Kaksplus.fi

Tissien uudesta elämästä

8. helmikuuta 2017

Äitiyden myötä mun rinnoillani alkoi uusi elämä: ne tulisivat ruokkimaan mun lapseni. Mulle oli alusta lähtien itsestäänselvyys, että mä tulisin imettämään lastani. Kuvittelin, että imetys olisi yksinkertaista: tissi suuhun ja menoksi. Lasketun ajan lähestyessä aloin tutustumaan imetykseen tarkemmin internetissä kahlaillen. Mulle tuli yllätyksenä esimerkiksi se, että vauvan imuotteessa saattaisi olla puutteita tai että maitoa ei tulisikaan tarpeeksi vauvan tarpeeseen. Imetys on aina ajatuksena tuntunut hirvittävän yksinkertaiselta, koska sitä on kautta aikain tehty.



  Miten imetykseni lähti käyntiin?  

Koska mulla oli suunniteltu sektio synnytystapana, aloin viikkoa ennen aktivoida suunnitelmallisesti nännejäni. Halusin näin varmistaa, että maidontuotanto lähtisi mahdollisimman sutjakkaasti käyntiin, koska sektion jälkeen se voi takuta enemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Mä sainkin maitotippoja tulemaan päivä päivältä enemmän. Liikaahan ei muuten saa lypsää rintoja, koska se saattaa aiheuttaa supistuksia.

Mulla oli haaveissa saada Pärsky suoraan rinnalleni leikkaussalissa, mutta kuten synnytyskertomuksessani kerroin, tärisin niin voimakkaasti, etten uskaltanut ottaa häntä rinnalleni. Vasta heräämössä tärinän loputtua nappasin pienen poikani syliini ja tarjosin rintaa. Meni kuitenkin ensimmäiseen yöhön asti ennen kuin imetys lähti sujumaan. Vasta silloin Pärsky nimittäin ymmärsi, että mitä nännille pitää tehdä. Mulla on melko matalat rinnanpäät, joten rintakumiakin suositeltiin, mutta onneksi päätin yrittää ilman, sillä hyvinhän me pärjättiin ilmankin litistämällä nänniä suuhun ohjattaessa. Ensimmäiseen imetyskertaan asti lypsin käsin ja samalla Nikke pyydysti tippoja ruiskuun. 

Jotta maito lähtisi nousuun ja vastasyntynyt lapseni saisi mahdollisimman paljon maitoani, imetin joka kerta molemmat rinnat. Pärsky syntyi keskiviikkona, ja perjantain painontarkistuksessa huomattiin, että hänen painonsa oli laskenut -9.7% - melkein siis hälyttävän rajan. Tämän jälkeen molempien tissien jälkeen annettiin hänelle pullosta äidinmaito-korvikesekoitusta, jotta paino lähtisi nousuun. Seuraavana päivänä painonlasku oli enää 5%, joten päästiin hyvillä mielin kotiin. Sunnuntaihin asti Pärsky sai rintamaidon lisäksi korviketta. Mulla nousi maito edellisenä yönä, mutten voinut uskoa, että mun oma maito yhtäkkiä muka riittäisi, joten varmuuden vuoksi tarjoiltiin korviketta, jota pikkumies ei tietenkään enää syönyt. 

Maidonnousu oli muuten uskomaton fiilis - yhtäkkiä rinnat muistuttivat koripalloja niin kooltaan kuin käsikopeloltakin! Siinä riitti ihmettelemistä tällaiselle ensikertalaiselle! Muistan, kun menin illalla suihkuun ja kyykistelin kylpyhuoneen lattialta jotain. Yhtäkkiä tunsin miten varpailleni tippui tippoja. Nousin ylös ja katsoin kattoon, mutten nähnyt sieltä tippuvan mitään. Silloin välähti ja kurkkasin rintoihini... Sieltähän ne tipat tippuivat! Mun piti tietysti huutaa Nikke ihmettelemään ja naureskelemaan kanssani.



  Miten olen ylläpitänyt maidontuotantoa?  

Mä oon erittäin tarkka siitä, että juon vähintään kolme litraa vettä päivässä. Useimpina päivinä menee enemmänkin. Mulla on jatkuvasti jano imetyksen takia. Pidän myös huolta, että syön säännöllisesti. Mun ruoka-annokset ovat imetyksen myötä kasvaneet. Mun on myös pakko joskus aamuöisin käydä syömässä välipala, koska verensokeri on laskenut liian alas ja oksettava olo on alkanut hiipimään. Runsas juominen ja riittävä ravinnonsaanti ovat siis ehdottoman tärkeitä maidon riittävyyden kannalta. 

Oon huomannut, että maitoa heruu paremmin, jos vähän herkuttelee. Suklaa etenkin toimii! Mulla on käsipumppu, jolla pumppailen silloin tällöin maitoa pakkaseen. Jos oon nukkunut huonosti, herun pumpulle paljon huonommin. Hyvät yöunet ovat siis myös tärkeät. 

  Miten imetys nyt sujuu?  

