Kaksplus.fi

Tasan kuukausi!

14. lokakuuta 2016

Jihuu, tänään starttaa viimeinen täysi kuukausi! Laskettuun aikaan on siis tänään tasan kuukausi. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Saa nähdä, meneekö tämä viimeinen kuukausikin yhtä nopeasti ohi vai odotetaanko me Pärskyn saapumista niin paljon, että aika alkaa matelemaan. Toivon tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. ;) Joka päivä kyllä Niken kanssa fiilistellään sitä, miten loppusuoralla ollaan. Ihan kohta me päästään näkemään, että minkälainen tyyppi mun vatsassani on kasvanut. Uskomaton tunne!

Tässä masutilanne tänä aamuna, kun raskausviikkoja on kertynyt 35+4. Kuten näkyy, pötsi alkaa olla jo aikamoisen iso! Kovin hankala olo mulla ei kuitenkaan ole, vaikka keskivartalon taittumista/lytistymistä vaativat askareet tuntuvatkin epämukavilta. Saan öisin nukuttua onneksi tosi hyvin. Herään yleensä kerran vessaan pari tuntia nukahtamisen jälkeen, minkä jälkeen jatkan uniani tyytyväisenä aamuun asti. Viime aikoina oon useana aamuna nukkunut sikeästi, vaikka Nikke on noussut töihin ja hoidellut aamuaskareitaan. Oon ollut syvässä unessa ja just ja just saanut suukotettua takas, kun Nikke on tullut hyvästelemään mut. Toisinaan taas syödään yhdessä aamupalaa ja jatkan uniani Niken lähdettyä töihin. Mullahan alkoi muuten äitiysloma viime lauantaina, mutta eipä se ole tuonut mun arkeeni minkäänlaista muutosta. 



Alavatsa on nyt aivan täynnä raskausarpia. Ne ovat ilmestyneet oikeastaan viimeisen kolmanneksen aikana kaikesta rasvailusta huolimatta. Täyttä huuhaata, että niiltä muka voisi välttyä rasvailemalla ahkerasti. Geeniperimä siihen vaikuttaa. Täytyyhän se myöntää, että arpien ilmaantuminen harmittaa, mutta toisaalta taas tiedostan, että turha murehtia sellaista, johon ei itse voi vaikuttaa. Mun kroppani on kuitenkin tekemässä nyt sen tärkeintä tehtävää ja oishan se ihme, jos kaikesta tästä muutoksesta ja työstä ei jäisi mitään jälkiä. 

Mun kävelyni muistuttaa ajoittain ankan vaappumista. Eilen esimerkiksi mentiin  ulkoiluttamaan koiraa. Alkulenkistä kävelin reippaasti ja melko normaalisti, loppulenkistä alaselkää ja alavatsaa alkoi juilimaan, joten kävely oli aika epämukavaa. Tuntui, etten enää kävele, vaan heitän jalkaa toisen eteen. Vaikka kävely on tullut entistä epämukavammaksi, musta tuntuu, että harjoitussupistukset ovat vähentyneet viimeisen parin viikon aikana. Toki niitä tulee edelleen esimerkiksi noustessani sohvalta ylös, mutta levossa ei enää yhtä paljon kuin aiemmin. Kuukautiskipumaiset tuntemukset ovat  sen sijaan lisääntyneet, mutta liian voimakkaita kipuja ei ole tullut. Pahimmat tuntemukset tulevat, jos kävelen pidempään. Häpyluu on muuten muuttunut kosketusaraksi ja liitoskivut jalkovälissä tekevät asennon vaihtamisen öisin tosi inhottavaksi... Vaikka nämä mun tuntemukseni näin yhteen putkeen lueteltuina kuulostavat pahalta, mä voin oikeasti tosi hyvin, jos otetaan huomioon, että olen yhdeksännellä raskauskuukaudella. 





Instagramissa olenkin jo tuskaillut, miten raskauden myötä olen kohdannut yhden aivan uuden ilmiön: silmäpussit ja tummat silmänaluset! Mulla ei oikeastaan juuri koskaan aiemmin ole ollut kumpiakaan. Nyt ne kuuluvat perusvarustukseen, vaikka nukkuisin kuinka hyvät yöunet. Yllä oleva kuva löytyy Instagramista. Tämän kuvan kohdalla valitsin filtterin tosi tarkasti, koska todellisuus oli liian karu. Näytin Nikelle tämän kuvan eri filtterillä ja kysyin: "Onks liian pahat silmäpussit?", johon Nikke totesi "Ei oo, näytät tosi kauniilta..." ja repesi nauramaan kesken lauseen! Ettäs kehtasi ryökäle! :D Osaan nauraa itselleni, joten en pahoittanut mieltäni. Tiedän, että vaikka mikä ois, olen Niken mielestä kaunis. Naurettiin molemmat sille, miten täydellisesti hänellä petti pokka! :D Todettiin myös, että nyt oli kyllä ennätys mun silmäpussien ja tummien silmäalusten suhteen. 

