Kaksplus.fi

ÄITI.

16. marraskuuta 2016

Tasan viikko sitten, keskiviikkona 9.11.2016 klo 8.57, meille syntyi maailman täydellisin poika. Pärskyn syntymäpaino oli 3490g ja pituus 50cm - täydellinen pikkumies! Mä olen nyt äiti, Nikke on isi, me ollaan vanhemmat ja me ollaan PERHE. Aikamoisen ihanaa!

Pärsky syntyi siis suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Kirjoitan sektiokokemuksesta myöhemmin, kunhan vain saadaan vähän rutiinia tähän uuteen ihanaan elämänvaiheeseen. Kotiuduttiin lauantaina, ja kaikki on mennyt oikein mainiosta siitä eteenpäin. Mäkin voin päivä päivältä paremmin. Kirjoittelen vauvantuoksuisesta arjestamme teille lisää myöhemmin. Nyt halusin vain tulla ilmoittamaan teille, että Pärsky on syntynyt ja meillä on täällä kaikki täydellisen ihanasti. 







Maailman parhaat suklaakeksit / resepti

7. marraskuuta 2016

Siitä on jo ikuisuus, kun olen edellisen kerran jakanut teille reseptin. Koska olen hirmuinen herkkusuu, tuntui luonnolliselta jakaa yksi ehdottomista lemppariresepteistäni. Tämän maailman parhaimpien suklaakeksien reseptin olen saanut jo yläasteella kaveriltani, joka taas oli saanut sen muistaakseni amerikkalaiselta kirjekaveriltaan. Meni monta vuotta ennen kuin rohkaistuin kokeilemaan reseptiä. Ensimmäinen kokeilukerta vei kielen mennessään kaikilta maistamaan päässeiltä, joten olen turvautunut herkkukeksien reseptiin jo mooooonta kertaa. Nämä keksit saavat aina kehuja! 

Tässäpä siis helppo ja takuuvarmasti hyvä resepti joko omiin herkkuhetkiin tai juhliin! 

  MAAILMAN PARHAAT SUKLAAKEKSIT  

2½dl          vehnäjauhoja
1tl              suolaa
1tl              leivinjauhetta
4dl             kaurahiutaleita
150-200g   tummaa suklaata (Taloussuklaa!)

200g           pehmennyttä margariinia
2dl              fariinisokeria
1dl              sokeria
1tl               vaniljasokeria
2                 kananmunaa

Yhdistä vehnäjauhot, kaurahiutaleet, suola ja leivinjauhe. Leikkaa suklaa pieniksi paloiksi ja yhdistä jauhoseokseen. Vatkaa pehmennyt (Ei sulanut!) margariini ja sokerit. Lisää kananmunat ja jatka vatkaamista. Lisää jauho-suklaaseos kananmuna-sokeriseokseen. Nosta taikinasta pellille pieniä nokareita. Paista uunin keskiosassa 175°C 10-13 minuuttia.

Raskausajan jälkeinen TO DO -lista

Mulla on ollut koko raskauden ajan aika helppoa. Häiritseviä kipuja on tullut vasta viimeisellä kolmanneksella ja samaan aikaan liikkumiseni on hankaloitunut. Närästys on toki ollut riesana alusta lähtien. Mä en kuitenkaan koe jääneeni paitsi mistään raskauden takia. Kaikkihan on omasta asenteesta myös kiinni!

Halusin kuitenkin koota ylös asioita, jotka toivon pääseväni toteuttamaan raskausaikana jälkeen. Tässä siis muutama, joiden toteutumista odotan jo malttamattomasti!


  KOKO VAATEKAAPPI KÄYTTÖÖN!  
Tokihan imetys rajoittaa mun vaatekaappini hyödyntämistä, mutta odotan jo sitä hetkeä, kun taas mahdun mun ihaniin vaatteisiini! Toivotaan, että ne tuntuvat edelleen omalta, eikä äitiys aiheuta mulle kovin suurta identitettikriisiä pukeutumisrintamalla. Ja hei, KENGÄT! Kun on monta kuukautta kulkenut samoilla ihanilla lenkkareille, saattaa silti kaivata esimerkiksi Dr Martensin maihareita ja kaikkia ihania korollisia Vagabondin nilkkureita, jotka ovat raskauden ajan pölyttyneet kaapissa...

