Kaksplus.fi

Millainen kasvattaja haluan olla?

27. syyskuuta 2016

Mä oon paljon miettinyt tulevaa sekä yksin päässäni että Niken kanssa keskustellen. Ollaan pohdittu, että minkälaisia kasvattajia me halutaan Pärskylle olla ja minkälaiseksi toivotaan hänen kasvavan. On helppo näin etukäteen esimerkiksi miettiä tiettyjä skenaarioita, ja miten itse niissä toimisi. Todellisuus voi olla loppujen lopuksi ihan toinen arjen yllättäessä.

Mua ensinnäkin jännittää alkaa pojan äidiksi. Kyllä, Pärsky on ultrien mukaan poika. Mä olen aina ajatellut, että mun esikoiseni on tyttö, joten aikamoinen shokki oli, kun rakenneultrassa kätilö iski kuvaruudulle pojan sukupuolielimet. Taisin päästää suustani: "MITÄÄÄÄÄ?!", jolloin kätilö rupesi nauramaan mun reaktiolleni. Naisena ajatus oman tytön kasvattamisesta on jotenkin paljon helpompi, kun ei tarvitse hypätä tuntemattomaan maailmaan, vaan kaikki on tavallaan tuttua ja turvallista. Toisaalta taas on rikkaus päästä hyppäämään ennestään tuntemattomaan. Silloin oppii varmasti itsestään entistä enemmän. Luokanopettajana ajattelen myös, että on mahtava tilaisuus päästä näkemään ja oppimaan esimerkiksi poikien ajatusmaailmaa. Siitä on varmaan mulle tulevassa työelämässäni apua. 

Meitä molempia ärsyttää suunnattomasti yleinen käsitys siitä, millaisia poikien tai tyttöjen pitäisi olla. Ärsyttää, että poikien vaatteet on 90% sinisävyisiä ja usein autokuviollisia. Ärsyttää, että poikia "ohjaillaan" kiinnostumaan autoista ja muista liikennevälineistä. Tai vastaavasti tyttöjä "tyttöjen juttuihin", kuten prinsessoihin ja vaaleanpunaiseen. Mä olen itse pienenä leikkinyt autoilla ja barbeilla, pikkuveljeni pääasiallisesti barbeilla ja pikkusiskoni kaikista hirveimmillä monstereilla ja dinosauruksilla. Me halutaan kasvattaa Pärsky kiinnostumaan just niistä asioista, joista hän oikeasti innostuu. Jos Pärsky innostuu prinsessaleikeistä, häntä tuetaan siinä. Mä ihailen ihan suunnattomasti Mutsis on -blogin Emiliaa, joka on kirjoittanut blogiinsa muun muassa siitä, miten kävi yhdessä poikansa kanssa ostamassa hänelle mekon, koska poika sellaista toivoi itselleen. Just tuollaisia kasvattajia mekin halutaan olla. Ihan sama mitä muut ajattelevat, me halutaan tukea meidän poikaa just sellaiseksi kuin hänelle on luontaista. Kuka me ollaan päättämään, mistä meidän poika tykkää tai mistä hän kiinnostuu? Mua muutenkin ärsyttää, että jos tyttö on kiinnostunut vaikka skeittaamisesta tai dinosauruksista ja haluaa pukeutua isoveljensä vanhoihin vaatteisiin, katsotaan sen yleisesti olevan hyväksyttävämpää kuin keijunsiivet selässä barbeilla leikkivän pojan. Ärsyttävän sukupuolittunutta... Musta on ihan kauhea ajatus, ettei Pärsky uskaltaisi olla oma itsensä. 

Tottakai mä tiedostan, ettei ole mahdollista kasvattaa lasta suojatussa tyhjiössä, jota ei läpäise ympäristön vaikutukset. Se, minkä ympärillä Pärsky kasvaa, vaikuttaa väistämättä häneen. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Niken harrastuneisuus musiikkiin tulee vaikuttamaan Pärskyyn. Tai miksei mun kiinnostukseni muotiin ja pukeutumiseen voisi tarttua häneen. Ehkä Pärskyllä tulee olemaan voimakkaat mielipiteet oman pukeutumisensa suhteen. Sen puolesta ainakin puhuisi mun uni, jossa mä menin vastasyntyneen, mutta jo kuitenkin puhuvan, Pärskyn kanssa vaateostoksille. Esittelin Pärskylle collegehaalaria, johon Pärsky kaukalostaan tokaisi: "Äiti, mulla on noita jo ainakin sata!" :D On ihanaa leikitellä erilaisilla ajatuksilla siitä, millainen meidän Pärskystä tulee. 