Keskiviikkona mulla tosiaan oli neuvolalääkäri, kuten edellisessä postauksessani jo mainitsinkin. Mulle tehtiin ensimmäistä kertaa sisätutkimus. Tai no, silloin 30. viikolla, kun kävin yksityisellä gynellä, kohdunkaulan tilanne tarkastettiin ultralla (KLIK!). Silloin kohdunkanavan pituus oli 4,5cm, kun se eilen "käsikopelolla" tunnusteltuna oli 2cm. Jäin miettimään, että onkohan se oikeasti lähtenyt lyhentymään vai johtuuko ero eri tutkimusmenetelmistä. Neuvolalääkäri kuitenkin totesi, että paikat on vielä kiinteät ja täysin kiinni. Ihan pian Pärsky ei siis ole saapumassa maailmaan. Tylsää! :P SF-mitta (kohdun pituus alareunasta yläreunaan) oli 31cm ja asettui tälläkin kertaa millintarkasti keskikäyrälle. 


Toispuoleinen vatsa eilen aamulla. Pärsky on vasemmalla kyljellä, mistä johtuen oikea puoli on ihan kuopalla.

Lääkäri tarkasti ultralaitteella Pärskyn asennon. Tyyppihän olikin sitten poikkitilassa jalat oikealla kyljellä, pää vasemmalla. Yllätyin tosi paljon tuloksesta, koska olin aika varma, että Pärsky on pää alaspäin, kuten pitääkin. Oon satavarma, että vaikka viikkoja on jo paljon, eikä yleensä tässä vaiheessa vauvoilla ole tilaa enää vaihtaa asentoa, meidän pikkuninja edelleen pyörii ja hyörii kuin häkkyrä. Välillä ylävatsa tuntuu tyhjältä (poikkitila), välillä taas vatsa on aivan toispuoleinen niin, että yleensä oikea puoli on aivan tyhjä. Tilanne saattaa vaihdella monta kertaa päivässä. Sain uuden tarkistusajan ensi torstaiksi. Jos Pärsky ei edelleenkään ole pää alaspäin (tai juuri sillä hetkellä ei ole pää alaspäin), saan lähetteen ilmeisesti synnytystapa-arvioon, jossa pureudutaan tilanteeseen tarkemmin. Sen mä olen jo päättänyt, että kääntöyrityksiin en suostu riskien vuoksi. Poikkitilaista vauvaahan on mahdotonta synnyttää alateitse, joten sektio on sitten ainoa vaihtoehto. Vielä en ole toivoani luovuttanut, koska Pärsky edelleen vaihtelee asentojaan, mutta henkäisen helpotuksesta vasta kun Pärsky on kiinnittynyt oikeinpäin. Siitä olen satavarma, että hän viihtyy myös raivotarjonnassa, sillä hikka tuntuu häpyluun kohdalla, potkuja ylävatsalla ja alapäässä voimakasta työntämisen tunnetta silloin, kun hän ottaa vauhtia ylävatsasta. Sukkapuikkokipujakin tulee joinakin päivinä.




Meillä alkaa kotona olla jo valmista vauvaa varten; turvakaukalo ja telakka, yhdistelmävaunut, sitteri, vaatteet, talvivarusteet ja muut tarvikkeet on hankittu jo. Viikko sitten koottiin vihdoin pinnasänky makuuhuoneeseen ja hoitopöytä kylpyhuoneeseen. Alla olevassa kuvassa näkyy pieni osa pinnasänkyä, mutta mustavalkoisena. jotten vielä paljasta liikaa. Pinniksestä ja hoitopöydästä on nimittäin tulossa ihan kunnollinen postauksensa. Molemmista tuli niin kivat, että pitäähän ne esitellä kunnolla! ;) Olen myös pakannut sairaalakassin ja tehnyt listan tavaroista, jotka pitää viime hetkellä ennen lähtöä heittää laukkuun. Niken kanssa ollaan myös tehty suunnitelma, että miten toimitaan, jos synnytys käynnistyy silloin, kun Nikke on töissä. Nyt voisi vaikka todeta, että shit is getting real

4 kommenttia :

  1. Tehän olette jo ihan lähtökuopissa! Paitsi Pärsky, joka ei tajua hakeutua oikeaan asentoon... Kuulin juuri viikko sitten, että toinen lapsi ei enää välttämättä edes kiinnity mitenkään, joten pienellä jännityksellä saa lähteä synnyttämään, kun ei yhtään tiedä mikä raaja sieltä on ekana tulossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, alkaa tosiaan viikot vähenemään! Pikkuninja on koko viikonlopun vaihdellut asentoaan vauhdikkaasti, joten saa nähdä, onko torstaihin mennessä asettunut ollenkaan vielä.

      Hui, onpas tosiaan jännittävää! Toivotaan, että meidän vauvat on niin fiksuja, että osaa mennä oikeinpäin. ;)

      Poista
  2. Oih, ihanaa! Onnellista odotusta Milla! <3

    VastaaPoista