Kaksplus.fi

Valivali...

11. elokuuta 2016

Tänään on ollut ihan kertakaikkisesti huono päivä. Minäpä kerron kohta miksi. Tässä tulee kaikkien aikojen ensimmäinen avautumispostaus Millamaisen historiassa. Yleensä aina olen positiivinen ja iloinen, mutta tässä todiste, että on mullakin niitä päiviä, kun on oikeasti tosi pahamieli ja ikävä olla.  Joskus on vaan pakko purkautua!

Kaikki alkoi jo eilen illalla, kun niskaani särki niin kovasti, että nukahtaminen oli vaikeaa. Nukahdettuani vihdoin, meni koko yö lonkka- ja alaselkäkipujen vuoksi heräillen. Hyvä asento löytyi vasta Niken herättyä, kun sain kahmittua hänen peittonsa halittavaksi tukemaan masua. Sen jälkeen nukuinkin muutaman tunnin oikein makoisasti! Ne eivät kuitenkaan riittäneet, vaan väsynyt olo jäi koko loppupäiväksi.



Nousin sängystä ja tein aamupalan. Heti syötyäni alkoi koko päivän kestänyt närästys, joka pahenee aina ruokailemisen jälkeen. Ei tuu kyllä yhtään ikävä närästystä vauvan syntymän jälkeen! Tylsää, kun tietää, että pitäisi syödä, muttei tee yhtään mieli syödä ällön ja ahdistavan olon takia. Välillä on niin hankala olla, kun on kova paineentunne ja ällötys ylävatsassa. 

Iltapäivällä sain soiton neuvolasta... ja raskausdiabetes pamahti! Buu! Kävin keskiviikkona sokerirasituskokeessa. Mulla oli ainoastaan paastoarvo yli sallitun rajan (saisi olla enintään 5.3, mulla oli 5.7.), kaksi muuta sokerilitkun jälkeistä arvoa menivät kirkkaasti läpi. Radi-tuomio sai mut itkemään ja kiukustumaan, vaikkei se suurta muutosta tuokaan elämääni. Jotenkin ärsytti, että nyt on "leima otsassa" koko loppuraskauden ajan. Kaikki on tähän asti mennyt niin mallikkaasti, etten pienenä perfektionistina kestänyt ajatusta siitä, että nyt raskauteni ei olekaan normaali. Toisaalta raskausajan diabetes tuntuu olevan kovin yleinen! Kaikilla kolmella tutullani, jotka ovat joko juuri olleet raskaana tai ovat parhaillaan raskaana, on todettu raskausajan diabetes. Siis kaikilla! Tosi moni tuntuu myös Facebookin marrasvauvaryhmässä saaneen saman tuomion. Tosi kummallisen yleistä! Johtuukohan siitä, että sitä on alettu tarkemmin seulomaan vai ovatko sallitut maksimirajat alhaiset? Ken tietää...



Näin raskaana ollessa kaikki tunteet ovat tosi voimakkaita! Niin onnentunteet, kiukut kuin surut. Siksipä radituomiokin tuntui maailmanlopulta ja iltapäivä menikin sitä itkiessä. Oikein vollotin pitkästä aikaa! Enkä oikein enää edes tiedä miksi. Herkkujen poisjättäminen ja tarkempi ruokavalion tarkkaileminen eivät loppujen lopuksi ole ollenkaan huono juttu. Ehkä painonnousu päättyy nyt tähän? Ehkä nyt on synnytyksen jälkeen helpompi päästä ruotuun ja kiloista eroon? Ehkä loppuraskaus tulee nyt varmemmin menemään hyvin? Positiivisia puolia alkoi loppujen lopuksi alkushokin ja -kiukun jälkeen löytymään, vaikkei tämä raskausajan painonnousu mua sinällään stressaakaan. 

