Kaksplus.fi

10 asiaa, joista meidän kannattaisi ottaa mallia lapsiltamme

15. tammikuuta 2018

Tässä pohdiskellessani aikuisuutta, äitiyttä ja tarkkaillessani yksivuotiaamme touhuja, olen tullut siihen tulokseen, että on monta asiaa, joista me aikuiset voisimme ottaa mallia lapsiltamme. 

1. ILOITSE PIENISTÄKIN ASIOISTA
Lasten naurattaminen ei yleensä vaadi kovinkaan paljoa; Noelin saa kikattamaan jopa se, kun isi rämpäyttää haalarin kumilenksuja jalkapohjaa vasten, katso vaikka tästä! Lapset iloitsevat siitä, kun saavat piparin, vaikkei ole herkkupäivä tai siitä, kun näkevät kadulla suloisen koiran. Yritä sinäkin löytää iloa pienistä, arkisista asioista. Arjesta tulee paljon hauskempaa!

2. ÄLÄ MUREHDI TURHIA
Lasten huolettomuus on toisaalta niin ihanaa, toisaalta taas niin ärsyttävää (leikkien siivoamatta jättäminen, vaatteet ympäri asuntoa...). Yritä saada napattua edes vähän huolettomuutta itsellesi, ja yritä olla murehtimatta asioita, joille ei voi tehdä mitään. Joskus näin jonkun kaaviokuvan, jonka ydinidea meni about näin: "Jos murehdit, mieti voitko tehdä  asialle jotain. Jos voit: hyvä, älä sitten murehdi! Jos et: älä murehdi turhaan." Aika nerokasta, eikö?

3. PYYDÄ APUA
Meillä aikuisilla on usein turhan iso kynnys pyytää apua. Lapset sen sijaan pyytävät sitä sen kummempaa miettimättä! He eivät ajattele, että heidän pitäisi osata tehdä kaikki itse, eivätkä he nolostele avun tarvetta. Pyydä siis rohkeasti apua silloin, kun sitä tarvitset. On rohkeutta sanoa ääneen, ettei osaa, tiedä tai jaksa. 

4. MUISTA IHMETELLÄ MAAILMAA
Jos jotain olen oppinut Noelin syntymän jälkeen, niin pysähtymään hetkeen ja ihmettelemään ympäröivää maailmaa. Mä olen kyllä luonteeltani aina ollut sellainen, että kuljen metsässä katse puiden latvoihin suunnattuna ja kahvilassa istun tarkkailemassa maailmanmenoa, mutta nyt olen alkanut ihmetellä entistä pienempiä yksityiskohtia. Me aikuiset helposti imeydytään arkeen ja sen kiireisiin muistamatta pysähtyä ihmettelemään, ihailemaan ja tutkimaan ympäröivää maailman menoa. Pysähdy siis.

5. OLE AVOIN
Lapset ovat avoimia tunteidensa ja sanojensa suhteen. Ole sinäkin! Älä patoa tunteitasi sisällesi, puhu rehellisesti ja aidosti, keskustele. Aivan yhtä suorasukaiseksi ei kuitenkaan kannata alkaa; totuuksien laukominen tuntemattomalle voi olla söpöä (tai ainakin kiusallista) lapsen suusta, muttei ehkä meidän aikuisten. :D 

6. HEITTÄYDY 
Mä aina ihailen lapsia, jotka heittäytyivät leikkiin, tanssiin tai mihin vain AIVAN TÄYSILLÄ! Tiedätkö mikä heidän salaisuutensa on? Se, että lapset eivät mieti sitä, mitä muut ajattelevat! Siinäpä meille aikuisille hommaa.

7. USKO ITSEESI
Lapset uskovat kykenevänsä tekemään mitä vain ja tulemaan isoina vaikka batmaneiksi, kissoiksi, prinsessoiksi tai astronauteiksi! Ota mallia ja usko itseesi lapsen lailla. If you can dream it, you can do it, sanoi Walt Disney.

8. ANNA ANTEEKSI
Jos lapsille tulee keskenään kinaa, sen selvittäminen ei vaadi muuta kuin anteeksipyynnön puolin ja toisin. Siinä se. Sen jälkeen koko asiaa ei luultavasti edes mietitä! Asiasta irti päästäminen ja anteeksiantaminen on vaikeampaa meille aikuisille. Voisi kuitenkin olla hyvä tavoite oppia päästämään irti ja antamaan OIKEASTI anteeksi. Vanhat kaunat kuluttavat, väsyttävät ja imevät turhaan mehuja.

