musta tuntui jo tässä vaiheessa älyttömän rentoutuneelta. Hetki ihan omassa rauhassa itsekseni on nykyään aika harvinaista. Titan peitellessä mut hoitopedille pötköttämään, tuli tosi raukea olo ja melkein pelkäsin nukahtavani. 

Mulle tehtiin Hydrafacial Hydration -hoito, jossa on neljä vaihetta: alkupuhdistus, kuorinta, ihohuokosten puhdistaminen ja hoitoaineiden imeytys. Vaikka vaiheita on noin monta, kestää hoito vain puolisen tuntia. Hydrafacialin tehokkuus on seurausta hoitoliuosten, spiraalimaisen hoitopään sekä alipaineimun yhteisvaikutuksesta. Hoidon aikana alipaineimu siis kirjaimellisesti imuroi kaiken kuonan iholta. Perinteiseen komedoraudalla tehtyyn ihonpuhdistukseen verrattuna tämä on täysin kivutonta. Mun mielestäni hoito tuntui vain ja ainoastaan just siltä, että kasvoja imuroitaisiin pienellä imurilla. 


Nukahtamaan mä en hoitopöydällä kyennyt, sillä harmillisesti paljastui, että mulla on todella pintakuiva iho, mistä syystä Hydrafacialin teho ei riittänyt näin ensimmäisellä kerralla, jolloin se automaattisesti tehdään kaikkein miedoimmilla aineilla, jotta nähdään, miten iho reagoi hoitoon. Titta siis joutui lisäksi turvautumaan perinteiseen puristeluun, jotta sai "ihomadot" hoitopäälle tyrkylle. Tässäpä syy sille, miksei postauksesta löydy hoidon jälkeistä kuvaa. :D Voin kertoa, että mun otsani oli aika törkeän näköinen... Saatoin muutaman tuskan kyyneleen tirauttaa puristelujen lomassa. Sen sijaan leualla tai sen läheisyydessä ei ollut minkäänlaista jälkeä juuri tehdystä tehokkaasta ihonpuhdistuksesta. Titta kommentoikin hoidon aikana, että leuan alueelta kuona irtosi mallikkaasti.

Koska teitä kuitenkin kiinnostaa miltä nestesäiliön sisältö näytti mulle tehdyn ihonpuhdistuksen jälkeen (mua ainakin kiinnostaisi vastaavassa tilanteessa :D), alta löytyy asiaa havainnollistava kuva. Muokkasin sitä aika rajusti, jotta nesteessä lilluvat kuolleet ihosolut, "madot" ja muu "kakka" näkyisi mahdollisimman hyvin. 



Hoidon jälkeen puristelematta jääneillä alueilla ei ollut punaisuutta ollenkaan. Seuraavana päivänä, kun pesin kasvoni, ihoni tuntui todella pehmeältä, puhdistuneelta ja sileältä. Pieniä näppynyppyjä ei tuntunut lainkaan! Muutenkin ihoni näytti kirkkaammalta ja tuntui "kevyemmältä". Täytyy kyllä myöntää, että mua harmitti, että jouduttiin turvautumaan perinteiseen puristeluun, koska otsa punoitti paikoitellen muutaman päivän ajan. Titta kuitenkin lohdutti, että seuraavalla kerralla voidaan ottaa tujummat hapot käyttöön, jolloin mekaanista puhdistusta ei luultavasti tarvita. Ja seuraava kerta tulee muuten aivan varmasti! 

Jos kiinnostuit kokeilemaan Hydrafacial Hydration -hoitoa, mulla on tarjota sulle etu:




Kaupallinen yhteistyö // SISÄLTÄÄ AIKARAJATTOMAN EDUN HELSINGIN SÖRNÄISTEN ADALIA SALONIIN // POSTAUS TOTEUTETTU YSTÄVÄNPALVELUKSENA, BLOGGAAJA ON MAKSANUT HOIDON ITSE //
HYDRAFACIAL, HELSINKI, TARJOUS

Vuosi äitinä ja isänä - KYSY!

17. lokakuuta 2017

Nikke keksi hauskan postausidean tässä taannoin. On muuten mahtavaa, että hän on niin mielellään mukana mun blogissani sekä tukee, rohkaisee ja muistuttaa tänne kirjoittamisesta. Sanoin Nikelle, että haluaisin juhlistaa Noelin ensimmäistä syntymäpäivää myös täällä blogin puolella. Synttärijuhlista tulee tietenkin postaus ja mulla on lisäksi yksi toinenkin idea, mutta tämä Niken keksimä postaus vaatii hiukan valmisteluja.  

Meillä on kohta takana ensimmäinen täysi vuotemme vanhempina. Sen kunniaksi Nikke keksi, että voisin blogissani järjestää kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Tällä kertaa aiheena olisi  Vuosi äitinä ja isänä . Mä innostuin aiheesta PALJON! Toivottavasti tekin, sillä nyt olisi mahdollisuus kirjoittaa kommenttiosioon kysymyksiä mulle ja Nikelle vauvavuoteen ja vanhemmuuteen  liittyen

Antakaa näppäimistönne laulaa! ;) Kiitän jo etukäteen jokaisesta kysymyksestä. 

