Kaksplus.fi

Just nyt

30. syyskuuta 2016

Musta on tullut yökyöpeli. Eilen nukahdin vasta neljän aikaan, sitä edellisenä yönä kahdelta. Saa nähdä monelta tänään tulee uni. Tällä hetkellä mä pötköttelen jo sängyssä. Nikke on tuhissut tuossa mun vieressäni tunnin verran. Jännä muuten, ettei se nyt kuorsaa kuin betonipora. Mä veikkaan, että siinä vaiheessa, kun alan itse nukkumaan, tuttu kuorsaus alkaa. Meidän alkuaikoina mä en muuten saanut nukuttua kuorsauksen takia. Nykyään musta tuntuu oudolta, jos Nikke ei ole säestämässä mun yöuniani. Kuorsaus tuo mulle turvaa.

Makuuhuoneen ikkuna on vielä auki. Ikkunasta kuuluu jatkuvasti ohiajavien autojen ääniä. Asutaan nimittäin melko vilkkaan tien varrella. Espoosta tänne muuttaessani taustalla suhiseva liikenne ärsytti ja sai levottomaksi. Nykyään sitä en edes huomaakaan. Hauska juttu muuten sattui viime keväänä, kun olin vanhempieni luona yökylässä. Heräsin viikonloppuaamuna muistaakseni joskus viiden-kuuden aikaan linnunlauluun. Isillä oli aikoinaan sellainen herätysvalo, jossa sai valita erilaisia luontoääniä helpottamaan herätystä. Unenpöpperöissäni luulin, että isin herätyskello alkoi soimaan. Olin jo lähtemässä kiukkuisena motkottamaan hänelle, että "Eikö sitä pahuksen herätyskelloa voisi sulkea jo?!", kunnes tajusin, että linnunlaulu tulikin ulkoa. Siinä vaiheessa tuli vanhalle espoolaiselle aika stadilaistunut olo. 

Auki olevasta ikkunasta kuuluu myös satunnaisia tuulenpuuskia. Lähes koko illan on satanut ja tuullut kovaa. Tuulenpuuskien lomasta kuuluu kovia tömähdyksiä. Meidän taloyhtiön rappuja reunustaa rivistö tammia. Talonvierus ja tammien toisella puolella oleva parkkipaikka ovat täynnä ruskeita tammenterhoja ja kirkkaankeltaisia lehtiä. Tömähdykset kuuluvat siitä, kun tuuli tiputtaa kypsiä tammenterhoja autojen päälle. Vähän huolettaa, että aiheuttaakohan tammenterhojen tipahtelu lommoja alla oleviin autoihin, mutta toisaalta nautin tuosta harvinaislaatuisesta äänestä. Sitä kun kuulee vain kerran vuodessa lyhyenä ajankohtana. Olen kyllä varmuuden vuoksi onnellinen siitä, että meidän auto on tammivapaalla vyöhykkeellä.

Tammenterhoissa on musta muutenkin ollut aina jotakin kiehtovaa. Jotenkin muistelen, että mun viehtymys tammenterhoihin on lähtöisin Disneyn Nalle Puh -elokuvista tai sarjoista. Liittyykö tammenterhot jotenkin Nasuun? En muista. Muistan kuitenkin, miten ollessani vielä alle kouluikäinen mentiin kerran äidin ja isin kanssa kotieläintarhaan. Parkkipaikan reunustalla oli vanha tammi, joka oli tiputellut terhojaan parkkipaikan hiekalle. Mulla oli taskussani tyhjä karkkiaski, jonka keräsin täyteen pieniä terhoja. Kotona ihmettelin niitä, ja ne olivatkin mun tärkeimpiä aarteita jonkin aikaa. Musta oli niin siistiä, kun terhoista lähti ne hatut irti. 

Tässä näpytellessäni tunnustelen myös Pärskyn liikkeitä. Oon miettinyt, kuuluvatkohan näppiksen näpyttelyäänet Pärskylle asti? Jotenkin tuntuu, että aina kun kirjoitan blogiini, vauva alkaa liikehtimään masussani. Olen kuullut, että jos vauvalle raskausaikana laulaa jotakin tiettyä laulua, vauva synnyttyään tunnistaa laulun ja rentoutuu. Mulla kuulemma toimi Kolme iloista rosvoa -laulu, jota äiti ja isi mulle odotusaikana lauloivat. Tuleekohan Pärskystä moderni diginatiivi lapsi, joka  jo vauvana rentoutuu näppäimistön äänistä? ;) Toivottavasti ainakin Niken hänelle laulama Kapteeni Koukku -laulu toimisi. 

Nyt se Niken kuorsaaminen alkoi kunnolla. Taitaa olla mulle merkki, että pitäisi laittaa tietokone pois ja yrittää saada unta. Pärsky tosin alkoi juuri hikottelemaan, joten menee tovi ennen kuin saan unen päästä kiinni. Taidan siis asetella tietokoneeni yöpöydälle, lyödä siihen kuulokkeet kiinni, ottaa mukavan kylkiasennon ja jatkaa Netflixistä Kovat kaulassa -sarjan jaksoa, joka multa jäi tänään kesken. 

Hyvää yötä tai huomenta just sulle. ♡


Millainen kasvattaja haluan olla?

27. syyskuuta 2016

Mä oon paljon miettinyt tulevaa sekä yksin päässäni että Niken kanssa keskustellen. Ollaan pohdittu, että minkälaisia kasvattajia me halutaan Pärskylle olla ja minkälaiseksi toivotaan hänen kasvavan. On helppo näin etukäteen esimerkiksi miettiä tiettyjä skenaarioita, ja miten itse niissä toimisi. Todellisuus voi olla loppujen lopuksi ihan toinen arjen yllättäessä.

Mua ensinnäkin jännittää alkaa pojan äidiksi. Kyllä, Pärsky on ultrien mukaan poika. Mä olen aina ajatellut, että mun esikoiseni on tyttö, joten aikamoinen shokki oli, kun rakenneultrassa kätilö iski kuvaruudulle pojan sukupuolielimet. Taisin päästää suustani: "MITÄÄÄÄÄ?!", jolloin kätilö rupesi nauramaan mun reaktiolleni. Naisena ajatus oman tytön kasvattamisesta on jotenkin paljon helpompi, kun ei tarvitse hypätä tuntemattomaan maailmaan, vaan kaikki on tavallaan tuttua ja turvallista. Toisaalta taas on rikkaus päästä hyppäämään ennestään tuntemattomaan. Silloin oppii varmasti itsestään entistä enemmän. Luokanopettajana ajattelen myös, että on mahtava tilaisuus päästä näkemään ja oppimaan esimerkiksi poikien ajatusmaailmaa. Siitä on varmaan mulle tulevassa työelämässäni apua. 

Meitä molempia ärsyttää suunnattomasti yleinen käsitys siitä, millaisia poikien tai tyttöjen pitäisi olla. Ärsyttää, että poikien vaatteet on 90% sinisävyisiä ja usein autokuviollisia. Ärsyttää, että poikia "ohjaillaan" kiinnostumaan autoista ja muista liikennevälineistä. Tai vastaavasti tyttöjä "tyttöjen juttuihin", kuten prinsessoihin ja vaaleanpunaiseen. Mä olen itse pienenä leikkinyt autoilla ja barbeilla, pikkuveljeni pääasiallisesti barbeilla ja pikkusiskoni kaikista hirveimmillä monstereilla ja dinosauruksilla. Me halutaan kasvattaa Pärsky kiinnostumaan just niistä asioista, joista hän oikeasti innostuu. Jos Pärsky innostuu prinsessaleikeistä, häntä tuetaan siinä. Mä ihailen ihan suunnattomasti Mutsis on -blogin Emiliaa, joka on kirjoittanut blogiinsa muun muassa siitä, miten kävi yhdessä poikansa kanssa ostamassa hänelle mekon, koska poika sellaista toivoi itselleen. Just tuollaisia kasvattajia mekin halutaan olla. Ihan sama mitä muut ajattelevat, me halutaan tukea meidän poikaa just sellaiseksi kuin hänelle on luontaista. Kuka me ollaan päättämään, mistä meidän poika tykkää tai mistä hän kiinnostuu? Mua muutenkin ärsyttää, että jos tyttö on kiinnostunut vaikka skeittaamisesta tai dinosauruksista ja haluaa pukeutua isoveljensä vanhoihin vaatteisiin, katsotaan sen yleisesti olevan hyväksyttävämpää kuin keijunsiivet selässä barbeilla leikkivän pojan. Ärsyttävän sukupuolittunutta... Musta on ihan kauhea ajatus, ettei Pärsky uskaltaisi olla oma itsensä. 

Tottakai mä tiedostan, ettei ole mahdollista kasvattaa lasta suojatussa tyhjiössä, jota ei läpäise ympäristön vaikutukset. Se, minkä ympärillä Pärsky kasvaa, vaikuttaa väistämättä häneen. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Niken harrastuneisuus musiikkiin tulee vaikuttamaan Pärskyyn. Tai miksei mun kiinnostukseni muotiin ja pukeutumiseen voisi tarttua häneen. Ehkä Pärskyllä tulee olemaan voimakkaat mielipiteet oman pukeutumisensa suhteen. Sen puolesta ainakin puhuisi mun uni, jossa mä menin vastasyntyneen, mutta jo kuitenkin puhuvan, Pärskyn kanssa vaateostoksille. Esittelin Pärskylle collegehaalaria, johon Pärsky kaukalostaan tokaisi: "Äiti, mulla on noita jo ainakin sata!" :D On ihanaa leikitellä erilaisilla ajatuksilla siitä, millainen meidän Pärskystä tulee. 

Mä oon kauhulla myös miettinyt sitä, miten nyky-yhteiskunta ja media aiheuttavat esimerkiksi valtavia ulkonäköpaineita. Oon päättänyt, että en aio haukkua omaa tai muiden ulkonäköä lasteni kuullen. Mun yksi elämänohjeistani muutenkin on, että on parempi pitää suu kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Välillä se unohtuu omaan itseeni liittyen tilanteissa, joissa tulee haukuttua omaa peilikuvaa. Maailmassa on niin paljon negatiivisuutta ja negatiivisia, itseään parempina pitäviä ihmisiä. Oman ajatusmallini toivon tarttuvan myös Pärskyyn. 

Minkälainen kasvattaja haluaisin siis olla? 
Tasapainoinen ja turvallinen. Johdonmukainen. Lempeä ja rakastava. Rajat asettava. Tukeva ja kannustava. Monipuolisia kokemuksia tarjoava. Haluan yhdessä Niken kanssa tarjota turvallisen ja rohkaisevan kasvuympäristön ja lapsuuden Pärskylle ja meidän mahdollisille muille tuleville lapsillemme. Sen luomisessa tärkeässä osassa ovat rajat. En henkilökohtaisesti ymmärrä yhtään vapaata kasvatusta. Siinä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen...  

Minkälaiseksi henkilöksi toivon Pärskyn kasvavan? 
Itsevarmaksi ja rohkeaksi. Empaattiseksi ja muut huomioivaksi. Ystävälliseksi, kohteliaaksi ja avoimeksi. Hyväntuuliseksi ja onnelliseksi. Monet näistä ominaisuuksista on sellaisia, jotka mulla ja Nikellä on, ja joita arvostan suuresti. Mä esimerkiksi olen aina pitänyt omina vahvuuksinani empaattisuuttani, iloisuuttani ja ystävällisyyttäni. Nikessä taas arvostan sanavalmiutta, sosiaalisuutta, kiltteyttä ja huumorintajua. Toivon luonnollisesti, että Pärskylle tulisi molempien parhaat puolet, eikä esimerkiksi Niken onneksi harvoin ilmenevää äkkipikaisuutta tai mun joskus liiallista kiltteyttäni. Aina saa haaveilla! :D 

On varmaan sanomattakin selvää, että odotetaan innolla pian koittavaa uutta elämänvaihettamme ja Pärskyn tapaamista. Se, millaisiksi kasvattajaksi me muotoudutaan, on tietysti vielä arvoitus. On kuitenkin hyvä olla tavoitteita ja tiedostaa ne itselle tärkeimmät arvot, joiden haluaa välittyvän omille lapsilleen. Kasvattajana kukaan ei ole koskaan valmis, joten aikamoinen työ tässä on edessä tulevina vuosina! En malta odottaa. ♡

Kuvituksena potretti vuodelta 2014. Tässä on musta nähtävissä samanlainen rauha, joka mun sisälläni tällä hetkellä on. Olen onnellinen, luottavainen ja rauhallinen. 

Kumpi meille tulee?

25. syyskuuta 2016

Bongasin äsken ihanan Janetin blogista testin, jonka pitäisi kertoa vauvan sukupuoli. Vaikka me itse tiedetäänkin jo satavarmasti Pärskyn sukupuoli, oli mun silti tartuttava tähän leikkimieliseen testiin! Näitähän pyörii internetissä vaikka millaisia, mutta en oo aiemmin tarttunut tällaiseen. Mä uskon, että jokaisen raskaus on yksilöllinen, eikä näihin satavarmasti voi luottaa. Joten leikkimielellä tartuin toimeen! Tuli vähän muuten samanlainen fiilis kuin sillon teininä tehdessä Demin erilaisia testejä, muistatteko vielä ne? :P

Muistathan muuten, että tänään on viimeinen päivä esittää kysymyksiä Nikelle, mulle tai molemmille tämän postauksen kommenttiosioon! :)


  TYTTÖ  
1. Pahoinvointia raskauden aikana. 
2. Kukkiva iho.
3. Olet kiukkuinen.
4. Ikenesi verestävät.
5. Vauva on kova hikkaamaan.
6. Vauvan potkut eivät ole rajuja.
7. Vauvan syke on tiheä.   Jep, +150 joka kerta. 
8. Närästys.   Voi kyllä, 24/7.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.   Aina? :D
10. Vatsasi leviää sivuille.
11. Makean himo.   Check!
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.   Näin mä luulen, mutten ole ihan satavarma. 
13. Ei linea negraa.
14. Esikoinen on tyttö.
15. Olitte stressaantuneita lasta tehdessä.   Kyllä, koska mulla oli juuri gradun viimeistelyt käynnissä.
16. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät.
17. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.
18. Sinulla on tyttöolo.   Alkuun olin ihan varma, että meille tulee tyttö. Johtui varmaan siitä, että olin aina toivonut esikoiseni olevan tyttö. Pikkuhiljaa kuitenkin hiipi poikaolo.
  Tulos: 8/18  

















  POIKA  
1. Sinulla ei ole pahoinvointia.   Ei ole ollut 7. viikon etovaa oloa lukuunottamatta.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.   Hehkukehuja olen saanut, muuten en ole kai muuttunut.
3. Säärikarvojesi kasvu on kiihtynyt.   Juu, aika karvainen olo on ajoittain. Mulla on myös hiukset hiukan tummentuneet...
4Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia. 
5. Sinulla on eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.   Jep, TÄYSIN.
6. Vauvan syke hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia. 
8. Linea negra.   Viiva ilmestyi vatsaan pari viikkoa sitten. 
9. Sinulla on terävä ilme. 
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan. 
11. Odotat esikoista.   Kyllä.
12. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne. 
13. Kätesi ovat kuivat.   Mulla on aina kuivat kädet, joten en tiedä...
14. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.   Mä olen muutenkin 99% ajasta rauhallinen ja hyväntuulinen.
15. Puolisosi lihoo raskausaikana.
16. Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.   Aina kylmät! :D
17. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet.   KYLLÄ! Koko kasvanut, nännit kasvaneet ja tummentuneet, arkuuttakin on varsinkin nänneissä.
18. Sinulla on poikaolo.   Vähän ennen raskauden puoliväliä hiipi poikaolo, vaikka taistelinkin vastaan. :D
  Tulos:  11/18 



Jahas, sellainen lopputulos! :) Yllättävän tasan meni tulokset, vain muutaman pisteen ero. Pojan puolesta siis liputtaa tämä testitulos tuloksella 11/18, tytön puolesta pisteet jäivät 8/18. Oletko itse tehnyt vastaavaa testiä? Pitikö lopputulos paikkansa

Mä en vielä paljasta teille, kumpi Pärsky ultrien mukaan on. Olen sen kerran täällä blogissa jo vahingossa lipsauttanut, mutta yritän sen vielä pitää salaisuutena... Enköhän mä sen teille pian voi jo paljastaa! Mulla on yksi postausideakin siihen liittyen. ;) 

OOTD & raskauskuulumisia

22. syyskuuta 2016

Voi jösses, mikä väsy! Tulin seitsemän jälkeen kotiin viiden tunnin shoppailureissulta Niken kanssa ja oon ihan RIKKI ja oloni on hyvinkin raskaana oleva. Maanantaina starttasi 33. raskausviikko, nyt päivissä mennään 32+3. Mä ähisen, puhisen ja sihisen kyykkiessäni ja noustessani sängystä tai sohvalta. Pahimmassa tapauksessa suuhun nousee kurkusta minioksennus, kiitos "ystäväni" närästyksen. Jaloilla oleminen tuntuu liitoskipuina haarovälissä, ja se onkin melkein ikävin vaiva tällä hetkellä. Etenkin asennon vaihtaminen yöllä sattuu tosi paljon... Joudun vaihtamaan asentoani repimällä patjasta itseäni toiseen asentoon. Kävelyni muistuttaa liitoskipujen vuoksi ajoittain ankan keinuntaa. Viehättävää, I know. Muuten oloni on mitä mainioin! Saan nukuttua hyvin öisin ja usein vielä päiväunetkin. Ruoka myös maistuu, vaikka olo onkin välillä tukala harjoitussupistuksien kovettaman kohdun ja närästyksen vuoksi. Mieleni on myös korkealla, olo onnellinen, eikä tuleva koitos juurikaan pelota. Enemmänkin vatsanpohjaan on hiipinyt jännitys... Kohta nimittäin on H-hetki lähellä! Ajatus synnytyksestä ja Pärskyn syliin saamisesta on kokoajan vain todellisempi ja konkreettisempi.





