Kaksplus.fi

H-hetki lähestyy!

30. lokakuuta 2016

Tietääkö joku, miksi Blogger lisäsi harmaan kuvion kahden ensimmäisen kuvan keskelle? Se ei näy missään muualla kuin Bloggerin kautta kuvia katsottaessa... Yritin muokata ja nimetä kuvat uudelleen, muttei sekään auttanut. :O

Voi hitsin vitsit! Se ois marraskuu ihan kohta. Upea syksyinen väriloisto vaihtuu pian räntään ja lumeen. Yhden räntäsateen mä pääsinkin jo kokemaan! Se sai kovin märän olon. Miten voi ollakaan, että räntäsateesta tulee märempi olo kuin vesisateesta? :D

Marraskuun saapuminen tarkoittaa myös sitä, että saadaan Pärsky vihdoin syliin. Maanantaina starttaa 39. raskausviikko eli 38+0. Mutta....




Tältä näytti mun naamani viime maanantaina, kun sain synnytystapa-arviokäynnillä SEKTIOAJAN. Ristiriitaiset fiilikset: "Jee, tiedän päivän, jolloin saan vauvani syliini" vs. "Apua, mun vatsani leukataan auki, laitetaan katetri ja tippa ja joudun ihan oikeaan leikkaukseen!". Pärsky oli siis  edelleen perätilassa synnytystapa-arviossa. Sanoin, etten edes harkitse perätilasynnytystä, joten sain heti sektioajan Naistenklinikalle. Käännöstäkin yritettiin, vaikka olin alunperin sitä vastaan. Lääkäri kuitenkin kertoi, että se toimii käytännössä niin, että hän asettaa kätensä vauvan pyllyn alle ja sitten toivotaan, että vauva itse ponnistaa ympäri. Mä olin kuvitellut, että vauva sentti sentiltä käännettäisiin väkisin. Siksi en alunperin ollut suostuvainen kääntöyritykseen. Koska mulla oli levollisempi mieli siitä, että liike olisi lapsesta lähtöisin, päätettiin yrittää. En oo tuntenut sellaista kipua vielä ikinä! Mulla on häpyluu edestä superkosketusarka ja kipeä sekä alavatsa täynnä raskausarpia, jotka ovat kokoajan vain kipeämpiä ja kipeämpiä. Eiköhän se lääkäri työntänyt kätensä vauvan alle just niiden kohdalta. AI SAAAAAKELI! Minuutin lääkäri yritti, jonka jälkeen totesi, ettei usko Pärskyn liikahtavan, vaikka yritystä jatkettaisiin. 

Tarkkaa päivää sektiolle en paljasta täällä, mutta kerrottakoon sen verran, että aika koittaa parin viikon sisällä. Jos siis muutoksia ei tapahdu. Pitäkää peukut pystyssä, että Pärsky pysyy edelleen perätilassa! Oon nyt tsempannut itseni leikkausta varten. Olisi kamalaa leikkausaamuna saada kuulla, että pieni ois tajunnut kääntyä raivotarjontaan ja meidät lähetettäisiin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä! :O


Mä oon viime aikoina ollut entistä tunteellisemmalla päällä. Melkein alan vollottamaan joka kerta katsoessani Lily-koiraa. Hän on niiiiin suloinen ja mahtava luonne! Mä en voi vastustaa häntä! Lilyn läheisyys rentouttaa mua jotenkin tosi paljon. On ihanaa, kun on joku rapsuteltava vieressä, joka silloin tällöin maiskuttelee tyytyväisyydestä ja antaa suukkoja. Lily muuten täytti keskiviikkona 14 vuotta. Mä sanoinkin Nikelle, että Lily on maailman vanhin vauva. :D Se on aina mun vauva. 

Toinen ilonaihe viime aikoina on tietysti ollut masussani polskiva Pärsky. Oon viikkaillut pieniä vaatteita, ihmetellyt pinnasänkyä ja hoitopöytää sekä fiilistellyt ajatusta, että kohta saadaan meidän esikoinen syliimme. Vaikka olo onkin kokoajan hankalampi kutisevan ja arvista kipeän vatsan takia sekä kovan turvotuksen, joka on pumpannut mun huuleni kireiksi ja jalat muodottomiksi, helpottaa tieto siitä, että kaikki on kohta ohi. Vähän tosin ottaa itsetunnon päälle, että oon ajoittain stereotyyppinen raskaana oleva nainen, joka vaappuu kävellessään kuin ankka, mutta minkäs sille voi. :D Loppurutistuksen jaksaa helposti!


Vaikka olenkin viimeisilläni raskaana, oon silti pyrkinyt tekemään samoja asioita kuin ennenkin. Pari viikkoa sitten esimerkiksi pynttäydyin oikein nätiksi ja menin kavereiden kanssa Nosturin alakertaan katsomaan Pärskyn kummisedän keikkaa. Tanssimuuvit ei lähtenyt ihan entisenlaisesti, mutta yritin kuitenkin hytkyä musiikin tahdissa. ;) Tsekatkaapas muuten Spotifysta Legioona-bändin uusi sinkku "Henri Morgan". Mä luulen, että näistä pojista kuullaan vielä. Ensimmäinen sinkku "Kranaatti" on soinut ainakin Radio Rockilla. Toivotaan, että toinen sinkku päätyy radiosoittoon myös! 

Mä pidän tosi tärkeänä sitä, että vaikka onkin raskaana, tekee edelleen samoja asioita kuin aiemmin. Siitä tulee niin mahtava fiilis, kun pynttäytyy oikein kunnolla! Mulla on ainakin useimpina päivinä tosi väsynyt ja turvonnut olo, mutta tällaiset kaunistautumishetket saavat sellaisen "entisenlaisen olon". Tekee hyvää tuntea olonsa tosi kauniiksi! 


Imetyskoru saatu raskauskeiju.fi-sivustolta! Iso kiitos! 

Mä oon huomannut, että mulla on tavallista itsevarmempi olo raskaana. Oon ylpeä mun kropastani ja kasvavasta masustani! Mä en oo ikinä julkaissut yhdessäkään sosiaalisessa mediassa itsestäni bikinikuvia tai vastaavia. Jo tissivaon näkyminen kuvissa on useimmiten sellainen tekijä, joka saa mut miettimään useamman kerran kuvan julkaisemista. Nyt raskaana oon kuitenkin julkaissut parikin paljastavampaa kuvaa, koska oon niin iloinen ja onnellinen tuosta mun masustani. Mä tunnen useimpina päivinä itseni kauniiksi vauvamasun ansiosta - turvotuksesta huolimatta! Mulla on koko raskauden ollut sellainen tavoite, että nautin tästä ajasta. Tää on kuitenkin niin ainutkertaista aikaa. Seuraavasta raskaudesta tuskin pystyn samalla tavalla nauttimaan, koska silloin on jo yksi lapsi hoidettavana. Siksipä oon ottanut ilolla vastaan niin huonot kuin hyvätkin hetket. Enemmän niitä hyviä on onneksi ollut. :)



On varmaan sanomattakin selvää, että meillä on Niken kanssa jännät ajat edessä. Molemmat totuttautuvat ajatukseen, että kohta Pärsky on OIKEASTI meidän hoidettavana ja pusuteltavana. Ihan kohta me ollaan äiti ja isä. Ihan kohta meidän elämä ottaa ihan uuden suunnan, eikä entiseen oo paluuta. Aika hitsin isoja asioita edessä, jaiks. Me ollaankin päätetty, että käytetään nämä viimeiset päivät yhdessäoloon ja tehdään paljon kivoja asioita yhdessä. Nautitaan vain toisistamme! Kohta meitä on kolme. 