P.S. Aikaa jättää kysymyksiä on 1.11.2017 asti! :)


Palanen meidän arkea

11. lokakuuta 2017

Saako hei nyt jo tirauttaa ainakin yhden kyyneleen, koska maanantaina mun muruni täytti 11 kuukautta? Voi jestas, mihin tää aika on mennyt?! Viimeistä vauvakuukautta viedään, koska kohta mun poikani kai lasketaan taaperoksi. Onhan tää ollut ihanaa, että pikkuvauva-arki alkaa olla ohi ja elämä tavallaan helpottua, mutta samaan aikaan tietysti ilmaantuu uusia haasteita. Nautin kuitenkin siitä, että olen  taas saanut hiukan itsenäisyyttä takaisin ja aionkin nauttia siitä täysin siemauksin! Vaikka toisaalta tuntuisi oikealta suunnitella jo toista lasta, en kuitenkaan ihan vielä sitä halua. On kiva, että nyt mulla on mahdollisuus olla enemmän Milla kuin kuukausiin.

No mutta, mähän lupasin teille palasen meidän arkea, joten jätetään vauvakriiseilyt/-haaveilut sikseen. Voisin jauhaa niistä ikuisuuksiin. :D

Mä oon älyttömän huono kantamaan kameraa matkassani, mutta puhelimella napsin päivittäin kuvia. Jostain kummallisesta syystä selfiet ovat jääneet tosi vähäisiksi. ;) Mun puhelin on nimittäin täyttynyt pikkumieheni kuvista. Kuten mä maanantaina Instagramin Storyssa mainitsin, niitä kuvia sitten katsellaan yksin tai yhdessä Noelin nukahdettua yöunille. Kuulostaako tutulta? :D Oon kyllä tosi onnellinen siitä, että nykyään on älypuhelimet, joilla saa tosi vaivattomasti taltioitua kuvia ja videoita arjesta! 


Meidän arki on ollut muutamana viime viikkona tosi kiireistä, mikä on tosi poikkeuksellista, koska yleensä ollaan ihan no life. Me ollaan nähty kavereita ja perhettä, käyty keskustassa ja muskarissa ja välillä tietysti hengattu kotona keskenämme. Tällä viikolla kun kalenteri näytti tyhjää, mä oon ihan hukassa. Vaikka normaalisti nautin siitä, että saa olla rauhassa kotona, nyt jotenkin kaipaan vähän actionia elämään. Harmi vaan, että viime päivien sade on tehnyt meistä kovin mukavuudenhaluisia... Oishan kurahousut, sadetakki muuten puuttuu, mutta blaah! 

Meidän pojan lempihommaa on nykyään tyhjentää Disney-elokuvat ja -kirjat hyllystä ja osoitella ihmetellen kuvia. Me sitten kerrotaan, että mitä se hänen osoittamansa kuva esittää. Noel on aivan älyttömän kiinnostunut edelleen ympäröivästä maailmasta! Mä niin nautin, kun saan seurata, miten mun pieni poikani tutustuu maailmaan.

Yöt ovat olleet viime aikoina ajoittain toooosi levottomia. En tiedä kuuluuko se tähän ikään, kun monella tuntuu olevan vastaavaa. Onneksi väliin mahtuu myös niitä hyviä öitä, joiden avulla jaksaa taas. Päikkärit on aika pop. 


Noel on edelleen ihana aurinko, jonka kanssa päivät on oikeasti kivoja, vaikkei sitä ehkä yllä olevasta kuvasta usko. On älytön rikkaus, että meille on siunaantunut lapsi, joka on tyytyväinen ja sopeutuvainen, eikä itke kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Siitä mä olen kyllä älyttömän kiitollinen. Uutena haasteena on tosin tullut Ei-sanan ymmärtäminen... Kiukkuitkuja tulee, kun me kielletään Noelia tekemästä jotain tai sanotaan, ettei hän saa jotakin, vaikka hänestä kovasti huomaa, että hän tahtoisi sen. Kiukkuitkut eivät onneksi kestä puolta minuuttia kauempaa - ainakaan vielä. 

Viikonloppuna Noel nappasi suklaan pöydältä. Annettiin hänen tutkia käärettä, kunnes huomattiin, että pojan suupielet olivat suklaassa. :D Mun äiti nauroikin, että nyt otti Noel äidistään mallia. Mä olen kuulemma samanikäisenä napannut suklaalevyn pöydästä ja mutustellut sitä aivan tyytyväisenä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Noel oli ei ole kovin kranttu sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. KAIKKI menee suuhun.


Maanantaina käväistiin Noelin kanssa nopeasti Itiksessä, koska halusin ostaa itselleni yhden paidan, johon ihastuin kaverini päällä. Mukaani tarttui myös aiiiivan ihana takki, jonka löysin puoleen hintaan. Mullahan siis on sellainen tilanne, etteivät läheskään kaikki mun takeistani mene kiinni, joten oikeasti tarvitsin uuden takin. Uuden takin ostaminen pakon sanelemana ei muuten ole tällaiselle takkifriikille kovinkaan katastrofaalinen juttu. ;)

Sellaisia sekalaisia arkihöpinöitä tällä kertaa. Mulla on ajatuksissani tehdä Päivä meidän kanssa-postaus sekä jatko-osa Vatsa pyllynreiällä - kehoni puoli vuotta raskauden jälkeen -postaukselle. Haluaisin napata kuvat nykyisestä tilanteesta ja toivottavasti jatkaa taas sitten, jos/kun raskauskiloni imetyksen lopettamisen jälkeen toivottavasti lähtevät tippumaan.

Olisiko sulla mielessä joku postaustoive? Mukavaa viikkoa!