  SAAN OLLA TAAS VANHOISSA TUTUISSA ASENNOISSA!  
Mä oon aina viihtynyt oudoissa asennoissa. Öisin esimerkiksi käännyn jalkopäähän nukkumaan niin, että jalat on risti-istunnassa ja yläkroppa kääntyy päälle. Raskausaikana en ole yllättäen siihen asentoon päässyt, enkä välttämättä haluakaan enää. Ei ole mukavaa herätä yöllä pelkoon, että tämäkö on nyt se yö, kun mun jalkani joudutaan amputoimaan tuon asennon takia. :D Mutta siis, lattialla istuminen ja sieltä ketterästi ylöspääseminen, kyykyssä oleminen ja vatsalla makaaminen - siinä muutama, joita kaipaan kovasti!

  VALKOVIINI!  
Mun on tehnyt valkoviiniä mieli koko raskausajan. Ennen kuin plussasin, mun oli monta viikonloppua pitäny ostaa valkkaria kotiin, mutta aina unohdin. Sit olikin liian myöhäistä. Imetyksen takiahan en voi ihan ranttaliksi pistää (Ihan ku muuten edes pistäisinkään... :D), mutta odotan kovasti sitä pientä tilkkaa, jonka pääsen kohta nauttimaan.

  HERKUTTELUN VÄHENTÄMINEN!  
Sanotaanko nyt näin, ettei mulle tekisi pahaa vähentää herkuttelua raskausajan jälkeen. Toisaalta taas imetys kuluttaa kuulemma energiaa, joten lisäkaloreille saattaa joinakin päivinä olla tarvetta. Yritän kuitenkin vähentää herkuttelua, jotta omaan kroppaan palautuminen tapahtuisi sujuvammin.

  LENKKEILY!  
Mulla on jäänyt lenkkeily tosi vähälle liitoskipujen tai kovan väsymyksen takia. Odotan siis kovasti, että päästään vauvan kanssa vaunulenkkeilemään. Siksipä toivon, ettei edessä olisi kovin kylmää ja lumista talvea... Huonolta näyttää toistaiseksi! :P


Haikein mielin hyvästelen raskausajan. Mulla tulee ikävä isoa masua ja vauvan myllerrystä siellä. Tuntuu, että mun identiteettini on muuttunut raskaana olevaksi. En edes muista, millaista elämä oli ennen raskausaikaa tai minkälainen mä ja vartaloni olivat ennen sitä! Täytyy taas totutella ihan uudenlaiseen tilanteeseen. Jännittävää! Haikeaa! Ihanaa! Pelottavaa! Ja paljon muuta... Vielä hetken saan onneksi nauttia raskaudesta! 

Kerrohan muuten, mitä sun listastasi löytyisi? Mä varmaan unohdin omastani monta...

Möhömahan asu ja kuulumisia

4. marraskuuta 2016

Hehee, enpäs olisi näitä asukuvia otettaessa uskonut, että seuraavalla viikolla on maa valkeana täällä Helsingissä. Me varauduttiin kyllä vaihdattamalla renkaat hyvissä ajoin ennen ruuhkia, mutta silti! Eniten mut on tänä vuonna yllättänyt se, ettei tuo lumi harmita tai ärsytä mua yhtään. Mä en ole talvi-ihminen. Talvi on mulle vuodenaika, joka täytyy väistämättä lusia. Mä en saa siitä juuri mitään muuta irti kuin muutamat lumimaisemien ihastelut. Oonkin tullut siihen tulokseen, että raskaushormonit ovat pistäneet mun pääni aivan sekaisin. :D Ajattelen, että Pärsky nauttii valkoisesta maasta, vaikkei hän todellisuudessa tajua tilanteesta yhtään mitään. Mä kuitenkin iloitsen jo siitä, että lapseni mahdollisesti kokisi lumen. Hassua, I know.

Nyt elellään raskausviikkoa 38+4. Paljastinkin jo, että suunniteltu sektio on ihan pian käsillä. Tarkkaa päivää en edelleenkään täällä paljasta, koska muutoksia saattaa tulla. Sen verran paljastan, että jännittää jo kovin! Oon nyt parin viikon ajan sulatellut ajatusta lähestyvästä sektiosta. Tiukkaa tekee enää ajatus siitä, että menee mahdollisesti monta tuntia, että näen Pärskyn. Sektiovauvoillahan on usein tarvetta lisähapelle, joten voi olla, että mun pienokainen kuljetetaan samantien osastolle ilman, että näen häntä tai saan hänet syliin. Ajatus siitä itkettää mua, vaikka tottakai vauvan terveys menee edelle. Tuntuu vaan ihan kamalalta, että pikkutyyppi on ollut mun matkassani monta kuukautta, ja sitten yhtäkkiä hänet viedäänkin pois mun läheltäni. Me sovittiin Niken kanssa, että hän pysyy Pärskyn matkassa tuli mitä tuli, mikä helpottaa mun oloani tietysti. Nikke sanoikin mulle vollotukseni keskellä, että: "Sä oot pitänyt huolta Pärskystä kohta yhdeksän kuukautta, nyt on mun vuoro. Älä huolehdi." Mun rakas osaa sanoa just oikeat asiat oikeina hetkinä. 