Tällä raskausviikolla Pärsky on vauvasovellusten mukaan noin 38cm pitkä päästä varpaisiin ja painaa noin 1800g. Aikamoinen pötkylä siis pärskyttelee masussani! Pärsky on edelleen pää alaspäin - tai niin ainakin uskon. Hikat tuntuvat edelleen häpyluun yläreunassa, pienet iskut samoilla seuduilla ja potkut navan yläpuolella. Välillä istuessani lysyssä tuntuu jopa siltä, että pienen jalat ois epämukavasti siellä kohdun yläreunassa puristuen väliin. Pärsky on onneksi aika rauhallinen kaveri, eikä ainakaan toistaiseksi ole potkinut kivuliaasti. Silloin tällöin hän ilmeisesti asettelee päätään syvemmälle, mistä aiheutuu ikäviä sukkapuikkokipuja haaroväliin, mutta ne eivät mua haittaa. Ne vain kertovat, että Pärsky on oikeinpäin ja valmistautuu innokkaasti pääsemään äitinsä ja isinsä pusuteltavaksi. ;)



Tänään lähdettiin Niken kanssa liikkeelle vähän ennen kahta tarkoituksenamme ostaa kaikenlaista tarpeellista vauvaa varten. Me saatiin lahjaksi turvakaukalo ja telakka, joita varten Niken isovanhemmat olivat jo antaneet meille rahaa. Päätettiinkin siis käydä ostamassa kaikkea muuta tarpeellista lahjarahoilla. Mukaan tarttui muun muassa rintapumppu, lelu sitteriin ja pari tuttinauhaa. Esittelen ostokset kunnolla vielä postauksessa myöhemmin. Jännittävää, että näiden ostosten myötä meillä alkaa OIKEASTI olla kaikki tarvittava! Nyt tässä pitäisi malttaa pyöritellä peukaloita vielä noin pari kuukautta... Onneksi on vielä muutama pienenpieni marketista saatava juttu ostettavana. ;) Ja pinnasänky ja hoitopöytä vielä koottavana! 



Lastentarvikeliikkeen jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Vantaan F-Musiikkia. Niken bändillä, Destiny Oceanilla, oli eilen keikka Loosessa. Soundcheckissä Niken bassosta kuitenkin katkesi kieli, joten uudet kielet oli saatava viikonlopun äänityksiä varten. Onneksi mentiin juuri Jumbon läheiseen liikkeeseen, sillä bongattiin siitä vastapäätä iso itsepalvelukirpputori! Molemmat teki löytöjä, Nikke tällä kertaa enemmän. Mä löysin pari tuikkukippoa, Pärskylle söpön yöpuvun sekä Iittalan Kastehelmi-peltipurkin. Mun sisälläni on heräillyt viime vuoden aikana peltipurkkien keräilijä, joten en voinut vastustaa tuota 2€:n keltaista ihanuutta! Nikke löysi muistaakseni neljä LP-levyä. Meillä oli jo ennestään joitakin LP-levyjä ja soitin niille, mutta vahvistin ja kaiuttimet vielä puuttuvat. Ei siis olla vielä päästy kuuntelemaan "älppäreitä", toivottavasti asia korjaantuu pian! :)



Kirppiskierroksen jälkeen alkoi olla jo kova nälkä, joten ajettiin Jumboon. Syötiin Picnicissä uuniperuna-annokset. Mä olin ihan järkyttynyt, kun fetajuusto oli loppu! :D Mä olen AINA syönyt uuniperuna-annoksen tonnikalalla ja fetalla. Päätin ottaa fetan tilalle vuohenjuuston, joka ei kuitenkaan maultaan juurikaan poikennut fetasta. Onneksi! :D Välillä naurattaa, miten kaavoihin kangistunut ihminen voin välillä olla... Hyvä, että yllättävät tilanteet välillä ravistelevat ja pakottavat kokeilemaan uutta ja poikkeamaan kaavoista. ;) Onko teillä muuten mitään jumituksia ravintola-annoksissa? 




Nahkatakki / Twist &Tango     Paita ja sukkahousut / H&M Mom     Hame / Lindex     Hattu / Seppälä     Kengät / Aldo     Laukku / Rebecca Minkoff     

Käytiin kotimatkalla ottamassa asukuvat Tammistossa, vaikka mun oloni alkoikin olla jo tosi uupunut ja kävely teki kipeää. Oma pärstäkin näytti omaan silmään turvonneelta, mutta kiva kuitenkin, että tulee tänne blogiin otettua asukuvia, vaikkei oma fiilis olekaan kaikkein hehkein. Muuten jäisivät varmaan masukuvat aika vähiin.

Tämänpäiväinen asu on muuten siitä hassu, etten edestä katsottuna näytä yhtään raskaana olevalta. Totuus paljastuu vasta sivuprofiilista. ;) Olin tästäkin hameesta ajatellut, ettei se toimisi raskausaikana, mutta viikonlopun tupareista asukriiseillessäni, totesin olleeni taas väärässä. Vaikka hameen yläreuna on vyötäröllä asti, se  ei ole liian lyhyt. Muistaakseni oon kääntänyt yläreunaa pari kertaa sisäänpäin käyttäessäni hametta ennen raskautta... Onnekseni olen ollut liian laiska lyhentämään hametta. :P




Mitäs tykkäätte asustani? Mä jotenkin taas vierastan itseäni tuossa paidassa. En ole varma, että onko poolopaidat mua varten...  Asusta kokonaisuutena tykkään kyllä kovasti! Kirkkaan- tai tummanpunainen huulipuna ois kruunannut asun, mutta päätin olla käytännöllinen shoppailureissua ajatellen, ja päädyin tuollaiseen persikkaiseen sävyyn ( MAC:in "Runaway Hit"), jota käytän paljon arkena. 

Mä olen muuten ihan superonnellinen siitä, että tänään oli ensimmäinen syksyisen kirpsakka päivä. Se nimittäin tarkoitti sitä, että sain kesän jälkeen kaivaa esiin nuo Tallinnan Aldosta ostamani kengät. Mä RAKASTAN niitä. Aaah, materialismionnellisuus! Mua jännitti, että menevätkö ne turvotuksen takia edes jalkaani, mutta onneksi sujahtivat sutjakkaasti ainakin pelkkien sukkahousujen kanssa. Materialismionnellisuuden lisäksi mua ilahduttaa suuresti se, ettei tarvitse pelätä paahtuvansa takki päällä. Ihailin myös autosta punertavia ja kellastuvia puita! Syksy, mun lempparini vuodenajoista on vihdoin täällä! Oon onnellinen. Kynttilät, takit, pipot, kaulahuivit, ihanat maisemat, pimenevät illat viltin alla...  ♡

Tervetuloa...

20. syyskuuta 2016

Meidän olohuoneeseen!

Jokunen viikko sitten lupasin esitellä teille kotimme. Tänään sain vihdoin aikaiseksi tarttua kameraan ja napata teille yksityiskohtakuvia meidän olohuoneestamme. Ensin vähän taustaa:

- Muutimme kesäkuussa 35 neliön yksiöstä 65 neliön kaksioon toiseen kerrokseen samassa rapussa. 
- Uusi olohuoneemme on suurinpiirtein samankokoinen kuin meidän yksiömme olohuone ja alkovi yhteensä.
- Asuntoon kuuluu lisäksi iso parveke, tilava keittiö ja makuuhuone sekä yllättävän iso kylpyhuone. 
- Koska neliömme lähes tuplaantuivat, meidän oli hankittava paljon uusia huonekaluja sekä edellistä reilusti isompi sohva. Kaikki huonekalut sohvaa ja turkoosia jakkaraa lukuunottamatta on hankittu second handina. 

Tässä siis muutamia yksityiskohtakuvia aurinkoisesta, ihanasta olohuoneestamme! Nauttikaa!












Me ollaan Niken kanssa molemmat tosi tyytyväisiä olohuoneemme sisustukseen. Viihdytään täällä superhyvin! Lauantaina juhlittiin tupareitamme ystäviemme kanssa ja saatiin heiltä paljon kehuja asuntomme kodikkuudesta ja värien käytöstä. Pääväreinä täällä on tällä hetkellä turkoosi ja kirkkaanpunainen, joita rauhoittavat mustanruskea ja harmaa. Tosiaan, kaikki huonekalut sohvaa ja turkoosia jakkaraa lukuunottamatta on käytettyinä hankitut. Pyöreä sohvapöytä ja hyllylevyt (hankittiin Ikeasta uudet kannattimet) ovat mun mummoni vanhoja, muistaakseni 60-luvulla ostettuja. Seinällä riippuva kukkajuliste on mummoni maalaama, joten aivan erityisen rakas mulle! Meitä on aina yhdistänyt mummoni kanssa rakkaus kukkiin. 

Nopealla vilkaisulla olohuoneeseemme, on helppo huomata meidän mielenkiinnonkohteitamme. ;) Koska Nikke harrastaa aktiivisesti musiikkia, pyörii meillä jos jonkinlaisia soittimia nurkassa. Kaksi niistä ollaan kiinnitetty sisustuselementeiksi seinälle, kolmas odottaa vielä kiinnittämistä. Sohvan takana on kaksi aitoa ysäriltä peräisin olevaa Disney-leffajulistetta, Hercules ja Pieni merenneito. Sattumalta löysin FB-kirppikseltä nämä ja pari muuta. Ollaan Niken kanssa molemmat kovia Disney-faneja, joten nämä sopivat meidän kotiimme kuin nenä päähän. Oli muuten mahtava sattuma, että molempien lemppareissa oli näin yhteensopivat värit! Star Wars on tietysti myös edustettuna, kuten Muumitkin. Niken lempparibändin Queenin aiheinen grafiikanlehti roikkuu kehystettynä TV:n yläpuolella. Se jäi valitettavasti kuvista näköjään puuttumaan (johtui varmaan taustalla pyörivästä Bonesista :P).

Miltäs olohuoneemme näyttää omaan silmääsi? Viihtyisitkö? Esittelen loputkin huoneemme heti kun siivousinspiraatio iskee ja saan huoneet siistittyä. Vastahan me siivottiin tupareita varten ja nyt on jo sotkua siellä täällä... Oi voi! :D Ja hei, jos kiinnostaa vielä saada kokonaiskuva esimerkiksi videolla, saa huikata hep! On niin hankala antaa valokuvilla kokonaiskuvaa, mutta ehkä teille riittää yksityiskohdatkin. Saa siis esittää toiveen! :) 

  HOX!  Muistakaahan hei, että sunnuntaihin asti on aikaa esittää Nikelle ja mulle kysymyksiä tämän postauksen kommenttiosioon. Muutama onkin jo aktivoitunut niiden suhteen, kiitos teille! :) ♡

Jos meille tulisi tyttö...

19. syyskuuta 2016

Näin me puettais hänet!

Julkaisin viime kuussa postauksen, jossa Niken kanssa kokosimme omat kollaasimme siitä, miten pukisimme Pärskyn, mikäli hän olisi poika. Ajatushan lähti siitä, että koska en halua pukea tulevaa lastamme "ihan mihin tahansa", mietin voinko luottaa siihen, että Nikke osaisi hänet pukea tyylikkäästi mun poissaollessa.  Postauksen näet tästä KLIK, voit käydä itse arvioimassa, miten Nikke onnistui poikaa pukiessa. ;) Tälläkin kertaa kaikki kollaasien tuotteet on valittu H&M:n nettikaupasta Tyttövauvat 68-98cm -kategoriasta.

Tyttöä pukiessamme teimme molemmat täysin itsenäisesti neljä kollaasia, jotka ovat Kotona, Kaupungille, Vierailu / Juhla sekä Villi kortti. Nikelle tytön asujen keksiminen oli luonnollisesti paljon hankalampaa, mutta alkukankeuksien jälkeen pääsi hänkin vauhtiin ja taas innostuneesti keksi erilaisia asukokonaisuuksia. Hyvä Nikke! 


Voi, miten kivan asun Nikke kokosi! Kotiasussa pitääkin olla mukavia ja joustavia vaatekappaleita. Harmaa on itselleni turvaväri, joten varmaan siksikin tämä kokonaan harmaa asukokonaisuus on tosi paljon mun mieleeni! Nikke kommentoi mun kokoamaani asua millamaiseksi ja varmaksi asukokonaisuudeksi. Ilmeisesti siis tykkäsi! :P

Molemmissa asuissa on farkkua ja pehmeyttä. Niken asu on musta suloisempi ja söpömpi kuin mun hiukan "katu-uskottavampi" asuni, mikä tavallaan yllättää mut! :D Niken mielestä mun kokoamani asu on magee ja cool kid.



Niken kokoamassa asukokonaisuudessa on musta ranskattaren fiilistä. Johtuu varmasti tuosta kirkkaanpunaisen ja raidan yhdistelmästä, siitä jotenkin tulee aina Ranska mieleen. Hauska valinta laittaa farkkulegginsit mekon kanssa. Uskon, että toimis ihan hyvin - varsinkin tuon söpön pannan kanssa. Mun asussani on Niken mielestä kiva yhdistelmä tyttö- ja poikamaisuutta. 




Hihii, Niken asussa on paljon pupuja! Pupujutut onkin tosi söpöjä. Tämä on ihan älyttömän suloinen asu! Kukkakumpparit kruunaavat kokonaisuuden. Hyvä Nikke! :) Nikke kommentoi mun asuani kivaksi ja talviseksi. :D Tykkäsi kuulemma, mutta kommenttien keksiminen on hankalaa. :P


Yhteisiä huomioita:
- samanlainen värimaailma, yleensä yksi värikkäämpi vaatekappale asukokonaisuudessa
- Niken tyyli on yllättäen söpömpi kuin mun (Niken kommentti: Tytöt on söpöjä!)
- Poikien vaatteissa vierastetaan sinistä ja autokuvioisia peruspoikavaatteita, tyttöjen vaatteissa vaaleanpunainen ja muu tyttömäinen ei tunnu vieraalta.


No, mitäs mieltä olette? Miten me selvittiin? Mä sanoisin, että hyvin mielin voisin tyttäremmekin jättää iskänsä puettavaksi. Niken kokoamista asuista ehkä huomaa, että tyttöjen vaatemaailma on Nikelle vieras, mutta ihan tosi kivoja kokonaisuuksia hän silti sai kootuksi.

Iso kiitos Nikke, että lähdet aina isolla innolla mukaan mun postauksiin! Oot mahtava! ♡ Psst... Muistakaahan, että myös Nikelle voi esittää kysymyksiä tämän postauksen kommenttilootaan.

Kysyttävää?

18. syyskuuta 2016




Vihjailinkin edellisessä postauksessani, että luvassa olisi hyvinkin pian kysymyspostaus lukijani toiveesta. Bloggaamisessa parasta on vuorovaikutus just sun kanssasi, ja siksi toteutankin oikein mielelläni postauksia lukijoitteni toiveesta.

ÄN-YY-TEE... NYT! Nyt saa kysyä! Kysymyksen voi esittää minulle, Nikelle tai meille molemmilla. Kirjoita kommenttiisi kenelle kysymyksesi osoitat. :) Nikke osallistuu mielellään blogiini, joten rohkeasti vain kysymyksiä esittämään! 

Aikaa esittää kysymyksiä on viikon verran, sanotaan vaikka ensi sunnuntaihin 25.9. klo 23.59 asti. 

Ai kauhea, miten mua alkoi jännittämään! 

Bohemian Mama

16. syyskuuta 2016

Huh, miten musta tuntuu, että on ollut niin kiireinen viikko, etten ole edes ehtinyt tänne blogiin kirjoittamaan? :D Nikke oli kolme päivää sairaana, joten mun kiireeni koostui yhteisestä ajasta sohvalla pötkötellen... Ei mulla kai mitään oikeaa kiirettä oikeasti ole ollut, mutta tuntui kivalta ottaa pientä blogilomaa, ja nauttia Niken seurasta vielä, kun ollaan ihan kahdestaan. 

Eilen ajelin Espooseen juhlimaan mummoni 95-vuotissyntymäpäivää. Kunnioitettava ikä mun mielestäni! :) Mummon pienessä huoneessa olikin tungosta, kun siellä oli mun lisäkseni äitini, iskäni, pikkusiskoni, molemmat enoni, toisen enon puoliso ja yksi serkuistani. Mummoni rakastaa kukkia, joten osasinkin odottaa, että oman kimppuni lisäksi pöydät pursuisivat kukkia! Kyllä muuten jäi ihana kukkaloisto mummoani ilahduttamaan. 


Tänään mä heräsin virkeänä klo 6.30 kahdeksan tunnin unien jälkeen. Tai ainakin luulin olevani virkeä... Tein Nikelle ja itselleni aamupalan, söin, Nikke lähti töihin ja mä menin sänkyyn lukemaan Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjä -dekkaria. Sitten huomasin, miten silmäluomeni alkoivat tuntumaan raskailta, joten ajattelin, että torkun hetken. No, mähän heräsin sitten kolme tuntia myöhemmin klo 11 jälkeen. Hupsista! Siihen meni tehokas ja touhuntäyteinen aamupäivä, niin kuin aiemmin suunnittelin. Toisaalta taas kyllä hyvä, että sain nukuttua, koska selvästi tarvitsin unta. 

Tämä ilta menee valmistellessa huomisia tupareita. Ollaan kutsuttu reilu parikymmentä ystäväämme juhlimaan uutta kotiamme. Samalla tietysti nämä ovat viimeiset juhlat ennen Pärskyn syntymää, joten ehkä siinäkin on syytä juhlaan! ;) Mulla on juhlamenu vielä täysin auki, aiempaa helpommalla ajattelin kuitenkin mennä, koska ei vaan jaksa touhuta samalla tavalla. Ollaan muistaakseni myös aina hukuttu ruokaan juhlien jälkeen, joten tuskin kovin paljoa edes tarvitsee valmistaa. Jotain makeaa ja pikkusuolaista. Eiköhän me sillä saada pidettyä vieraamme tyytyväisinä. 




Tässä asussa vietin viikko sitten treffipäivää Niken kanssa, kun mentiin Flamingoon päivänäytökseen katsomaan Teit meistä kauniin (TYKKÄSIN!). Halusin päälleni jotain mukavaa, jotta jaksaisin paremmin istua elokuvan ajan. Kiristävät vaatekappaleet olivat siis kieltolistalla, joten aloin suunnittelemaan asuani mammaleggareiden ympärille. Kaikki aiemmat yhdistelmät tylsistyttivät, joten halusin keksiä jotain uutta. Olin jotenkin kuvitellut, ettei tuo tunika toimisi vauvamasun kanssa, mutta onneksi päätin kuitenkin kokeilla sitä! Sehän on nimittäin oikein ihanannäköinen vielä. Veikkaan, että kuukauden päästä helma alkaa olla edestä liian lyhyt, joten täytyy ottaa mekkonen nyt tehokäyttöön. Pitkän villatakin vetäisin lämmikkeeksi ja tekemään kokonaisuudesta "slimmimmän" ja siromman. Maiharit tietysti jalkaan kontrastin vuoksi ja hattu päähän viimeistelemään tämä Bohemian Mama -look. ;)

Mulla ei läheskään aina nyt raskausaikana ole ollut millamainen olo vaatteissani. Aika monta suosikkia on jäänyt kasvavan masun takia kaapin perälle. Aiemmin suosin oversize-vaatteita, mutta mahan kanssa niissä tulee helposti muumimainen olo. Olen siis joutunut omaksumaan melko erilaisen tyylin kuin ennen raskautta. Tässä asussa mulla oli kuitenkin yhtä millamainen olo kuin ennen raskautta. Tämä tuntui niiiiiiin omalta! Musta tuntuu, että näistä kuvistakin välittyy se itsevarmuus ja hyvä olo, mikä mulla tuona päivänä oli. Näytän onnelliselta. :)





Neule / Lindex     Tunika / Mango     Legginsit / H&M MOM     Hattu / 2nd hand     
Laukku / Rebecca Minkoff     Kengät / Dr Martens

Keskiviikkona muuten tuli tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Hurrrrrjaaaa! Tässähän pitää oikeasti kohta koota pinnasänky, hoitopöytä ja ostaa viimeiset puuttuvat jutut! Äsken tein kotimaisista omenoista sosetta pakkaseen vauvaa varten. Kokoajan vaan tulee konkreettisemmaksi vauvan saapuminen. Ihanaa! Mä odottelen, että tuleekohan tässä paniikkia vielä synnytykseen ja äidiksi tulemiseen liittyen. Jotenkin musta tuntuu, että ei tuu. Silloin heti plussauksen jälkeen mä panikoin ja käsittelin muutaman viikon tunteitani tämän elämäni suurimman asian suhteen. Ehkä siksi koko tää raskaus prosessina on tuntunut tosi helpolta. 

Nyt mun on lopetettava höpötteleminen ja alettava meikkailemaan. Kauheasti ois taas asiaa, mutta jotain on jätettävä seuraaviinkiin postauksiin. ;) Sain muuten postaustoiveen, jossa toivottiin kysymyspostausta Nikelle. Sellainen ainakin on lähitulevaisuudessa tulossa. Ajattelin, että siinä samalla voi sitten esittää mullekin kysymyksiä, joten pistäkäähän aivosolut jo raksuttamaan. Palailen ihan kunnon postauksen kera, kun on aika alkaa esittämään kysymyksiä! :)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! NAUTTIKAA! ♡

Ostossaalis vauvalle

11. syyskuuta 2016

Eilen vietin äitini kanssa pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa. Oltiin puhuttu jo muutaman viikon, että pitäisi mennä yhdessä vauvatarvikeostoksille. Pärskyn saapumiseen kun ei ole enää kovin pitkä aika. Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, että vaunut on jo hankittu (Britaxin Smile II -yhdistelmävaunut harmaina). Tällä kertaa oli tarkoitus hankkia pienempiä tarpeellisia juttuja, jotka voi sitten raksittaa pois ostoslistalta. Isompia juttuja ostoslistalla on vielä turvakaukalo autoon sekä siihen sopiva telakka.

Päädyttiin äidin kanssa ajamaan ostoskeskus Kaareen. Aloitettiin shoppailureissu tankkauksella eli suunnattiin heti lounaalle. Käytiin syömässä Chilitos-ravintolassa. En ollut aiemmin itse syönyt siellä, mutta ehdottomasti menen toisenkin kerran! Vaikka jouduttiin jonottamaan ruokaa ja palvelua aika kauan, varmaan 20 min, oli quorn-burritoni ihan superhyvä! Namnam! Vatsat täynnä lähdettiin sitten suuntaamaan Kaaren ainoaan lastentarvikeliikkeeseen, Baby Style -nimiseen, josta ostettiinkin suurin osa näissä kuvissa näkyvistä hankinnoista.


Mä oon selaillut läpi varmaan kymmenen eri lastentarvikenettikaupan mobilevalikoiman, mutta suurin osa tarjolla olevista vaihtoehdoista on ihan supertylsiä tai vain yksinkertaisesti rumia. Ainoa, joka mun silmääni miellytti, oli tämä tanskalaisen Done by Deer -merkin iiiiihana mobile! Musta tuo raidallinen kuosi on tosi raikas verrattuna perinteisiin roikkuviin eläinhahmoihin. Mobilen soittama musiikki on myös tosi miellyttävä, joten kaikinpuolin täydellinen mun makuuni! Ihastuttiin äitini kanssa myös muihin kyseisen merkin lastentarvikkeisiin, kuten vaunuleluun, astioihin ja hoitopöydänalustoihin. Ostettiin myös Lifefactoryn tuttipullo, joka vaikutti tosi hyvältä myyjän suositusten perusteella. Pullo-osa on lasia, joten se on konepestävä ja hygieenisempi kuin perinteinen muovinen. Ulkopinta on hiukan nihkeän tuntuista silikonia, joten pikkuisen on hyvä pitää siitä kiinni omin kätösinkin. Ostettiin jo tuttiosan tilalle vaihdettava nokkamukiosa, joten tuttipullon käyttöikä on tavallista muovipulloa pidempi. Tosi näppärää! Mä ajattelin, että vois ostaa vielä yhden paketillisen vaihtotuttiosia, koska jotenkin tuntuu, että niille voisi olla käyttöä. Ei aina tarvitse sitten kiireessä pestä sitä yhtä ja ainoaa.
Vaunuverho oli myös ostoslistallani. Toki vaunujen suojana voisi käyttää harsoa tai jotain muuta, mutta tuo Dookyn vaikutti niin näppärältä, että halusin ostaa sen. Verhon saa esimerkiksi rullattua paketin kuvan osoittamalla tavalla tai sitten sidottua helman narujen avulla aisaan avonaiseksi aurinkosuojaksi. Ilma pääsee näin kiertämään hyvin. Vaunuverhossa on myös 95% UV-suoja, se on pehmeää puuvillaa ja konepestävä. Ostamiemme vaunujen mukana tuli läpinäkyvää muovia oleva sadesuoja, mutta se oli Nikestä ja musta tosi hankala. Se oli tehty niin istuvaksi, että sen paikalleen asetteleminen tuntui ajoittain melkein rakettitieteeltä.. Siksipä päätettiinkin, että ostetaan tuollainen perinteinen huppumainen sadesuoja. Tässä versiossa on valmiina heijastimet (Superhyvä!) sekä sen saa vaunukopan kohdalta auki niin, että vauvan saa vaunuista pois, vaikka suoja olisikin päällä. Britaxin omassa ei meidän muistaaksemme kyseistä vaihtoehtoa edes ollut... Ja mikä tärkeintä, paikalleen asettaminen onnistuu PALJON nopeammin.

MM 

Apteekista ostettiin kaikkea tarpeellista vauvalle ja mulle. Äiti oli löytänyt jostakin lehdestä (Oisko ollut Yliopiston apteekin lehti?) artikkelin siitä, mitä kaikkea olisi hyvä varata vastasyntyneen varalle. Tällä kertaa ostettiin lanoliinivoidetta imetyksestä rohtuneille nänneille, sinkkivoidetta vaippaihottuman varalle, Ceridal-öljyä kylpyveteen lorautettavaksi tai tarvittaessa vauvan iholle ruiskittavaksi sekä Multivitan Raskaus ja imetys -vitamiineja. Vielä pitäisi ostaa navan puhdistukseen jotakin, vauvoille tarkoitettuja vanupuikkoja, D-vitamiinitippoja ja varmaankin jotain muutakin vielä lisäksi! 



Lindexistä ostettiin Pärskylle siilikuvioinen yöpuku. Ennestään oli vasta yksi vastasyntyneen kokoinen yöpuku, joten tämä tuli tarpeeseen! Musta Mikki Hiiri -kuvioinen college-haalari (56cm) on Name It -liikkeestä ostettu. Niken ja mut tuntevalla tuskin tulee yllärinä, että ei voida vastustaa Mikki-kuvioisia vaatteita, joten äiti kiikutti sen kassalle itsestäänselvyytenä. :D Molemmat näistä on musta supersuloisia ja ennen kaikkea ihanan pehmeitä. Kyllä kelpaa pukea Pärsky näihin! 

Siinäpä se meidän eilinen ostossaaliimme Pärskylle. Oli ihana kokemus mennä vauvatarvikeostoksille oman äidin kanssa. Vertailtiin ja ihmeteltiin monipuolista valikoimaa yhdessä. Puhuttiin siinä ohella paljon hänen synnytyskokemuksistaan ja mun ajatuksistani tulevaan synnytykseen liittyen. Tää on jotenkin tosi ainutlaatuista, että oman äidin kanssa saa jakaa näin ison asian. Kiitos vielä äiti, oot mulle rakas! ♡

10 faktaa juuri nyt

9. syyskuuta 2016

1. Tämän hetken jumitukseni TV-sarjojen osalta on Bones. Oon katsonut jo yhdeksän kautta Netflixistä. Se pyörii oikeastaan aina taustalla, jos oon yksin kotona; meikatessa, syödessä, blogia kirjoittaessa, siivotessa... Saa suositella jotain toista sarjaa Netflixistä, joka sopii taustalle pyöriväksi! :)

2. Mä en oo Snapchatia innostunut käyttämään, mutta Instagramin My Story on saanut mut koukkuunsa. Mut löytää Instasta yllättäen nimellä  millamainen . Kannattaa seurailla, jos kiinnostaa mun höpötysvideot ja arkisemmat pätkät! 

3. Lasketun ajan lähestyessä ovat kysymykset lapsemme kasvatuksesta tulleet mieleeni. Voi vitsit, miten monesta pikkujutusta pitää tehdä yhteinen päätös! Hui! Karkkipäivät vai karkittomuus, TV:n katsomiseen sallittava aika, alkoholinkäyttö... Apua! Onneksi näihin kaikkiin ei vielä vauvavuoden aikana tarvitsekaan tietää vastausta. 

Sain Nikeltä torstaina kukkia! Ihana mies ♡ Kukat koristavat meidän olohuonetta nyt, jotta voin katsella niitä mahdollisimman paljon. :)


4. Edelliseen liittyen olen pohtinut sitä, näytänkö esimerkiksi tulevan lapsemme kasvoja blogissa tai kutsunko häntä omalla nimellään täällä. Saattaa olla, että Pärsky jää Pärskyksi tänne blogin puolelle. Se on kuitenkin varmaa, että pienokaiseni kasvoja en tule täällä näyttämään. Musta tuntuisi oudolta päättää toisen ihmisen puolesta noin isosta asiasta. Internetiin lisätyt kuvat eivät poistu täältä ikinä, joten haluan säilyttää Pärskyn yksityisyyden siihen asti, kunnes hän itse päättää toisin. 

5. Me hankittiin maanantaina vaunut! Tai siis saatiin sponssiapua, mutta jokatapauksessa, meidän Pärskyllä on nyt päheät menopelit! Päädyttiin muutaman testikerran ja esittelyjen jälkeen Britaxin Smile 2-yhdistelmävaunuihin. Vaunukaupoille lähtiessämme mulla oli ihan hirveä ähky kaikesta tarjonnasta. Paras ystäväni hankki nämä kyseiset vaunut kesällä. Kuulusteltuani häntä käyttökokemuksistaan ja hankintaperusteistaan, päädyttiin Niken kanssa testailemaan Smile 2-settiä lastentarvikeliikkeeseen. Vaunut vastasivat hyvin meidän tarpeitamme ja toiveitamme, joten ei edes oikeastaan katsottu muita. Saatettiin siis tavallaan vähän matkia ystävääni... :D

Edestä ei juurikaan huomaa vauvamasua, mutta sivukuvasta näkyy koko totuus. 
6. Mulla ei muuten montaa raskausajan mielitekoa ole tullut, mutta sitruunaiset juomat on yksi niistä. Cokikseen ja veteen on saatava sitruunaa. Sitruunavichy on myös superherkkua! Eniten ihmettelen kuitenkin mun villitystä mustaherukkamehuun. Mä HIMOITSEN kylmää mustaherukkamehua päivittäin! Olen ostanut kaupasta sokeroimatonta tiivistettä jo monta pulloa... Namskis! Mustaherukkasorbetti oli muuten mahtava löytö kaupan jätskiosastolta.

7. Mä haluaisin mennä kampaajalle. Tuntuu, että mun reuhka alkaa olla hiukan liian pitkä. Tai ainakin latvat kuivat, kun meinaa mennä takkuun kokoajan. Syksyn myötä tulee myös uudistumisen tarve, joten kaipaisin jotain uutta! En vain tiedä mitä... Ehkä vähän uusi hiusmalli?


Käytiin tänään Vantaan Flamingossa elokuvissa katsomassa "Teit meistä kauniin". Tykättiin, vaikkei Niken naamasta sitä huomaakaan! ;)


8. Mä olen yrittänyt tsekkailla läpi kaikki mieleen tulevat nettikaupat toiveissani löytää rentoja, löysiä neuletunikoita. Joinakin päivinä tiukat vaatteet ahdistavat, joten kaipaisin löysempiä vaihtoehtoja. Mä oon varmaan tosi epämuodikas, kun sellaisia ei tunnu valikoimasta löytyvän. Joskus mulla oli niitä useampi kaapissa, mutta kaikki olen tyhmyyksissäni myynyt!

9. Mä rakastun päivä päivältä enemmän meidän uuteen kotiin. Tai ei tämä kai kovin uusi enää ole, koska ollaan asuttu tässä muutama kuukausi jo. Mä rakastan tätä tilaa! Aaah! 60 neliötä on niin paljon kivempi kuin 35 neliötä... Mä lupaan, että kotipostaus on tulossa pian! Nappaan kuvia jonakin valoisana päivänä. :)  

10. Koska syksy on tunnelmoinnin aikaa, taidan sytyttää nyt syksyn ekat kynttilät palaamaan. Vitsit, että onkin ollut ikävä tunnelmointia!

Syksyn ensimmäinen asu

8. syyskuuta 2016

Kukkuu! Täällä ollaan taas höpöttelemässä kuulumisia. Pitäisi kirjoitella kuulumisiani useammin, koska tuntuu, että tälläkin kertaa mulla on kauheasti asiaa... :D 

Aloitetaanpas ensin tiistain neuvolakäynnistä. Nyt on tosiaan 31. raskausviikko, päivissä 30+3. Koska 30 viikkoa tuli täyteen, oli tällä kertaa neuvolakäynnillä isyydentunnustaminen ja yhteishuoltajuussopimuksen allekirjoittaminen. Oltiin etukäteen täytetty allekirjoitusta lukuunottamatta netissä lomakkeet, jotka vietiin tulostettuina mukanamme. Neuvolatäti luki meille kumpaankin sopimukseen liittyvät lakipykälät, minkä jälkeen allekirjoitettiin sopimukset. Nikke tietysti nikkemäiseen tapaan vitsaili karkaamisesta. :D Tosi näppärää, että tällaisen pystyy hoitamaan neuvolassa, eikä tarvitse erikseen vauvelin synnyttyä lähteä käymään virastossa. 

Isyydentunnustamisen lisäksi oli perinteiseen tapaan vauvan sydänäänten kuunteleminen ja vatsan painelu sf-mitan ja vauvan asennon selvittämiseksi. Sydänääniä ei tälläkään kertaa meinattu saada kuuluviin etuistukan vuoksi. Myös vauvan asento jäi neuvolatädille ja kätilöharjoittelijalle epäselväksi ilmeisestikin Pärskyn kippura-asennon vuoksi. Ymmärrän, että kumpikin pää vauvasta voi tuntua samalle, jos tyyppi hengailee varpaat otsalla. Selvää kuitenkin ilmeisesti oli, ettei pikkuinen ole vielä kuunnellut äitinsä kehotuksia päälleen kääntymisestä. ;) Noin kuukausi sitten sf-mitta (häpyluulta kohdun yläreunaan) oli 23,5cm, nyt se oli 28cm. Pärsky näyttää siis kasvavan johdonmukaisesti, koska tämäkin mitta oli aivan keskikäyrän tuntumassa. Hyvä Pärsky!


Keskiviikkona Nikellä oli vapaapäivä. Mä oon koko meidän seurustelun ajan puhunut, että haluaisin Kaivariin jäätelölle. Pienempänä käytiin vähintään kerran kesässä perheeni kanssa Kaivarin rannassa nautiskelemassa Helsingin jäätelötehtaan herkullista jäätelöä. Nyt ei ole vuosiin tullut käytyä siellä jäätelöllä, mutta onneksi Nikke muisti toiveeni ja sain ruksattua yhden jutun pois kesän bucketlistiltä (vaikka nyt onkin jo syksy...). 

Mä en muistanut ollenkaan varoittaa Nikkeä siitä, miten isoja jätskipalloja kiskalta saa! Otettiin molemmat kaksi palloa; minä otin suklaan ja päärynän, Nikke minttusuklaan ja sitruunan. Kaikki oli ihan superherkullisia! Jäätelön syöminen oli aikamoinen taitolaji, vaikka otettiinkin pallerot kippoihin. Nikellä oli sormet AIVAN jäätelössä ja maa jalkojen juuressa täynnä keltaisia ja vihreitä täpliä. :D Amatööri... Mulla oli vain vähän suklaajätskiä sormissa. Saas nähdä, uskaltaako Nikke vielä toiste lähteä mun kanssa jätskireissulle Kaivariin. Vaikutti siltä, että Nikelle jäi trauma jäätelöpallojen syömisen haasteellisuudesta! :D Haha!


Samalla reissulla käytiin myös Kaivarin Kanuuna -kirpputorilla, muttei kumpikaan tehty löytöjä. En oikein edes jaksanut tutkia pöytiä, koska suurin osa niistä oli tosi sotkuisessa kunnossa. Kaivarista hurautettiin kotiinpäin pienen mutkan kautta. Olin nimittäin kirppistelytuulella, joten olihan se käytävä ensimmäistä kertaa Pihliksen (Pihlajisto vai Pihlajamäki, en tiedä) itsepalvelukirpputorilla. Sieltäkään en tehnyt löytöjä, buu! Harmitti myös se, että tosi moni pöytä oli selvästi ammattimyyjien pöytiä; uutta krääsää tai ruokatuotteita. Ne ei musta kuulu kirppiksille. Ihan kädet tyhjinä ei lähdetty kotiin, sillä Nikke löysi lampun bänditreenikselleen. 

Neljän aikaan Nikke heitti mut kotiin ja lähti bänditreeneihin. Mä menin heti kotona päikkäreille. Näin raskaana en jaksa samalla tavalla (varsinkaan, kun tuntuu, että on flunssapöpö iskemässä) ja olinkin aika poikki kun tultiin meidän neljän tunnin reissulta kotiin. Vaikka olinkin tosi väsynyt, olin huippuonnellinen siitä, että oltiin Niken kanssa lähdetty "retkelle". Me helposti sorrutaan hengailemaan vain kotona, joten on ihana kun aina silloin tällöin tulee keksittyä jotain kivaa treffihommaa. 



Tänään mä en ole tehnyt yhtään mitään. Tai olen, mutta se on pitänyt sisällään lähinnä pötköttelyä ja fiilistelyä. Viime aikoina Pärsky on ollut aika hiljainen liikkeissään, joten tänään, kun jumppailut alkoivat heti herättyäni, fiilistelin niitä vain onnessani. Pikkutyyppi potki ja möyri kymmenestä varmaan kahteen asti lähes kokoajan! Minä makasin sängyssä tai sohvalla ja vaan seurailin muljahteluja ja silittelin masuani. Pitää nauttia tästä fiiliksestä vielä kun pystyy! 
Aamulla epäilin, että Pärskyllä ois ollut päälleen kääntyminen käynnissä. Vasenpuoli vatsasta oli kovasti koholla, vaikkei vauva edes venytellyt, ja oikea puoli tuntui tyhjältä. Kun nousin ylös, tuntui Pärsky olevan vasemmalla. Istuessani en tuntenut tuttuun tapaan vauvaa alavatsalla. Siis sitä fiilistä, että siellä vatsamakkaroiden välissä on jotakin tiellä. Mutta sitten hetken päästä aamupalan syötyäni oli koko alavatsa tuttuun tapaan koholla. Huoh... Joko Pärsky oli jo matkalla oikeaan asentoon ja kääntyminen jotenkin keskeytyi tai sitten mä vain kuvittelin koko jutun. Missään vaiheessa en oo potkuja tuntenut rintojen alla, mutta ehkä hiukan korkeammalla kuin aikaisemmin. Onneksi tässä on vielä reilu kuukausi aikaa ennen kuin vauvan pitäisi viimeistään seistä päällään. 




Mekko / Tokmanni     Villatakki / Weekday     Laukku / Rebecca Minkoff     Kengät / O.I.S.(?)     Aurinkolasit / Lindex

Näiden kuvien asussa kävin maanantaina vaunukaupoilla, mutta tykästyin siihen niin paljon, että puin sen taas keskiviikon jätski- ja kirppisreissulle. Kaikki tiukka kiristää ja ahdistaa tällä hetkellä, joten tuo mekko on mitä mainioin! Se on kevyttä, mukavaa materiaalia, eikä kiristä mallinsa vuoksi yhtään. Ostin sen ennen raskautta, ja vasta nyt tajusin, että se sopii täydellisesti vauvamasun kanssa. Kuukauden päästä helma saattaa olla liian lyhyt edestä, joten pitää tehokäyttää sitä nyt. ;) Saatatte katsoa, että olipas mulla paljon päällä, vaikka asteita oli about parikymmentä mittarissa, mutta tiedättekö mitä, mulla ei ollut yhtään kuuma. Kaivarin rannassa tuuli sen verran, että oli just hyvä olla, vaikka neuletakki onkin tosi paksu. 

Huomenna olisi taas perjantai ja Nikellä vapaapäivä. Saas nähdä, mitä kivaa keksitään! Viikonlopuksikaan ei kai ole mitään suunnitelmia vielä. Tai en ainakaan nyt muista... No, niin ne viikonloput aina täyttyvät, vaikkei etukäteen mitään suunnitelmia olekaan. ;) Mukavaa melkein viikonloppua teille kaikille ihanille

Lapsuusmuistoista toiveita ja tavoitteita

6. syyskuuta 2016

Mulla on ollut tosi ihana lapsuus. Oon aina kokenut olevani rakastettu, arvostettu ja saanut tukea, vaikken olisi sitä itse tajunnut pyytää. Mulla on ihan valtavasti ihania ja kauniita lapsuusmuistoja, joita olen nyt luonnollisesti viime kuukausina miettinyt tavallista enemmän. Olen myös miettinyt minkälainen vanhempi haluan meidän Pärskylle olla, ja peilannut ajatuksiani tietysti omiin vanhempiini. Ajattelin kirjoittaa ylös muutamia muistoja, perinteitä, tapoja ja ajatuksia, joita toivon pystyväni tarjoamaan Pärskylle äitinä ja vanhempana.




  Yllätykset  

Äiti ja isi järjestivät meille usein yllätyksiä. Muistan muutaman kerran, kun isi ja äiti tulivat hakemaan minua ja pikkuveljeäni (pikkusisko ei vielä silloin ollut syntynyt) päiväkodista auto valmiiksi pakattuna. Autossa saatiin kuulla, että lähdetään samantien Tukholman risteilylle. Siitäkös riemu repesi! Joskus ollaan myös menty mukamas ruokakauppaan tai ostoksille, mutta päädyttykin elokuviin. Ei niiden yllätysten aina tarvitse olla yhtä isoja kuin vaikkapa nuo Tukholman risteilyt. Toivon, että mulla riittää energiaa ja kekseliäisyyttä järjestää kivoja yllätyksiä Pärskylle. Nikke on meidän parisuhteessa se, joka useammin yllättää minut kuin mä hänet (Hyi mua!), joten mun on selvästi tsempattava, jottei Nikke jää Pärskyn ainoaksi yllättäjäksi. :D


  Kylmälaukut  

Yksi erittäin ihana perinne, jonka aion ehdottomasti ottaa Pärskyn kanssa käyttöön, oli äidin meille pakkaamat pienet kylmälaukut mökille lähdettäessä. Jokainen meistä sai oman kylmälaukun, joka piti sisällään esimerkiksi pasteijan, pillimehun, pienen sipsipussin ja namia. Pikkuveljelläni ja mulla oli valaskuvioiset kylmälaukut, siskolle ostettiin myöhemmin merimieshenkinen. Heti autoon istuessamme vertailtiin tietty, että kaikilla on samat sisällöt. Itse sai sitten päättää, missä vaiheessa matkaa eväitä söisi. Pikkuveli söi aina kaiken yleensä heti ja kerjäsi multa sitten loppumatkasta lisää! :D 


  Joulukalenteri  

Silloin kun oltiin pieniä, äiti ja isi askartelivat meille taulumaisen joulukalenterin, joka oli täynnä pieniä koukkuja. Ensimmäinen joulukuuta joulukalenteritaulu ilmestyy edelleenkin seinälle täynnä tonttujen täyttämiä pieniä yllätyspusseja. Arvostan valtavasti sitä urakkaa, minkä äiti joka vuosi on kalenterin eteen nähnyt! Ihan älytön homma ensin keksiä jotain kivaa täytettä kalenteriin ja sen jälkeen vielä paketoida ne kolmelle lapselle! Parina vuonna äiti on Iso-Britanniasta asti tilannut herkkuja kalenteriyllätykseksi.

Mä haluan ehdottomasti jatkaa perinnettä Pärskyn kanssa. En tiedä raaskivatko äiti ja isi luopua joulukalenteritaulusta antaakseen sen meidän kotiin vai tehdäänkö Niken kanssa oma. Tänä vuonna Pärsky on vielä kovin pieni ymmärtämään kalenterien päälle, mutta ehkä ensi vuonna sen voisi jo ottaa käyttöön. Täytyy katsoa tilanteen mukaan sitten! En tiedä yhtään, miten skarppi yksi vuotias on... :D



  Omistautuminen  

Mä olen AINA pystynyt luottamaan siihen, että isi hakee mut vaikka keskellä yötä kotiin. Äiti ja isi eivät ole ikinä pitäneet siitä, jos olen yöaikaan tullut julkisilla tai kävellyt kaverilta pimeällä kotiin. Mä olen aina ollut aika säikky ja hyvällä mielikuvituksella varustettu, joten olen aina ollut onnellinen siitä, että olen pystynyt luottamaan iskään. Isi on aina jättänyt "perjantaioluen" juomatta, jotta voisi kuskailla meitä lapsia. Isi auttaa aina - oli kyse sitten remonttiin, ruoanlaittoon tai ihan mihin tahansa liittyvä avuntarve. Toivon, että me osataan Niken kanssa olla samalla tavalla omistautuneita ja epäitsekkäitä vanhempia. 

Äiti on aina ollut leijonaemo, joka pitää omistaan huolen. Silloin kun mua yläasteella kiusattiin, äiti otti asiakseen hoitaa asiat kuntoon leijonaemon lailla. Äiti on lohduttanut, kun ensimmäinen parisuhteeni kariutui. Äiti on aina ollut tosi vahva, määrätietoinen ja kunnianhimoinen, ehdottomasti yksi mun tärkeimmistä roolimalleistani, vaikka ollaankin tosi erilaisia luonteiltamme. Äidin rakkaudella ei ikinä ole ollut eikä tule olemaan rajoja. Äiti hakisi vaikka kuun taivaalta meidän vuoksi! Äiti on aina tsempannut, mutta ollut samalla rehellinen. Muistan ala-asteella, kun oltiin tehty rytmistä voimistelua harrastavan kaverini kanssa tanssiesitys, joka esitettiin vanhemmilleni. Kysyin äidiltä esityksen jälkeen, että kumpi meistä oli parempi. Äiti vastasi, että "Olitte molemmat tosi hyviä, mutta sun kaverista huomaa, että hän on tanssinut enemmän." Silloin tietenkin vähän pahoitin mieleni, koska olin tietysti olettanut äitini sanovan minun olleen parempi. Isompana ymmärsin, että äidin rehellisyys on ollut kallisarvoista. Ties vaikka muuten olisin Idolsin koelauluissa sönköttämässä, että "Mun äitini on aina sanonut, että mä oon tosi hyvä laulamaan." :'D 

Äiti ja isi ovat raskauden alusta lähtien olleet iso apu ja tuki. Etenkin oman äidin merkitys on nyt tavallaan kasvanut tai ainakin saanut uuden ulottuvuuden. Mä tiedän, että äiti tulee olemaan mulle tukena ja turvana kasvatuksessa. Mä tiedän, että hän (kuten varmasti myös isini) tulee kunnioittamaan mua vanhempana ja kasvattajana, eikä puutu tai huomauttele "mukamas muuten vaan" asioista. Siihen voin luottaa, että äidiltä saan apua sitä pyytäessäni ja jos hän oikeasti kokee mun toimivan väärin, hän sanoo siitä.


  Avoimuus  

Meillä on puhuttu asioista yleensä avoimesti. Isi on esimerkiksi jo kaikkiin kuukautisiin liittyvissä jutuissa mestari! :'D Aion myös kasvattaa lapseni turvallisessa ja avoimessa ympäristössä, jonka myötä Pärsky toivottavasti uskaltaa rohkeasti kysyä ja kertoa asioita. Yksi ilta jo suunnittelin, miten aion valmistella lapsemme hänen seksuaalielämäänsä varten. Hiukan aikaista, mutta jostain asia kuitenkin jo mieleeni tuli! Ystäväni aina sanovat, että aikovat tuoda lapsensa mun luokse juttelemaan, kun on aika puhua seksuaalisuudesta ja seksistä, koska mulle on niin luontaista puhua asioista. :D



  Pienet jutut  

Laivalta kotiuduttuamme saatiin koota Haribon jättipusseista omat irtokarkkipussit. Ylpeänä muistan kävelleeni leikkipihalle itsekokoamani namipussi kädessäni. 

Äiti leipoi usein sunnuntaisin mustikkapiirakan tai jonkin muun erityisherkun. Kylvyn jälkeen saatiin usein suut makeiksi.

Isi kylvetti ja suihkutteli meidät aina pienenä. Suihkuhetket isin kanssa oli kivoja, koska isi kertoi mulle suihkussa tarinoita. :) Me ollaan Niken kanssa puhuttu, että kylpyhetkistä tulisi Pärskyn ja hänen yhteisiä hetkiä. Toivon, että niiden kautta meidän pieni saa ihania muistoja "miesten keskisistä" kylpyhetkistä. Äidin ja lapsen välillä etenkin vauva-aikana on kuitenkin niin paljon enemmän hetkiä ja vuorovaikutusta, että haluan varmistaa, että Nikkekin saa oman jutun pienen kanssa.

Erilaiset retket lähimetsään, Korkeasaareen tai ihan mihin vain! Silloin kun oltiin pieniä ja mentiin Korkeasaareen, isi leipoi aamulla tuoreita sämpylöitä ja teki oikeaa kaakaota evääksi. Odotetaan jo Niken kanssa, että päästään viemään Pärsky Korkeasaareen, Muumimaailmaan ja muihin lasten lemppareihin. 

Äiti ompeli meille paljon vaatteita. Tästä muistosta on varmaan mullekin tarttunut sellainen olo, että haluan tehdä omalle pienelle itse juttuja. Köllöttelytilkkutäkki on jo työn alla. Suunnitelmissani on myös neuloa jotain, mutten ole vielä keksinyt mitä. Ehkä toukkapussin, mutten tiedä, onko sellaiselle sitten kuitenkaan käyttöä. 


  - - -   

Tässä ihan muutamia, juuri nyt mieleen tulleita muistoja ja ajatuksia lapsuuteeni ja teinivuosiini liittyen. Koen, että olen tosi onnekas siitä, että mulla on maailman parhaat vanhemmat. Toivon, että voisin olla edes lähelle yhtä hyvä vanhempi Pärskylle ja mahdollisille tuleville lapsilleni kuin omat vanhempani ovat olleet mulle ja kahdelle sisarukselleni. Kiitos kaikesta äiti ja isi, ootte ihan parhaita ja ihan ylirakkaita! ♡