Silloin, kun on väsynyt ja mieli maassa, oma peilikuva harvemmin miellyttää. Tänään ei ole tehnyt mieli tuijotella peiliin. Mulla on nimittäin alkuraskaudesta lähtien ohentuneet hiukset entisestään. Parina päivänä on tuntunut, että hiuksia lähtee taas extrapaljon, ja sekös saa mielen maahan. Pitäisi mennä kampaajalle, muttei tee mieli tuijottaa peilistä tukkaa, joka on entistä ohuempi liru. Sotkunuttura päähän niin ohenemista ei juuri huomaa... (Eipä.)

Liitoskivut ovat olleet myös pirullisia viime päivinä, kuten myös tänään. Eilen kävelin noin vartin matkan kotiin hammasta purren. Ai että, miten voi tuntuakaan ikävältä haarovälin luissa kävely ja esimerkiksi housujen pukeminen! Koko raskaus on tähän mennessä ollut tosi helppo, joten ei ihmekään, jos viimeisen kolmanneksen ollessa kulman takana, alkaa erilaisia kremppoja tulla. Nämä kuuluvat asiaan, mutta ei se niistä yhtään mukavampia tee siltikään! Hammasta purren eteenpäin, ei tässä muu auta!



Kaiken tämän keskellä - itkujen, kipujen, väsymyksen ja kiukun - ei oo parempaa tunnetta kuin oman rakkaan pienen potkut masussa. Ne kertovat mulle, että: "Vaikka sulla äiti on huono olla ja pahamieli, mä oon täällä ja mulla on kaikki hyvin. Kohta oon jo sun sylissä!" Uskomatonta, miten paljon lohtua voivat potkut tuoda kesken vollotuksen. Mä en ollutkaan yksin, vaikka siltä tuntui. Menin peiton alle sänkyyn, tunnustelin potkuja, itku loppui pikkuhiljaa ja vaivuin päiväunille. Voi pieni, miten rakas ootkaan mulle

Vaikka tänään olikin raskauden takia ensimmäistä kertaa monessakin mielessä tosi huono päivä, en voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi. Olen tähän mennessä päässyt helpolla, ja luottamus siihen, että kaikki jatkossakin menee hyvin, on suuri. Painonnousu, liitoskivut, mielialanvaihtelut ja voimakkaat tunteet sekä muut kehonmuutokset kuuluvat asiaan. Turha niitä on stressata, sillä pian mulla on maailman paras palkinto sylissäni! 95 päivää laskettuun aikaan

Kiitos ja anteeksi. Lupaan, että ensi postaus on taas sitä tavallista, tuttua Millaa. Ei näin huonoja päiviä voi olla joka päivä. ;)

14 kommenttia :

  1. Kyllä se helpottaa välillä päästellä höyryjä.
    Tsemppiä rakas serkku <3

    VastaaPoista
  2. Voi, ikävä kuulla raskausajan diabeteksesta. Vaikka vähän eri asioita ovatkin, voin ykköstyypin diabeetikkona kuitenkin kompata noita mainitsemiasi asioita, jotka ihan oikeasti ovat tämän p*skan hopeareunukset: omaa hyvinvointia ja terveyttä tarkkailee ja vaalii entistä enemmän. Ja se ei voi olla kuin hyvästä! :) Kovasti tsemppiä! Kyllä sä handlaat nääkin hommat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! :) Mä uskon, että pärjään kans, kunhan sokeriviekkareiden yli päästään. :D Ei tää onneksi niin järkyttävän iso muutos oo mun normaaliin ruokavalioon. :)