Kuvituksena viimeaikaisia kuviani Instagramista. Löydät mut sieltä nimimerkillä millamainen

Isyyspakkaus

24. lokakuuta 2016

Isyyspakkaus on nykyään aika suosittu ilmiö. Sen ideana siis on, että odottava äiti kokoaa puolisolleen äitiyspakkauksen tyylisen kokoelman tavaroita tulevalle isälle ja vauvalle. Toteutustapoja on siis yhtä monta kuin on tulevaa vanhempaakin. 

Mä päätin jo alkukesästä, että haluan kiittää Nikkeä saamastani tuesta ja rakkaudesta kokoamalla hänen näköisensä isyyspakkauksen lahjaksi. Kesästä lähtien olenkin metsästänyt pakkauksen osasia kierrätysryhmistä ja kaupoista. Pidin kokoajan mielessäni Niken sekä hänen mielenkiinnonkohteensa, jotta pakkauksesta tulisi juuri hänen näköisensä. :) Halusin siis löytää tavaroita, jotka nähdessään Nikke heti hoksaa, miksi olen esimerkiksi hankkinut juuri tuollaisen ruokalapun. 

Mun oli tarkoitus antaa isyyspakkaus isänpäivälahjaksi, mutta en malttanutkaan odottaa. Kun sain viimeisenkin osasen hankittua, istahdin kotona alas ja kirjoitin itkien tunnemyllerryksessä saatekirjeen. Kirjeen sisältö on tietysti henkilökohtaista, mutta voitte ehkä arvata mitä tällainen herkkis, rakkautta täynnä oleva hormonimonsteri on siihen kirjoittanut. Aika siirappista oli. Muun sisällön selityksien kera näette, kun rullailette hieman alaspäin. ;)

Tältä näytti Nikelle kokoamani isyyspakkaus kokonaisuudessaan. Ostin Prismasta tuollaisen Star Wars -fanille sopivan muovilaatikon. Tuo oli ihan täydellinen mun tarkoitukseeni, koska en halunnut koota tavaroita tavalliseen pahvilaatikkoon, vaan halusin jonkun pysyvämmän ratkaisun, jolle olisi käyttöä myöhemminkin. Nikke ilmoittikin heti, että siitä tulee Pärskyn lelulaatikko. 


Me sovittiin Niken kanssa, että Pärskyn kylpyhetkistä tulee heidän yhteinen juttunsa. Äidillä ja lapsella on niin paljon yhteisiä hetkiä, joten halusin, että Nikke saa oman juttunsa Pärskyn kanssa. Olikin siis luonnollista, että kokoamastani isyyspakkauksesta löytyi leluja yhteisiin kylpyhetkiin. Merirosvo-kylpylelusetti löytyi Huuto-netistä. Nikellä on joku kummallinen fiksaatio merirosvoihin (Hän esimerkiksi paljasti tässä vastauspostauksessaan KLIK!, että rakentaa bändikavereidensa kanssa treenikselleen merirosvobaaria.), joten hypin melkein ilosta, kun löysin tämän setin. Sophie the Giraffe -kirja on varmasti myös kylpyyn sopiva, kuten myös maailman suloisin merihevoslelu. Molemmat ostin läheiseltä lastentarvikekirppikseltä. Viilennettävän purulelun ostin ihan muuten vaan, koska sellaiselle mitä luultavammin tulee tarvetta jossain vaiheessa. 


Koska Nikke soittaa rock-bändissä sopii asennetta täynnä oleva ruokalappu meidän Pärskylle. Pikkuinen tuskin tulee välttymään rock-vaikutteilta, kun isä ja yksi kummisedistä ovat ainakin omien sanojensa mukaan kovia rock'n'roll miehiä. :D Ruokalappu, punaiset nahkatossut, viiksitossut sekä tuttipaketti on ostettu Facebook-kirppikseltä. Kaksi mustavalkoista kuolalappua tilasin Ebaysta. 




Koska Nikke aloitti kesällä keräilemään LP-levyjä, oli Pärskynkin saatava tietysti omia. Löysin nämä Lastenlauluretki-kokoelmat Vantaan SPR:n Kontti-kirppikseltä. Näissä on meidän lapsuudesta tuttuja lastenlauluja esimerkiksi Kirkan ja Vesa-Matti Loirin esittäminä. Odotetaan jo molemmat innolla, että päästään soittamaan näitä Pärskylle. 

Jokaiseen isyyspakkaukseen kuuluu huumorilla varustettu vanhemmuuteen valmistava kirja. Tämän Vauvan omistajan opas -kirjasen ostin Facebook-kirppiksen kautta. Nikke tuskin tulee sitä kovin tarkasti lukemaan, joten en halunnut täydellä hinnalla ostaa. :D Hauska tuota on kuitenkin selailla!

Mulla oli ajatuksena ostaa isyyspakkaukseen selfie-keppi, koska tiedän, että Nikke haluaa ottaa vauvan kanssa hölmöjä yhteiskuvia. :D Nikellä on kuitenkin puhelimenvaihto edessä, joten en uskaltanut ostaa keppiä, koska sen malli ilmeisesti riippuu siitä, minkä puhelimen kanssa sitä käyttää. Siksipä sain päähänpiston, että ostan tilalle jonkun kamalan, superkliseisen Isä-mukin. Aattelin, että olisi tosi helppo löytää sellainen, mutta ei kuulkaas ollutkaan! Huumorimukivalikoima on nykyään tosi pieni. Netistä oli tosi moni myyty loppuun, marketeissa ja Tokmannilla ei juurikaan ollut valikoimaa. Tuo oli oikeastaan ainoa tarpeeksi ruma, jonka löysin. Just sellainen kuin sieluni silmin näin! :D 

Flanellihousut ostin yhteisiä pötköttelyhetkiä varten. Meidän arki on alkuun luultavasti aikalailla kotona oleilua, päiväunia ja vauvan ihmettelyä, joten pitihän mun ostaa Nikelle niitä hetkiä varten mukavan pehmeät pöksyt. 