Olisi muuten kiva kuulla teiltä muilta, joilla on jo sektio takana, että miten pian saitte vauvan syliinne ja miten kaikki lähti rullaamaan siitä hetkestä eteenpäin, kun vauva nostettiin kohdusta ulos! 


Aikamoisen möhömahainen sivuprofiili! :D Me naureskellaan päivittäin mun vatsani koolle, vaikka tiedetään, että se vois olla vieläkin suurempi. Nikke myös pyörittelee mulle silmiään, kun en itse tiedosta aina vatsani suuruutta ja tömäyttelen sitä ties minne tai tuun halaamaan niin, että Nikke meinaa kaatua kumoon. Hän tänään kaikella rakkaudella sanoi mun muistuttavan orankia, kun istuin risti-istunnassa alusvaatteisillani sängyllä. :D En voi väittää, etteikö mielikuva olisi ollut ihan ymmärrettävä. :D 

Nuo Niken (merkin, ei henkilön :D) lenkkarit ovat muuten ainoa, jotka mahtuvat jalkaani. Hiukan jännittää kävellä tuolla ulkona, koska aika liukkaathan nuo ovat. Pitää varmaan ottaa hiihtosauvat messiin, jotta saa vähän tukea kepeistä, joiden piikit uppoavat lumeen ja jäähän. :D Siinäpä vasta mielikuva... 

Mun kasvotkin näyttävät ajoittain turpaansaaneilta turvotuksen takia, mutta koska loppusuora jo häämöttää, en jaksa välittää! Nämä viimeiset päivä menevät vaikka hammasta purren. Täytyy vain pitää peukut pystyssä, että kaikki sujuu sektion jälkeen yhtä hyvin ja helposti kuin mun raskausaika. 



Takki / 2nd hand (Monki)     Tunika / Kappahl     Legginsit / H&M Mama     Kengät / Nike     
Laukku / Marc by Marc Jacobs     Pipo & huivi / Lindex

Koska kuvituksena on asukuvia, pitäisi mun varmaan sanoa jotain asustani... Viime aikoina oon pukeutunut mukavuus edellä. Yleensä laitan leggarit jalkaan ja päälle jonkun tosi löysän ja ison yläosan. Sellaisissa asuissa mä viihdyn kaikista parhaiten tällä hetkellä. Myönnettäköön, että tiettyinä hetkinä olen joutunut turvautumaan myös Niken vaatekaappiin, koska mun omat takit ja hupparit eivät mene enää kiinni. En ole kyllä vielä luopunut tyylistäni, joten vaatteiden lainaamiset ovat jääneet muutamiin kertoihin. ;) Odotan jo innolla, että pääsen kohta taas penkomaan kaappiani oikein kunnolla ja saan vanhat, rakkaat vaatekappaleeni taas käyttöön! Tosin pieniä rajoitteita tulee nytkin olemaan imetykseen liittyen, mutta ainakin ne kohta mahtuvat mun päälleni taas. 

Mun kuulumiset olivat tälläkin kertaa kovin raskauspitoiset, mutta ihmekös tuo! Ymmärrätte varmaan, ettei mun päässäni tällä hetkellä pyöri yhtään mitään muuta kuin viimeiset päivät maha pystyssä ja odottava jännitys lapseni ensitapaamiseen liittyen. Me eletään jännittäviä päiviä! 

Mun tarkoituksenani on muuten tehdä postauksia valmiiksi talteen, jotta blogini ei aivan täysin hiljenisi. Nyt ois taas siis hyvä hetki toivoa jotakin postausaihetta! ;) Palaillaan taas!