9. ÄLÄ LUOVUTA
Mä niiiiin ihailen lasten sitkeyttä! Kirjoitinkin viime viikolla, että Noel harjoittelee ahkerasti kävelemistä. Kun hän pyllähtää, hän nousee samantien hymyssä suin pystyyn yrittääkseen uudelleen. Hän ei lannistu vaikka mikä olisi ja taputtaa itselleen parinkin onnistuneen askeleen jälkeen. Ensi kerralla, kun meinaat lannistua, taputa itseäsi olkapäille, sano, että pystyt siihen ja kokeile uudestaan. Kun onnistut, anna itsellesi aplodit maailman suurin hymy kasvoillasi! ;) 

10. OLE AITO ITSESI
Lapsi ei osaa olla muuta kuin oma itsensä, miksi siis sinunkaan pitäisi? Musta tuntuu, että lapsilla on kuudes aisti: he aistivat, kun joku aikuinen ei ole oma aito itsensä. Kukaan ei tykkää feikkaajista, joten ole juuri se, minkälainen oikeasti oletkin. Se riittää. Sinun ei tarvitse olla yhtään enempää tai yhtään vähempää. 

Ensimmäistä kertaa pulkkailemassa - stadilaiset lunta metsästämässä

14. tammikuuta 2018

Tänä talvena Helsingissä on ollut lunta tosi vaihtelevasti - tai no, pääosin ei ollenkaan. Normaalisti se ei mua harmittaisi, mutta meillä on ollut parvekkeella tuliterä pulkka odottamassa ensimmäistä käyttökertaa! Monena iltana on vaikuttanut siltä, että seuraavana aamuna päästäisiin Noelin kanssa pulkkailemaan, mutta ennen aamua lumet ovat jo ehtineet sulaa pois. Pitäähän sitä edes kerran talveen päästä pulkkailemaan, joten mikä neuvoksi? 

Auto alle ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelle!




Ensin mentiin laskemaan pikkuruisesta mäestä alas. Alkuun Noel uskalsi laskea itsekseen iso hymy huulillaan, mutta pienen sivullekellahduksen jälkeen tuli iso itku. Sen jälkeen kelpasikin ainoastaan sylissä laskeminen.

Täytyy myöntää, että mä en muista milloin viimeksi olisin ollut pulkkamäessä! Ehkä joskus, kun pikkusiskoni oli vielä lapsi? Mitä vanhemmaksi mä olen tullut, sitä nössömmäksi olen muuttunut... Siis voitteko kuvitella, että mua oikeasti vähän jännitti tuo loivan, noin viiden metrin pituisen mäen laskeminen?! Aika noloa... Mä heitinkin Nikelle, että ensin taltutan pienen pulkkamäen, seuraavaksi Hoplopin jonkun liukumäen. (APUA!) Pakkohan mun on yrittää tulla rohkeammaksi ihan vain lapseni takia! :D






Kun oltiin laskettu mäkeä tarpeeksi, lähdettiin pienelle kävelylle. Tarkoitus oli totuttaa Noel istumaan pulkan kyydissä. Luulin, että se ois aivan yksinkertainen tehtävä, mutta toisin kävi... Ei, Noel ei yrittänyt kiivetä pois kyydistä. Hän ei vain kertakaikkiaan viihtynyt kyydissä! Arvaatko miksi? Tietysti sen takia, ettei kukaan ollut kertomassa hänelle mikä mikäkin ympärillä oleva asia on!  :D

Kuten olen täällä aiemminkin kertonut, Noel on aina ollut todella tarkkaavainen ja kiinnostunut luonne. Ihan sama ollaanko kotona, kylässä, kaupoilla tai ulkona, hän reagoi KOKO AJAN ympäristöönsä osoitussormi (tai jopa molemmat eri suuntiin osoittaen) pystyssä kysyen mikä mikäkin on tai mitä tapahtuu. Onhan se ihan ymmärrettävää, ettei silloin viihdy paljon muita alempana aivan yksin pulkan kyydissä. Me saatiinkin hyvä käsitreeni, kun jouduttiin kantamaan häntä sylissä lähes koko kävelylenkin ajan! :D Voin kertoa, että yksitoistakiloisen kantaminen kävellessä käy kunnon päälle!


