Kaksplus.fi

Just nyt

30. syyskuuta 2016

Musta on tullut yökyöpeli. Eilen nukahdin vasta neljän aikaan, sitä edellisenä yönä kahdelta. Saa nähdä monelta tänään tulee uni. Tällä hetkellä mä pötköttelen jo sängyssä. Nikke on tuhissut tuossa mun vieressäni tunnin verran. Jännä muuten, ettei se nyt kuorsaa kuin betonipora. Mä veikkaan, että siinä vaiheessa, kun alan itse nukkumaan, tuttu kuorsaus alkaa. Meidän alkuaikoina mä en muuten saanut nukuttua kuorsauksen takia. Nykyään musta tuntuu oudolta, jos Nikke ei ole säestämässä mun yöuniani. Kuorsaus tuo mulle turvaa.

Makuuhuoneen ikkuna on vielä auki. Ikkunasta kuuluu jatkuvasti ohiajavien autojen ääniä. Asutaan nimittäin melko vilkkaan tien varrella. Espoosta tänne muuttaessani taustalla suhiseva liikenne ärsytti ja sai levottomaksi. Nykyään sitä en edes huomaakaan. Hauska juttu muuten sattui viime keväänä, kun olin vanhempieni luona yökylässä. Heräsin viikonloppuaamuna muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan linnunlauluun. Isillä oli aikoinaan sellainen herätysvalo, jossa sai valita erilaisia luontoääniä helpottamaan herätystä. Unenpöpperöissäni luulin, että isin herätyskello alkoi soimaan. Olin jo lähtemässä kiukkuisena motkottamaan hänelle, että "Eikö sitä pahuksen herätyskelloa voisi sulkea jo?!", kunnes tajusin, että linnunlaulu tulikin ulkoa. Siinä vaiheessa tuli vanhalle espoolaiselle aika stadilaistunut olo. 

Auki olevasta ikkunasta kuuluu myös satunnaisia tuulenpuuskia. Lähes koko illan on satanut ja tuullut kovaa. Tuulenpuuskien lomasta kuuluu kovia tömähdyksiä. Meidän taloyhtiön rappuja reunustaa rivistö tammia. Talonvierus ja tammien toisella puolella oleva parkkipaikka ovat täynnä ruskeita tammenterhoja ja kirkkaankeltaisia lehtiä. Tömähdykset kuuluvat siitä, kun tuuli tiputtaa kypsiä tammenterhoja autojen päälle. Vähän huolettaa, että aiheuttaakohan tammenterhojen tipahtelu lommoja alla oleviin autoihin, mutta toisaalta nautin tuosta harvinaislaatuisesta äänestä. Sitä kun kuulee vain kerran vuodessa lyhyenä ajankohtana. Olen kyllä varmuuden vuoksi onnellinen siitä, että meidän auto on tammivapaalla vyöhykkeellä.

Tammenterhoissa on musta muutenkin ollut aina jotakin kiehtovaa. Jotenkin muistelen, että mun viehtymys tammenterhoihin on lähtöisin Disneyn Nalle Puh -elokuvista tai sarjoista. Liittyykö tammenterhot jotenkin Nasuun? En muista. Muistan kuitenkin, miten ollessani vielä alle kouluikäinen mentiin kerran äidin ja isin kanssa kotieläintarhaan. Parkkipaikan reunustalla oli vanha tammi, joka oli tiputellut terhojaan parkkipaikan hiekalle. Mulla oli taskussani tyhjä karkkiaski, jonka keräsin täyteen pieniä terhoja. Kotona ihmettelin niitä, ja ne olivatkin mun tärkeimpiä aarteita jonkin aikaa. Musta oli niin siistiä, kun terhoista lähti ne hatut irti. 

Tässä näpytellessäni tunnustelen myös Pärskyn liikkeitä. Oon miettinyt, kuuluvatkohan näppiksen näpyttelyäänet Pärskylle asti? Jotenkin tuntuu, että aina kun kirjoitan blogiini, vauva alkaa liikehtimään masussani. Olen kuullut, että jos vauvalle raskausaikana laulaa jotakin tiettyä laulua, vauva synnyttyään tunnistaa laulun ja rentoutuu. Mulla kuulemma toimi Kolme iloista rosvoa -laulu, jota äiti ja isi mulle odotusaikana lauloivat. Tuleekohan Pärskystä moderni diginatiivi lapsi, joka  jo vauvana rentoutuu näppäimistön äänistä? ;) Toivottavasti ainakin Niken hänelle laulama Kapteeni Koukku -laulu toimisi. 

Nyt se Niken kuorsaaminen alkoi kunnolla. Taitaa olla mulle merkki, että pitäisi laittaa tietokone pois ja yrittää saada unta. Pärsky tosin alkoi juuri hikottelemaan, joten menee tovi ennen kuin saan unen päästä kiinni. Taidan siis asetella tietokoneeni yöpöydälle, lyödä siihen kuulokkeet kiinni, ottaa mukavan kylkiasennon ja jatkaa Netflixistä Kovat kaulassa -sarjan jaksoa, joka multa jäi tänään kesken. 

Hyvää yötä tai huomenta just sulle. ♡


4 kommenttia :

  1. Tammenterhot liittyi Nasuun, Tiikeri pomppasi tammeen niin lujaa, että kaikki terhot irtosi samaan aikaan ja veivät Nasun kuin aallossa mukanaan :)

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea vähän kuulumisia :). Meidän kämppään ei kuulu paljon ääniä, paitsi sitten kun on kova tuuli/vesisade niin katto humisee/rätisee vähän pelottavastikin :D

    ♥ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sitten kun ääniä kuuluu, ne tuntuu kuumottavilta. :D Mua vähän harmittaa, etten kiinnitä esimerkiksi sateen ääniin yhtä paljon huomiota kuin ennen, koska se sekoittuu tuohon "taustameluun". :/

      Poista