Kaksplus.fi

HIMYF - How I met your father

14. helmikuuta 2017

Rosi (@rosimusiikki) lähestyi mua Instagramissa ja pyysi kirjoittamaan tarinan siitä, miten Niken ja mun rakkaustarina alkoi ja osallistumaan hänen uuden sinkkunsa musiikkivideoon koostamiseen. Tämä mahtimimmi julkaisi jokin aika sitten toisen sinkkunsa  Hullusti hulluksi , joka kertoo Rosin sanoin "rakastumisen pöhköydestä ja leikkisästi niistä fiiliksistä, mitä tuntee rakkauskuplassaan". Rosi otti muhun yhteyttä, koska toivoi mun osallistuvan hänen musiikkivideoonsa sekä jakamaan rakkaudensanomaa blogini kautta. Olen samaa mieltä Rosin kanssa siitä, että sosiaalinen media on liian täynnä cooleja poseerauksia - sinne tarvitaan lisää rakkautta ja aitoutta! Siispä päätettiin tarttua Rosin tarjoukseen ja osallistua Niken kanssa musiikkivideoon kuvaamalla arkisia rakkaushetkiämme perheenä ja pariskuntana. 

 #hullustihulluksi  löytyy Instagramista! Lataa oma rakkauskuvasi #hullustihulluksi ja osallistu täyttämään sosiaalinen media aidoilla rakkaudentäyteisillä hetkillä! Rosin tänään julkaistu uunituore musiikkivideo löytyy tästä postauksesta ja Youtubesta. Siitä löytyy siis tuttuja kasvoja! 

Mutta nyt siihen rakkauden täyteiseen osuuteen... Pärsky, näin tapasin isisi. ;)
                                                                                                  
Ensimmäiset söpöilykuvat kesäkuulta 2014 // Siirappista! <3



    HIMYF - How I Met Your Father    

Oli eräs toukokuinen ilta. Vietettiin tyttöporukalla polttareita Vantaan ruotsinlaivasimulaattorissa. Oltiin aikaisemmin brunssiteltu, matkustettu karaoketaxilla Helsingin keskustaan, käyty siellä syömässä ravintolassa, siirrytty junalla Vantaan puolelle, valmistauduttu hotellihuoneessa iltaa varten, ja nyt oltiin hotellin yökerhossa tanssimassa livebändin tahdissa. Suurin osa polttariseurueestamme  tosin oli jo siirtynyt unten maille, mutta minä ja paras ystäväni tanssittiin täysillä. Fiilisteltiin tosi hyvää bändiä ja hoilotettiin laulajan mukana. Minä salaa ihastelin kitaristin pitkää kikkuraa tukkaa. Enpäs silloin tiennyt, että tuosta kitaristista tulisi mun ensimmäisen lapseni kummisetä. ;)

Livebändi oli hetki aiemmin lopettanut kolmannen settinsä. Koska paras ystäväni on kovin hemaiseva pakkaus, tuli eräs miespuolinen henkilö juttelemaan hänelle. Hän kutsui meidät jatkoille hotellihuoneeseensa. En olisi itse jaksanut lähteä, mutta koska ystäväni niin kovasti halusi, lähdin hänen seurakseen. En uskaltanut päästää häntä yksin vieraiden miesten hotellihuoneeseen. 

No, siellä hotellihuoneessa sitten juteltiin porukalla. Porukkaan siis kuului myös tämä kiharahiuksinen kitaristi, mikä oli musta tosi siistiä, koska en ollut aiemmin hengaillut muusikoiden kanssa. Noloa, I know. :D Porukassa oli myös eräs tatuoitu pipopää, joka oli musta alkuun tosi ärsyttävä, koska hän vain hoki: "V*ttu mä oon kännissä!". Ajattelin, etten tuon kanssa ainakaan juttele. Mä en itse tykkää olla kännissä, joten ihminen, joka fiilisteli sitä, millaisessa kännissä on, ei näyttänyt mun silmissä mitenkään viehättävältä. ;)

Jotenkin kuitenkin ajauduttiin istumaan vierekkäin sängylle. Tämä pipopää kysyi multa, että tiedänkö miksi tänään vietetään kansainvälistä Star Wars -päivää. Aloin miettimään tätä kysymystä: "Nyt on juuri vaihtunut toukokuun neljäs päivä... Star Warsin ehkä tunnetuin lausahdus on May the force be with you. Aaa, May the Fourth!" Niken suu loksahti auki samalla, kun hän huusi kiharapäiselle parhaalle ystävälleen: "Toi tajus mun Star Wars -jutun!" Nikke on kertonut, että hurmasin hänet sillä hetkellä. Nörttitietämykselläni, kyllä.

Mulla itsellänihän oli silloin sellainen tilanne, että olin kihloissa toisaalla. En siis todellakaan etsinyt rakkautta. Siinä kuitenkin illan edetessä huomasin, että mulla klikkasi sen alkuun megaärsyttävän pipopää-Niken kanssa. Mun paras ystäväni on monesti muistellut, etteivät muut edes ymmärtäneet välillä mistä me puhuttiin. Meillä klikkasi niin hyvin. 