Näitä en tiennyt ennen raskautta

2. marraskuuta 2016

Kuten tiedättekin, odotan nyt ensimmäistä lastani. Ennen omaa raskausaikaani, en oikeastaan tiennyt ketään, joka olisi ollut raskaana aikuisiälläni. Paras ystäväni oli muutaman kuukauden mua edellä. Hänen kokemuksensa alkuraskaudessa sekä äitini kertomat tarinat omista synnytyksistään olivat oikeastaan mun ainoa kosketuspintani raskausaikaan. Sanomattakin selvää, että olen raskausaikani aikana oppinut paljon uutta!

Ennen raskautta en tiennyt...

  ... että synnytyksen jälkeen tulee jälkisupistuksia.   Yleensä kaikkien kertomukset päättyvät siihen hetkeen, kun saavat vauvansa ensimmäistä kertaa syliin. Mulla ei siis ollut hajuakaan siitä, että synnytyksen jälkeen tulee voimakkaita jälkisupistuksia, jotka saavat kohdun tyhjenemään ja pienenemään. Kuulostaa kyllä tosi loogiselta! :D Jälkisupistukset kuulemma voimistuvat jokaisesta synnytyksestä...

  ... että istukkakin pitää synnyttää.   Mä olin ajatellut, että istukka tulee jotenkin vauvan perässä itsestään ulos. Ilmeisesti sen ulossaaminen kuitenkin vaatii usein ponnistuksia.

  ... että tulee jälkivuotoja.   Näistäkään ei IKINÄ puhuta! Synnytyksen jälkeinen verenvuoto voi kuulemma kestää viikkoja ja on tosi runsasta. Synnytyksen jälkeen saa kuulemma jalkaansa superseksikkäät verkkoalushousut, joihin laitetaan paksu side. Kotona kuulemma useimmiten yöside riittää.

  ... mitä oikea närästys on.   Mulla ei juurikaan ennen raskautta ole ollut närästystä. Ehkä muutaman kerran vuodessa olen joutunut turvautumaan närästykseen. Näin loppuraskaudesta uskallan kuitenkin todeta tietäväni, mitä närästys pahimmillaan on. Se on sitä, että sulla nousee väkisinkin minioksennuksia suuhun ja olo on tosi tukala. Et voi kuvitellakaan tiettyinä hetkinä nostavasi lattialta jotain, koska se tarkoittaisi minioksennusta suussasi. Välillä joudut nukkumaan pystymmässä asennossa, jotta vatsahapot eivät pääse nousemaan suuhun.

  ... miten lyhyillä yöunilla voin oikeasti jaksaa.   Vaikka olenkin pääosin nukkunut yöni tosi sikeästi ja hyvin, on ollut päiviä, jotka olen jaksanut viiden tunnin yöunilla. Ennen raskautta olisin ollut ihan rikkipoikkipuhki noin lyhyillä yöunilla. Naisen kroppa on ihmeellinen! Selvästi olen alkanut valmistautumaan yöheräilyihin ja päiviin minimaalisten yöunien voimalla.

  ... että mullekin voi tulla silmäpussit ja tummat silmänaluset.   Ennen raskautta mulla ei juuri koskaan ollut tummia silmänalusia tai turvonneita silmänalusia. Nykyään ne ovat vakiokalusteena hyvistä yöunista huolimatta. Saa nähdä ovatko ne kiusanani myös tulevaisuudessa vai raskauteen liittyvä oire...

  ... että vauva ei automaattisesti olekaan aina raivotarjonnassa.    Mulla oli ennen raskautta sellainen luotto naisenkroppaan ja luontoon, että vauvat kääntyvät automaattisesti raivotarjontaan. Niinhän on kuitenkin luonto tarkoittanut lapsen syntyvän. Toki tiesin, että sektioita tehdään, mutta en ollut oikeastaan syitä niihin miettinyt. Omakohtaisesta kokemuksesta voin nyt (ainakin toistaiseksi vielä) todeta, että ei ne vauvat aina käänny oikeinpäin eli syntymään pää edellä.

  ... että vaikka olet isoimmillasi nyt, voit tuntea olosi kauniimmaksi kuin koskaan.   Mä painan nyt reilusti enemmän kuin koskaan. Vaa'an lukemat tuovat hikikarpaloita otsalle joka kerta. Mulla oli jo ennen raskautta enemmän painoa kuin olisin toivonut... Mutta vaikka nyt olen isoimmillani kuin koskaan, mulla on monena päivänä kauniimpi ja itsevarmempi olo kuin ikinä. Se tuntuu musta tosi hassulta ja nurinkuriselta, mutta toisaalta myös luonnolliselta.