Mä oon kauhulla myös miettinyt sitä, miten nyky-yhteiskunta ja media aiheuttavat esimerkiksi valtavia ulkonäköpaineita. Oon päättänyt, että en aio haukkua omaa tai muiden ulkonäköä lasteni kuullen. Mun yksi elämänohjeistani muutenkin on, että on parempi pitää suu kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Välillä se unohtuu omaan itseeni liittyen tilanteissa, joissa tulee haukuttua omaa peilikuvaa. Maailmassa on niin paljon negatiivisuutta ja negatiivisia, itseään parempina pitäviä ihmisiä. Oman ajatusmallini toivon tarttuvan myös Pärskyyn. 

Minkälainen kasvattaja haluaisin siis olla? 
Tasapainoinen ja turvallinen. Johdonmukainen. Lempeä ja rakastava. Rajat asettava. Tukeva ja kannustava. Monipuolisia kokemuksia tarjoava. Haluan yhdessä Niken kanssa tarjota turvallisen ja rohkaisevan kasvuympäristön ja lapsuuden Pärskylle ja meidän mahdollisille muille tuleville lapsillemme. Sen luomisessa tärkeässä osassa ovat rajat. En henkilökohtaisesti ymmärrä yhtään vapaata kasvatusta. Siinä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen...  

Minkälaiseksi henkilöksi toivon Pärskyn kasvavan? 
Itsevarmaksi ja rohkeaksi. Empaattiseksi ja muut huomioivaksi. Ystävälliseksi, kohteliaaksi ja avoimeksi. Hyväntuuliseksi ja onnelliseksi. Monet näistä ominaisuuksista on sellaisia, jotka mulla ja Nikellä on, ja joita arvostan suuresti. Mä esimerkiksi olen aina pitänyt omina vahvuuksinani empaattisuuttani, iloisuuttani ja ystävällisyyttäni. Nikessä taas arvostan sanavalmiutta, sosiaalisuutta, kiltteyttä ja huumorintajua. Toivon luonnollisesti, että Pärskylle tulisi molempien parhaat puolet, eikä esimerkiksi Niken onneksi harvoin ilmenevää äkkipikaisuutta tai mun joskus liiallista kiltteyttäni. Aina saa haaveilla! :D 

On varmaan sanomattakin selvää, että odotetaan innolla pian koittavaa uutta elämänvaihettamme ja Pärskyn tapaamista. Se, millaisiksi kasvattajaksi me muotoudutaan, on tietysti vielä arvoitus. On kuitenkin hyvä olla tavoitteita ja tiedostaa ne itselle tärkeimmät arvot, joiden haluaa välittyvän omille lapsilleen. Kasvattajana kukaan ei ole koskaan valmis, joten aikamoinen työ tässä on edessä tulevina vuosina! En malta odottaa. ♡

Kuvituksena potretti vuodelta 2014. Tässä on musta nähtävissä samanlainen rauha, joka mun sisälläni tällä hetkellä on. Olen onnellinen, luottavainen ja rauhallinen. 

4 kommenttia :

  1. Kiva lukea sun pohdintoja! Siihen omaan äitiyteen ja omanlaiseen vanhemmuuteen saa onneksi kasvaa aivan rauhassa, ja sekin muuttuu ja kehittyy sitä mukaa, kun lapsikin kasvaa. Mua jännitti myös tulla pojan äidiksi, kun meidän perheessä on ollut vain tyttöjä. Nyt taas tuntuisi oudolta, jos tulisin tytön äidiksi, kun tä pojan äitinä oleminen tuntuu niin luonnolliselta. Hauskaa on muuten ollut se, että meidän V valitsee nykyään itse mieluiten ne vaatteet ja sukat ym., joissa on autoja. Autot ja kaikki siihen liittyvä on alkanut kiinnostaa hurjasti jo puoli vuotiaana ja päristelyleikit autoilla hän aloitti aivan itse. Nyt oonkin saanu tutustua mulle täysin vieraaseen moottorijuttujen maailmaan, ja oon saanu huomata, et kirjastossa on näille asioille ihan oma kategoriansa. Hauskoja juttuja 😄

    www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vanhemmat kasvavat varmaan aika samaan tahtiin lapsensa kanssa. Ihana ajatus, että koskaan ei ole valmis vaan uutta opittavaa on aina. :)

      Haha, uskon kyllä, että pojan äitinä olemiseen tottuu ja yhtäkkiä tuntuisikin oudolta alkaa tytön äidiksi. Aika ihana rikkaus olisi saada kokea molemmat!

      Poista
  2. Hei! Onnea sinulle poikalupauksesta! Pojat ovat aivan ihania. Voit saada vielä toisenkin pojan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) <3

      Toki! Rikkaus olisi kuitenkin saada kokea olla sekä pojan että tytön äiti. Pääsisi kurkistamaan molempiin maailmoihin! :)

      Poista