Kaksplus.fi

Vauvan eka yö hotellissa - miten meni?

3. helmikuuta 2017

Vietettiin viikonloppu Tampereella vanhempieni kanssa, sillä äitini oli ostanut meille hotellihuoneen joululahjaksi Sokos Hotel Villaan, joka sijaitsee aivan Tullitorin ja Sokos Hotel Tornin vieressä. Etukäteen jännitti ihan hirveästi, että miten pärjätään Pärskyn kanssa viikonloppu reissun päällä. Mähän olin tätä ennen imettänyt julkisesti tasan kahdesti. Sekin siis jännitti kovasti. Tiesin myös, että tullaan useamman kerran ruokailemaan ravintolassa, joten kuumotti, että selvitäänkö ilman huutokonsertteja. En tiedä poistuuko ikinä se pelko siitä, että vauvan huuto häiritsee muita ruokailijoita vai onko vika tuoreessa ensikertalaisäidissä... Mutta miten meidän reissu siis meni? Tässäpä teille yksityiskohtainen kuvaus.



Startattiin auto lauantaina hiukan klo 11 jälkeen. Tarkistin sata kertaa, että mulla on mukana vaippoja ja useampi vaatekerta Pärskylle. Otin mukaan myös viltin, soittorasiapehmolelun, Swaddle Up-kapalopussin sekä pari lelua. Eniten ehkä jännitin, että muistinko pakata itselleni kaiken tarvittavan. :D Tällaisissa tilanteissa huomaa, miten omasta lapsesta on tullut se ykkönen; itse voi pahimmassa tapauksessa vaikka mennä kaupungille yöpuvussa (Ei onneksi tarvinnut! :D), kunhan vain lapsella on kaikki tarvittava. 

Pärsky nukkui melkein koko sen ajan, kun ajettiin peräkanaa äidin ja isin kanssa suoraan Lielahden Tapolan mustamakkarabaariin, koska 3/4 meidän seurueestamme rakastaa sitä herkkua. Oltais tietysti menty yhdellä autolla, mutta Pärskyn turvakaukalo ois tehnyt takapenkin matkustajille tukalat oltavat. Meno ois ollut kuin sardiineilla purkissa. No jokatapauksessa, mä olin seurueen mustalammas, joka osti annoksen lihapullia ja kermaperunoita. Oikein hyviä olivat! Pärsky jatkoi edelleen uniansa koko ruokailun ajan. Edellisestä imetyksestä oli jo nelisen tuntia, joten pikkupoitsu heräisi hetkenä minä hyvänsä.

Mustamakkarabaarin lähellä on Vadelmatarha-lastenvaatekirpputori, jossa pyörähdettiin ennen hotellille siirtymistä. Tiesin, että lastenvaatekirpputori olisi turvallinen paikka aloittaa julki-imetysrupeama, joten heti sinne tultuani asetuin tosi epämukavasti tuolille imettämään. Yleensä imetän Pärskyä puoli-istuvassa asennossa masut vastakkain (koska maito tulee paineella), joka on aika hankala imetysasento muualla kuin kotioloissa, joten vielä harjoittelen perinteistä asentoa, jossa vauva on käsivarsillani. Vasta imetettyäni huomasin, että noin kahden metrin päässä olisi ollut nojatuoli ja kaksi imetystyynyä. Ehkä ensi kerralla osaan katsella paremmin ympärilleni! :D

Hotelliin päästyämme vaihdettiin Pärskyn vaippa. Hoitotasoa ei ollut, joten käytettiin pientä pyöreää pöytää huoneen perällä. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen hetki, kun olin tosi kiitollinen siitä, että kotona on kunnollinen hoitopöytä! Poitsulla oli nimittäin kakat housussa. Vaippaa poisotettaessa hän päätti vielä lirauttaa pissat. Tällä kertaa ei onneksi lentänyt minun päälleni tai lattialle asti... Kylpyhuoneen lavuaarin hanan alla oli mahdotonta pestä kakkainen pylly, mutta onneksi vieressä oli bideesuihku, joka helpotti pepun pesemistä. Siitäkin siis selvittiin kunnialla!

