Kaksplus.fi

Mini+tyyli: Vauhtihirmu Mikki-leggareissa

16. elokuuta 2017

Mun pieni poikani täytti viime viikolla jo yhdeksän kuukautta! Siis täh! Sehän tarkoittaa sitä, että Noel on ollut pidempään masun ulkopuolella kuin masussa. Se tuntuu uskomattomalta ajatukselta, koska koko raskausajan odotin niin kovasti, että pääsisin tutustumaan tähän minimieheen. Ja nyt on aikaa kulunut jo niin paljon, että muutaman kuukauden päästä Noel täyttää vuoden. Yhyy, saako itkeä... Kohta mulla ei ole enää vauvaa... Nyyyh.

Mun on pitänyt julkaista jo pidemmän aikaa Noelin asuja, mutta saamattomuus on ollut vahvasti läsnä. Edellisen kerran julkaisin Vauvan päivänasu x 7 -postauksen (klik!) maaliskuussa Noelin ollessa 4kk:n ikäinen. Olikin siis jo aika ryhdistäytyä; laittaa poika poseeraamaan ja tarttua kameraan! Arvatenkin tehtävä oli erittäin haastava, sillä mittarimatoni ei suostunut olla paikallaan sohvannurkassa. Hän nojautui eteenpäin ja sitten heittäytyi taaksepäin kikattaen. Hän halusi kurkotella sohvalta lattialle tai ryömiä jalkojeni päällä. Hän halusi maistella sohvalla maannutta meikkauspeiliäni tai tarttua kameraan. Vauhtia ja hiukan vaarallisiakin tilanteita sisältyi  siis kuvaustuokioomme. Kuvista kuitenkin tuli ihania ja Noelin näköisiä, joten halusin jakaa ne teille jo nyt!

Edellisessä vauvanasupostauksessa puhuinkin Noelin tyylistä. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että kaikki ostamani vaatteet päätyvät käyttöön. Voin siis ehkä varovasti julistaa, että Noel on löytänyt tyylinsä. Tai siis, me ollaan löydetty Noelin tyyli. ;) Me edelleen suositaan väreinä harmaata, valkoista sekä murrettuja sävyjä. Oliivinvihreä ja viininpunainen on nyt erityisesti ollut meidän kiikareissa, mikä varmaankin johtuu lähenevästä syksystä. Pyritään edelleenkin ostamaan suurin osa Noelin vaatteista kirppikseltä, mutta täytyy myös myöntää, että Zaran vauvaosasto on vienyt meidän sydämemme - verrattain edullisia, tosi tyylikkäitä ja muiden liikkeiden valikoimasta erottuvia vaatekappaleita! Ja siis ihan oikeasti puhun MEIDÄN sydämistä, koska molemmat tykätään ostaa pojallemme vaatteita. Voisin muuten esitellä täällä Noelin syyspuvustoa, jos teitä kiinnostaa. Huikkaa, jos haluaisit lukea sellaisen postauksen

Vaikka en välitäkään lastenmuodissa (tai itsellänikään) merkkituotteista, ei se tarkoita sitä, etten haluaisi pukea lastani tyylikkäästi. Musta on ihanaa koota omannäköisiä asuja vaatevarastosta ilman, että jokaisen vaatekappaleen brändi on tunnistettavissa. Yksi maailman siisteimmistä fiiliksistä on löytää joku superihana juttu kirppikseltä muutamalla eurolla! Kaikki kotiäidithän tietävät, että viimeistään kotihoidontuelle jäädessä, rahaa ei jää ylimääräistä. Mä hamstraankin isompia kokoja aina niitä löytäessäni. Tällä hetkellä metsästän Noelille kokoa 80, koska 74-senttiset on juuri otettu käyttöön. Jos löytyy jotain tosi ihanaa koossa 86cm, ostan sen varastoon myös. 

Näiden kuvien asukokonaisuus koostuu kirppikseltä ostetusta bodysta, lahjaksi saaduista Mikki-leggareista ja Zarasta ostetusta farkkupaidasta (Maksoi muuten 9,95€, edullinen!). Sukkia meidän poika ei suostu pitämään, vaan repii ne heti pois. Onneksi nyt kesällä ei tarvitse pelätä, että pikkumiehen varpaat palelisivat. Tällainen asukokonaisuus on aika "noelia"; kuosien yhdistelyä, jotakin "lapsellista" ja hillityt värit. Me ei kauheasti välitetä lapsellisista lastenvaatteista, vaan tykätään ennemmin, öööö, minikokoisista aikuisten vaatteista?! :D Mikä ois parempi termi? Tuo kuulostaa väärältä, mutta ehkä silti ymmärrätte mitä mä tarkoitan. Jos ette, pyörähtäkää Zaran nettikaupassa tai myymälässä niin sitten tiedätte. ;)

Voisin loppuun vielä kertoa lyhyesti Noelin kuulumisia. Noel on siis nyt 9kk vanha. Hän ryömii kauheaa vauhtia eteenpäin ja hytkyy konttausasennossa. Eilen hän oppi nousemaan pinnasängyn reunaa vasten polvilleen ja taputtamaan käsiään. Noel oppi reilu kuukausi sitten myös antamaan pusun. Hän keksii joka päivä uusia äänteitä, jutustelee kovasti ja on alkanut kiljahtelemaan PALJON. Noel on selvästi huumorintajuinen tyyppi, joka pelleilee itsekin, mutta nauraa kovasti, kun jompi kumpi meistä pelleilee. Hän on edelleen iloinen, aurinkoinen, utelias ja tyytyväinen poika. Uusien ihmisten edessä hän yhä alkuun jännittää, mutta nyrkit laskeutuvat alas melko pian ja hän rentoutuu. Sormiruokaileminen sujuu edelleen hyvin, me syötetään yleensä ainoastaan aamu- ja iltapuuro. Joka päivä me Niken kanssa ihmetellään ääneen, että missä välissä meidän poika oppi näin taitavaksi ja kasvoi näin isoksi! Tästä se vauhti vaan kiihtyy, hui! On ollut hurja seurata, miten nopeasti Noel kasvaa ja kehittyy, mutta toisaalta ihan älyttömän ihanaa, miten kokoajan saa tutustua häneen paremmin ja nähdä, miten hän itse iloitsee uusista taidoistaan. On tää äitiys kuulkaa maailman paras juttu!

Sellainen miniasu tällä kertaa. Lupaan, ettei seuraavaan Mini+tyyli-postauksen julkaisemiseen mene yhtä monta kuukautta kuin nyt... ;)

Raskausajan muisteloita - Näin vastasimme yhdeksän kuukautta sitten

11. elokuuta 2017

Kukkuu, huono bloggaaja täällä moi! Luonnoksiin oli unohtunut vastaukset teidän esittämiinne kysymyksiin raskauden loppumetreillä. Nouuuu! Toisaalta, ehkä tässä oli kohtalolla sormensa pelissä, että juuri tänään löysin unohtuneen postauksen. Nyt on nimittäin pari päivää yli yhdeksän kuukautta siitä, kun Noel syntyi.  Saman verran siis kuin hän kasvoi masussani. Kysymyksistä suurin osa nimittäin on synnytykseen tai silloin pian koittavaan vanhemmuuteen liittyviä, mutta toki joukossa on muitakin kivoja kyssäreitä. Tässä raskausikävässä onkin kiva muistella, että mitkä meidän fiilikset olivat loppuraskaudesta! 


  MILLALLE  
Jännittääkö synnytys? 
Ei oikeastaan. Mä olen aina halunnut kokea synnytyksen. Enemmän odotan sitä kokemusta innolla (Kyllä, kipuja myös! :D) kuin jännityksellä. Mulla on iso luotto siihen, että oon perinyt äidin geenit ja synnytyksistäni tulee yhtä sujuvia. Toivottavasti oon oikeassa! :D

Millaisen synnytyksen haluaisit?
Samanlaisen kuin äidillä; muutamassa tunnissa ohi, ponnistusaika enintään 12 minuuttia. Haaveilen myös siitä, että kotona jännityksellä mietitään Niken kanssa, että onko tää nyt se hetki, kun me lähdetään synnyttämään. En siis toivo, että jouduttaisiin käynnistämään.

Kastatteko teidän vauvan vai pidättekö nimiäiset?
Me kastetaan Pärsky. Ei olla kumpikaan erityisen uskovaisia, mutta kastaminen tuntuu enemmän meidän jutulta kuin nimiäiset. 

