Kaksplus.fi

Näitä en tiennyt ennen raskautta

2. marraskuuta 2016

Kuten tiedättekin, odotan nyt ensimmäistä lastani. Ennen omaa raskausaikaani, en oikeastaan tiennyt ketään, joka olisi ollut raskaana aikuisiälläni. Paras ystäväni oli muutaman kuukauden mua edellä. Hänen kokemuksensa alkuraskaudessa sekä äitini kertomat tarinat omista synnytyksistään olivat oikeastaan mun ainoa kosketuspintani raskausaikaan. Sanomattakin selvää, että olen raskausaikani aikana oppinut paljon uutta!

Ennen raskautta en tiennyt...

  ... että synnytyksen jälkeen tulee jälkisupistuksia.   Yleensä kaikkien kertomukset päättyvät siihen hetkeen, kun saavat vauvansa ensimmäistä kertaa syliin. Mulla ei siis ollut hajuakaan siitä, että synnytyksen jälkeen tulee voimakkaita jälkisupistuksia, jotka saavat kohdun tyhjenemään ja pienenemään. Kuulostaa kyllä tosi loogiselta! :D Jälkisupistukset kuulemma voimistuvat jokaisesta synnytyksestä...

  ... että istukkakin pitää synnyttää.   Mä olin ajatellut, että istukka tulee jotenkin vauvan perässä itsestään ulos. Ilmeisesti sen ulossaaminen kuitenkin vaatii usein ponnistuksia.

  ... että tulee jälkivuotoja.   Näistäkään ei IKINÄ puhuta! Synnytyksen jälkeinen verenvuoto voi kuulemma kestää viikkoja ja on tosi runsasta. Synnytyksen jälkeen saa kuulemma jalkaansa superseksikkäät verkkoalushousut, joihin laitetaan paksu side. Kotona kuulemma useimmiten yöside riittää.

  ... mitä oikea närästys on.   Mulla ei juurikaan ennen raskautta ole ollut närästystä. Ehkä muutaman kerran vuodessa olen joutunut turvautumaan närästykseen. Näin loppuraskaudesta uskallan kuitenkin todeta tietäväni, mitä närästys pahimmillaan on. Se on sitä, että sulla nousee väkisinkin minioksennuksia suuhun ja olo on tosi tukala. Et voi kuvitellakaan tiettyinä hetkinä nostavasi lattialta jotain, koska se tarkoittaisi minioksennusta suussasi. Välillä joudut nukkumaan pystymmässä asennossa, jotta vatsahapot eivät pääse nousemaan suuhun.

  ... miten lyhyillä yöunilla voin oikeasti jaksaa.   Vaikka olenkin pääosin nukkunut yöni tosi sikeästi ja hyvin, on ollut päiviä, jotka olen jaksanut viiden tunnin yöunilla. Ennen raskautta olisin ollut ihan rikkipoikkipuhki noin lyhyillä yöunilla. Naisen kroppa on ihmeellinen! Selvästi olen alkanut valmistautumaan yöheräilyihin ja päiviin minimaalisten yöunien voimalla.

  ... että mullekin voi tulla silmäpussit ja tummat silmänaluset.   Ennen raskautta mulla ei juuri koskaan ollut tummia silmänalusia tai turvonneita silmänalusia. Nykyään ne ovat vakiokalusteena hyvistä yöunista huolimatta. Saa nähdä ovatko ne kiusanani myös tulevaisuudessa vai raskauteen liittyvä oire...

  ... että vauva ei automaattisesti olekaan aina raivotarjonnassa.    Mulla oli ennen raskautta sellainen luotto naisenkroppaan ja luontoon, että vauvat kääntyvät automaattisesti raivotarjontaan. Niinhän on kuitenkin luonto tarkoittanut lapsen syntyvän. Toki tiesin, että sektioita tehdään, mutta en ollut oikeastaan syitä niihin miettinyt. Omakohtaisesta kokemuksesta voin nyt (ainakin toistaiseksi vielä) todeta, että ei ne vauvat aina käänny oikeinpäin eli syntymään pää edellä.