Meillä ei oikeastaan ole ollut ongelmia imetyksen kanssa. Pärsky on ahkera tissittelijä. Mä olen kokoajan imettänyt vauvantahtisesti. Pärsky syö keskimäärin kolmen tunnin välein päivin ja öin. Yksi imetyskerta on kestoltaan noin vartin, mutta iltaan mahtuu aina yksi lähes tunnin imetyshetki. Aluksi paikallaan jumittaminen monta kertaa päivässä ahdisti. Sitten keksi Netflixin. Seuraavaksi keksin vesipullon ja hätävaraevästä. Nykyään imettäminen sujuu niin rutiinilla, että melkein joka kerta muistan tarkistaa, että kädenulottuvilla on puhelin, vesipullo, hätävaraevästä, harso ja Playstationin ohjain (katson Netflixiä PS4:n kautta)

Onni on, että Nikke on tukenut mua imetyksen kanssa. Hän ojentaa mulle syötävää ja juotavaa, kun Pärsky on nukahtanut rinnalle. Hän tsemppaa mua niinä hetkinä, kun tuntuu, että pää hajoaa paikallaan istumisesta. Näin käy joskus iltaisin, kun katselen ympärilläni olevaa sotkuista kotia ja mieli halajaa siivoamaan, mutta vauva tissillä on eri mieltä.

Jo pidemmän aikaa rinnat ovat tuntuneet tyhjiltä. Alkuun pelotti, että maito loppuu, kun rinnat eivät enää syöttöjen välissä paisuneetkaan koviksi palloiksi. Nyt tiedän jo, että maitoa tulee, vaikka rinta olisi aivan loppuun imetty cockerspanielien korva. Helpottavaa, että maidontulo on tasoittunut! Kiristävä tunne rinnoissa ei ollut mukava.

Julki-imettäminen jännitti alkuun tosi paljon. Rintojen ajatellaan nykyään kuuluvan seksiin, joten kun mullakaan ei oo mitenkään pienet rinnat, tuntui tosi inhottavalta ajatus ottaa ne julkisesti esiin. Pelkäsin, että mua tuijotetaan pahalla silmällä. Viime viikonloppuna, kun oltiin Tampereella (Lue reissusta tästä!), jouduin oikein kunnolla rohkaistua imettämään ties missä. Huomasin, ettei se ole niin kamalaa. Alusta alkaen mulla oli ajatus, että imetän lastani missä ikinä tarvitseekin. Keskusteltiin kavereiden kanssa Whatsappissa imetyksestä, ja yksi kaverini oli sitä mieltä, ettei esimerkiksi ravintolassa, varsinkaan vähän hienommassa, saisi imettää. Mä ajattelen, että vauvalla on oikeus saada ruokaa silloin, kun hänelle nälkä iskee eli toisin sanoen äidillä on oikeus ruokkia lapsensa missä vain. Imettäminen on maailman luonnollisin asia, joten mä näen, että on katsojassa vikaa, jos rinnalla tuhiseva vauva nostaa verenpainetta.



  Ajatuksia imetyksen jatkosta  

Mä olen aivan varma, että taaperoimettäjää musta ei tule. Olen suunnitellut imettäväni melkein vuoden ikään asti. Se, kuinka pitkään imettää, on jokaisen oma päätös. Älä siis loukkaannu, kun sanon, että taaperoimettäminen ei ole ollenkaan mun juttuni. Se vähän jopa kummastuttaa ja tuntuu ajatuksena oudolta.

Syy, miksi minä en aio vuodenikäistä pidemmälle imettää, jos maitoa sinne asti riittää, on etten pidä ajatuksesta, että Pärsky olisi niin pitkään NIIN riippuvainen musta. Mä en anna rintaa suruun tai turvaa tuomaan. Sitä varten meillä on tutti. En siis imetä kuin vain Pärskyn nälkään. Kaipaan sitä, että saisin mennä ilman huolta siitä, että pitää imettää. Uskon myös, että kiinteiden ruokien myötä Nikkekin pääsee osallistumaan Pärskyn hoitoon enemmän ja näin luomaan erilaista suhdetta poikaansa. Toki tiedostan ja imettäessäni joka kerta näen, miten ihana Pärskyllä on olla tissiä imiessä. Poika on onnensa kukkuloilla ja ultimaattisen rentoutuneena. Mä uskon kuitenkin, että me pystytään Niken kanssa tarjoamaan yhtä ihania ja lämpöisiä tunteita ilman tissiäkin.

Kiinteistä puheenollen, me ollaan ajateltu, että aloitetaan maistelu neljän kuukauden iässä eli jaiks, ihan kohta! Nikellä ja mulla on jonkin verran allergioita. Jonkun tutkimuksen mukaan, aikaisin aloitettu kiinteiden maistelu saattaa vähentää allergioita. Imetyksen Tuki ry:n Facebook-ryhmässä on ollut paljon puheenvuoroja tästä tutkimuksesta puolesta ja vastaan. Mä kuitenkin ajattelen, että jos on pienikin mahdollisuus, ettei meidän pojasta tulisi yhtä allergiaherkkää kuin meistä, aion kokeilla kaikki keinot. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti