Kaksplus.fi

Raskausajan tyylistä

1. lokakuuta 2016

Mä olenkin täällä blogissani maininnut, että raskausaika on aiheuttanut mulle ennennäkemättömän suuren mittaluokan asukriisejä. Helppoahan olisi, jos ei niin välittäisi siitä, millaisessa asukokonaisuudessa kulkee, vaan laittaisi esimerkiksi oman mukavuuden tyylin edelle. Mä olen raskausaikanakin halunnut pitää omasta tyylistäni kiinni. Toki ovat olleet useammassa ne päivät, kun en jaksa meikata ja lähden kotivaatteissa ruokaostoksille. Ajattelen jostain syystä, että koska olen raskaana, saan helpommin anteeksi sen, etten ole vimpan päälle tällättynä. :D Että ihmiset ymmärtävät mun olevan syystä väsynyt ja mukavuudenhaluinen. Hassu ajattelutapa, tiedän.

Asuja ennen raskautta


Ennen raskautta mä viihdyin usein aika oversize-vaatteissa. Kovinkaan montaa vartaloanuolevaa ja tyköistuvaa vaatekappaletta ei mun kaapistani löytynyt. Jopa t-paidoissa pidin enemmän ylisuurista malleista. Heti ensimmäinen asukriisi syntyikin siitä, että kasvava pikkumaha + löysät vaatteet tekivät itselleni lihavan olon. Koska vaatekaapissani ei tiukkoja yläosia jurikaan ollut, oli mun siis suunnattava kaupoille ostamaan tiukkoja, monikäyttöisiä yläosia. H&M:ltä löysinkin kolmessa värissä pitkän t-paitamekon, joita tuli käytettyä legginsien kanssa. Nyt mä olen jo täysin kyllästynyt siihen yhdistelmään.

Pukeutumiseni tavallaan vapautui siinä vaiheessa, kun vatsani alkoi olla sen kokoinen, että sivustaseuraajalle oli sanomattakin selvää, että olen raskaana. Silloin "uskaltauduin" ensimmäistä kertaa kuukausiin pukeutumaan löysiin yläosiin ja mekkoihin. Kauhea sanoa, mutta ajoittain mun mieleeni hiipi ajatus, että nyt kukaan ei enää epäile mun piilottelevan läskejäni löysien yläosien avulla. Vaikka mä oon ottanutkin kropassani tapahtuvat muutokset tosi rennosti ja hyväksynyt ne mukisematta, joitakin heikkoja hetkiä on siis tullut. Niinä hetkinä oon miettinyt ihan liikaa, mitä sivustaseuraajat mun ulkomuodostani ajattelevat. Se on toisaalta musta ihan luonnollista, koska raskauden aikana vartalo muuttuu paljon ja nopeasti. Konkreettisesti ulospäin näkyvien muutosten päälle tulevat vielä valmistelevat ajatukset ja mielikuvat äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyen. Koko oma identiteetti pitää tavallaan rakentaa uudestaan. Mun pitäisi kohta olla äiti. Tai kai mä jo tavallaan nytkin olen.  

Esimerkkejä raskausajan pukeutumisestani ja tyylistäni


Siivosin mun vaatekaappini viikonloppuna ja laitoin myyntiin parikymmentä vaatekappaletta, joita en ole aikoihin käyttänyt. Siinä samalla viikkailin siisteihin pinoihin kaikki vaatteet ja suoristelin henkarit. Jo pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, että mä olen vähän nörtti. Multa löytyy kaapista esimerkiksi monta Mikki Hiiri-, Star Wars- ja Turtles-paitaa. Katselin niitä paitoja ja mietin, että voinko mä niitä enää kohta käyttää. Mä lähestyn uhkaavasti kolmeakymppiä ja musta tulee pian äiti. Voiko melkein kolmekymppinen äiti-ihminen käyttää sellaisia? Onko ne liian "teinejä"? Musta jotenkin tuntuu, että nyt äitiyden myötä musta pitäisi viimeistään tulla aikuinen. Ravistelin ajatukset kuitenkin melkein samantien mielestäni pois. Musta ei tekemälläkään saa jakkupukuista äitihahmoa tai tuulipukumammaa. On yhtä monta tapaa olla äiti kuin maailmassa on äitejä. Luultavasti tullaan pukemaan Pärsky samantyyppisiin vaatteisiin, joten ei pitäisi leikkipuistossa olla epäselvää kenen lapsi hän on. ;)

Liian "teinejä" äidille?