Pelottaako tai jännittääkö äitiydessä joku tietty asia?
Mua on aina kuvailtu porukan äitihahmoksi ja hoivaaminen, empaattisuus ja muiden laittaminen itsen edelle on mulle tosi luontaista. Saattaa kuulosta ylimieliseltä, mutta oon aivan varma, että musta tulee hyvä äiti. Mä luotan siihen malliin, minkä oon omilta vanhemmiltani saanut vanhemmuudesta sekä mun luontaiseen "taipumukseeni". Mulla ei siis ole mitään erityisiä pelon tai jännityksen aiheita liittyen äitiyteen. Jos joku pitäisi sanoa, niin ehkä se, ettei mulla ole juurikaan kokemusta vauvoista. Jännitän siis ihan vauvan käsittelyä, mutta uskon senkin lähtevän sujuvasti ja luonnollisesti käyntiin kunhan saan Pärskyn syliini.

Mitkä asiat arjessa on parasta?
Kuulostaa kliseiseltä, mutta ne pienet jutut: halaukset keittiössä, kainaloittain oleminen, kokkaava Nikke, muuten vaan lähetyt whatsapp-viestit, ääniviestit mun parhaalta ystävältäni, puhtaat lakanat, vauvan liikkeiden tunteminen ja niiden ihmetteleminen yhdessä... Siinä muutama ensimmäisenä mieleen tullut.

Onko sulla sisaruksia, ketä?
On! Mä olen isosisko/esikoinen. Mulla on puolitoista vuotta nuorempi pikkuveli Jesse ja kahdeksan vuotta nuorempi pikkusisko Nea. 

Mikä biisi kuvaa sinua ja elämäntarinaasi kaikista parhaiten?
Voi apua... Mulla on aina jotenkin ollut niin tasapainoinen elämä, etten oikein osaa sanoa. Mä kuuntelen ja keskityn aina lyriikoihin biiseissä ja analysoin niitä, mutta nyt ei oikein tule mieleen yhtäkään sellaista, johon voisin samaistua täysin. 

Jos sinun olisi pakko käyttää koko loppuelämä yhtä ja ainoaa vaatemerkkiä niin mikä se olisi?
Hmm... H&M ois siitä hyvä, että siellä on niin vaihtelevan tyylisiä vaatteita. Sieltä löytyisi jokaiseen elämänvaiheeseen ja tilanteeseen satavarmasti sopiva asukokonaisuus!


  NIKELLE  
Minkälaiset fiilikset sulla tuli kun saitte tietää raskaudesta? Mitä ajatuksia raskausuutinen herätti sinussa?
Milla herätti mut panikoiden 11.3.2016, se oikeasti pelkäsi kertoa mulle. Sitten kun Milla sai kakistettua ulos, että meille tulee vauva, taisin todeta jotain "Okei, mukavaa". Kyllä siinä meni hetki sulatella itselläkin, mutta paremmin mä sen uutisen otin kuin Milla. 

Oletko ollut paljon pienten lasten kanssa tekemisissä?
Todella vähän, joten voisin väittää, että kaikki on mulle täysin uutta. Onneksi vauva.fi auttaa mua askarruttavissa asioissa. (NIKKE! Pitikö tehDä sama jekku kuin neuvolatädille! :D T. Milla)

Aiotko olla synnytyksessä mukana?
Yrittäkääpä pitää mut poissa! 

Miten olette tavannut Millan kanssa?
Tavattiin eräällä keikalla, missä mun kaverit oli soittamassa ja pilkun jälkeen eräs meidän seurueen äijistä keksi käydä kysymässä noin about kaikilta ravintolan naisilta lähtisikö ne jatkoille bändin hotellihuoneeseen. Millan seurueesta osa oli tarttunut kutsuun, joten siellä Milla ainoana osasi vastata mun Star Wars -aiheeseen (vähän huumorilla esitettyyn, koska eihän kukaan tyttö sitä voisi tietää) kysymykseen "Miksi tänään on intergalaktinen Star Wars -päivä?". Kun Milla tiesikin vastauksen, mietin hetken aikaa, että mitä helvettiä just tapahtui. Tämä johti siihen että juteltiin läpi yön, kunnes hän meni nukkumaan. Lähdin vielä kysymään Millan numeroa, mutta en muistanut oikeaa huonetta... Onneksi koputettiin Millan kavereiden huoneen oveen (enkä kenenkään satunnaisen lomailijan), josta numeron lopulta sainkin. (Postauksen aiheesta voi lukea täältä: HIMYF - How I met your father KLIK!)

Mihin rakastuit Millassa?
Milla ymmärtää mua just sellaisena kun mä olen, se mulle tulee ensimmäisenä mieleen. Tietysti voisin lisätä että Millan kanssa arki on hauskaa, koska se on todella hyväuskoinen ja jekutan Millaa lähes päivittäin jossain pikkujutussa. Esimerkiksi just äsken vitsailin, että kerroin kunnon kauhutarinan meidän ensitapaamisesta, johon Milla tietenkin reagoi ihmettelemällä, etten mä voisi tehdä niin. :)

Harrastuksesi?
Mulla on rokkibändi, jossa soitan bassoa. Lisäksi meillä on "vähän" kesken meidän treeniksen remontti. Ollaan rakennettu treenikselle merirosvobaaria. Tällä hetkellä on myös viritteillä eräs tribuuttibändi ja meidän huumorilla perustettu "suomimetallibändi". Aina tulee jotain soitinta rämpyteltyä; meiltä löytyykin akustinen kitara, sähkökitara, akustinen basso, ukulele, syntikka ja mun isältä lainassa oleva lap steel -kitara. Joskaan en voi sanoa, että oikeasti osaisin näistä montaa soittaa. Pitäisiköhän seuraavaksi hankkia vaikka saksofoni?

Onko sulla joku ehdoton juttu, jonka haluat opettaa lapselle? Siis joku sellainen, joka sulle on opetettu tai jätetty opettamatta ja ajattelet, että sittenkun lapsi on sen ja sen ikänen, niin sitten opetan tai näytän sille tämän jutun tai sitten se voi vaan olla joku teidän juttu mitä haluat teidän yhdessä erityisesti tekevän? :) 
En ole oikein miettinyt tällaisia asioita. Nyt tähtäin on siinä että saadaan se vauva ensin ulos, opetellaan täysin uudenlainen elämä ja totutellaan pieneen poikaan.
Toisaalta kun Pärsky on tarpeeksi vanha (osaa seurata elokuvan tekstejä) on aika näyttää pojalle Star Wars -elokuvat! Siinä tuleekin sitten ensimmäinen dilemma, näytetäänkö me ensin vanhat elokuvat ja sitten uudet vai ensin uusi trilogia ns. "aikajärjestyksessä", vai unohdetaanko me että elokuvat 1-3 on edes olemassa... 
Musiikki voi myös pakostakin tulla Pärskyn elämään, aika näyttää. :) 

Jos olisi pakko tehdä jompi kumpi niin kumman valitsisit: a) ostaisit vihkisormuksen ilman että Milla saa valita sitä b) ostaisit Millalle hääpuvun ilman että Milla saa valita sitä?
Huh! En ikinä uskaltaisi ostaa Millalle hääpukua, joten valitsen vihkisormuksen. Se on helpompi tehtävä todennäköisesti. Vaikka vihkisormuksen ostossa menisi jotain pieleen, ei Milla siitä todennäköisesti valittaisi, koska ajatus on aina tärkein.

Jos sinut joskus kutsuttaisiin linnanjuhliin niin mikä olisi todennäköisin syy miksi olet kutsusi ansainnut?

En ole koskaan edes ajatellut pääseväni linnanjuhliin. Ehkä joku musiikkijuttu se voisi olla? Todennäköisesti aion myös periaatteesta rikkoa vähän pukukoodia, sillä en miellä itseäni siihen muottiin, että kaikki pitäisi olla etiketin mukaista. Ehkä Mikki Hiiri -kravaatti tai Star Wars -solmio? :)




Ryhtiliike - suunnitelma raskauskilojen tiputtamiseen

9. elokuuta 2017

Jaiks, tänään on se kauhulla ennakkoon odottamani päivä... Tänään nimittäin teen ryhtiliikkeen; jätän herkuttelun pois, alan syömään tasaisin väliajoin ja ehkä jopa liikkumaankin. 

Toukokuussa julkaisin postauksen – Vatsa pyllynreiällä - kehoni puoli vuotta raskauden jälkeen (klik!) –  jossa kuvien kera kerroin palautumisestani raskauden jälkeen. Tilanne on edelleen se, että painoni on maaliskuusta lähtien pysynyt lähestulkoon paikallaan, +/- 2kg vaihdellen. Uskon, että vatsa on kyllä vetäytynyt sisäänpäin, sillä harvempi vaate enää kiristää samalla tavalla kuin aiemmin. Edelleen mulla on kyllä 70% vaatekaapista käyttämättömänä, koska painoa on yhä enemmän kuin koskaan. 

