Niin se vaan eilen koitti, nopeammin kuin osasinkaan arvata! Jouluaatto nimittäin. Tuntuu aina yhtä oudolta, että päivä johon valmistaudut ainakin kuukauden etukäteen, on yhtäkkiä vaan ohi. Siitä jää aina tyhjä olo.
Tyhjä olo jotenkin korostuu tänä vuonna, kun blogijoulukalenterinikin on yhtäkkiä loppu! Mä kuulisin mielelläni palautetta siitä, joten jos sulla on jotakin sanottavaa siitä, arvostaisin, jos kirjoittaisit palautteesi kommenttikenttään. Mikäli ensi vuonna päädyn tekemään taas kalenterin, osaan sitten toteuttaa sen vielä paremmin. ;)
Aatto sujui tosi rauhallisesti ja rennosti. Nikke heräsi Noelin kanssa riisipuurolle, joten mä sain nukkua klo 9 asti eli siihen, kun Noelkin halusi aloittaa päivän kunnolla ja heräsi aamu-unilta. Tulin poikani kanssa olkkariin, laitettiin Joulupukin kuumalinja päälle ja aloitettiin leikkimään ja lukemaan kirjoja. Noel on edelleen aivan älytön lukutoukka! Hän voisi lukea kokoajan. Uskallaan väittää, että me luetaan hänelle vähintään 20-30 kirjaa/kertaa päivittäin.
Kymmenen aikoihin käytiin sitten herättämässä Nikke, jotta saatiin jouluvalmistelut käynnistettyä. Lounaan jälkeen, kun Noel meni päiväunille, me aloitettiin touhut: Nikke kuorrutti kinkun, viimeisteli rosollin, minä laitoin itseni valmiiksi ja tein näitä rommipalloja meille illaksi.
Mä olinkin jo kertonut jouluperinteistämme kertovassa postauksessa, että tänä vuonna juhlimmekin joulua eri tavalla kuin koskaan aiemmin: pienellä porukalla meidän luona. Kahden aikoihin meidän jouluvieraamme saapuivatkin juhlimaan kanssamme. Ukki (mun isä), Nea-täti ja Mumma (Niken äiti) viihdyttivät Noelia mielellään meidän valmistellessa joulupöytää. Pikkutonttu oli tyytyväinen, kun oli paljon ihmisiä ympärillä, joille sai esitellä kaikkia uusia opittuja taitoja!
Oltiin etukäteen sovittu, että kootaan joulupöytä nyyttärimeiningillä; mun isäni esimerkiksi tekee maailman parasta lanttulaatikkoa, joten pyysin häntä tuomaan sitä. Lanttulaatikon lisäksi meidän joulupöydästämme löytyi peruna-, porkkana- ja punajuuri-aurajuustolaatikkoa, kinkkua, lämminsavulohta ja piparjuurikastiketta, joulupastaa, lihakastiketta, herkkuperunoita, herneitä, rosollia ja sen kastiketta sekä itsetehtyjä karjalanpiirakoita (Itse tein ekaa kertaa!). Alkujuomana nautimme Niken tekemää glögiä. Jälkiruoaksi oli luumurahkaa, rommipalloja, suklaata ja maustekakkua.
Noel sai ensimmäistä kertaa maistella jouluruokia. Kokosin hänen lautaselleen vähän peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollin porkkanoita, joulupastaa, lämminsavulohta ja pienen siivun kinkkua. Noelin ruokahalu on ollut vähän kadoksissa viime päivinä, mutta tämän aterian hän popsi onnessaan suihinsa! Mua välillä oikein naurattaa meidän kulinaristilapsemme. :D
Aattoaterian jälkeen Noel meni päiväunille. Niiltä herättyään hän oli jotenkin kummallisen väsähtänyt. Yleensä hän on samantien aivan pirtsakka, vaikka herättäisimme hänet kesken unien. Eilen hän ei meinannut millään saada pidettyä silmiään auki, olisi halunnut olla vain sylissäni ja vaikutti kipuisalta. Päätinkin siis antaa särkylääkettä, joka oli selvästi oikea päätös, koska 10 minuuttia lääkkeen jälkeen, Noel oli aivan oma itsensä. Lahjojen avaaminen meni harmillisesti Noelilta vähän ohi, mutta se ei onneksi estänyt uusilla leluilla leikkimistä.
Loppuillasta Noel veti omaa showtaan! Hän oli niin rohkealla tuulella, että otti jouluaaton kunniaksi ensimmäiset askeleensa! Ensin hän näytti, miten rohkeasti uskaltaa seistä ilman tukea. Tarjotessani luumurahkaa hänelle, oli houkutus ilmeisen suuri, koska pikkutyyppi lähti muutaman askeleen kävellen luokseni. Vitsit, miten ylpeä sitä voikaan omasta lapsestaan olla! En usko, että enää menee kovinkaan montaa viikkoa, että Noel kävelee.
 |
Behind the scenes
"Sulla on, Milla, huulipunaa hampaissa!" // "No, ota pois sitten!" // "Millä muka?!" // "Sormella tietty!" // "HYIYÖK!" |
Tänään meidän piti mennä äitini luokse juhlimaan joulua toiseen kertaan, mutta äiti onkin kolmatta päivää kuumeessa, joten joulun juhliminen siirtyy. Toisaalta ihan hyvä, että tämän päivän juhliminen siirtyy, koska näyttää siltä, että Noeliin on iskenyt enterorokko. Hän oli siis viime viikolla keskiviikon ja torstain kevyessä kuumeessa (38 astetta enintään), vatsa oli aivan löysällä, eikä ruokakaan maistunut. Tänään Nikke huomasi, että poika on kauttaaltaan pienessä näppylässä. Puolenpäivän aikoihin hän alkoi tuntua tosi kuumalta, ja hänen lämpönsä nousikin kuumeeksi alle tunnissa. Mä kysyin muilta äideiltä tunnistamisapua näpyille, jolloin enterorokko heitettiin ilmoille. Oirekuvan perusteella se sopisi kyllä hyvin Noelin oireisiin, koska hänen jalkapohjissaan ja kämmenissään näyttää olevan haaleita, punaisia jälkiä. Jos tämä enteroksi paljastuu, toivottavasti päästään helpolla!
Sellainen oli meidän jouluaattomme! Mä olen niin iloinen, että kaikki tuntuivat viihtyvän meillä ja ruoka maistui hyvin. Tänä vuonna muistin onneksi pyytää siskoani nappaamaan meistä perhepotretin. Viime jouluna sellaista ei harmillisesti muistettu ottaa, mutta tästä vuodesta lähtien voisin yrittää muistaa joka joulu! Näistä jää niin kivoja muistoja!
Miten sulla sujui joulu? Onko sullakin nyt tyhjä olo vai oletko helpottunut, että joulu on seuraavan kerran vasta vuoden päästä? ;)