Halusin ostaa joitakin Niken makuun olevia vaatekappaleita Pärskylle. R2D2-asu oli mahtava löytö Facebook-kirppikseltä. Sitä tuskin tulee yksiä kuvia enempää käytettyä, mutta pakkohan tuollainen oli saada tällaisten Star Wars -fanien talouteen. ;) "The Force is strong with this one" -body on myös Star Wars -aiheinen ja käytettynä ostettu. Sekin sopii kuin nenä päähän Niken isyyspakkaukseen! ;) 

Panda-asu ja valkoinen "It's Mr. Steal Your Girl" -body ovat Ebaysta tilatut. Laatu ei noissa mikään valtavan hyvä ole, sillä käyttöönottopesun jälkeen esimerkiksi pöksyt ovat hintsusti haalistuneet. Eivätpä nuo toisaalta paljon maksaneetkaan, joten ei mulla suuria odotuksia alunperin ollutkaan. Hienoja ne kuitenkin ovat! :)



Vaikka en energiajuomia kannatakaan tai itse käytä, ostin sellaisen Nikelle, koska hän niitä silloin tällöin nautiskelee. Se on varalta sellaiselle aamulle, kun vauva on pitänyt Nikkeä hereillä. ;) Ostamani herkut on Niken lemppareita. Sanoin hänelle, että hän voi nautiskella ne itse tai sitten tyrkätä mulle, kun oon hankala! :D Turtles-pehmolelu oli ostettava Pärskyn ja isin yhteisiin leikkihetkiin. Sekin oli niin Niken tyylinen! ;)

Sellainen setti! Nikke ei osannut ollenkaan odottaa tällaista lahjaa. Olin onnistunut toimimaan täysin salassa ja ennen kaikkea pitämään salaisuuden! Hyvä minä! :D Mä oon lahjojen antamisen suhteen  nimittäin ihan älyttömän malttamaton yleensä... Mä olen täällä blogissa monta kertaa maininnutkin, että Nikke on meidän parisuhteessa se, joka yllättää. Olin onnellinen, että kerrankin mä sain yllätettyä hänet. 

Isyyspakkaus oli kaikinpuolin Nikelle mieluinen ja sai hänet hymyilemään ja naurahtamaan useamman kerran. Mission accomplished siis! Mä tietysti pillitin vieressä, kun Nikke tutustui paketin sisältöön... Tuo mies on mulle vaan niin valtavan rakas! ♡

Yllätystreffit Valokarnevaaleilla

21. lokakuuta 2016

Mulla oli tiistaina vähän huono ilta. Itketti ja harmitti. Onneksi mulla on maailman paras avomies, joka osaa aina taikoa pahanmielen pois. 

Me oltiin etukäteen jo sovittu, että lähdetään ostamaan Espoon Luukista Nikelle joku bassohomma ja sen jälkeen käytäis bänditreeniksellä kuvaamassa myyntiin meneviä juttuja. Enpäs tiennytkään, että treeniksellä käynti jäisi väliin. Sen sijaan Nikke ajoikin Vallilan ohi suoraan Linnanmäelle! Mä olin tosi yllättynyt, koska en yhtään osannut etukäteen aavistaa, että Nikke oli suunnitellut vievänsä mut yllätystreffeille. Yleensä aina mulla on joku käry ja ennakkoaavistus. 

Miksikäs sit just Linnanmäen Valokarnevaaleille? No siksi, että mä oon koko meidän seurustelun ajan puhunut haluavani hattaralle Lintsille. Nikke tietää myös, että fiilistelen syksyisin erilaisia valoja. Tykkään esimerkiksi käydä kävelyillä ja ihastella taloista tulevaa valonkajoa. Valokarnevaalit olivat siis just oikea paikka mulle. Katsokaa nyt näitä kuvia! Niistä saa edes pienen käsityksen siitä, miten kaunista ja tunnelmallista paikanpäällä oli. 









Meillä oli tarkoituksena vain kävellä ympäriinsä, nautiskella tunnelmasta ja valoista sekä metrilakuista ja hattarasta. Tavattiin yllättäen yksi kaveri, jonka tyttöystävältä saatiin kaksi laitelippua. Näin raskaanaollessa suurinosa laitteista on poissuljettu, joten hypättiin niinkin hurjaan vehkeeseen kuin Maisemajunaan! Oli kyllä hauska päästä laitteeseen. Pärskykin tavallaan pääsi ensimmäistä kertaa hurjastelemaan. ;)  Musta muuten tuntui, että suurin osa ihmisistä oli vain tullut aistimaan tunnelmasta, eikä niinkään kiertelemään laitteita. Kaikki laitteet nimittäin tuntuivat pyörivän puolityhjinä. 

Mä oon kyllä ihan superonnekas, kun mulla on noin ihana mies. Nikke tietää aina tasan tarkkaan, mistä naruista vedellä mua. Silloin kun itkettää, Nikke muistuttaa, että halaamisesta tulee parempi mieli, vaikkei mun tekis yhtään mieli halia. Aina mä totean, että "Ärsyttävää, kun oot oikeassa ja tunnet mut noin hyvin!" :D  Nikke myös keksii mulle kivoja yllätyksiä tosi usein. Ihan muuten vaan, mutta etenkin silloin, kun mulla on ollut mieli maassa tai raskauden takia huono päivä. Lucky me! ♡ Mulle tosin tulee aina huono omatunto siitä, etten keksi vastaavanlaisia yllätyksiä ikinä. Tai no, yleensä en. Eilen nimittäin yllätin Niken täysin antamalla hänelle kokoamani isyyspakkauksen. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. ;)

Te kysyitte, Nikke vastasi!

19. lokakuuta 2016

Saitte muutama viikko takaperin olla luvan kanssa uteliaita. ;) Silloin oli mahdollisuus esittää kysymyksiä minulle, Nikelle tai meille molemmille. Ajattelin julkaista vastauksemme kolmessa osassa ja aloittaa Nikelle esitetyillä kysymyksillä. Musta on mahtavaa, miten innolla Nikke lähtee näihin ja muihin blogijuttuihini mukaan. Vastauksia kirjoitellessaan tyyppi esimerkiksi kikatteli itsekseen ja totesi, että tää on hauskaa. :D Hän myös aiemmin ehdotti, että vastattaisiin yhteisiin kysymyksiin videolla, mutta mä en tiedä tulisiko yhteisen videon kuvaamisesta yhtään mitään. :D Luultavasti menis pelleilyn puolelle... 

Mutta tosiaan, päästetään Nikke ääneen ja palaillaan myöhemmin mun ja meidän yhteisillä vastauksilla. 


  Minkälaiset fiilikset sulla tuli kun saitte tietää raskaudesta? Mitä ajatuksia raskausuutinen herätti sinussa?  
Milla herätti mut panikoiden 11.3. kuluvaa vuotta, se oikeasti pelkäsi kertoa mulle. Sitten kun Milla sai kakistettua ulos että meille tulee vauva, taisin todeta jotain "Okei, mukavaa". Kyllä siinä meni hetki sulatella itselläkin, mutta paremmin mä sen uutisen otin kuin Milla. 

  Oletko ollut paljon pienten lasten kanssa tekemisissä?  
Todella vähän, joten voisin väittää, että kaikki on mulle täysin uutta. Onneksi vauva.fi auttaa mua askarruttavissa asioissa. (NIKKE! Pitikö tehä sama jekku kuin neuvolatädille! :D T. Milla)


  Aiotko olla synnytyksessä mukana?  
Yrittäkääpä pitää mut poissa!

  Miten olette tavannut Millan kanssa?  
Tavattiin eräällä keikalla, missä mun kaverit oli soittamassa ja pilkun jälkeen eräs meidän seurueen äijistä keksi käydä kysymässä noin about kaikilta ravintolan naisilta lähtisikö ne jatkoille bändin hotellihuoneeseen. Millan seurueesta osa oli tarttunut kutsuun, joten siellä Milla ainoana osasi vastata mun Star Wars -aiheeseen (vähän huumorilla esitettyyn, koska eihän kukaan tyttö sitä voisi tietää) kysymykseen "Miksi tänään on intergalaktinen Star Wars -päivä?". Kun Milla tiesikin vastauksen, mietin hetken aikaa, että mitä helvettiä just tapahtui. Tämä johti siihen että juteltiin läpi yön, kunnes Milla meni nukkumaan. Lähdin vielä kysymään Millan numeroa, mutta en muistanut oikeaa huonetta... Onneksi koputettiin Millan kavereiden huoneen oveen (enkä kenenkään satunnaisen lomailijan), mistä numeron lopulta sainkin.

Huh, tulipa pitkä tarina... :) 

  Mihin rakastuit Millassa?  
Milla ymmärtää mua just sellaisena kun mä olen, se mulle tulee ensimmäisenä mieleen. Tietysti voisin lisätä että Millan kanssa arki on hauskaa, koska se on todella hyväuskoinen ja jekutan Millaa lähes päivittäin jossain pikkujutussa. Esimerkiksi just äsken vitsailin, että kerroin kunnon kauhutarinan meidän ensitapaamisesta, johon Milla tietenkin reagoi ihmettelemällä, etten mä voisi tehdä niin. :)


  Harrastuksesi?  
Mulla on rokkibändi, jossa soitan bassoa. Lisäksi meillä on "vähän" kesken meidän treeniksen remontti. Ollaan rakennettu treenikselle merirosvobaaria. Tällä hetkellä on myös viritteillä eräs tribuuttibändi ja meidän huumorilla perustettu "suomimetallibändi". Aina tulee jotain soitinta rämpyteltyä; meiltä löytyykin akustinen kitara, sähkökitara, akustinen basso, ukulele, syntikka ja mun isältä lainassa oleva lap steel -kitara. Joskaan en voi sanoa, että oikeasti osaisin näistä montaa soittaa. Pitäisiköhän seuraavaksi hankkia vaikka saksofoni?

  Onko sulla joku ehdoton juttu, jonka haluat opettaa lapselle? Siis joku sellainen, joka sulle on opetettu tai jätetty opettamatta ja ajattelet, että sittenkun lapsi on sen ja sen ikänen, niin sitten opetan tai näytän sille tämän jutun tai sitten se voi vaan olla joku teidän juttu mitä haluat teidän yhdessä erityisesti tekevän? :)   
En ole oikein miettinyt tällaisia asioita. Nyt tähtäin on siinä että saadaan se vauva ensin ulos, opetellaan täysin uudenlainen elämä ja totutellaan pieneen poikaan. 

Toisaalta kun Pärsky on tarpeeksi vanha (osaa seurata elokuvan tekstejä) on aika näyttää pojalle Star Wars -elokuvat! Siinä tuleekin sitten ensimmäinen dilemma, näytetäänkö me ensin vanhat elokuvat ja sitten uudet vai ensin uusi trilogia ns. "aikajärjestyksessä", vai unohdetaanko me että elokuvat 1-3 on edes olemassa... 

Musiikki voi myös pakostakin tulla Pärskyn elämään, aika näyttää. :) 

  Jos olisi pakko tehdä jompi kumpi niin kumman valitsisit: a) ostaisit vihkisormuksen ilman että Milla saa valita sitä b) ostaisit Millalle hääpuvun ilman että Milla saa valita sitä?   
Huh! En ikinä uskaltaisi ostaa Millalle hääpukua, joten valitsen vihkisormuksen. Se on helpompi tehtävä todennäköisesti. Vaikka vihkisormuksen ostossa menisi jotain pieleen, ei Milla siitä todennäköisesti valittaisi, koska ajatus on aina tärkein.

  Jos sinut joskus kutsuttaisiin linnanjuhliin niin mikä olisi todennäköisin syy miksi olet kutsusi ansainnut?  
En ole koskaan edes ajatellut pääseväni linnanjuhliin. Ehkä joku musiikkijuttu se voisi olla? Todennäköisesti aion myös periaatteesta rikkoa vähän pukukoodia, sillä en miellä itseäni siihen muottiin, että kaikki pitäisi olla etiketin mukaista. Ehkä Mikki Hiiri -kravaatti tai Star Wars -solmio? :)

Tervetuloa meidän makuuhuoneeseen!

17. lokakuuta 2016

Päätin tänä harmaana maanantaipäivänä kuvata teille makuuhuoneemme. Esittelinkin viime kuussa jo olohuoneemme (KLIK!). Silloin kuvaussää oli ihanan aurinkoinen, mikä toi kivan fiiliksen valokuviin. Makuuhuonetta kuvatessani ulkona vallitseva sää oli harmillisesti kovin harmaa, joten kuvista ei tullut ihan niin kivoja kuin toivoin. Toisaalta, makuuhuoneeseen sopii tällainen hämärä tunnelma.

Edellisessä asunnossamme alakerran yksiössä ei ollut erillistä makuuhuonetta ollenkaan. Oman, ovella suljettavan makuuhuoneen saaminen oli mulle tosi iso juttu! Olin erityisesti haaveillut siitä, että saisin yöpöydät molemmin puolin sänkyä. En osaa arvioida huoneen neliömäärää, mutta sen verran iso tämä on, ettei tunnu ahtaalta, vaikka täällä on parisänky, kaksi yöpöytää, iso vaatekaappi, Muuramen lipasto, nojatuoli ja pinnasänky. 

Tässä vielä taustaa: 
- Muutimme kesäkuussa 35 neliön yksiöstä 65 neliön kaksioon toiseen kerrokseen samassa rapussa. 
- Makuuhuoneen lisäksi asuntoomme kuuluu iso olohuone, tilava wc, tilava keittiö sekä parveke.
- Koska meillä ei aiemmin ollut makuuhuonetta, piti meidän hankkia sinne kaikki kattolampusta lähtien. Alakerrasta kannettiin vain toinen yöpöydistä sekä sänky.
- Makuuhuone on tosi tilava, eikä ahdasta tullut, vaikka pari viikkoa sitten koottiin pinnasänkykin.

Olkaapas hyvät, tässä siis kuvapläjäys meidän makuuhuoneestamme! Täällä me ollaan nukuttu ja viihdytty tosi hyvin - toivottavasti Pärskykin tulee viihtymään ja erityisesti nukkumaan oikein makoisasti. ;)










Pinnasänky on tosiaan ainakin tällä hetkellä meidän sänkyä vastapäätä. Sen vieressä on nojatuoli, joka ollaan nimetty imetystuoliksi. Muuramen lipaston päällä on pieni pöytälamppu, joka valaisee hyvin kevyesti, jotta Niken yöunet eivät häiriinnyt öisinä imetyshetkinä. Pinnasänky ja nojatuoli on muuten käytettyinä ostetut, Muuramen lipasto taas mun vanhempieni joskus varmaan 90-luvulla ostama. Sen laatikot on omistettu täysin Pärskyn vaatteille ja hoitotarvikkeille. Meillähän on kaapit niin täynnä, että oli ihan ehdottomasti saatava joku lipasto vauvaa varten. Oon kyllä yrittänyt omaa kaappiani siivota ja hankkiutua turhasta eroon, mutta jostain kumman syystä, en saa edes yhtä vapaata hyllyä sinne. :D

Pinnasängystä tuli niiiin ihana! Mun äitini ompeli pinnasuojuksen, tilkkutäkin sekä unipesän käännettävällä patjalla. Silloin kun tein plussatestin, ilmoitin varmaan heti ensimmäiseksi Nikelle, että haluan vauvalle Finlayson keltaiset Elefantti-lakanat. Äiti on ihanasti ottanut sen huomioon ompelemissaan tekstiileissä. Tilkkutäkin alta löytyy vielä tietty Elefantti-pussilakanat sekä äidin ompelema kuminauhallinen aluslakana samalla kuviolla. Sängystä löytyy lisäksi Done by Deerin superihana mobile, Susi Hukkanen sekä mun ja Niken Dublinista Pärskylle ostama Dumbo. Mä rakastuin tuohon Dumboon Tukholman Disney-kaupassa noin kuukautta ennen kuin plussasin, mutten ostanut, koska ei olisi ollut käyttöä sille. Dublinista oli siis ehdottomasti saatava Dumbo Pärskylle!

Pinnasängyn yläpuolella oleva taulukokonaisuus on mun lempparini. Arvatkaa vaan harmittaako, että tiputin sen kulmalleen maahan vähän aikaa sitten... Yksi kehys meni siinä rytäkässä rikki. :( Melkein itku pääsi, kun olin niin vihainen sähläämisestäni. Silloin oli muutenkin sellainen päivä, että tiputtelin kaiken käsistäni ja kävelin ovenkarmeja päin. Tuon rikkinäisen kulman kai saisi pois, mutten ole vielä perehtynyt asiaan tarkemmin. 

Yöpöytämme ovat Ikeasta, toinen ostettu uutena ja toinen käytettynä. Yöpöytien mustat lamput on ostettu käytettyinä Facebook-kirppikseltä. Tauluhyllyn kokonaisuuteen en ole tyytyväinen, mutta en toisaalta ole toistaiseksi keksinyt, miten siitä saisin mieluisemman. :D Olkoon siis tuollainen siihen asti, että inspiraatio iskee taas.

Viikonloppuna muuten Nikke sai hoidettua pitkään To Do -listalla olleen projektin: ikkunalautojen maalaamisen! Joku aikaisempi asukas on lisännyt ikkunalaudat, mutta ne olivat männynsävyiset. Ne siis riitelivät ikkunakarmien kanssa melko näyttävästi... Vihdoin viikonloppuna Nikke tarttui telaan ja maalasi ne valkoisiksi. Kylläpä muuten tuli paremman näköiset ja raikkaammat ikkunalaudat! Tästä olohuoneen sisustusta esittelevästä postauksesta näkee alkutilanteen hyvin (KLIK!).

Siinäpä oli meidän makuuhuoneemme. Esittelemättä olisi vielä ainakin keittiö sekä kylpyhuone ainakin hoitopöydän osalta. Mutta miltäs näytti makuuhuoneemme, viihtyisitkö? Me ainakin viihdytään ja se on kai se pääasia. :) Palaillaan taas!

Tasan kuukausi!

14. lokakuuta 2016

Jihuu, tänään starttaa viimeinen täysi kuukausi! Laskettuun aikaan on siis tänään tasan kuukausi. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Saa nähdä, meneekö tämä viimeinen kuukausikin yhtä nopeasti ohi vai odotetaanko me Pärskyn saapumista niin paljon, että aika alkaa matelemaan. Toivon tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. ;) Joka päivä kyllä Niken kanssa fiilistellään sitä, miten loppusuoralla ollaan. Ihan kohta me päästään näkemään, että minkälainen tyyppi mun vatsassani on kasvanut. Uskomaton tunne!

Tässä masutilanne tänä aamuna, kun raskausviikkoja on kertynyt 35+4. Kuten näkyy, pötsi alkaa olla jo aikamoisen iso! Kovin hankala olo mulla ei kuitenkaan ole, vaikka keskivartalon taittumista/lytistymistä vaativat askareet tuntuvatkin epämukavilta. Saan öisin nukuttua onneksi tosi hyvin. Herään yleensä kerran vessaan pari tuntia nukahtamisen jälkeen, minkä jälkeen jatkan uniani tyytyväisenä aamuun asti. Viime aikoina oon useana aamuna nukkunut sikeästi, vaikka Nikke on noussut töihin ja hoidellut aamuaskareitaan. Oon ollut syvässä unessa ja just ja just saanut suukotettua takas, kun Nikke on tullut hyvästelemään mut. Toisinaan taas syödään yhdessä aamupalaa ja jatkan uniani Niken lähdettyä töihin. Mullahan alkoi muuten äitiysloma viime lauantaina, mutta eipä se ole tuonut mun arkeeni minkäänlaista muutosta. 



Alavatsa on nyt aivan täynnä raskausarpia. Ne ovat ilmestyneet oikeastaan viimeisen kolmanneksen aikana kaikesta rasvailusta huolimatta. Täyttä huuhaata, että niiltä muka voisi välttyä rasvailemalla ahkerasti. Geeniperimä siihen vaikuttaa. Täytyyhän se myöntää, että arpien ilmaantuminen harmittaa, mutta toisaalta taas tiedostan, että turha murehtia sellaista, johon ei itse voi vaikuttaa. Mun kroppani on kuitenkin tekemässä nyt sen tärkeintä tehtävää ja oishan se ihme, jos kaikesta tästä muutoksesta ja työstä ei jäisi mitään jälkiä. 