Sektiosta on nyt parin päivän päästä yhdeksän kuukautta. En ole tähän mennessä muuttanut ruokailutottumuksiani tai yrittänyt tiputtaa painoa, koska olen priorisoinut imetyksen painoni edelle. Tavoitteenani on imettää vielä muutama kuukausi siihen asti, että Noel täyttää vuoden. Tällä hetkellä imetän päivisin 3-4 kertaa, öisin yleensä kaksi kertaa. Poika syö kiinteitä niin hyvällä ruokahalulla, ettei maidolla ole enää yhtä suurta roolia vatsan täyttymisen kannalta kuin aiempina kuukausina. (Tiedän kyllä WHO:n kahden vuoden imetyssuosituksesta.) Tissittelyhetket lähinnä auttavat Noelia rentoutumaan päiväunille. Siksipä uskaltaudun jo nyt varovasti aloittamaan ryhtiliikkeen ja painonpudotusoperaationi.


MITKÄ OVAT TAVOITTEENI?
Tavoitteenani on saada kokonaisuudessaan noin 16kg tiputettua pois, joista raskauskiloja on noin puolet.



MITEN AION SAAVUTTAA NE?
En missään nimessä aio nälkiinnyttää itseäni, jotta saavuttaisin nopeasti tuloksia. Nälkiinnyttäminen luultavasti lopettaisi maidontuotannon kokonaan, veisi energian touhuta lapseni kanssa eikä se nyt yksinkertaisesti ole terveellistä yhtään kenellekään. 

Mainitsinkin jo yllä, että aion aloittaa projektini varovaisesti. Se tarkoittaa sitä, että tästä päivästä lähtien jätän herkut pois. Mä oon todella perso herkuille ja aivan varmasti sokerikoukussa, joten lähettäkää mulle paljon tsemppiajatuksia, jotta minä - erittäin itsekuriton ihminen - löydän selkärankani! En kiellä herkuttelua itseltäni kokonaan (koska häät tulossa, kröhöm...), mutta en osta herkkuja kotiin. 

Olin muutama viikko sitten vahingossa muutaman päivän herkutta. Tajusin jälkikäteen, että onnistuin siinä pitämällä entistä tarkemmin huolta ruokailuajoista. Se oli yllättävän helppoa: söin aina samaan aikaan Noelin kanssa. Mä olen kyllä aina syönyt usein, koska muuten tulen kiukkuiseksi ja huonovointiseksi, mutta viime aikoina olen jättänyt aterioita väliin. Nolottaa myöntää, mutta syy on ollut siinä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä mitään itselleni... Ja nuudeleihin ehdin jo kyllästyä. :D Nyt siis terveellistä perussapuskaa entistä useammin! 

Mä oon tosi huono liikkumaan kotoa minnekään varsinkaan huonolla säällä, mutta nyt yritän päivittäin lähteä Noelin kanssa vaunulenkille. Jos en itseni takia saa pyllyäni liikkeelle, mua motivoi se, miten poika tykkää istua vaunuissa ja nauttii ympäristön seuraamisesta. Haaveilen myös, että saisin startattua taas jokailtaiset pilates-hetkeni. Vitsit, miten rentoutunut olin vain vartin jälkeen!



MIKSI JUURI NYT?
Mä olen kokoajan puhunut, että mulla ei ole kiire tiputtaa painoani, vaan imetys on mulle se ykkönen. Omasta mielestäni mulla ei ole ollut oikeutta olla tässä asiassa itsekäs, koska lapseni ravinnonsaanti on riippunut minusta. Nyt kun imetystavoite on pian saavutettu, annan itselleni luvan olla hiukan itsekäs. Kaipaan sitä, että näytän peilissä ja valokuvissa taas itseltäni. Kaipaan sitä, että saan koko vaatekaappini taas käyttöön. Kaipaan sitä, ettei tarvitse kaupassa jännittää mahtuuko joku sovittamani vaate päälleni. Kaipaan omaa kroppaani. Tai no, ennen raskautta -kroppaani en ikinä varmaan tule saamaan takaisin, mutta mä olen jo lämmöllä hyväksynyt raskausarpeni ja roikkuvan vatsanahkani. Ne saavatkin jäädä.  Tokihan tietysti myös terveyden kannalta on tärkeää tiputtaa ylimääräinen paino. Syitä on monia!

Aion nyt kokeilla kuukauden näin. Jos jotakin pudotusta tapahtuu, on se iloinen yllätys, mutta pääasiallinen tavoitteeni on päästä sokerikoukusta irti. Kun Noel on 10-11 kuukautta, otan kovemmat keinot sitten käyttöön, jos siltä tuntuu, eikä tuloksia ole näin syntynyt. Vielä en tiedä mitä ne "kovemmat keinot" tarkoittavat, sen näkee sitten myöhemmin.



MITEN SINÄ VOIT AUTTAA PROJEKTISSANI?
Jaa mulle sun parhaimmat väli- ja iltapalavinkkisi! Mä oon niiiiiin kyllästynyt leipään... Jaa myös inspiraatiokseni oma kokemuksesi raskauskilojen pudottamisesta ja miten siinä onnistuit. 


Sellaista tällä kertaa! Kuten edellä jo kirjoitin, nyt niitä tsemppiajatuksia tänne suuntaan, kiitos! ;)

Psst... Postaus on kirjoitettu maanantaina, joten tänään oli jo kolmas päivä herkuttomana. Go Milla!

Piknikillä Suomenlinnassa

3. elokuuta 2017

Me ollaan todellakin skarpattu päiväretkien suhteen - hyvä me! Juuri vähän aikaa sitten käytiin Haltialan kotieläintilalla ja nyt viime torstaina suunnattiin nokkamme kohti Suomenlinnaa! Nikke vietti silloin ensimmäistä lomaviikkoaan, jonka kunniaksi se kesäkin vihdoin pilkisti pilvien takaa, ja sekös, jos mikä, oli kesäretken arvoinen juttu. 

Viime torstaina siis käytiin ostamassa lähikaupasta eväät ja hypättiin 1-ratikkaan, jolla päästiin näppärästi melkein kotiovelta Kauppatorille. Me ei olla aiemmin käytetty lähisporaa, mutta onneksi Nikke keksi sen, sillä säästyttiin vaihdoilta! Vaunujen kanssa liikkuvat tietävät ainakin, mistä puhun. ;) Kauppatorilta hypättiin Suomenlinnaan menevään lauttaan. Kauhisteltiin pitkää jonoa, mutta onneksi mahduttiin kyytiin heti, eikä jouduttu jäädä odottamaan seuraavaa. 


Noel nautti lautalla olemisesta ihan älyttömästi! Hän oli mun tai Niken sylissä katsellen kokoajan ympärillä olevia ihmisiä tai aaltoja ja maisemia. Pojan kädet huitoivat innostuneesti sivuilla, sormet menivät nyrkkiin ja auki, suu oli haltioituneessa hymyssä ja silmät säihkyivät! Ai että, miten ihana fiilis vanhempana tulee tuollaisina hetkinä. ♡ 

Suomenlinnassa meitä odotti yksi Noelin kummisedistä tyttöystävänsä kanssa. Asetuttiin kirkkopuiston nurmikolle piknikille. Mulla olikin tässä vaiheessa jo ihan älytön nälkä, koska aamupalasta oli jo mennyt ainakin neljä tuntia. Ahmittiin eväämme, jonka jälkeen todettiin, että ois pitänyt ostaa enemmän. :D Keskityttiin molemmat varmistamaan, että Noelilla on tarpeeksi syötävää mukana, että unohdettiin itsemme. Valmissalaatti ja pieni valkosipulivoipatonki on aika vähän sapuskaa päivän pääruoaksi. Hupsis...






Piknikillä oli oikein ihanaa. Varjossa oli sopivan lämmin, seura oli hyvää ja Noel viihtyi paremmin kuin hyvin viltillä touhottaen ja höpötellen. Suureksi yllätykseksi hän nukahti vaunuihinkin mukulakivipompuista huolimatta.  Noel yllättää joka kerta sillä, miten sopeutuvainen ja tyytyväinen hän on! Ikinä ei tarvitse jännittää, että miten hänen kanssaan menee. Tai siis kyllähän mä etukäteen jännitän, mutta joka kerta huomaan jännittäneeni turhaan. On onni olla näin ihanan pojan äiti!

Mulla oli suuret suunnitelmat napata teille paljon kuvia tunnelmallisesta Suomenlinnasta, mutta koska viihdyttiinkin kirkkopuistossa (muutaman sadan metrin päässä satamasta) pitkä tovi, ei ehdittykään kiertää saarta enempää. Noelin nukkumaanmenoaika tuli vastaan, joten oli suunnattava liian aikaisin kotiin. Olisi ihana nauttia kesäilloista, mutta poika menee nukkumaan jo klo 19, joten ei pysty. Ihaillaan ikkunasta tai parvekkeelta sit! 

Paita ja hame / Lindex     Kengät / Nike     Laukku / Rebecca Minkoff     Aurinkolasit / Heritage 
Yritin poseerata kameralle hyvien asukuvien toivossa, mutta hitsit miten melkein vuodessa on mun taidot ruostuneet! Tuntuu niiiiiiin epäluonnolliselta olla kameran edessä. Pönötän kuin mikäkin linnunpelätin mansikkamaalla. Paitakin on ihan huonosti, ryhti kadoksissa ja kaikki muukin pielessä. Mutta kukkuu, tässä mä olen! Paita ainakin sopii hyvin taustalla olevaan taloon. ;) Aurinkolasit on muuten päässä sen takia, että ripsari oli levinnyt yläluomelle. Arjen hohdokkuutta... 

Täytyy muuten erikseen kehuskella, miten tehtiin ehkä kakkavaipanvaihtoennätys extreme-olosuhteissa. Huomattiin kakkavaippa lautalla just ennen maihinnousua. Päätettiin vaihtaa se ratikkapysäkillä, ettei myrkkykaasuteta koko sporaa. No, ratikan saapumiseen oli kaksi minuuttia. SOS! Poika Nikelle syliin, rattaista istuinosan tanko auki ja "haaraosan" nepparit auki, rattaisiin vaipanvaihtoalusta, poika alustalle, housut pois, body auki, vaippa pois ja roskiin, pyyhkäisy wipesilla, uusi vaippa päälle, housut päälle, body kiinni ja ta-daa! Meillä taisi jäädä hetki odotteluaikaakin. Kaikenlaisiin suorituksiin sitä vanhempana joutuukin!

Pahoitteluni siitä, etten ole kirjoitellut blogiini parina viime viikkona. Nikke on ollut kesälomalla, joten ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä. Maanantaina miekkonen palaa taas töihin, joten aktivoidun taas. Heitelkäähän postaustoiveita, jos sellaisia löytyy! Palaillaan!

Äitiyden aakkoset

19. heinäkuuta 2017



A - AJATUKSET // Huolet, kriiseilyt, ilontunteet, onnelliset ajatukset - kaikki noi potenssiin kymmenen.
B - BANAANI // Saan itse vatsanpuruja banaanista, mutta oon todennut sen olevan tosi näppärä välipala/ruoka-aine pojalleni.
C - CELSIUS-ASTEET  // Lämpömittaria tulee tarkkailtua entistä tarkemmin, koska mun vastuullani on lapseni pukeminen säähän sopivalla varustuksella. 
D - DIALOGI // Keskusteleminen Niken kanssa on nyt entistä tärkeämpää; meillä on parisuhde huollettavana myös lapsemme takia, jotta voimme tarjota hänelle ehjän kodin. Haluan myös, että Noel oppii hyvät vuorovaikutustaidot.
E - ELÄMÄ // Elämäni on äitiyden myötä muuttunut paljon rikkaammaksi, onnelliseksi ja ihanammaksi, vaikkei siinä ennenkään ollut mitään vikaa.
F - FAMILY // Perhe. Mä oon aina ollut perhekeskeinen ihminen. Nyt mulla on vihdoin oma perhe!
G - GOOGLE // Positiivisesta raskaustestistä lähtien oon googlaillut paljon kaikkea lapsen saamiseen, äitiyteen ja lapsen kasvuun liittyvää. 
H - H...NEN // Mun sukunimeni alkaa H-kirjaimella, lapseni taas eri kirjaimella. Eri sukunimet aiheuttavat mulle ajoittaista kriiseilyä.
I - ILLAT // Ne on mua varten. Mun hetkiä tai Niken ja mun yhteisiä hetkiä. 
J - JATKUVA RAHAPULA // Huoh, te tiedätte varmaan? Äiti-syndroomasta kärsivä ei viitsi ostaa itselleen mitään. 
K - KOTITYÖT // Aina ei jaksa, mutta silti pitää. Haluan, että mun lapsella on puhtaita vaatteita ja turvallinen, siisti kasvuympäristö.
L - LEIKKI // Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, ja niinhän se on. Lapsi mm. tutustuu maailmaan leikin kautta. Mä olen nyt ja tulen varmasti olemaan äiti, joka leikkii lapsensa kanssa. Leikkiminen on aina tullut multa jotenkin luonnostaan! 
M - MINÄ ITSE // Äitiyteen hukkuu helposti, joten on tärkeää muistaa myös itsensä.
N - NOEL // Poikani, koko elämäni, kallein aarteeni.
O - ONNELLISUUS // Kaikista rahahuolista ynnä muista murheista huolimatta, olen onnellisempi kuin koskaan. 
P - PARISUHDE // Ostin Nikelle synttärilahjaksi hopealaattakorun, jossa lukee ME+Noel. Me ollaan yhdessä rakastavaisia, kumppaneita, parhaita ystäviä ja tiimi, jonka avulla selvitään mistä vaan.
Q - QUESTIONS! // Kyselyikää innolla odottaessa! (Oikeasti! Mulla on itsellänikin ajoittain edelleen kyselyikä!) Toivon, että Noel on yhtä kekseliäs kuin mä. Olin pienenä kysynyt miten vauvoja tehdään. Äiti kertoi, että isillä on siemen, josta kasvaa vauva. Seuraavaksi kysyin, että miten se siemen saadaan äidin masuun. Ennen kuin äiti ehti vastata, olin jo todennut isoin elein, että "Kädellä tietenkin!". Äiti oli tyytyväinen. :D
R - RAKKAUS // Rakkaudentunteet poikaani ja Nikkeä kohtaan. Rakastetuksi tulemisen kokeminen. Maailman ihanin ja tärkein asia ja tunne.
S - SORMIRUOKAILU // Noel nauttii yli kaiken sormiruokailusta. Mä kokkailen hänelle kaikenlaisia pihvejä, pötköjä, pannereita ja muita sellaisia, vaikken muuten välitä ruoanlaittamisesta.
T - TUKIVERKKO // Meillä on onni, että on niin mahtava tukiverkosto läheisiä. 
U - UPS! // Mitäs mä olinkaan sanomassa? Ajatus katkeaa jatkuvasti... 
V - VAIHEET // Tuntuu, että vauvoilla on kokoajan joku vaihe meneillään! :D  
W - Wi-Fi // Tuo kaikenlaisen hauskan mahdollistava pirulainen... Puhelinkoukku tuntuu olevan monen riesana nykyään. Mäkin huomaan huomaamattani näpelöiväni puhelinta TAAS ihan turhaan. Läsnäolo on lapselle tärkeää, joten yritän pitää puhelimen käden ulottumattomissa yhteisinä hetkinä. 
X - X-ASENTO // Rentoutuminen arjen pienillä jutuilla, vaikka X-asennossa sängyssä suklaata syöden sillä aikaa, kun mies on lapsen kanssa.
Y - YÖIMETYS // Kaipaan jo katkotonta yötä (vaikka nukunkin yleensä imetyksen ajan), mutta toisaalta nautin siitä, että on hyvä syy nostaa poika kainaloon.
Z - ZZZ... // Nukkuminen. Mä olen ottanut kirjaimellisesti neuvon nukkua silloin, kun vauva nukkuu. Vaikka Noel on kokoajan nukkunut hyvin, nukutaan silti päiväunet yhdessä melkein päivittäin.
Å - ÅBO, ÅLAND... // Odotan innolla retkiä Noelin kanssa! Nyt voidaan vielä mennä oman mielemme mukaan, mutta vuoden päästä taidetaan jo suunnitella reissut Nopen mieltymysten mukaan. 
Ä - ÄITI // Minä olen nyt äiti. Jaiks, vatsanpohjasta ottaa joka kerta, kun sanon sen ääneen. Mulla on maailman ihanin äiti. Äidit on parhaita!
Ö - ÖÖÖ... // Sormi menee välillä suuhun, kun pohdin kasvatustilanteita tässä hetkessä, mutta varsinkin tulevaisuudessa. Vanhemmuus ei ole pesteistä helpoin, mutta varmasti ihanin.


Sunnuntairetki Haltialaan

17. heinäkuuta 2017

Taas sunnuntai-iltana todettiin Niken kanssa melkein yhteen ääneen, että olipas ihana viikonloppu. Ennen Noelia viikonloput oli ihan älyttömän tylsiä... Me vaan möllötettiin kotona, käytiin ruokakaupassa tai muuten kaupoilla. Vanhemmiksi tulemisen myötä ollaan paljon aktiivisempia viikonloppuisin, koska halutaan, että Noel pääsee ulkoilemaan ja kokemaan asioita. Tavallaan siis Noel ulkoiluttaa meitä - hyvä poika! ;) Koska sunnuntaina oli aivan upea kesäpäivä, haluttiin keksiä jotain kivaa tekemistä. Mä sain sitten päähäni, että lähdetään käymään läheisellä Haltialan kotieläintilalla. 



Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin ylläpitämä tila, jossa pääsee ilmaiseksi näkemään erilaisia maatilan eläimiä; lehmiä, hevosia, possuja, vuohia ja kanoja. Lisäksi tilaan kuuluu paljon viljapeltoja sekä herne- ja kukkapellot, joista saa käydä itse poimimassa kotiinvietäviä. Tilalla on myös iso leikkialue sekä kahvila/ravintola, josta tuleva tuoksu sai mut melkein kävelemään pitkän jonon jatkoksi. Joku ihana päivä täytyy kyllä istahtaa Wanhan Pehtoorin tunnelmallisella pihalle nautiskelemaan jotain hyvää!

Me ei etukäteen tiedetty, että minkälainen maasto tilalla on, joten päätettiin suosiolla napata poika kenguruvauvaksi Manducan kyytiin. Se oli ihan fiksu päätös, koska seikkailtiin pieniä polkuja pitkin. Vaunuillakin olisi päässyt, sillä polkujen lisäksi löytyi kunnon kävelytietkin. Nikke kantoi Noelia tällä kertaa, koska minä sählä luultavasti vähintäänkin hiusmursin kaksi varvastani perjantaina... Onneksi poitsu viihtyy kumman tahansa kyydissä! :) Pitäisi muuten harjoitella selässä kantaminen, koska melkein 10kg paketti on aika raskas kantaa etupuolella. Selän puolelta ois varmaan myös paremmat näkyvät meidän pienelle tutkimusmatkailijalle! 


En edes muista koska viimeksi olisin nähnyt maatilaneläimiä! Ei, nyt muistankin! Olin jokunen vuosi sitten eskariopen sijaisena retkipäivänä. En kyllä muista yhtään, että mikä oli retkikohteen nimi, mutta se oli iso tila, jossa oli vaikka ja mitä eläimiä. Veikkaan, että Nikelläkin on useampi vuosi edellisestä kerrasta! Ja Noelhan ei ole vielä ikinä nähnyt kotieläimiä. ;) Nytkin poika tuntui olevan enemmän kiinnostunut ympärillä pyörivistä ihmisistä, mutta ensi kesänä on varmasti jo eri meininki. Pääasia, että Noelkin sai jotain muuta katseltavaa kuin meidän kodin seinät.

Koska en ole ikinä ollut aktiivinen retkeilijä ja oon älyttömän huono keksimään tekemistä, en tiedä juurikaan kivoja piknik-paikkoja meidän läheltä. Mutta nyt tiedän yhden! Haltialan tilalla on aivan upea puutarha joen rannassa, jonne aion satavarmasti mennä piknikille. Isolta nurmelta löytyy lapsia (ja ei-innokkaita auringossa oleilijoita, kuten minä itse) varten suojaisia alueita puiden varjosta. Eväitä syödessä pystyy ihailla kukkaloistoa sekä virtaavaa jokea - ah, hullu kukkanainen tykkää. Läheltä löytyy myös vapaassa käytössä oleva grilli, joten mukaan voi pakata vähän spessummatkin eväät (Muista ostaa myös omat hiilet!)


Meillä oli ihana piipahdus Haltialan tilalla - suosittelen siis lämpimästi käymään siellä. Vähän isommille lapsille sieltä löytyy varmasti ihasteltavaa ja tekemistä! Ensi kerralla mekin otetaan mukaan eväät ja viltti. Tai sitten istahdetaan kahvila-ravintolan pihalle. Vaikeita päätöksiä! ;)

Hyviksi todetut vauvatarvikehankinnat 0-6kk

14. heinäkuuta 2017

Raskausaikana mulla meni pää pyörälle kaikesta mahdollisesta lastentarvikkeesta. Muistan, kun ekalla kerralla kierrettiin Niken kanssa iso lastentarvikeliike Vantaalla varmaan kolme kertaa läpi.  Yritettiin pohtia päämme puhki, että mitä me tästä tavaramerestä OIKEASTI tarvitaan. Jotta sulla olisi vähän helpompaa, päätin listata meidän suosikit ensimmäiselle puolikkaalle vauvavuodesta. Näille kaikille siis JÄTTIMÄINEN peukku ja meidän suosituksemme. 



  UNIPESÄ PETAUSPATJALLA  
Me pidettiin vauvaa usein meidän välissä unipesässä nukkumassa ja pötköttelemässä. Oli ihana ihastella pientä siinä vieressä! Vauvan voi ottaa myös turvallisemmin viereen nukkumaan pesässä, koska sen päälle pienemmälle todennäköisyydellä kääntyy unissaan.  Unipesä on varsinkin vastasyntyneelle mahtava, koska sen reunat luovat vauvalle turvallisuudentunteen. Vastasyntynyt hukkuu pinnasänkyyn, joten unipesä/pieni kehto on parempi vaihtoehto ensimmäisinä kuukausina. Kannattaa hankkia/tehdä unipesä, jossa on petauspatja. Jos vauva yllättää esimerkiksi nipalla (niskapaska), on petari helpompi laittaa pesuun kuin koko unipesä. Mulla oli vielä lisäksi petarin ja unipesän välissä kosteussuoja. 

  KAPALOPUSSI / Love to Swaddle up  
Noel oli jo vastasyntyneestä lähtien ikiliikkuja. Yöt olivat aika levottomia jatkuvan sätkimisen takia. Yritettiin laittaa hänet tavalliseen kapaloon, mutta se oli kovin vaivalloista ja poika pääsi aina sieltä vapaaksi. Sen jälkeen kun otettiin Swaddle up -kapalopussi käyttöön, meidän yöt rauhoittuivat huomattavasti. Se tuntui muutenkin paremmalta vaihtoehdolta, koska siinä vauvan kädet jäävät pään viereen, eikä niitä "väkisin" laiteta rinnalle. Noel ainakin nukkui aina, ja nukkuu edelleen, kädet pään vierellä. 



  SITTERI / BabyBjörn  
Raskausaikana vertailin kokemuksia sittereistä eri keskustelupalstojen kautta. Nopeasti nousi esiin, että BabyBjörn oli ehdottomasti kehutuin ja suosituin valmistaja, jonka sittereissä viihtyivät ne lapset, jotka eivät tykänneet muiden valmistajien vastaavista. Sen hyvinä puolina nostettiin esiin mm. se, että sitteri tukee lapsen omaa motorista kehittymistä. Metsästin BabyBjörnin paikallisen kirppisryhmän kautta. Noel on aina viihtynyt siinä; ensin vain ympärilleen katsoen, sitten lelukaarta näpertäen ja nyt sitteriä kovasti pomputtaen ja lelukaarta purren.

  REUNALLINEN HOITOALUSTA  
Silloin kun metsästin hoitopöydälle alustaa, tuntui, että suurin osa oli joko tasaisia tai mukamas-reunallisia. Materiaalivalinnat eivät myöskään olleet musta aina kaikkein näppärimpiä käyttöä ajatellen. Noelin Pingu-hoitoalustan löysin 4€:lla kirppikseltä. Siinä oli meidän värimaailmaan sopiva kuosi, mutta ennen kaikkea kunnolla sivuille kohoavat reunat, jotka vaikeuttavat vauvan kääntymistä sekä käytännöllinen vahakangasmainen pintamateriaali. 



  LEIKKIMATTO   
Ajattelin ensin, että leikkimattoa on turha hankinta. Noel on kuitenkin vastasyntyneestä lähtien ollut kiinnostunut tuijottelija, joten ajattelin sen helpottavan meidän arkea. Poika viihtyikin ihan älyttömän hyvin siinä siihen asti, kunnes alkoi liikkumaan. Laskin hänet leikkimatolle, jos kävin vessassa, tein ruokaa tai leikkihetkinä. Leikkimatossa mukana tulleissa leluissa on peili, rapisevia kohtia, vilkkuva valo ja soiva pesukarhu, jota Noel tykkäsi kaikista eniten tuijotella. Pesukarhu taisi olla ihan ensimmäinen lelu, jolla hän alkoi juttelemaan.

 RINTAPUMPPU   
Mä en ole missään vaiheessa ollut säännöllinen pumppaaja, joten mulle on riittänyt loistavasti käsikäyttöinen pumppu. Olen pumpannut maitoa lähinnä, jos ollaan jätetty Noel hoitoon. Yllättäviä menoja varten olen myös pumpannut pakkaseen hätävaraksi maitoa. Rintapumppua pidän siksi tarpeellisena, että on hyvä silloin tällöin ottaa omia hetkiä ja jättää vauva hoitoon. Parisuhdetta ja omaa itseä pitää myös hoitaa! :)

  KANTOVÄLINE /Manduca  
Me ostettiin Manduca-kantoreppu, koska Noel ei ihan pienenä viihtynyt välillä itsekseen. Oli päiviä, kun en saanut oikein mitään muuta tehtyä kuin viihdytettyä poikaa. Kantorepun myötä sain hoidettua kotiaskareita samalla, kun Noppe joko nukkui tai katseli tyytyväisenä repussa. Alkuun rintareppuilu oli tosin hieman tuskallista, koska läheisyys sai mun rintani täyttymään maidosta kivikoviksi. :D Tokihan mä pidin Noelia paljon sylissä, mutta rintarepulla oli joku kumma vaikutus.



  VAUNUT + KAUKALO + ISOFIX-TELAKKA  
Mä arvostan kätevyyttä ja käytännöllisyyttä. Tästä syystä halusin autokaukalon, jonka saa napsautettua vaunurunkoon kiinni sekä isofix-telakan autoon, johon turvakaukalon voi vain asettaa kiinni ilman turvavöillä säätämistä. Meidän yhdistelmävaunut on Britaxin Smile 2 sekä autokaukalona Britaxin Baby Safe Plus SHR 2 -kaukalo. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä meidän valintaamme molempien osalta! Vaunurunkoon kiinnittyvä autokaukalo muuten helpottaa älyttömästi kauppareissuja; nukkuvaa vauvaa ei esimerkiksi tarvitse retuuttaa istuimesta toiseen. Talveksi kannattaa muuten hankkia kaukalopussi, koska kaukaloon ei turvallisuussyistä saa pukea paksua toppahaalaria. 

  PINNASÄNKY IRROITETTAVALLA REUNALLA  
Ostin raskausaikana makuuhuoneeseemme nojatuolin, koska ajattelin, että jaksan yöllisinä imetyshetkinä nousta sängystä, kävellä Noelin sängylle, napata pojan syliin ja istahtaa nojatuolille imettämään. Totuus kuitenkin iski hyvin nopeasti...! Alkuun pidin Noelia vieressäni unipesässä, mutta sänky tuntui tosi ahtaalta. Pelastukseni oli, kun Nikke siirsi pinnasängyn omaan sänkyymme kiinni ja irroitti siitä yhden sivun (Kaikissa pinniksissä tämä ei ole mahdollista, joten kannattaa olla tarkkana pinnasänkyä valitessa, jos haaveilee sivuvaunusta!). Yöimetysten aikaan mun ei siis tarvinnut liikkua muuten, kuin nostaa vauva syliin tai vierelleni tissille. Nyt Noel liikkuu unissaan niin paljon, että varmaan pitäisi laittaa irrotettu sivu takaisin. Mulla on kokoajan ollut ylimääräinen peitto rullattuna sänkyjen välissä, mutta nyt Noel pääsee unissaan kipuamaan rullatun peiton päälle nukkumaan. 


Tässä siis Niken ja mun yhteispohdinnassa ensimmäisinä suosikeiksi nousseet vauvavuoden ensimmäisen puolikkaan hankinnat. Mitä löytyisi sun listalta? Jaa vinkkisi perustelujen kera kommenttiosioon muiden äitien avuksi. :)

Saanko esitellä, tässä on...

12. heinäkuuta 2017

Kuten jo pitkään mukanani olleet lukijani tietävät, mä kirjoitan blogiani omana itsenäni ja avoimesti. Mä olen pohtinut tätä asiaa pitkään ja keskustellut siitä Niken kanssa monta kertaa. Tällainen päätös on kuitenkin tosi vaikea tehdä, koska se ei koske vain meitä itseämme. Kyse on kuitenkin meidän lapsestamme, hänen turvallisuudestaan ja oikeudestaan yksityisyyteen.

Suunnittelen usein päivisin, että tänään teen postauksen. Innostus kuitenkin lopahtaa siinä vaiheessa, kun tajuan, ettei lapseni saisi näkyä kuvissa. Näinhän silloin aikoinaan päätettiin Niken kanssa. Se ei kuitenkaan tunnu yhtään luontevalta mulle. En mä osaa piilotella mun elämäni rakkautta, päivieni iloa! Haluan jaksaa sen kaiken teidän kanssanne. Vielä enemmän väärältä on tuntunut kutsua poikaani Pärskyksi. Ei hän enää näytä tai tunnu yhtään Pärskyltä. Mua on joka kerta ärsyttänyt kirjoittaa se kutsumanimi tänne blogiini. Eri asia oli silloin, kun en tiennyt miltä hän näyttää tai minkälainen persoona lapsellani on. Hän ei vain enää tunnu Pärskyltä.



Koska blogini on mulle tosi tärkeä, voisi sanoa melkein henkireikä, oma hetki oman rakkaan harrastuksen parissa, haluan panostaa blogiini kunnolla ja haluan sen näyttävän minulta. Olisi mahtavaa, jos blogini esimerkiksi jonakin päivänä voisi tuoda rahallista helpotusta meidän aina tiukkaan rahalliseen tilanteeseemme. Minä olen kunnianhimoinen blogini suhteen. ;) Päätin, että nyt alan panostamaan tähän täysillä, ja ottamaan hetkiä bloggaamiseen. 

Edellä mainituista syistä johtuen, olen siis päättänyt pyörtää sanani. Olen päättänyt esitellä teille poikani. En olisi uskonut, että muutan mieleni, mutta tämä vaihtoehto tuntuu nyt meille luontevimmalta, vaikka varmasti moni vanhempi on asiasta eri mieltä. Jokainen tekee, kuten parhaimmalta itselle tuntuu.


Saanko siis esitellä ihanan poikani Noelin. Kokonimeä en tietenkään paljasta, mutta Noelin tulette tapaamaan blogissani entistä useammin. Rakkaalla lapsella on toki monta nimeä, joita tulen varmasti itseni tuntien viljelemään täällä blogissakin. ;)

Pojan etunimen taustalla ei ole sen kummempaa tarinaa. Se oli vain ainoa pojan nimi, josta molemmat tykättiin tosi paljon. Meillä olisi ollut tytölle ainakin viisi nimeä, pojalle vain tämä yksi. Saa nähdä miten käy, jos seuraava lapsemmekin on poika. Jääköhän hän nimettömäksi? No, ehkä ei sentään. ;) Oltiin muuten molemmat tosi yllättyneitä, että Noel oli viime vuonna kymmenen suosituimman pojan nimen joukossa. Meistä kumpikaan ei nimittäin tiennyt yhtäkään Noelia, minäkin olin vain yhtä samannimistä poikaa opettanut joskus. Ei sillä siis ole meille väliä, koska emme tavoitelleet nimen erikoisuutta. Halusimme vain kauniin nimen pojallemme. Noel muuten tarkoittaa ranskaksi joulua. 


Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, Noel täytti viime sunnuntaina 8kk. Tänään käytiin neuvolalääkärissä sen kunniaksi. Oltiin Niken kanssa varmoja, että kymppi olisi mennyt rikki painossa, mutta paino olikin 9120g (8320g, suluissa 6kk neuvolan mitat). Huomasin pari viikkoa sitten, että muutamat housut ovat jääneet lyhyiksi, eikä ihmekään, kun terveydenhoitaja mittasi Noelin pituudeksi 72cm (66,8cm). Poitsu sai kehuja hienosta kasvusta keskikäyrällä. Kaikki oli muutenkin oikein mallikkaasti, eikä huolenaiheita herännyt minkään suhteen.

Meillä on vielä toistaiseksi ollut Niken kanssa helppoa vauhdikkaan poikamme kanssa. Hän liikkuu peruuttamalla ja kierimällä, mutta ottaa silloin tällöin myös vahingossa ryömimisliikkeitä eteenpäin. Me nautimme vielä siitä, ettei pojan perässä tarvitse jatkuvasti juosta, vaan pystymme luottamaan siihen, että hän on parin metrin säteellä siitä, minne hänet jätimme! Konttausasentoa hän on alkanut harjoittelemaan paljon; sylissä tai sängyssä twerkkaa eli heiluttaa pyllyään konttausasennossa samalla naureskellen. Noel nauttii edelleen ruokailuhetkistä ja syö kuudella hampaallaan pureskellen aina intoa puhkuen! Hän on tosi taitava käsittelemään ruokaa käsissään ja suussaan. Pinsettiote löytyi muutama viikko sitten.


