Kaksplus.fi

Se maaginen plussa - päivä, jona kaikki muuttui

12. maaliskuuta 2017

Mun piti julkaista tämä postaus eilen lauantaina, mutten ehtinytkään tehdä postausta ajoissa valmiiksi. Hypätkää siis aikakoneeseen ja kuvitelkaa lukevanne tätä lauantaina 11.3.2017...



Tänään on päivä, joka edelleen nostattaa kyyneleet mun silmäkulmaani. Tasan vuosi sitten tein positiivisen raskaustestin. 

Oli perjantai 11.3.2016, kun istuin jännittyneenä vessan lattialla. Kuukautiseni olivat myöhässä neljä päivää. Olin alkanut epäilemään, että mahtaisinkohan olla raskaana, kun esimerkiksi pelkät nännini olivat kipeät, vaikka normaalisti ennen kuukautisten alkamista koko rintaa särkee. Olin parhaan ystäväni kanssa analysoinut oireitani ja sopinut, että jos perjantaihin mennessä kuukautiseni eivät olisi alkaneet, saisin tehdä raskaustestin. Paras ystäväni oli 99% varma, etten olisi raskaana. :D

Olin käynyt ostamassa raskaustestin etukäteen lähiapteekistamme. Kuukautisia ei kuulunut, joten heti  perjantaiaamuna herättyäni menin malttamattomana tärisevin käsin vessaan ja tein testin. Nikke vielä nukkui sängyssä, kun jännityksen hikikarpalot otsallani laskin tikun lattialle ja laitoin sekuntikellon päälle. 

Ei mennyt kauaa, kun raskaustestiin ilmestyi haaleahko viiva. Ihan selvästi sen silmillä näki, mutta silti tarkistin käyttöohjeesta monta kertaa, että tuliko se tosiaan oikeaan paikkaan ja onko mulla testi oikeinpäin. Epäuskoisena tuijotin testiä ja pyörittelin ajatusta mielessäni: "Oonko mä tosiaan raskaana? Tuleeko musta äiti? APUA!". 

Keräsin rohkeuteni ja menin herättelemään Niken. En muista yhtään mitä olen sanonut, mutta olin kuulemma Niken mukaan kierrellyt ja kaarrellut, mutta lopulta kuitenkin sanonut, että "Tein positiivisen raskaustestin. Eikö tässä näykin kaksi viivaa?". Samalla taisin kyynelehtiä. Nikke vain totesi unenpöpperössä: "Okei. Meille tulee vauva." Hän kertoi mulle, että yritti itse olla neutraali, koska tiesi mun käyvän kierroksilla. :D Mä muistan hämärästi, että olisin pyöritellyt testiä kädessä ja kysynyt ainakin kaksikymmentä kertaa Nikeltä siitä, että näkeehän hänkin viivan varmasti. 

Mä halusin vertailun vuoksi tehdä lisää raskaustestejä, joten heitin Niken töihin ja menin apteekin kautta kotiin pissailemaan lisää. Siinä vaiheessa, kun kaksi testiä näytti positiivista, ja toinen vielä raskauden keston, uskoin loppujen lopuksi, että olen oikeasti raskaana. Mun ajatukseni olivat samantien tosi ristiriitaiset. Tilannehan nimittäin oli se, että olin juuri saman viikon maanantaina jättänyt graduni arvioitavaksi. Olin siis todistusta vaille valmis luokanopettaja. Haaveilin siitä, että pääsisin vihdoin ja viimein oikeisiin töihin ja saisin oman luokkani. Toisaalta taas olin AINA haaveillut äidiksi tulemisesta. Nyt se hetki oli vihdoinkin käsissäni. Juuri silloin, kun en ehkä halunnut äidiksi niin paljon kuin normaalisti, koska odotin töihin pääsemistä niin kovasti. Yllätyksiä ei turhaan kutsuta yllätyksiksi! ;)

Pari viikkoa siinä taisi mennä, että osasin täysin rinnoin riemuita sisälläni kasvavasta ihmisen alusta. Kun olin hyväksynyt sen, että töihin pääseminen siirtyy, jotta pääsen toteuttamaan mun suurimman haaveeni ikinä, olin onneni kukkuloilla. Muistan, miten toruin itseäni negatiivissävyisistä tunteistani, mutta samalla tiedostin, että elämässäni oli nyt tapahtumassa suurin ja ihanin mahdollinen mullistus, joten mun oli oltava armollinen itselleni. Raskautumisesta tuli vain niin etuoikeutettu olo, etten kokenut, että mulla olisi oikeus sulatella suuren elämänmuutoksen herättämiä ajatuksia. Ajattelin, että mulla olisi ollut lupa kokea ainoastaan suurta iloa. Isot muutokset tuovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan aina sekä positiivisia että negatiivisia tunteita.

Onnistuin onneksi saamaan maaliskuusta lukuvuoden loppuun kestävän kolmosluokan opettajan sijaisuuden, joten pääsin nauttimaan myös töiden tekemisestä. Alkuraskaus meni siis opettajaksi opettelemisessa ja väsymystä vastaan taistellessa. Mulla ei onneksi tullut missään vaiheessa pahoinvointia, joten pystyin käydä töissä.