Mun kävelyni muistuttaa ajoittain ankan vaappumista. Eilen esimerkiksi mentiin  ulkoiluttamaan koiraa. Alkulenkistä kävelin reippaasti ja melko normaalisti, loppulenkistä alaselkää ja alavatsaa alkoi juilimaan, joten kävely oli aika epämukavaa. Tuntui, etten enää kävele, vaan heitän jalkaa toisen eteen. Vaikka kävely on tullut entistä epämukavammaksi, musta tuntuu, että harjoitussupistukset ovat vähentyneet viimeisen parin viikon aikana. Toki niitä tulee edelleen esimerkiksi noustessani sohvalta ylös, mutta levossa ei enää yhtä paljon kuin aiemmin. Kuukautiskipumaiset tuntemukset ovat  sen sijaan lisääntyneet, mutta liian voimakkaita kipuja ei ole tullut. Pahimmat tuntemukset tulevat, jos kävelen pidempään. Häpyluu on muuten muuttunut kosketusaraksi ja liitoskivut jalkovälissä tekevät asennon vaihtamisen öisin tosi inhottavaksi... Vaikka nämä mun tuntemukseni näin yhteen putkeen lueteltuina kuulostavat pahalta, mä voin oikeasti tosi hyvin, jos otetaan huomioon, että olen yhdeksännellä raskauskuukaudella. 





Instagramissa olenkin jo tuskaillut, miten raskauden myötä olen kohdannut yhden aivan uuden ilmiön: silmäpussit ja tummat silmänaluset! Mulla ei oikeastaan juuri koskaan aiemmin ole ollut kumpiakaan. Nyt ne kuuluvat perusvarustukseen, vaikka nukkuisin kuinka hyvät yöunet. Yllä oleva kuva löytyy Instagramista. Tämän kuvan kohdalla valitsin filtterin tosi tarkasti, koska todellisuus oli liian karu. Näytin Nikelle tämän kuvan eri filtterillä ja kysyin: "Onks liian pahat silmäpussit?", johon Nikke totesi "Ei oo, näytät tosi kauniilta..." ja repesi nauramaan kesken lauseen! Ettäs kehtasi ryökäle! :D Osaan nauraa itselleni, joten en pahoittanut mieltäni. Tiedän, että vaikka mikä ois, olen Niken mielestä kaunis. Naurettiin molemmat sille, miten täydellisesti hänellä petti pokka! :D Todettiin myös, että nyt oli kyllä ennätys mun silmäpussien ja tummien silmäalusten suhteen. 

Keskiviikkona mulla tosiaan oli neuvolalääkäri, kuten edellisessä postauksessani jo mainitsinkin. Mulle tehtiin ensimmäistä kertaa sisätutkimus. Tai no, silloin 30. viikolla, kun kävin yksityisellä gynellä, kohdunkaulan tilanne tarkastettiin ultralla (KLIK!). Silloin kohdunkanavan pituus oli 4,5cm, kun se eilen "käsikopelolla" tunnusteltuna oli 2cm. Jäin miettimään, että onkohan se oikeasti lähtenyt lyhentymään vai johtuuko ero eri tutkimusmenetelmistä. Neuvolalääkäri kuitenkin totesi, että paikat on vielä kiinteät ja täysin kiinni. Ihan pian Pärsky ei siis ole saapumassa maailmaan. Tylsää! :P SF-mitta (kohdun pituus alareunasta yläreunaan) oli 31cm ja asettui tälläkin kertaa millintarkasti keskikäyrälle. 


Toispuoleinen vatsa eilen aamulla. Pärsky on vasemmalla kyljellä, mistä johtuen oikea puoli on ihan kuopalla.

Lääkäri tarkasti ultralaitteella Pärskyn asennon. Tyyppihän olikin sitten poikkitilassa jalat oikealla kyljellä, pää vasemmalla. Yllätyin tosi paljon tuloksesta, koska olin aika varma, että Pärsky on pää alaspäin, kuten pitääkin. Oon satavarma, että vaikka viikkoja on jo paljon, eikä yleensä tässä vaiheessa vauvoilla ole tilaa enää vaihtaa asentoa, meidän pikkuninja edelleen pyörii ja hyörii kuin häkkyrä. Välillä ylävatsa tuntuu tyhjältä (poikkitila), välillä taas vatsa on aivan toispuoleinen niin, että yleensä oikea puoli on aivan tyhjä. Tilanne saattaa vaihdella monta kertaa päivässä. Sain uuden tarkistusajan ensi torstaiksi. Jos Pärsky ei edelleenkään ole pää alaspäin (tai juuri sillä hetkellä ei ole pää alaspäin), saan lähetteen ilmeisesti synnytystapa-arvioon, jossa pureudutaan tilanteeseen tarkemmin. Sen mä olen jo päättänyt, että kääntöyrityksiin en suostu riskien vuoksi. Poikkitilaista vauvaahan on mahdotonta synnyttää alateitse, joten sektio on sitten ainoa vaihtoehto. Vielä en ole toivoani luovuttanut, koska Pärsky edelleen vaihtelee asentojaan, mutta henkäisen helpotuksesta vasta kun Pärsky on kiinnittynyt oikeinpäin. Siitä olen satavarma, että hän viihtyy myös raivotarjonnassa, sillä hikka tuntuu häpyluun kohdalla, potkuja ylävatsalla ja alapäässä voimakasta työntämisen tunnetta silloin, kun hän ottaa vauhtia ylävatsasta. Sukkapuikkokipujakin tulee joinakin päivinä.




Meillä alkaa kotona olla jo valmista vauvaa varten; turvakaukalo ja telakka, yhdistelmävaunut, sitteri, vaatteet, talvivarusteet ja muut tarvikkeet on hankittu jo. Viikko sitten koottiin vihdoin pinnasänky makuuhuoneeseen ja hoitopöytä kylpyhuoneeseen. Alla olevassa kuvassa näkyy pieni osa pinnasänkyä, mutta mustavalkoisena. jotten vielä paljasta liikaa. Pinniksestä ja hoitopöydästä on nimittäin tulossa ihan kunnollinen postauksensa. Molemmista tuli niin kivat, että pitäähän ne esitellä kunnolla! ;) Olen myös pakannut sairaalakassin ja tehnyt listan tavaroista, jotka pitää viime hetkellä ennen lähtöä heittää laukkuun. Niken kanssa ollaan myös tehty suunnitelma, että miten toimitaan, jos synnytys käynnistyy silloin, kun Nikke on töissä. Nyt voisi vaikka todeta, että shit is getting real

Syksyfiilistelyä asukuvien kera

13. lokakuuta 2016

Voi vitsit, miten ihana syksy tuolla ulkona on! Mä nautin ihan älyttömästi näistä kirpsakoista syyspäivistä, tunnelmallisista illoista ja ihanasta väriloistosta ulkona. Keltainen on mun lempivärini, joten ei ihmekään, että kuljeskelen ulkona ihastellen - kaikkialla on nyt keltaista! Oon saanut kaivaa mun paksummat takitkin jo esille. Harmi vaan, että niistä vain yksi menee kunnolla kiinni. Olen käyttänyt paljon mun veljeni vanhaa ohutta parkatakkia, sillä säästelen pitkää villakangastakkiani pakkaskeleille. Se on se ainoa, joka mulla menee kiinni omista takeistani. Kerrospukeutuminen on siis erittäin in tänä syksynä. ;)