      Poista
  3. Tsemppiä kovasti! Mulle tuli myös radituomio kun paastoarvo oli 5,5 mutta muut arvot hyviä. Koko raskausaikana ei sen koommin ollut verensokerien kanssa ongelmaa mutta leima on otsassa ja joka paikassa se otetaan esiin. Olen toki todella hurjan ylipainoinen joten siinä mielessä on syytäkin tarkkailla asiaa mutta kyllä se silti joka kerta ärsytti kun se otetaan esiin, tekisi mieli puolustella että oli vaan se yksi arvo koko raskausaikana ja jos olisin juonut sen sallitun puoli lasia vettä mittausaamuna, se todnäk olisi ollut alle rajan. Mun työt alkoivat kuudelta joten jouduin herään arkisin jo puoli viisi. Se tarkoitti sitä että niinä päivinä kun piti mitata paastosokeria, en saanut syödä enää edes päivällistä perheen kanssa. Ja on toki selvää etten koskaan päässyt herätykseen nähden ajoissa nukkumaan ja ne paastoillat närästi aina aivan hemmetisti.

    Raskausaika on toisinaan (ja todella usein) aika hirveetä, minusta on todella tärkeää päästä avautuun asioista. Pää siinä muuten hajoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi höh! Kuulostaa kurjalta, että paastoaminen rajoitti normaalia elämääsi. :( Perheen yhteiset ruokailuhetket on ainakin mulle olleet aina tosi tärkeitä!

      Mua niin ärsyttää toi "leima otsassa". Toisaalta hyvä, että pidetään huolta ja tarkkaillaan, mutta mä olin jo henkisesti valmistatunut, että loppuraskaus menee yhtä mallikkaasti ja puhtain paperein läpi! :D

      Poista
  4. Mulla on kans jotenkin vahvasti sellainen olo, että se dibe sieltä kuitenkin nasahtaa omalle kohdallekin. Odotan jo kauhulla syyskuun puoliväliä, kun testi tehdään. Mälsää :( Toisaalta toki hyvä, että seurataan ja pidetään odottajista huolta. ♥
    Mun mielestä on niin ihanaa, kun voi täältä käydä lukemassa vertaistukea ja vähän ennakoida, miten se oma olo voi alkaa muuttumaan. ;) Ja kyllä olotilat pitää purkaa, jos sellaisia tuntemuksia tulee. :)
    Tsemppihalit sinne sulle ihanainen ♥ Ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän sulle peukkuja! :) Eihän tää tosiaan perusterveellisesti syövälle ole iso muuto, mutta kurja saada diagnoosi silti.

      Vertaistuki on parasta! :) Halit sullekin ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Mulla tuo radi tuomia tarkoitti viimeksi juuri sitä ettei ylimääräisiä kiloja tullut ja palautuminen omaan painoon kävi parissa viikossa. En halua ees kuvitella mitä ois käynyt ilman syömisen tarkkailua :D Ja onhan se hyvä tietää, että todella iso vaara on että vauva kasvaa isoksi tuon takia tai jompikumpi äiti tai vauva on entistä enemmän vaarassa saada II tyypin diapetes. Kertaakaan mulla ei noussut arvot koti mittauksella, enkä joutunut juurikaan muuta muuttamaan kuin nuo herkut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla meni helposti onneksi sit! :) Mä vasta parin viikon päästä saan mittarin radi-infosta. Tänään jo tietty oli eka päivä, kun kiinnitin tarkemmin syömiseeni ja ruokarytmiini huomiota. :)

      Mä odotan jännityksellä kuinka mulle käy kilojen kanssa! Jotenkin en usko, että lähtis paino tippumaan, vaan ennemminkin, ettei sitä enää tule juurikaan lisää. Saas nähdä!

      Poista
  6. Ihan vaan mielenkiinnosta, että haluatko kertoa, että miksi ylipäänsä jouduit siihen testiin vai meneekö teidän neuvolan alueella kaikki? Mä jouduin ekasta kun terveydenhoitaja ymmärsi mun terveyshistorian vahingossa väärin ja luuli mulla olevan monirakkulainen munasarja, mutta ei siinä testissä ollut sitten mitään. Onneksi sullakin oli noin lievästi koholla ja vain tuo yksi arvo niin selviät siitä syömisiä seuraamalla. Nyt vaan hankit jostain sen vartalotyynyn niin saat nukuttua niin kyllä se elämä siitä taas kirkastuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jouduin ilmeisesti painoindeksini ja ikäni vuoksi. Jos on yli 25-vuotias ja painoindeksi jonkin tietyn rajan yli, silloin joutuu automaattisesti.