Noel on edelleen tosi kiinnostunut häntä ympäröivästä maailmasta. Hän on selvästi tarkkailija luonteeltaan, kuten mäkin olen. Hän jännittää alkuun uusia ihmisiä tavatessaan tai kylään mennessä, mutta rentoutuu jonkun ajan kuluttua onneksi. Noppe on tyytyväinen, iloinen ja leikkisä vauva! Hän naureskelee paljon – varsinkin isin kanssa hömpötellessä. Hän ei itke kuin nälästä tai kovasta väsymyksestä. Hän viihtyy yllättävän pitkiä toveja itseksensä leikkien lattialla ja nauttii TOSI paljon kirjojen lukemisesta. Mä ostinkin hänelle viime kirppisreissulta viisi pahvisivuista kirjaa, jotka on luettu jo monta kertaa läpi. Noel seuraa sivuja tarkasti ja hytkyy innoissaan sylissäni koko lukuhetken ajan.

Noel nukahtaa yksin sänkyynsä ja kiljahtelee heräämisen merkiksi. :) Yöllä hän herää 2-3 kertaa tissille, mutta mua yöimetykset eivät onneksi häiritse. Nukahdan aina itse heti kun saan laitettua tissin suuhun ja jossain vaiheessa herään nostamaan Noelin takaisin sivuvaununa olevaan pinnasänkyyn. Olisihan se toki ihana saada nukkua useampi tunti putkeen, mutta en tunne itseäni kuitenkaan väsyneeksi tällä hetkellä. Parina viime viikkona yöt ovat tosin olleet tavallista levottomampia, koska liikkuminen on selvästi tullut pojan uniin. Hän kääntyilee paljon, kieriskelee, vaeltaa sängyssä ja heräilee öisin. Muistaakseni tämä on ikävaiheelle hyvin tyypillistä ja ohimenevä vaihe. :)

Meillä on onni olla näin ihanan, tyytyväisen ja onnellisen pojan vanhempia. Haluan jakaa ilomme  ja onnemme tästä lähtien teidänkin kanssa! 

Huippuhetket viime viikkoina

10. heinäkuuta 2017

Huhhelihuu, nyt on heinäkuu! Mihin se aika on rientänyt?! Kohtahan kesäkin on jo ohi. Musta tuntuu, ettei se vielä ole edes alkanut, mutta se varmaan johtuu siitä, että aika juoksee nykyään ihan älytöntä vauhtia. Mun poikani täytti eilen 8kk! SIIS WHAT? Vastahan mä jännitin sektiota... Varokaa vaan vastasynnyttäneet äidit, kohta teidänkin vauva on näin iso! :D

Koska en ole kirjoitellut tänne taas liian pitkään aikaan, ajattelin vanhojen aikojen kunniaksi tehdä rehellisen "kuulumispostauksen" eli mitäpä mulle siis kuuluu ja mitäpä olen viime aikoina puuhaillut. No, aloitetaanpa sillä, että tältä mä näytän nykyään. Mulla meni hermo totaalisesti hiustenlähdön ohentamaan tukkaani, mutta meillä ei ollut senttiäkään ylimääräistä rahaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää Nikke hommiin. :D Oi, kyllä, Nikke on mun uuden kampaukseni taustalla. Vähän on myös kiitettävä pikkusiskoani, joka siisti Niken leikkausjälkeä. Miekkonen ei ollut ihan tajunnut, ettei paras jälki tule, jos lyhentää hiuksia saksilla poikittain. Tajusin itse huomauttaa siitä vasta puolivälissä... Mun täytyy varmaan ensi kertaa varten laittaa Nikke katsomaan Youtubesta opetusvideoita. ;)


Perusarjen lisäksi, on muutamaan edelliseen viikkoon mahtunut ihania spessuhetkiä, joiden avulla jaksaa sitä perusarkeakin paljon paremmin. Lapsen myötä jo kauppareissu kävellen koko perheen kesken on huippuhetki! :D 

Ensimmäisenä tuli mieleeni Foo Fightersin (joka muuten on yksi mun ehdottomista lemppareistani) keikka Hietsun uimarannalla. Jännitin lippuja ostaessani, että joudunko turvautumaan sadeasuun, mutta meidän onneksemme ilta oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen! Lähdettiin keikalle isolla kaveriporukalla, mutta loppujen lopuksi olin Niken ja erään ystävämme kanssa. Mä oon varmaan ihanaa keikkaseuraa, kun Nikke näyttää TAAS tuolta... 


Mä olen nähnyt Foo Fightersin kerran aiemminkin, ja tälläkin kertaa he vetivät MAHTAVAN shown! Ääää! Mä lauloin mukana, tanssin ja taputin sormenpääni halki. Sanokaa mua tylsimykseksi, mutta hiukan tunnelmaa latisti ehkä juuri ja juuri täysi-ikäinen, kamalassa humalassa ollut tyttö, joka moshassasi niin, että sen hiukset osui muhun kokoajan. Hän myös kaatui kaksi kertaa mun päälleni ja poltti tupakkaa (Murrrrrr, ei ihmisjoukon keskellä, kiitos!). Onneksi sitten jossain vaiheessa hän poistui siitä, jotta sain keskittyä täysin rinnoin nauttimaan rockista. Meillä on ollut Niken kanssa tapana ostaa joka keikalta paidat. Toisessa kuvassa esittelen seuraavana päivänä mun ostostani, joka on niiiiiiiiiiin magee.

Hihii, jos sua kiinnostaa lukea postaus edelliseltä Foo Fighterin keikalta kesäkuussa 2011, klikkaapa tänne (klik!)! Antakaa mulle armoa, tämä oli mun kuudes postaukseni ikinä. Tästä postauksesta (klik!) näkyy keikka-asuni. Kuka tuo nuori nainen noissa kuvissa on?! :D Mä en tunnista...



Veikkaanpa, että jos seuraat sosiaalisessa mediassa samoja bloggareita kuin minä, ei sulta ole jäänyt huomaamatta, että Helsingin Haagassa on upea alppiruusupuisto. Mä olen joskus lapsena käynyt tuolla viimeksi ja unohtanut koko paikan, kunnes bloggareiden myötä muistin koko puiston taas. Koska käytän Instagramissa ahkerasti #hullukukkanainen -tagia, ei varmaan yllätä, että mun oli päästävä tuonne. Eräänä omalta kohdaltani flunssaisena (naamastakin sen jo huomaa) päivänä pakkasimme perheemme autoon ja hurautimme puistoon. Harmillisesti osa pensaista oli jo lopettanut kukintansa, mutta puisto oli silti kertakaikkisen ihana! Laittakaahan korvan taakse tämä vinkki ensi kesää varten. Puistossa kuljetaan paikoitellen pitkospuita pitkin ja reitit vievät oksien alle, joten puisto on varmasti lapsillekin hauska kokemus. Bongasin myös muutaman piknik-pöydän, joiden äärellä voi nauttia eväitä.


 Meidän lähialuella on muutamana viime viikkona ollut upea kukkaloisto! Tuo keltainen kultasade ihastuttaa mua joka kerta. Mulla tulee väistämättä mieleen Viidakkokirjasta se kohtaus, jossa Mowgli ja Baloo kelluvat joen virtauksen mukana. Syreenit ovat myös ilahduttaneet mua huumaavalla tuoksullaan. Tällä hetkellä fiilistelen meidän parkkipaikan ruusujen tuoksua. Aaaaah!

Viime lauantaina oli rakkaudentäyteinen päivä, kun juhlimme veljeäni ja hänen miestään. Paikalle oli kutsuttu lähinnä heidän ystäviään, mutta myös vanhemmat ja sisarukset. Me oltiin tietysti myös Pärskyn kanssa paikalla. Poika oli kuin unelma; ei itkenyt, nukkui jopa päiväunet sylissäni siellä bileiden keskellä ja oli ihana oma itsensä. Hän sai tietysti myös paljon ihasteluja osakseen. ;) Harmitti lähteä kotiin jo ennen seitsemää, mutta no can do. Kuten sanoin veljeni miehelle "The downside of having kids is that the evening always ends too early".