Raskausajan tyylissäni onkin musta ollut ainakin kaksi vaihetta. Näistä ensimmäisenä tarve tuoda esiin kasvava vauvavatsa. Tämän taustalla oli musta ennenkaikkea ilo raskautumisesta ja odotuksesta, mutta joinakin päivinä myös oma epävarmuus muuttuvasta ulkomuodosta sekä pelko siitä, mitä muut minun vartalostani ajattelivat. Tätä vaihetta seurasi oman tyylin vapautuminen ison vauvamahan myötä. Uskon, että vapautumisen taustalla on ennen kaikkea se, että oma silmä on jo tottunut tavallista isompaan ulkomuotoon ja raskaana olemiseen. Niihin ei enää yksinkertaisesti kiinnitä samalla tavalla huomiota kuin raskauden ensimmäisinä kuukausina.  Mä koen myös nyt viimeistään olevani sujut sen ajatuksen kanssa, että mä olen pian pienen pojan äiti. 

Kolmanneksi vaiheeksi ehkä voisi nimetä tuon äitiyden ja aikuistumisen yhteenliittämisestä johtuvan kriisin, joka saa pohtimaan, miten äidin kuuluisi pukeutua. En kuitenkaan halua nimetä sitä omaksi vaiheekseen, koska en halua ajatella, että olisi yksi ja ainoa oikea tapa pukeutua äitinä. Tai että mun pitäisi kokonaan hylätä vanha omaitseni sen takia, että saan lapsen. Jätän sen siis leijumaan ilmaan ja annan haihtua kokonaan pois. ;) 

Jos muuten kaipaat tyylivinkkejä raskausajan pukeutumiseen, niitä löytyy tästä postauksesta (klik!). Kaikki itsetestattuja ja hyviksi havaittuja! ;)

4 kommenttia :

  1. Ihania asukokonaisuuksia oot löytänyt raskausaikaankin! :) Itse tykkään pukeutua nyt syksyn tullen neulemekkoihin, ponchoihin ja perus farkku+paita yhdistelmiin. Tällä toisella kerralla en ole piiloitellut masua niin paljon kuin ehkä sillon viimeksi, ja nyt varmaan viimeistään jokainen tajuaa että se on vauvamaha enkä oo vaan lihonut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se kivan asun löytäminen on usein aika työn ja tuskan takana. ':D

      Miks oot masua piilotellut? Mä alkuvaiheessa pukeuduin vaan makkarankuoriin, jotta maha näkyis :D Olin kauheen onnellinen ja ylpeä. Ja tokihan siis se maha tuntui silloin jo superisolta. Oisinpa vaan tietänyt, kuinka isoksi se vielä voi kasvaa. :D

      Poista
  2. Mun mielestä noissa kaikissa asuissa kyllä näkyy tosi paljon sun omaa tyyliä :) Vaikka olisikin tullut kireämpiä vaatteita massua korostamaan, jotka ei ennen ollut sun juttu. Aina niissä on kuitenkin ripaus jotain tosi sua :) Muistan jo instassa ihailleeni tota asua, jossa sulla on harmaa istuvampi hame ja t-paita! Tykkään siitä ihan tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä tykkään tosi paljon tuosta sun mainitsemastasi asusta myös! Mullakin on sellainen olo, et niinä hetkinä, kun oon löytänyt sopivan raskausasun, niissä on kuitenkin ollut "vanhaa Millaa" mukana. Kovinkaan paljon kompromisseja en oo tyylini eteen joutunut tekemään. :)

      Poista