Jossain vaiheessa aamuyöllä lähdettiin kävellen Niken ja ystävänsä treenikselle. Hengailtiin siellä hetki ja käveltiin suoraan hotellin aamupalalle. Välillä juostiin oravaa pakoon. Orava juoksi vuorotellen mun tai ystäväni perässä. Se tuli IHAN liian lähelle, hui. Pikkuraukalta puuttui itsesuojeluvaisto. Hotellille päästyämme syötiin porukalla, minkä jälkeen lähdettiin omille teillemme nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen hotellihuoneen luovuttamista eteenpäin. 

Pikku-unien jälkeen menin ystäväni hotellihuoneeseen. Yhtäkkiä hän kertoi, että Nikke ystävineen oli koputtanut hänen oveensa ja pyytänyt mun puhelinnumeroani. Olin Niken kanssa käynyt yöllä hakemassa viinipullon huoneestani, joten hän oli suurinpiirtein muistanut, missä mun huoneeni oli. Paras ystäväni on jälkikäteen päivitellyt monesti, että mikähän häntäkin vaivasi, kun antoi kihlautuneen ystävänsä puhelinnumeron Nikelle. Ollaan päädytty siihen, että hän näki jo silloin, että meillä oli jotakin erityistä. Olenkin kiittänyt häntä ainakin kymmenen kertaa päätöksestä antaa mun puhelinnumeroni. 

Mä silloin ajattelin, etten haluaisi "luopua" niin hyvästä tyypistä kuin Nikke. Mulla on aina ollut paljon poikapuolisia ystäviä, joten ajattelin, että koska meillä klikkasi niin hyvin, ehkä hänestä tulee mun ystäväni sitten. Niken tapaaminen ja häneen tutustuminen sai mut kuitenkin pohtimaan silloista parisuhdettani. Tajusin, etten ole oikean ihmisen kanssa. Tajusin, etten saanut olla siinä suhteessa oma itseni. Tajusin, että olen sietänyt paljon sellaista, mitä ei olisi pitänyt sietää. 

Siksipä eräänä päivänä päätinkin, että tämä suhde oli nyt tässä ja purin kihlauksemme. Se on ollut mun elämäni yksi vaikeimmista päivistä ja ylipäätänsä jaksoista - hypätä täysin tuntemattomaan. Tiesin, että jään tyhjän päälle, jos lähden vanhasta suhteestani; ilman säästöjä ja asuntoa. Lähteminen oli kuitenkin elämäni paras päätös. Itkin yhden illan, minkä jälkeen mulla oli sellainen olo, että olisi 100 kiloa tippunut harteilta. 

En ole päivääkään katunut sitä päätöstä, että päätin hypätä Niken matkaan. Nikke on alusta lähtien ymmärtänyt mua paremmin kuin kukaan, enkä ole ikinä kokenut olevani yhtä lähellä ketään ihmistä. Oon aina sanonutkin, että me ollaan ihan täysin samalla levelillä. Nikke rakastaa ja arvostaa mua juuri tällaisena kuin olen. Me ollaan paras tiimi. Meilläkin on omia kompastuskiviämme, eikä parisuhteemme missään nimessä ole täydellinen, mutta mä uskon, että se on paras mahdollinen. Me ollaan toistemme parhaita ystäviä, tasa-arvoisia kumppaneita ja rakastetaan toisiamme yli kaiken. Ollaan yhdessä tehty maailman suloisin, tärkein ja rakkain pieni poika. Me ollaan nyt, pian kolme vuotta myöhemmin, perhe. 

Tästä tuli henkilökohtaisempi kuin alkuun ajattelin. Häpeilin kirjoittaa siitä, että hyppäsin kihlauksesta suoraan uuteen suhteeseen. Toisaalta, jos en olisi sitä maininnut, olisi tarina meidän tapaamisestamme ollut valheellinen. Siispä, tällainen oli meidän tarinamme.



Kiitos Rosi, että pyysit meitä osallistumaan niin ihanalla sanomalla olevaan biisisi! Rakkaus on parasta!

10 kommenttia :

  1. Ihanan aito tarina! Musta on hyvä kuunnella omaa sydäntä ja onko onnellinen, vaikka joutuiskin tekemään päätöksen joka satuttaa jotakin tai ei ole jonkun mielestä moraalisesti oikein. Oon tosi ilonen sun, Niken ja Pärskyn puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ootpas ihana! <3

      Oon täysin samaa mieltä! Se vaatii rohkeutta!

      Poista
  2. Joo, mähän herkistyin tästä jutusta ja biisistä niin, että itken nyt täällä.
    Ootte niin ihania yhdessä, kaikki kolme ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  3. Ihana toi biisi! Ja oli kiva lukea teidän tarina <3 Elämä ei ole todellakaan aina niin loogista tai suoraviivaista, mutta tärkeintä on toimia niin kuin tuntee oikeaksi silloinkin kun se on vaikeaa. Hyvä, että uskalsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se just on! Eilen törmäsin just mahtavaan tekstipätkään: "A smooth sea never made a skilled sailor". Pätee elämään musta aika hyvin! ;)

      Kiva, että tykkäsit biisistä ja mun tekstistä! :)

      Poista
  4. Elämässä pitää suunnata sinne mihin sydän vie, eikä jokainen muista tehdä niin. Onneksi kerroit sun tarinan, niin jou voi vaikka rohkaistua itsekin. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä just! Sydämeen pitää aina luottaa. :)

      Toivottavasti mun tarina tosiaan voi rohkaista jotain toista!

      Poista