Seuraavat tunnit vietettiin kävellen Tampereen keskustassa. Käveltiin hotellilta ensin Hämeenkadulle ja siitä Tallipihan viehättävälle alueelle. Harmi, että puodit olivat kiinni, mutta onneksi kahvila oli auki. Seuraavana haasteena olikin pienet kahvilaan johtavat rappuset ja vaunut. Päätettiin jättää vaunut ulos, mutta se tarkoittaisi sitä, että jonkun meistä pitäisi pitää Pärskyä sylissä, koska näin pieni ei vielä voisi syöttötuolissa istua. Totesin siinä, että matkustaminen tulee hitusen helpommaksi sitten, kun Pärsky on tarpeeksi iso istumaan itse syöttötuolissa



Ehdin juuri nautiskella ihanan mutakakkupalani kermavaahdon kera, kun pikkumies alkoi huutaa nälkäänsä. Asetuin tuolilleni taas harmillisen epämukavasti imettämään. Yritin tukea pääpuolta takeilla ja nostamalla jalan toisen päälle, mutten edelleenkään saanut tarpeeksi mukavaa imetysasentoa. Huoh... Pärsky sai onneksi kuitenkin mahansa täyteen, joten päästiin jatkamaan matkaamme. Harmi vain, että kaksi huonoa imetysasentoa olivat ilmeisesti saaneet mun hartiaseudun lukkoon, koska tosi ikävä, ajoittain pyörryttäviä tunteita aiheuttanut päänsärky alkoi puskea päälle.

Lähdettiin Sokoksen kautta kulkemaan hotellimme lähellä olevaan Lapland Hotelsin Dabbal-ravintolaan. Äiti ja isi kehuivat syöneensä siellä jo kolmesti elämänsä parhaan hampurilaisen, joten täydellisen hampurilaisen metsästäjinä, me haluttiin Niken kanssa ehdottomasti päästä testaamaan Dabbalin burgeri. Vatsa alkoi jo kurnimaan, mutta saiko tämä äiti vatsansa täyteen? Noh, loppujen lopuksi. :D Hiukan ennen kuin annokset tuotiin pöytään, alkoi Pärsky osoittaa mieltään. Iskin tissin suuhun, muttei pikkumies kauaa imenyt. Ei siis tainnut olla nälkä, vaan muuten vaan kiukku. Jotain positiivista kuitenkin oli siinä, että nyt kolmannella kerralla sain vihdoin tuettua takkien avulla käden tarpeeksi hyvin, ettei imetys tuntunut epämukavalta. Päänsärkykin alkoi pikkuhiljaa helpottaa särkylääkkeen avulla.

Yritin rauhoitella Pärskyä katsoen samalla, miten seurueen kolme muuta jäsentä nautiskelivat ihania hampurilaisiaan. Kaikki muut kyllä tarjoutuivat ottamaan Pärskyn syliinsä, mutta äidin syli paljastui ainoaksi kiukkuvapaaksi syliksi. Onneksi annokseen kuului ranskalaisia, joita napostelin pahimpaan nälkääni. Kun Nikke sai syödyksi, nappasi hän Pärskyn syliinsä. Nooo, ei isin sylikään ollut riittävä. Pärsky jatkoi ulinaansa tuijottaen minua vetoavasti, joten yritin ahmia hampurilaiseni nopeasti. En ehtinyt syödä loppuun, kun kitinä yltyi huudoksi. Ei auttanut kuin napata pikkumies taas syliini. Nikke teki mulle valmiita haarukallisia hampurilaisen lopustani samalla, kun hytkyttelin ja rauhoittelin Pärskyä. :D Vaikka ruoka oli ihan superherkullista, ei ruokailukokemus ollut erityisen rentouttava. Tähän asti Pärsky on aina nukkunut ravintolareissujen ajan, joten ollaan aiemmin päästy tosi helpolla. 

Ravintolaillallisen jälkeen suunnattiin hotellille nukkumaan. Oltiin Niken kanssa aaaaaaaaivan rikkipoikkipuhki ensimmäisestä reissupäivästä! Suunniteltiin kipaisevamme lähikaupassa hakemassa limua ja jotain pientä herkkua, mutta ei kertakaikkiaan jaksettu. Mentiin imetyksen ja iltatoimien jälkeen yöpuulle jo klo 22 aikaan. Yö meni harmikseni Pärskyllä aika levottomasti. Pientä äännähtelyä ja vänkeröimistä oli kokoajan! Huoh... Oiskohan hotellin erilaiset äänet vaikuttaneet pikkumiehen uneen? No, viiden aikaan luovutin ja nostin hänet vaunukopasta kainalooni nukkumaan. Sen myötä Pärsky rauhoittui ja sain onneksi muutaman tunnin sikeää unta.