Leivoin kuvassa näkyvän passionhedelmä-appelsiini-Britan juhlaan sekä taustalla näkyvät maailman parhaat keksit, joiden resepti muuten löytyy täältä (klik!). Kakusta tuli oikein maukas ja koristelutkin onnistuivat musta hyvin, vaikka olivatkin yksinkertaiset. Keksit ovat muuten aina saaneet kehuja, joten kannattaa ottaa resepti talteen. Tälläkin kertaa veljeni australialainen appiukko kehui niitä vuolaasti.

Sellaista tällä erää! Seuraavassa postauksessa paljastan jotakin, mitä en aiemmin ajatellut paljastaa ollenkaan. Jotenkin vaan ei nyt tunnu luontevalta tämä nykyinen tilanne. (Ja tähän se miettivä emoji) ;) Palaillaan taas! 

MENOVINKKI: Blogikirppis & pienet shoppailut @ Espoo

9. kesäkuuta 2017

Tulevana sunnuntaina (11.6.) järjestetään viehättävässä Kauppa&Galleria Tallissa Blogikirppis & pienet shoppailut -tapahtuma, johon minä pääsen myös tällä kertaa osallistumaan! Jejee! Minut löytää siis myyntipöydän takaa juhlatilan parvelta. Myytäväksi tuon Pärskyn pieneksi jääneitä vaatteita, naisten ja miesten vaatteita, sisustustavaroita sekä muuta tilpehööriä. Tervetuloa moikkaamaan ja tekemään löytöjä!

Bloggarimyyjien lisäksi löytyy Vauvatalo Johannan ja kotimaisten suunnittelijoiden myyntipöytiä. Alla olevaan kuvaan on lueteltuna kaikki tapahtumaan osallistuvat tahot. Tule bongaamaan hyviä tarjouksia ja tekemään löytöjä! :) Kauppa&Galleria Tallin kahvila ja puoti palvelevat myös tapahtuman ajan.

   PÄRSKYN VAATTEITA KOOSSA 50-68cm   
     VAATTEITA NAISILLE JA MIEHILLE   
      SISUSTUSJUTTUJA   +   MUUTA     

Toivottavasti nähdään sunnuntaina blogikirppiksen ja pienten shoppailujen parissa! :) 

Päiväretki melkein kuin ulkomaille

5. kesäkuuta 2017

Nikke on siitä ihana mies, että keksii aina silloin tällöin yllätyksiä. Toissa viikolla Nikke päätti viedä minut ja Pärskyn päiväretkelle Tammisaareen. Me ei oltu siellä aiemmin käyty, joten oli jo aikakin! Oltiin molemmat kuultu paljon kehuja kauniista Tammisaaresta. 

Helatorstaina meitä helli ihana aurinkoinen, mutta hiukan tuulinen päivä, kun saavuttiin Tammisaareen. Jätettiin auto vierassataman lähelle, josta käveltiin heti ensimmäisenä ostamaan kaupasta Pärskylle välipalaksi smoothiepusseja. Sen jälkeen ajatuksena oli ajatuksenamme syödä lounas Pub Niskassa, mutta ravintola ei ollutkaan vielä avautunut tälle kesälle. Nälkäisinä nappasimme sitten lähisnägäriltä hampurilaiset ja ranskikset, jotka nautiskelimme rannalla auringossa paistatellen.

Masut täynnä (a.k.a. nälkäkiukku kesytetty) lähdettiin tutustumaan vanhaan puutaloalueeseen. Vitsit, miten ihania taloja ja pihoja siellä oli! Kurkistelin röyhkeästi porttien yli, koska niiden takana avautui toinen toistaan ihanampia salaisia puutarhoja. Tuolla ois kyllä aivan ihana asua! 

Kiinnitin muuten huomiota siihen, että kevät tuntui olevan pidemmällä Tammisaaressa. Lemmikit ja monet muut kukat olivat jo täydessä kukassa. Omenapuut eivät sentään tainneet kukkia, mutta jotenkin jäi sellainen fiilis, että kukat olisivat jo täydessä kukassa, vaikka täällä Helsingissä vasta aivan ensimmäiset kukat kukkivat.

Jaiks, tässä taitaa olla ensimmäinen epävirallinen asukuvani raskauden jälkeen. Hitto, että oli vaikea olla kameran edessä! :D Tässä siis hölmö pönötykseni keskellä ihanaa puutaloaluetta. Asukseni valikoitui legginsit (jotta autossa istuminen on mukavampaa) ja pitkä pellavapaita (jotta imetys olisi mahdollista). Päälläni oli myös harmaa, pitkä neuletakki, mutta mulla tuli liian kuuma se päällä. Käytännöllisyys määrittelee ärsyttävän paljon nykyään pukeutumistani, koska aina pitää olla mahdollisuus ottaa tissi esille tarpeen tullen. Toki sekin vaikuttaa, että vain osa vanhoista vaatteistani mahtuu päälleni. Kaikista kivoimmat, oman tuntuiset asuni olen pukenut päälleni, kun ollaan jätetty poika kotiin. Silloin saan luvan kanssa olla epäkäytännöllinen, ja laittaa just ne lemppareimmat vaatekappaleet päälleni! :) Ehkä mun pitäisi haastaa itseni keksimään kivoja imetyksen mahdollistavia asukokonaisuuksia ja koota ne postaukseen. Tälleen hiukan ohi Tammisaari-aiheen, mitkä on teidän vinkkinne imetyspukeutumisen suhteen? 

Katsokaa nyt kuinka kaunis piha! Mäkin haluan tuollaisen! Me ei kaivata Niken kanssa muuta ohjelmaa meidän kesäisille päiväretkille kuin vain ruokaa ja ympäriämpäri kävelyä. Mä ainakin olen luonteeltani ihmettelijä ja ihastelija - Nikkekin varmaan, kun se jaksaa mun kanssa pällistellä! :D Vinkiksi muuten, että rannassa oli aivan mahtava leikkipuisto lapsille! Harmi, että Pärsky on vielä niin pieni, ettei päässyt sinne leikkimään. En tietysti tajunnut napata siitä kuvaakaan, koska se ei ollut vielä itselle ajankohtainen asia... Suosittelen kuitenkin piipahtamaan siellä, jos suuntaatte koko perheen voimin Tammisaareen.


Tämä oli meidän ensimmäinen pidempi ajomatka Pärskyn kanssa. Etukäteen jännitti, että miten matkat edestakaisin sujuvat, mutta poika nukkui takapenkillä ajomatkat. Eväänä pojalle oli tosiaan tissi sekä kaupasta ostamamme smoothiepussit, jotka tarjoilimme Pärskylle pillimukista. Vaipanvaihtomahdollisuudet etukäteen jännitti, mutta onneksi lämpimänä päivänä pystyi vaihtamaan kakkavaipan puistonpenkillä. Rannassa oli muuten siistit bajamajat kunnon posliinipöntöllä, mutta sinne mahtui just ja just aikuinen pissalle. 

Mä muuten näin jätskikiskalla tutun bloggaajan Nean (In the little cottage -blogi), mutten uskaltautunut moikkaamaan, kun en tiennyt, tunnistaisiko hän mua. :D Terveisin, Ujo suomalainen. Toinenkin hassu melkein kohtaaminen tapahtui opeopiskelukaverini Petran (Arkeen kätketty aarre -blogi) kanssa. Me käveltiin Niken kanssa rantapuistikossa ja keskusteltiin grillaavasta pariskunnasta. Todettiin, että oispa hauska joskus itsekin ottaa grilli retkelle mukaan. Kotiin tultuani katsoin Petran instastoryja. "Hetkonen, onpas tutunnäköinen ranta! Eikääää, Petra ja hänen miehensä olivat se grillaava pariskunta!" Mua alkoi naurattamaan ja harmittamaan samaan aikaan, miten lähellä me toisiamme oltiin, muutama metri vain. No, ehkäpä elämä tuo taas joskus meidät toistemme lähelle. :)



Sellainen sillisalaattipostaus meidän päiväretkestä Tammisaareen! Toivottavasti tykkäsit. :) Mä olen viime aikoina kirjoittanut enemmän sellaisia "järkeviä" postauksia, minkä myötä nämä arjenmakuiset postaukset ovat jääneet vähemmälle. Mä kuitenkin tykkään itse lukea tällaisia, joten aina silloin tällöin täytyy itsekin jakaa sillisalaattihöpinöitä.

Tiivistettynä: päiväretki Tammisaareen oli onnistunut, vaikka olikin ensimmäinen Pärskyn kanssa. Sää oli ihana, kaupunki kaunis ja rantasnägärin sapuska hyvää. Ensi kerralla täytyy poiketa Fiskarsiin. Se on vielä näkemättä!