Kaksplus.fi

H-hetki lähestyy!

30. lokakuuta 2016

Tietääkö joku, miksi Blogger lisäsi harmaan kuvion kahden ensimmäisen kuvan keskelle? Se ei näy missään muualla kuin Bloggerin kautta kuvia katsottaessa... Yritin muokata ja nimetä kuvat uudelleen, muttei sekään auttanut. :O

Voi hitsin vitsit! Se ois marraskuu ihan kohta. Upea syksyinen väriloisto vaihtuu pian räntään ja lumeen. Yhden räntäsateen mä pääsinkin jo kokemaan! Se sai kovin märän olon. Miten voi ollakaan, että räntäsateesta tulee märempi olo kuin vesisateesta? :D

Marraskuun saapuminen tarkoittaa myös sitä, että saadaan Pärsky vihdoin syliin. Maanantaina starttaa 39. raskausviikko eli 38+0. Mutta....




Tältä näytti mun naamani viime maanantaina, kun sain synnytystapa-arviokäynnillä SEKTIOAJAN. Ristiriitaiset fiilikset: "Jee, tiedän päivän, jolloin saan vauvani syliini" vs. "Apua, mun vatsani leukataan auki, laitetaan katetri ja tippa ja joudun ihan oikeaan leikkaukseen!". Pärsky oli siis  edelleen perätilassa synnytystapa-arviossa. Sanoin, etten edes harkitse perätilasynnytystä, joten sain heti sektioajan Naistenklinikalle. Käännöstäkin yritettiin, vaikka olin alunperin sitä vastaan. Lääkäri kuitenkin kertoi, että se toimii käytännössä niin, että hän asettaa kätensä vauvan pyllyn alle ja sitten toivotaan, että vauva itse ponnistaa ympäri. Mä olin kuvitellut, että vauva sentti sentiltä käännettäisiin väkisin. Siksi en alunperin ollut suostuvainen kääntöyritykseen. Koska mulla oli levollisempi mieli siitä, että liike olisi lapsesta lähtöisin, päätettiin yrittää. En oo tuntenut sellaista kipua vielä ikinä! Mulla on häpyluu edestä superkosketusarka ja kipeä sekä alavatsa täynnä raskausarpia, jotka ovat kokoajan vain kipeämpiä ja kipeämpiä. Eiköhän se lääkäri työntänyt kätensä vauvan alle just niiden kohdalta. AI SAAAAAKELI! Minuutin lääkäri yritti, jonka jälkeen totesi, ettei usko Pärskyn liikahtavan, vaikka yritystä jatkettaisiin. 

Tarkkaa päivää sektiolle en paljasta täällä, mutta kerrottakoon sen verran, että aika koittaa parin viikon sisällä. Jos siis muutoksia ei tapahdu. Pitäkää peukut pystyssä, että Pärsky pysyy edelleen perätilassa! Oon nyt tsempannut itseni leikkausta varten. Olisi kamalaa leikkausaamuna saada kuulla, että pieni ois tajunnut kääntyä raivotarjontaan ja meidät lähetettäisiin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä! :O


Mä oon viime aikoina ollut entistä tunteellisemmalla päällä. Melkein alan vollottamaan joka kerta katsoessani Lily-koiraa. Hän on niiiiin suloinen ja mahtava luonne! Mä en voi vastustaa häntä! Lilyn läheisyys rentouttaa mua jotenkin tosi paljon. On ihanaa, kun on joku rapsuteltava vieressä, joka silloin tällöin maiskuttelee tyytyväisyydestä ja antaa suukkoja. Lily muuten täytti keskiviikkona 14 vuotta. Mä sanoinkin Nikelle, että Lily on maailman vanhin vauva. :D Se on aina mun vauva. 

Toinen ilonaihe viime aikoina on tietysti ollut masussani polskiva Pärsky. Oon viikkaillut pieniä vaatteita, ihmetellyt pinnasänkyä ja hoitopöytää sekä fiilistellyt ajatusta, että kohta saadaan meidän esikoinen syliimme. Vaikka olo onkin kokoajan hankalampi kutisevan ja arvista kipeän vatsan takia sekä kovan turvotuksen, joka on pumpannut mun huuleni kireiksi ja jalat muodottomiksi, helpottaa tieto siitä, että kaikki on kohta ohi. Vähän tosin ottaa itsetunnon päälle, että oon ajoittain stereotyyppinen raskaana oleva nainen, joka vaappuu kävellessään kuin ankka, mutta minkäs sille voi. :D Loppurutistuksen jaksaa helposti!