Sunnuntaiaamuna herättiin jo klo 7, kun "nahkavekkari" ilmoitti, että ois aika herätä. Valmistauduttiin lähtemään vanhempieni kanssa aamupalalle klo 9. Pärsky oli hiukan kiukkuisella tuulella, joten mun isi otti hänet hellään huomaansa, jotta saatiin laitettua itsemme valmiiksi. Pikkumies kyllä onneksi nukahti vaunuihin juuri ennen aamupalalle lähtöä, joten sain tällä kertaa nauttia aamupalani rauhassa. Tai no, teoriassa sain! :D Äidin piti oikein kieltää mua tulemasta vaunujen lähelle, kun en osannut rentoutua. Tässä muutaman kuukauden aikana oon oppinut syömään nopeasti. Vetelin siis aamupalaani tiukkaan tahtiin jalka samalla hermostuneesti hytkyen. Yritin kyllä rentoutua, mutta taisin hiukan epäonnistua. Edellisillan huutokonsertti ravintolassa taisi jättää traumoja.



Aamupalan jälkeen luovutettiin hotellihuone ja lähdettiin ajalemaan ympäri Tamperetta. Käytiin mm. Pispalassa, Pyynikin näkötornilla ja Käpylässä mummoni isoisän rakentamaa taloa katsomassa. Kiertoajelun jälkeen käytiin Tullitorin aasiaruokakaupassa. Siellä kannattaa käydä, jos aasialaiset ruokatarvikkeet kiinnostavat. Hinnat olivat tosi edulliset; mun lempparinuudelipussi maksoi siellä 0.8€, kun se pääkaupunkiseudulla on 1,50€. Pärsky nukkui kokoajan tyytyväisenä kaukalossaan. Mua alkoi jännittämään pojan ruoka-ajan lähestyminen; pommi oli valmiina räjähtämään hetkenä minä hyvänsä...

Suunnitelmissamme oli käydä Kangasalalla Pirkan kirpputorikeskuksessa. Koska Pärsky edelleen nukkui tyytyväisenä, lähdettiin ajamaan Kangasalaa kohti. Useimmisten kellontarkasti kolmen tunnin välein ruokaileva pikkumies piti äitiä edelleen jännityksessä, sillä edellisestä tissittelystä oli aikaa jo neljä ja puoli tuntia. Ehdin kierrellä tovin kirpputorilla, kun äitini ilmoitti, että kannattaisi valmistautua imettämään, koska kohta alkaisivat merkkien perusteella pikkumiehen mielenilmaisut. Käytiin etsimässä lastenhoitohuonetta tai edes hoitopöytää, mutta sellaista ei ollut. Kirpputorin yhteydessä olevan kahvilan pöydät olivat täynnä, joten sinne ei mahtunut imettämään. Kahvilan vieressä oli tyhjillään lastenleikkialueen pöytä, joten ei auttanut, kun mennä sen ääreen imettämään. Oloni oli aika koominen istuskellessani minikokoisella tuolilla minikokoisen pöydän ääressä, mutta onneksi tällä kertaa sain niiden ansiosta hyvän imetysasennon! Jotakin positiivista siis.

Ruokailun jälkeen Pärskylle ei maistunutkaan uni, eikä hän viihtynyt kaukalossakaan, joten ei auttanut kuin kanniskella häntä sylissä. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että olisi ehkä kannattanut sittenkin ottaa se manduca mukaan...  

Pärsky oli edelleen hereillä, kun mentiin viereiseen Subway-ravintolaan syömään ennen kotimatkalle lähtöä. Tajusin, että edellisestä vaipanvaihdosta oli jo aikaa, joten mun oli tartuttava tuumasta toimeen ja kuivitettava Pärsky. Tässä vaiheessa tajusin, ettei hoitopöytä olekaan itsestäänselvyys.  Ravintolan wc:ssä ei nimittäin ollut minkäänlaista paikkaa vaihtaa vaippaa! Ajattelin siis ruokapöydän penkillä vaihtaa, kunnes huomasin, että vaipassa olikin kakkaa. Äitini tuli avuksi vessaan, jossa pienen pienelle lavuaarin reunalle laitettiin Pärsky pötköttämään niin, että jompi kumpi varmisti, ettei hän kellahda lavuaariin siitä. Aikamoista säätöä oli, mutta onnistuttiin! Olin kuvitellut, että jokaisessa julkisessa wc:ssä olisi vähintäänkin seinälle taitettava hoitotaso, mutta väärässä olin.



Kangasalalla hyvästeltiin äitini ja isäni, ja lähdettiin kolmistaan ajamaan Ideaparkin kautta kotiin. Nikke ei ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten pakkohan meidän oli pyörähtää. Pärsky oli hereillä oikeastaan koko parin tunnin Ideapark-reissun ajan. Kaukalo ei tälläkään kertaa kelvannut, joten  tuli taas ikävä manducaa kannellessamme häntä selät kivusta huutaen ympäri kauppakeskusta.  