Tänään vuotta myöhemmin mulla on maailman suloisin, ihanin ja rakkain nelikuinen hymypoika - äidin aurinko! Mulla on kaikki, mitä olen aina halunnut: oma lapsi, äitiys, tasa-arvoinen, rakkaudentäyteinen ja toista kunnioittava parisuhde ja ammatti. Tokihan se lottovoittokin olis ihan kiva! ;) 

Vauvan päivänasu x 7

1. maaliskuuta 2017

Musta tuli kahdeksan vuotiaana toista kertaa isosisko. Ensimmäisellä kerralla olin vasta 1,5-vuotias, joten siitä en muista yhtään mitään. Silloinkin kuulemma omaksuin roolini ensi hetkistä lähtien. Toisella kierroksella pystyin hoitamaan pikkusiskoani paljon. Olin kuulemma tosi aktiivinen "pikkuäiti". Niin aktiivinen, että äidin kanssa sovittiin vuoropäivät, jolloin mä sain valita siskolleni vaatteet, toisena taas äiti. Oli siis ehkä sanomattakin selvää, että odotin hirveästi Pärskyn syntymistä ja hänen pukemistaan. 

Aloitin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa kierrellä kirppiksiä ja haalia pieniä vaatteita. Silloin en vielä tiennyt, että meille tulee poika, joten ostin aika unisex-juttuja. Sitten kun saatiin tietää, että meille tulee poika, aloin katsella enemmän poikien vaatteita. Etsin vielä silloin Pärskyn tyyliä, joten muutama hutiostoskin tuli tehtyä. Se oli kuitenkin sanomattakin selvää, että perus poikavaatteita ei haluttu kumpikaan Pärskylle. Siis niitä sinisiä, joissa on autoja tai lentokoneita. Halusin myös, että vaatteet on helposti yhdisteltävissä keskenään, joten värimaailma on melko harmaa-musta-valkoinen. En pidä kirkkaista perusväreistä kuin pienissä määrin sisustuksessa, joten en osaa niitä oikein katsoa oman lapsenkaan päällä. Överikalliiden merkkivaatteiden ostajaa musta tuskin koskaan tulee... 

Mehän aloitettiin Niken kanssa Pärskyn tyylin "suunnittelu" jo raskausaikana, kun koottiin tänne blogiin Jos meille tulisi tyttö...- ja Jos meille tulisi poika... -postaukset. Niihin siis kerättiin molemmat H&M:n suosikeista asukokonaisuudet neljään eri kategoriaan. Tarkoituksenamme oli siis vertailla, onko meillä samanlainen lastenvaatemaku. Ehkä myös halusin vähän selvittää, uskallanko antaa Niken pukea meidän lapsemme. ;) Käy kurkkaamassa, miten me onnistuttiin - ja ennen kaikkea, miten mainiosti Nikke pärjäsi!

Koska en ole vielä itse asettunut kameran eteen, ajattelin esitellä teille viikon verran Pärskyn päivänasuja. Näitä on kiva miettiä ja suunnitella, ja yritänkin keksiä joka päivälle erilaisen kokonaisuuden. Rakastan esimerkiksi löytää oman vaatekaappini sisällöstä uusia, ihania yhdistelmiä, joten miksipäs en yrittäisi samaa poikani vaatevalikoimasta - varsinkin nyt, kun vain murto-osa oman kaappini sisällöstä on käytössäi (imetys & hiljalleen palautuva masu). Mutta niin, seitsemän kertaa Pärskyn asukokonaisuuksia, olkaa niin hyvät!


Body / kirpputori (Kappahl)     Housut / Bellybutton


Collegetakki / kirpputori (Lindex)     Body / kirpputori (Lindex)     
Legginsit / kirpputori (Seppälä)     Star Wars -sukat / H&M


Collegetakki / kirpputori (Lindex)     Body / H&M     Legginsit / Lindex     Star Wars -sukat / H&M



Muumihaalari / Martinex (Kärkkäinen)     Sukat / H&M


Body / NameIt     Housut / Newbie (nallen kuva pepussa)    Pipo / H&M (osa Mikki Hiiri -settiä)     Mikki Hiiri -sukat / H&M


Kuolalappu / Ebay     Body / NameIt     Legginsit / kirpputori (Seppälä)    Sukat / H&M



Collegetakki / kirpputori (Kappahl?)     Body / kirpputori (H&M)     Housut / kirpputori (Lindex)     Sukat / tuliainen Virosta

Sellaisia asuja osui viime viikolle!  Mä tykkään valtavasti yhdistellä erilaisia kuoseja keskenään! Se onnistuukin parhaiten, kun värimaailma on yhtenäinen. Voisin ehkä jopa tiivistää, että se on Pärskyn tyylin kulmakivi!

Tykkäsitkö postauksesta? Haluaisitko nähdä toistekin Pärskyn asuja? Löysitkö suosikkiasun?