Vaikka olenkin viimeisilläni raskaana, oon silti pyrkinyt tekemään samoja asioita kuin ennenkin. Pari viikkoa sitten esimerkiksi pynttäydyin oikein nätiksi ja menin kavereiden kanssa Nosturin alakertaan katsomaan Pärskyn kummisedän keikkaa. Tanssimuuvit ei lähtenyt ihan entisenlaisesti, mutta yritin kuitenkin hytkyä musiikin tahdissa. ;) Tsekatkaapas muuten Spotifysta Legioona-bändin uusi sinkku "Henri Morgan". Mä luulen, että näistä pojista kuullaan vielä. Ensimmäinen sinkku "Kranaatti" on soinut ainakin Radio Rockilla. Toivotaan, että toinen sinkku päätyy radiosoittoon myös! 

Mä pidän tosi tärkeänä sitä, että vaikka onkin raskaana, tekee edelleen samoja asioita kuin aiemmin. Siitä tulee niin mahtava fiilis, kun pynttäytyy oikein kunnolla! Mulla on ainakin useimpina päivinä tosi väsynyt ja turvonnut olo, mutta tällaiset kaunistautumishetket saavat sellaisen "entisenlaisen olon". Tekee hyvää tuntea olonsa tosi kauniiksi! 


Imetyskoru saatu raskauskeiju.fi-sivustolta! Iso kiitos! 

Mä oon huomannut, että mulla on tavallista itsevarmempi olo raskaana. Oon ylpeä mun kropastani ja kasvavasta masustani! Mä en oo ikinä julkaissut yhdessäkään sosiaalisessa mediassa itsestäni bikinikuvia tai vastaavia. Jo tissivaon näkyminen kuvissa on useimmiten sellainen tekijä, joka saa mut miettimään useamman kerran kuvan julkaisemista. Nyt raskaana oon kuitenkin julkaissut parikin paljastavampaa kuvaa, koska oon niin iloinen ja onnellinen tuosta mun masustani. Mä tunnen useimpina päivinä itseni kauniiksi vauvamasun ansiosta - turvotuksesta huolimatta! Mulla on koko raskauden ollut sellainen tavoite, että nautin tästä ajasta. Tää on kuitenkin niin ainutkertaista aikaa. Seuraavasta raskaudesta tuskin pystyn samalla tavalla nauttimaan, koska silloin on jo yksi lapsi hoidettavana. Siksipä oon ottanut ilolla vastaan niin huonot kuin hyvätkin hetket. Enemmän niitä hyviä on onneksi ollut. :)



On varmaan sanomattakin selvää, että meillä on Niken kanssa jännät ajat edessä. Molemmat totuttautuvat ajatukseen, että kohta Pärsky on OIKEASTI meidän hoidettavana ja pusuteltavana. Ihan kohta me ollaan äiti ja isä. Ihan kohta meidän elämä ottaa ihan uuden suunnan, eikä entiseen oo paluuta. Aika hitsin isoja asioita edessä, jaiks. Me ollaankin päätetty, että käytetään nämä viimeiset päivät yhdessäoloon ja tehdään paljon kivoja asioita yhdessä. Nautitaan vain toisistamme! Kohta meitä on kolme. 

Kuvituksena viimeaikaisia kuviani Instagramista. Löydät mut sieltä nimimerkillä millamainen

8 kommenttia :

  1. Oi teillä siis sama tilanne kuin meillä oli että pt-vauva, meillä loppu hyvin kaikki hyvin!:) Paljon tsemppiä sinne viime metreille!<3

    VastaaPoista
  2. Vähän outoa, että tiedätte tarkalleen sen päivän, kun vauva syntyy! Helpottaa varmasti kummasti jännitystä ja stressiä siitä, kun ei tiedä koska lähtö tulee (paitsi jos se tulee ennen sektiopäivää ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Toisaalta helpottavaa, ettei tarvitse jännittää, että koska saa vauvan syliin, mutta leikkaus kyllä jännittää hurjasti...!

      Tosiaan, onhan se mahdollista, että tässä tulee vielä kiirekin synnärille. Toivottavasti ei kuitenkaan, koska sit varmaan tehtäis hätäsektio. :O

      Poista
  3. Jännää!! Mä toivon sun puolesta vastoin sun omaa toivetta että Pärsky vielä kääntyisi niin pääsisit kokemaan sen alatiesynnytyksen. Mua ainakin jäi kovasti harmittamaan se esikoisen sektio. Mutta jos hän ei käänny niin tsemppiä sektioon! Se on ihan piece of cake!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se ois mahtavaa päästä kokemaan alatiesynnytys, mutta pettyisin kyllä tosi kovasti, jos sektioaamuna lähetettäisiinkin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Oon nyt niin henkisesti valmistautunut siihen, että mulla on pian vauva sylissä.

      Kiitos! Kiva kuulla, että sulla on hyvä kokemus takanasi!

      Poista
  4. Voi vitsi miten jänniä aikoja te elätte! Todellakin pidetään täällä kaikki peukut ja varpaat pystyssä <3

    VastaaPoista