  ... että vaikka olet isoimmillasi nyt, voit tuntea olosi kauniimmaksi kuin koskaan.   Mä painan nyt reilusti enemmän kuin koskaan. Vaa'an lukemat tuovat hikikarpaloita otsalle joka kerta. Mulla oli jo ennen raskautta enemmän painoa kuin olisin toivonut... Mutta vaikka nyt olen isoimmillani kuin koskaan, mulla on monena päivänä kauniimpi ja itsevarmempi olo kuin ikinä. Se tuntuu musta tosi hassulta ja nurinkuriselta, mutta toisaalta myös luonnolliselta.



8 kommenttia :

  1. Aika moni liittyy synnytyksen jälkivaiheisiin. Mutta sehän on siis totta, niistä ei juuri puhuta. Mulle tuli sektion jälkeen yllätyksenä se, että sitä kohtua painellaan ja että se sattuu ihan älyttömästi. Onhan se kohtu just leikattu auki ja ommeltu kiinni ja sit joku tulee täysillä painamaan siitä kaksin käsin - huh. Mutta siitä selviää kyllä, ei se mikään NIIIIN kamala juttu siis ole, en vaan ollut yhtään varautunut siihen. Ja ekassa raskaudessa tuli yllätyksenä se, että se maha SATTUU. Se ei ole sama kun olis vaan lihava maha, vaan se on sellainen kova möhkäle, joka ei jousta. Tokassa raskaudessa tuli yllätyksenä se, että saman ihmisen eri raskaudet voi olla niin erilaisia. Tavallaan tiesin sen, mutta en uskonut, että mulle vois käydä niin. Hauska kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, totta! Raskausaika on ollut mulle niin helppo, etten oikein keksinyt siihen liittyviä. :P

      Auts, kun kuulostaa tuo kohdun painelu kivuliaalta! Onhan tuo vauvamasun kovuuskin tosiaan totta! Välillä on kovin pinkeän tuntuinen kyl. Mut tiedän jo, että mulla tulee tätä masua ikävä! :/

      Poista
  2. Mä tykkäsin kans hurjan paljon masusta! Se oli kivan näköinen ja jälkikäteen raskausajan kuvia katsoessa oon tosiaan hehkunut. Synnytyksen jälkeen en pitänyt mun kropasta. Nyt reilut pari vuotta synnytyksestä olen saanut kilot pois ja normaalin farkkukoon käyttöön ja pidän mun kropasta paljon enemmän kuin ennen - arvista huolimatta! Onhan toi maha roikkuva ja rintojen muoto ihan erilainen, mutta ei se vauhtia hidasta. :D

    Synnytyksestä oli mulle muuten sellainenkin etu, että jumalattomat kuukautiskivut on nykyään vain ikävä muisto vuosien takaa. Jännitin ihan hulluna, että tuleeko ne kivut sieltä takaisin, kun vuosi sitten vaihdoin minipillereistä kuparikierukkaan, mutta eipä tulleet. :o Kivuttomat kuukautiset, niitä olinkin koko teini-iän odottanut! Jeeee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että oot omaksunut muutokset noin hyvin! :) Mua vähän kauhistuttaa, koska mun koko alavatsa on navan korkeudelle asti arpien peitossa. Sit kun iho lähtee siitä vetäytymään, mulla on varmaan kokonaan violetti alavatsa. :O Eihän sille mitään voi, mutta varmasti kestää totuttautua omaan peilikuvaan.

      Oooo, kävispä mullekin noin, vaikke sektiolla synnytänkin!

      Poista
  3. Kaikki asiat on ihan totta, mutta ehkä siksi niistä ei juurikaan kirjoitella, koskan vauvan ulos saamisen jälkeen nuilla "pienillä" jutuilla ei ole enää merkitystä. Kivut häviää, kun oma pieni nyytti on siinä vieressä. Eniten mut yllätti lapsivuodeosaston aika esikoisen kanssa, kun yhtäkkiä oletkin jostain vastuussa. Varsinkin yöt olivat todella raskaita, kun mieskään ei ollut apuna, sillä ei saatu perhehuonetta. Meillä vauva oli todella itkuinen sairaalassa, joten en saanut yhtään nukuttua 3 yötä putkeen, mutta jotenkin sitä vaan jaksaa. On ne äidin hormoonit ihmeellisiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaa rankoilta ensi hetkiltä! :) Me toivotaan, että saatais perhehuone. Peukut pystyyn siis!

      Oot varmaan ihan oikeassa tuossa, että kaikki sen vauvan syliin jälkeen saamisen jälkeen tuntuu merkityksettömältä. :)

      Poista