Pikkumiehen ruoka-ajan koittaessa etsittiin lähin lastenhoitohuone. Pettymyksekseni se oli iso wc, jossa oli yksi kova, käsinojaton tuoli. En tiedä, onko kauppakeskuksessa mukavampaa lastenhoitohuonetta, mutta musta tuntui tosi epämukavalta imettää pissan hajuisessa wc-tilassa.  Mä olen tosi hajuherkkä, joten hetkittäin tuli melkein paniikinomainen tarve päästä wc:stä ulos. Sain kuitenkin rauhoitettua itseni, sillä pääasia kuitenkin oli, että saatiin Pärskyn masu täyteen ja pikkumies tyytyväiseksi. 

Kierreltiin vielä hetki Ideaparkissa, kunnes oli aika lähteä ajamaan kotiin. Ajomatka olikin suoraan sanottuna pers**stä... Pärsky aloitti huutamaan täyttä kurkkua lähes heti, kun lähdettiin ajamaan. Mulla on ollut tapana istua edessä, koska mulle iskee helposti matkapahoinvointi. Ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa Akaan huoltoasemalla istumapaikkaa takapenkille. Sain hetkeksi rauhoitettua Pärskyn tutilla ja kosketuksella, mutta huuto jatkui. Viimeiset 45 minuuttia lauloin taukoamatta viittä eri lastenlaulua - siis kaikkia niitä, joiden sanat muistan ulkoa. Poskea silittämällä ja laulamalla Pärsky pysyi suht tyytyväisenä. Taisi matkaväsymys iskeä pikkumieheen, kun niin totaalisesti meni hermot. 

Täytyy sanoa, että tuntui oikein erityisen ihanalta olla kotona! Vaikka takana oli aivan mahtavan ihana viikonloppu, mä olin totaalisen puhki kotipihaan kurvattuamme. Täytyy sanoa, että matkailu on sata kertaa haastavampaa pienen vauvan kanssa. Oon kuitenkin tosi onnellinen kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista, joita matkalla tuli vastaan, koska reissu oli näin kokonaisuudessaan tosi kasvattava kokemus. Me Niken kanssa saatiin huomata, että pärjätään hyvin Pärskyn kanssa muuallakin kuin kotioloissa - tilanteessa kuin tilanteessa. Tästä rohkaistuneina voidaan alkaa suunnitella reissuja kesälle. Silloin Pärskykin on jo isompi, joten reissaaminenkin on varmaan helpompaa. Harmittaa, että reissu sattui nyt sellaiselle ajankohdalle, että Pärsky oli tavallista itkuisempi ja levottomampi (jatkui vielä muutaman päivän tämän jälkeenkin), mutta eihän sille mitään voinut. Hyvin me vedettiin silti! 

4 kommenttia :

  1. Hyvin selvisitte reissusta pienen kans! Tuo on kyllä tosi inhottavaa jos ei löydy kunnollista lastenhoitohuonetta imetykseen ja vaipan vaihtoon. Sitten kun lapsi on isompi, haasteet on vähän erilaisia. Lapsi haluaa liikkumaan eikä viihdy rattaissa tai lounassoseen lämmitystä varten ei löydy mikroa yms. Mutta älä niistä vielä huoli, tilanne ja vaihe kerrallaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä olettaa, että ois hyvät olosuhteet lastenhoitoon... Mä luulen, että tulen suosimaan paikkoja, joissa niihin panostetaan. :)

      Haha, eipä se pienten lasten kanssa matkustaminen tosiaan varmaan helpoksi ikinä muutu, mutta ehkä hiukan helpompaa, kun vauva-aika on ohi. Ehkä. :D

      Poista
  2. Näitä on hauska lukea, kun vauvat on niin kovin erilaisia ja samoin me äidit. Me ei olla reissattu vielä kaksin Allun kanssa, mutta perheenä sitäkin enemmän. Ootan jännityksellä kun me ollaan keväällä lähdössä reisuun kahdestaan, tai siis mummin kanssa. Ehkä teen tällaisen samantyyppisen postauksen silloin :)

    Tosi kivat sun kuvitukset ja tekstit muuten, miellyttävää luettavaa Milla! Terkkuja muruselle sinne ja tietty teillekin molemmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin teidän reissu varmasti menee! :) Ootte kokeneita reissailijoita jo molemmat kuitenkin. Ja tee ihmeessä reissupostaus! Kiva lukea tosiaan, miten muut kokevat vauvan kanssa reissaamisen.

      Ihanaa, että tykkäsit! Kiitos kehuistasi, Marissa! <3

      Terkut välitetty! ;)

      Poista