Noel ei siis vielä osannut arvostaa pulkkailua yhtä paljon kuin me odotettiin. Ehkä tilanne on eri seuraavalla kerralla, jos vielä tämän talven aikana päästään pulkkailemaan. Tuntuu niin oudolta puhua, että JOS päästään, koska muistelen, että omassa lapsuudessani luminen talvi oli enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka asuin silloinkin pääkaupunkiseudulla. No, sillä mennään mitä tarjotaan! Mä vaan toivon, ettei lumi kohta enää yllätä, koska mä oon jo aivan kevätfiiliksissä! En halua, että kovat pakkaset ja isot lumikinokset tulevat enää maaliskuussa... Silloinhan on jo kevät! Takatalvet on ihan pyllystä.

Tänään meidän suunnitelmissamme on ainoastaan relata ja nautiskella yhdessäolosta. Hyvä olisi kyllä siivotakin, koska edellisestä kerrasta on taas hävettävän pitkä aika, mutta en tiedä jaksanko... Haaveilen enemmän blogipostausten valmistelemisesta tulevaa viikkoa varten. :P Muistathan muuten, että mulle saa aina ehdottaa postaustoiveita. Kuulen mielelläni, mistä aiheesta juuri sinä haluaisit lukea. 

Nyt menen lounaalle ennen kuin nälkäkiukku iskee! :D Palaillaan taas! 

Päivärytmi 1-vuotiaan kanssa

11. tammikuuta 2018

Mä oon huomannut, että ensimmäisen syntymäpäivän tienoilla lasten päivärytmit alkavat muotoutua erilaisiksi. Siksi onkin mielenkiintoista kuulla, miten muiden päivät kotona rakentuvat. 

Me vietetään useimmiten päivät kahdestaan kotona samanlaisella rytmillä, joka menee suurinpiirtein näin:

klo 5.30-6.15 HERÄTYS (+ AAMUPUURO)   Hetken koomailun jälkeen noustaan koko porukka ylös. Nikke vaihtaa Noelille vaipan sillä aikaa, kun mä teen kaurapuuron mikrossa (hedelmäsosetta joukossa) ja tyhjennän astiapesukonetta. Aamupala nautiskellaan pöydän ääressä piirrettyjä katsoen. Joskus Noel syö lusikalla ja sormiruokaillen puuron, yleensä mä kuitenkin syötän sen.


klo 7.30-9.30 AAMU-UNET   Puuron jälkeen minä ja Noel mennään takaisin nukkumaan. Vasta sitten, kun herätään näiltä unilta, aloitetaan päivä. Lounaaseen mennessä olen pukenut Noelille päivävaatteet ja tehnyt omia aamutoimiani. Jos aikaa jää, leikitään yhdessä. 

klo 10.30-11 LOUNAS   Me syödään yhdessä lounaaksi Niken edellisiltana tekemää sapuskaa. Noel syö sormiruokaillen samaa ruokaa kuin mekin. Yksi hänen lempiruoistaan on Niken tekemä kookos-kanawokki. Jos valmista lounasta ei ole, mä teen yleensä munakasta.

klo 11.30-13.00   EKAT PÄIVÄUNET   Lounaan jälkeen käydään potalla ja leikitään siihen asti, kunnes Noelin pää alkaa tuntua selvästi painavalta, jolloin vien hänet nukkumaan. Me ei olla nukutettu häntä 5kk:n iän jälkeen, pusutellaan, toivotetaan hyviä unia ja jätetään hänet pinnikseensä nukahtamaan itsekseen.


klo 13.30-14.00   VÄLIPALA   Jos Noel herää päiväuniltaan ennen välipalaa, me leikitään tai luetaan se aika olkkarissa. Viime aikoina kaikista hauskinta on ollut kävellä, komentaa äitiä (viimeinen kuva) ja taputtaa joka ikiselle onnistumiselle! Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, menoa ja meininkiä riittää. :D Välipalaksi Noel syö usein hedelmiä, jogurttia, Talk-muruja tai banaanilettuja. Välipalan jälkeen käytän potalla, jos muistan. 

Välipalan jälkeen vietetään aikaa useimmiten olkkarissa touhuten - mennään Noelin ehdoilla! Jos saan jo iltapäivästä meidät ulos, mennään ennen toisia päikkäreitä ulkoilemaan. Mä oon kyllä niin iltapainotteinen ihminen, että jos ulkoillaan, todennäköisesti mennään myöhemmin. 