      Joo, onneksi vain yksi arvo koholla! :) Ruokavalio todennäköisesti riittää, jos ei oma insuliinintuotanto jostain syystä heikkene tässä raskauden loppua kohden.

      Haha, joo! Tänään nappasin vanhemmiltani mukaan ylimääräisen peiton halattavaksi, joten ensi yönä nukun varmaan paremmin kuin aikoihin!

      Poista
  7. Tommoset päivät on ärsyttäviä, onneksi nyt jo kuitenkin parempi fiilis!! Ja siis tutulta kuulostaa pari muutakin juttua.. Mähän en itse joutunut missään vaiheessa sokerirasitukseen sen perusteella, ettei ollut ainuttakaan riskitekijää. Noh, joskus viikkojen 32 jälkeen kun olin jäänyt äippälomalle, niin mulla alkoi tulla sokeria läpi pissaan ja neuvolassa ne terkkarit ja lääkärikin olivat sitä mieltä, että se johtuu vaan hedelmistä mitä aina olin syönyt aamupalaksi. Mullahan samalla alkoi kans paino nousta ihan hulluun tahtiin ja turvotus oli aivan megalomaaninen, en ole kuullut että kellään tutulla olisi tullut noin aikaisin noin järkkyjä turvotuksia. Vasta siis ennen käynnistystä ihmetteli Kättärillä lääkäri, että miksi ihmeessä ei oltu tehty mitään, vaikka ollut jatkuvasti sokeria pissassa ja sain kuulla, että kaikki yli 25-vuotiaat pitäisi laittaa siihen automaattisesti :D Meidän vauva oli muutenkin niin pieni kyllä, ettei ollut sitä vaaraa että olisi kasvanut mikään megababy, mutta vähän veikkaan että mullakin oli jonkunasteinen radi, vaikkei sitä koskaan virallisesti todettukaan..

    Ja noista hiuksista! Mulla oli joskus just viikoilla 25 ihan kamala hiuskriisi, tuntui ihan yhtäkkiä että tukka menee ihan päätä myöten ja rasvoittui HETI pesun jälkeen. Silloin kyllä kirosin, että mitä höpöhöpöä että olisi muka upea ja paksu tukka. En osaa sanoa oliko vaan kyse jostain ihan tilapäisestä hiuskadosta noihin aikoihin, koska pari kuukautta sen jälkeen tukka tuuhentui taas tosi paljon ja nyt onkin aika reippaasti semmoista 6cm mittaista hiusta, eli selvästi oli kuitenkin lähtenyt, vaikka raskausaikana ei muka pitäisi.... Mutta voi olla että noihin aikoihin tulee joku hormoninotkahdus, jos sulla samat mietteet tuosta tukasta :)

    Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olitpas jotenkin päässyt livahtamaan läpi seulan sit! :O Outoa, ettei siihen neuvolassa oltu puututtu... Meillähän vauva on aina ultrissa ollut muutaman päivän vajaa koon puolesta, joten en pidä kovin todennäköisenä, että meilläkään tulee jättivauvaa. :)

      Kiva kuulla, että sulla lähti hiuset kunnolla kasvuun myöhemmin! Mä oon satavarma, et tää on joku hormonijuttu... Ihoon alkoi samoihin aikoihin puskea näppyä, vaikka koko toisen kolmanneksen mulla oli iho tosi hyvänä. Saa nähdä koska tää tasoittuu! Mä toivon, että pian löydän paljon ärsyttävästi törröttävää minitukkaa päästäni! :'D

      Poista