Kaksplus.fi

Se maaginen plussa - päivä, jona kaikki muuttui

12. maaliskuuta 2017

Mun piti julkaista tämä postaus eilen lauantaina, mutten ehtinytkään tehdä postausta ajoissa valmiiksi. Hypätkää siis aikakoneeseen ja kuvitelkaa lukevanne tätä lauantaina 11.3.2017...



Tänään on päivä, joka edelleen nostattaa kyyneleet mun silmäkulmaani. Tasan vuosi sitten tein positiivisen raskaustestin. 

Oli perjantai 11.3.2016, kun istuin jännittyneenä vessan lattialla. Kuukautiseni olivat myöhässä neljä päivää. Olin alkanut epäilemään, että mahtaisinkohan olla raskaana, kun esimerkiksi pelkät nännini olivat kipeät, vaikka normaalisti ennen kuukautisten alkamista koko rintaa särkee. Olin parhaan ystäväni kanssa analysoinut oireitani ja sopinut, että jos perjantaihin mennessä kuukautiseni eivät olisi alkaneet, saisin tehdä raskaustestin. Paras ystäväni oli 99% varma, etten olisi raskaana. :D

Olin käynyt ostamassa raskaustestin etukäteen lähiapteekistamme. Kuukautisia ei kuulunut, joten heti  perjantaiaamuna herättyäni menin malttamattomana tärisevin käsin vessaan ja tein testin. Nikke vielä nukkui sängyssä, kun jännityksen hikikarpalot otsallani laskin tikun lattialle ja laitoin sekuntikellon päälle. 

Ei mennyt kauaa, kun raskaustestiin ilmestyi haaleahko viiva. Ihan selvästi sen silmillä näki, mutta silti tarkistin käyttöohjeesta monta kertaa, että tuliko se tosiaan oikeaan paikkaan ja onko mulla testi oikeinpäin. Epäuskoisena tuijotin testiä ja pyörittelin ajatusta mielessäni: "Oonko mä tosiaan raskaana? Tuleeko musta äiti? APUA!". 

Keräsin rohkeuteni ja menin herättelemään Niken. En muista yhtään mitä olen sanonut, mutta olin kuulemma Niken mukaan kierrellyt ja kaarrellut, mutta lopulta kuitenkin sanonut, että "Tein positiivisen raskaustestin. Eikö tässä näykin kaksi viivaa?". Samalla taisin kyynelehtiä. Nikke vain totesi unenpöpperössä: "Okei. Meille tulee vauva." Hän kertoi mulle, että yritti itse olla neutraali, koska tiesi mun käyvän kierroksilla. :D Mä muistan hämärästi, että olisin pyöritellyt testiä kädessä ja kysynyt ainakin kaksikymmentä kertaa Nikeltä siitä, että näkeehän hänkin viivan varmasti. 

Mä halusin vertailun vuoksi tehdä lisää raskaustestejä, joten heitin Niken töihin ja menin apteekin kautta kotiin pissailemaan lisää. Siinä vaiheessa, kun kaksi testiä näytti positiivista, ja toinen vielä raskauden keston, uskoin loppujen lopuksi, että olen oikeasti raskaana. Mun ajatukseni olivat samantien tosi ristiriitaiset. Tilannehan nimittäin oli se, että olin juuri saman viikon maanantaina jättänyt graduni arvioitavaksi. Olin siis todistusta vaille valmis luokanopettaja. Haaveilin siitä, että pääsisin vihdoin ja viimein oikeisiin töihin ja saisin oman luokkani. Toisaalta taas olin AINA haaveillut äidiksi tulemisesta. Nyt se hetki oli vihdoinkin käsissäni. Juuri silloin, kun en ehkä halunnut äidiksi niin paljon kuin normaalisti, koska odotin töihin pääsemistä niin kovasti. Yllätyksiä ei turhaan kutsuta yllätyksiksi! ;)

Pari viikkoa siinä taisi mennä, että osasin täysin rinnoin riemuita sisälläni kasvavasta ihmisen alusta. Kun olin hyväksynyt sen, että töihin pääseminen siirtyy, jotta pääsen toteuttamaan mun suurimman haaveeni ikinä, olin onneni kukkuloilla. Muistan, miten toruin itseäni negatiivissävyisistä tunteistani, mutta samalla tiedostin, että elämässäni oli nyt tapahtumassa suurin ja ihanin mahdollinen mullistus, joten mun oli oltava armollinen itselleni. Raskautumisesta tuli vain niin etuoikeutettu olo, etten kokenut, että mulla olisi oikeus sulatella suuren elämänmuutoksen herättämiä ajatuksia. Ajattelin, että mulla olisi ollut lupa kokea ainoastaan suurta iloa. Isot muutokset tuovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan aina sekä positiivisia että negatiivisia tunteita.

Onnistuin onneksi saamaan maaliskuusta lukuvuoden loppuun kestävän kolmosluokan opettajan sijaisuuden, joten pääsin nauttimaan myös töiden tekemisestä. Alkuraskaus meni siis opettajaksi opettelemisessa ja väsymystä vastaan taistellessa. Mulla ei onneksi tullut missään vaiheessa pahoinvointia, joten pystyin käydä töissä.

Tänään vuotta myöhemmin mulla on maailman suloisin, ihanin ja rakkain nelikuinen hymypoika - äidin aurinko! Mulla on kaikki, mitä olen aina halunnut: oma lapsi, äitiys, tasa-arvoinen, rakkaudentäyteinen ja toista kunnioittava parisuhde ja ammatti. Tokihan se lottovoittokin olis ihan kiva! ;) 

12 kommenttia :

  1. Ihanan hyväntuulinen postaus, tätä lukiessa oli mukava aloitella päivää :) Leppoisaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
  2. Ihan oon ymmärtäny että ehkäisy on sellainen asia joka estää tällaiset yllärit :P Mut hienoa kuitenkin että asia lopulta kääntyi positiiviseksi kaikessa mielessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se kai teoriassa on. ;)

      Positiivinen raskaustestihän oli maailman ihanin asia ensi hetkestä lähtien, vaikka vaatikin sulattelua. En oo ikinä varmaan ollut niin epäuskoisen onnellinen! Tai no, sama fiilis oli kyllä synnytyksen jälkeenkin, kun sain Pärskyn syliini.

      Poista
  3. Ihana postaus, ihan pääsi fiiliksiin käsiksi, vaikkei itse ole tollaista koskaan kokenut tai vielä ajankohtaistakaan :) Ihanaa, että sait kaiken mitä halusitkin <3 teidän pikkuherra on niin hurmaava ilmestys.. ilahdun aina, kun hän instafeedissä tulee vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nautit lukemisesta! :) <3 Oot ihana!

      Hihii, kiitos! Hän on kyllä kokonaan vienyt mun sydämeni... <3

      Poista