15.00-16.30 TOISET PÄIVÄUNET   Jos ollaan kotona, Noel nukkuu kahdet päiväunet. Jos taas ollaan liikenteessä, ihan vaikka kävelylläkin, hän ei malta nukkua rattaissa. Onneksi Noel on tosi sopeutuvainen tyyppi, eikä kiukkua väsymystään. :)


16.30-17.00 PÄIVÄLLINEN   Jos unista voi joustaa, ruoka-ajoista ei. Noel taitaa olla tässäkin asiassa äitin poika... Päivälliseksi syödään samaa kuin lounaaksi tai sitten hätätapauksissa (a.k.a. valmista ruokaa ei ole) Noel saa purkkiruoan. Ruoan kanssa Noel juo vettä tai luomu kevytmaitoa. 

17.00-18.45 ISI ON TULLUT KOTIIN!   Kun Nikke tulee töistä, hän "vuorostaan" leikkii Noelin kanssa. Koko loppuillan kuuluukin kikatusta, naurua ja ilonkiljahduksia! Jos on kylpypäivä (noin joka toinen päivä), Nikke kylvettää Noelin ennen iltapalaa. Mä yritän tehdä kotitöitä jo tässä vaiheessa, jotta kaikki ei jää tehtäväksi myöhemmin.  

18.45-19.30   ILTAPUUHAT   Iltapala, käsi- ja kasvopesu, hampaiden harjaus, vaipan vaihto ja yökkärin pukeminen kuuluvat iltapuuhiin, jotka Nikke hoitaa. Sillä aikaa mä siivoan keittiön ja olkkarin. "Nukuttamisen", tai ehkä paremminkin unille rauhoittelun, hoitaa jompikumpi fiiliksen mukaan. Me mennään aina koko porukka makuuhuoneeseen, suljetaan verhot ja valot, ja se kumpi ei "nukuta", pusuttelee ja toivottaa hyvätyöt tässä vaiheessa. Jos mä rauhoittelen Noelin unille, nappaan hänet syliin masut vastakkain ja laulan pari rauhallista laulua samalla silitellen. Sen jälkeen kuiskuttelen korvaan ehkä sata kertaa, että "Äiti rakastaa sinua. Hyvää yötä muru, näe kauniita unia. Äiti rakastaa Noelia", kunnes maltan nostaa hänet omaan sänkyynsä. Hän haluaa ottaa peiton kokovartalohaliin nukahtaessaan. Toiselle puolelle asettelen Pluton vaihtoehtoiseksi halikaveriksi. Toivotan hyvät yöt vielä kerran ja poistun sitten huoneesta. Noel nukahtaa useimmiten nopeasti itsekseen.

Loppuilta onkin sitten omaa aikaa! Mä teen postauksia, Nikke kokkailee ja katsellaan yhdessä jotain sarjaa. On kyl tosi ihanaa, että Noel menee niin aikaisin yöunille! Huono puoli on, ettei Nikelle ja Noelille jää juurikaan yhteistä aikaa, mutta hyvä puoli taas on just tuo oma aika, jota jää reilusti.


Tuollaisella kaavalla saadaan meidän arki kulkemaan! Mä olen laiska ulkoilija, siihen luultavasti tulee kevään myötä muutos. Toivottavasti jo aikaisemmin! Oon vaan niin huono saamaan meitä esim. kävelylenkille valoisalla, koska päivällä meidän "aikataulu" on päiväunien takia niin tiukka. Vaikka Noel jaksaisikin tsempata koko päivän vain yksillä päiväunilla, tuntuu musta tyhmältä jättää ne kotona ollessa välistä, koska hän selvästi tarvitsee molemmat päikkärit. Ulkoilun vähyydestä mulla on huono omatunto, mutta pitäisi vain yrittää sitkeästi opetella saamaan se osaksi päivärytmiä. Toisaalta, Noel ei ole kyllä kamalasti edes viihtynyt pihalla - keinussa vain. Tähänkin varmaan tulee muutos sen myötä, kun hän oppii varmemmaksi kävelijäksi! Sitä odotellessa! :)

Millainen päivärytmi teillä on arkisin? Mistä on pidettävä kiinni, jotta vältytään itkupotkuraivareilta sinun tai lapsesi osalta? :D