Mä oon ollut tooosi väsynyt viime viikosta lähtien. Siksi blogin kirjoittaminen ja blogien seuraaminen on jäänyt multa ihan täysin. Oon kyllä saanut nukuttua hyvin, mutta muuten vaan jaksaminen on ollut aika vähäistä. Ihan sängynpohjalla en kuitenkaan ole viihtynyt koko päivää, sillä oon tehnyt kotitöitä, neulonut Pärskylle villasukat ja virkannut keltaisen mustekalalelun, järjestellyt kaappeja ja sen sellaista. Ei kai ihmekään, jos tässä vaiheessa raskautta alkaa väsymys painaa. Laskettuun aikaan on kuitenkin noin kuukausi. Ajattelin muuten julkaista perjantaina raskauskuulumispostauksen viimeisen raskauskuukauden starttaamisen kunniaksi, joten olkaahan kuulolla silloin. Luvassa on ainakin neuvolalääkärikuulumisia ja ehkä pientä panikointiakin.Tänään aloitin tosiaan päiväni neuvolalääkärikäynnillä, mutta siitä kerron tosiaan perjantaina tarkemmin. Iltapäivällä hain Niken töistä. Varovaisesti ehdotin, josko hän lähtisi mun seurakseni pyörähtämään Hulluilla Päivillä. Olin aivan satavarma, ettei Nikke suostuisi, mutta toisin kävin. Ennen Stockmannille suuntaamista hurautettiin kuitenkin ulkoiluttamaan Niken siskon ranskanbulldoggia Liloa, ettei hauveli joutuisi olla liian pitkään yksin. Napattiin samalla asukuvat, vaikkei mulla nykyään kovin hehkeä olo olekaan. Näytän omaan silmääni pöhöttyneeltä pullataikinalta, mutta mitäs siitä. Eipä asialle tällä hetkellä voi mitään tehdä, joten turha murehtia. Mun kropallani on parhaillaan käynnissä maailman tärkein tehtävä.Olipahan muuten haastetta ottaa asukuvia tuon karvakuonon kanssa! Lilo on noin vuoden vanha, joten pentumaista vauhdikkuutta riittää... Suurin osa kuvista oli, ööö, sanotaanko mielenkiintoisia. Mun ilmeeni oli ajoittain aika epätoivoinen eikä liikettä puuttunut kuvista! :DMeinattiin tosiaan ensin suunnata Itiksen Stockmannille, mutta käännettiinkin auton nokka Jumboa kohti. Ensin syötiin Picnicissä, sitten shoppailtiin Pärskylle sukkia ja mulle imetystoppeja H&M:lta. Anttilasta ostettiin rahi olohuoneeseen, TV-sarjaboksi sekä kaksi koristetyynyä sohvalle. Nyt aleprosentit olivat musta kohdillaan: rahista sai -70% ja TV-sarjasta ja koristetyynyistä -50%. Alkuun konkurssialeprosentit olivat musta tosi surkeat... 
Mä en tiedä mikä muhun on tullut, mutta halusin kaikista eniten tutkia Hullujen Päivien siivoustarvikevalikoimaa. Mikä kumma mielenhäiriö lie tullut... Ollaan molemmat aika kärsimättömiä ihmisryysiksessä, joten kierrettiin osastot nopeasti läpi. Oltiin muuten tosi pettyneitä Hullareiden vauvanvaatetarjouksiin... Pelkkää sinistä ja autokuvioista pojille, tytöille taas vain vaaleanpunaista. Buu


Kovin isoja löytöjä ei tehty Hullareilta. Me ostettiin vähän irtokarkkeja, rasiallinen Brunbergin suukkoja (perinne), yksi siivousyleissuihke sekä ihmekivipuhdistusaine tai mikä lie sen nimi olikaan. Siinäpä ne ostokset olivatkin. Ois tehnyt mieli vielä käydä Herkussa, mutta kassajonot olivat superpitkät, joten hylättiin ajatus nopeasti. 

Kotimatkalla haettiin mun Monkin tilaus Matkahuollon pisteestä. Olin odottanut sitä malttamattomasti reilun viikon! Tilasin kaksi mekkoa, joista toisen ehdottomasti pidän, toisen luultavasti palautan. Ei nimittäin yleensä ole kovin hyvä merkki, jos repeää itse nauramaan katsoessaan omaa kuvaa peilistä... Tykkään mekosta ihan valtavasti, mutta se ei vaan toimi mulla ainakaan tämän vauvamasun kanssa. Oon myös luonteeltani tosi käytännöllinen, joten se, ettei mekossa ole imetysmahdollisuutta, on jo mielessäni yksi syy palauttaa se. Mä olen ihan liian käytännöllinen vaateostoksiin, sillä raskausaika on rajoittanut mun shoppailuani, koska ajattelen, että ihan turha ostaa nyt yhtään mitään, kun en kuitenkaan voi sitä käyttää. Nyt kun raskausaika lähenee loppuaan, alan jo miettimään, etten voi ostaa tuota vaatetta, koska siinä ei voi imettää. Ihan niin kuin oisin koko loppuelämäni muka samassa tilanteessa! :D Voi Milla, Milla... 


Nyt istun yksin olohuoneessa ja näpyttelen tätä tekstiä. Taustalla pyörii Kovat kaulassa - uusin koukutukseni Netflixistä. Nikke kuorsaa jo sängyssä ja Pärsky liikuskelee masussani. Pärsky on muuten selvästi blogivauva, koska liikuskelu alkaa aina näpytellessäni blogitekstejä. Hauska lähitulevaisuudessa huomata, tunnistaako Pärsky näppiksen äänet. Rauhoittavatkohan ne esimerkiksi pikkuista tai reagoikohan hän niihin jotenkin muuten? Saattaa olla tietysti vain sattumaa, että Pärskyn liikehdintä alkaa bloggaamisen kanssa samoihin aikoihin, who knows

Huomiselle eli siis torstaille (Yökyöpeli täällä taas moi!) mulla ei olekaan suunnitelmia. Tai no, pientä touhuamista, kuten kevyimpien takkien viemistä varastoon, keittiön siivoamista ja asunnon siistimistä. Mulla on tosiaankin pesänrakennusvietti voimakkaana, kun kokoajan tekee mieli jaksamattomasta olosta huolimatta touhuta jotain. Niken onneksi löysin taas käsitöiden tekemisen ilon. Nikke on nimittäin ollut välillä tosi turhautunut mun jatkuvaan touhuamiseen ja fyysiseen levottomuuteen. TV:n edessä istuminenkin onnistuu nykyään taas, kun on käsissä joku näperrettävä.


Takki / Bikbok     Neule & mekko / H&M     Huivi / Zara     Laukku / Marc by Marc Jacobs     
Kengät / Nike

Mä oon taas höpötellyt teille vaikka ja mitä ajatuksenvirtana.  Onko näitä tällaisia postauksia kiva lukea vai höpöttelenkö ihan turhaan?  Tuntuu, että ainakin blogipostauksissa, joita mä nykyään luen, on usein joku kunnon asia tai viesti. Tällaisia höpöttely-/kuulumispostauksia tuntuu olevan kovin vähän.  Oonko mä muuttunut bloggaajadinosaurukseksi? Olisiko teistä mukavampi lukea asiasisältöisempiä, artikkelimaisempia tai kolumnimaisempia tekstejä?  Auttakaa mua! Musta tuntuu, et oon ihan ulkona blogimaailmasta.  Mitä kautta blogeja edes enää seurataan?  :D

Nyt mä siirryn makkarin puolelle. Silmäluomet meinaavat lupsahdella kiinni, vaikka sormet sauhuavat näppäimistöllä edelleen kovaa vauhtia. Mukavaa torstaipäivää just sulle! 

P.S. Vastaukset kysymyspostauksiin ovat työn alla. Me vielä mietitään toteutustapaa postaukselle. Ajattelin vastata minulle esitettyihin videolla, mutta muu onkin sit vielä työn alla. Nikke ehdotti, että vastattaisiin yhdessä videolla, mutten tiedä mitä siitä tulisi. :D 

Babyshowerini

10. lokakuuta 2016

Viime torstaina mua hemmoteltiin oikein kunnolla! Parhaat ystäväni järjestivät mulle babyshowerit eli vauvajuhlat. Yllätysjuhlat ne eivät sentään olleet, koska mun ystäväni tuntevat mut hyvin. Olisin varmaan vollottanut juhlien läpi, jos en olisi osannut etukäteen valmistautua. Hormonit ja muutenkin tunteellinen luonne... 

Ystäväni olivat yhteistuumin laittaneet esille ihania herkkuja. Tippa tuli silmäkulmaan, kun tajusin, miten he olivat ottaneet mut huomioon juhläjärjestelyissä. Kertakäyttöastiat olivat kovasti mun tyyliset - Mikki Hiiri -kuvioiset tietty. Tarjolla oli kaikenlaista päärynäistä, kuten mehua ja päärynä-omenapaistosta, koska Pärskyhän on alunperin lempinimeltään Päärynä. Jopa muumikeksejä löytyi tämän muumifanin vauvajuhlatarjoilusta! Taisinkin useaan otteeseen todeta ystävilleni, että te todellakin tunnette mut. Se on kuulkaa ihana fiilis. 



Ruokaa oli pienelle armeijalle! Se ei meitä ketään tuntunut haittaavan. ;) Maijan avomies oli kuulemma tyytyväinen tullessaan kotiin, kun oli niin paljon herkkuja jäljellä. :D Uskon täysin.


Ohjelmanumeroina oli lahjojen avaaminen ja niiden ihmettely yhdessä sekä melkein yökkäyksen aikaansaanut "kakkavaippojen" arvailu. Pöydällä odotti siis kuusi vaippaa, joiden sisällä oli toinen toistaan ällöttävämmän näköistä "kakkaa" eli sulatettua suklaata. Mun piti arvata haistelemalla ja maistelemalla, mitä suklaata kussakin vaipassa on. Sain tunnistettua oikein neljä kuudesta. Susupala-patukka meni sekaisin toisen vastaavan kanssa, Geishaa taas luulin Wiener Nougatiksi. Olin aika ylpeä mun tuloksestani, mutta se sai mut kieltämättä miettimään syönkö mä liikaa suklaata. :D Sain "kakkapaketit" mukaan kotiin, joten Nikkekin pääsi tekemään saman tehtävän. Hän sai oikein kolme kuudesta, joten mä voitin! ;)
Ohjelmanumerona varmaan voisi mainita erikseen ystäväni kolme kuukautta vanhan pikkumiehen, sillä sen verran paljon huomiota ja ihmettelyä sai tämä pikkutyyppi osakseen. Pikkumies käyttäytyi juhlissa oikein mallikkaasti ja oli tyytyväinen, kun oli monta sylissä pitelijää. Mäkin sain vauvan syliini ja totesin taas, että oon kyllä ihan kamalan kömpelö vauvojen käsittelijä! :D Eipä se toisaalta ole ihmekään, kun ei mun lähipiirissäni oli juurikaan ollut vauvoja aikuisikäni aikana. 






Kaiken syötävän ihanan ja koristelujen lisäksi sain vielä lahjojakin! Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun sain todeta, että ystäväni tuntevat mut: yhtäkään vaaleansinistä tai perinteistä poikajuttua en saanut lahjaksi. Lahjojen kääreissäkin oli otettu mun mieltymykseni huomioon! Oon edelleen ihan pyörällä päästäni, kuten ehkä huomaatte. :D En ole tottunut olemaan huomion keskipisteenä tai juhlakaluna, joten nämä juhlat olivat mulle tosi iso juttu. 

Lahjaksi sain upean vaippakakun, joka pitää sisällään vaippojen lisäksi pari tuttia, Mikki Hiiri -nokkamukin, hoitovoiteen ja kosteuspyyhkeitä. Toisessa tutissa on muuten päärynän kuva! ;) Lahjapaketeista kuoriutui lisäksi body ja ruokalappu sekä mahtava Conversen vauvasetti - molemmissa pääväreinä tietysti harmaa. Yhdestä paketista paljastui ihana Elodie Detailsin Zip to Go -pussukka, joka vaikuttaa tosi näppärältä. Sen idea on siis, että sen saa vetoketjulla suljettua, mutta esim. hoitopöydällä sen saa taivutettua auki korimaiseksi. Helppo siis napata mukaan! ;) 

Viimeisenä lahjana sain tuollaisen hauskan haimakuupussin! En oo missään ikinä nähnytkään tuollaista! Niiiiiin hauska! Kun vauvan laittaa makuupussiin, näyttää siis siltä kuin hai olisi napannut hänet suuhunsa. Sivussa on vetoketju, joka helpottaa sen käyttöä. Tämä tulee ihan varmasti meillä kovaan käyttöön! Nikke oli aivan fiiliksissä tuosta. 








Mä olen ihan superonnekas, että mulla on näin ihania ystäviä ympärilläni. Se ei ole mulle mitenkään itsestäänselvyys, sillä yläasteen jälkeen, kun silloiset parhaat ystäväni alkoivat kiusaamaan mua, mun on ollut tosi vaikea luoda ystävyyssuhteita tyttöjen/naisten kanssa. Oon aina tullut toimeen miespuolisten kanssa hyvin, ja mulla onkin aina ollut paljon miespuolisia ystäviä. Jokainen nainen tarvitsee kuitenkin myös tyttökavereita, joten oon tosi onnellinen, että aikanaan noin kahdeksan vuotta sitten rohkaistuin ja uskalsin hypätä ystävyyssuhteeseen näiden mahtavien mimmien kanssa.  Enää en voisi kuvitellakaan elämääni ilman heitä.

  Kiitos vielä ihanat rakkaat! Oon edelleen ihan otettu kaikesta vaivannäöstänne.  KIITOS! ♡ Mä tulen vielä pitkään muistelemaan tätä lokakuista iltaa.