Kaksplus.fi

Kesän viimeinen

30. elokuuta 2016

Viime viikonloppuna oli kesän viimeinen mökkireissumme. Meidän piti lähteä jo perjantaina heti Niken töiden jälkeen ajelemaan Imatraa kohti, mutta Nikelle iskikin vatsatauti. APUVA! Itsekkäästi panikoin tietysti sitä, että tarttuisi mulle... Onneksi ei tarttunut, ja Nikkekin selvisi kahdella oksennuskerralla. Päästiinkin iloksemme lauantaiaamuna lähtemään! 











Vaikka meidän mökkeilymme typistyi vain yhden yön reissuksi, oli silti mahtavaa päästä pois kotiympäristöstä! Lauantaina oltiin perillä joskus kahden aikoihin. Saatiin ruokaa, heiteltiin virveliä laiturilta ja saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan. Mä uskaltauduin jopa uimaan! Tuuli oli tosi kova, eikä uiminen suoranaisesti houkutellut, mutta mun oli tehnyt jo pari viikkoa mieli uimaan, joten päättäväisesti menin silti. Olin ylpeä itsestäni! Oon super mukavuudenhaluinen, mutta aina silloin tällöin yllätän itseni. Melkein pääsin kehuskelemaan, että Nikke ei rohkaistunut uimaan ollenkaan, vaikka normaalisti on reippaampi kuin mä, mutta se pirulainen meni ja hyppäs laiturilta just ennen kuin lopetettiin saunominen! 


Iltasella katkesivat sähköt Rauli-myrskyn takia, joten mentiin jo klo 22 aikaan yöpuulle. Näin kaupunkilaisena pikkuisen kuumotti olla keskellä metsää pilkkopimeässä. Pidättelin esimerkiksi iltapissaa viimeiseen asti toivoen sähköjen palautuvan. No, eivät palautuneet, joten juosta lyllersin ulkovessaan, hoidin asiani ja pesin käteni ulkohanan alla ollen satavarma siitä, että kahden metrin päässä musta on karhu ja vähintäänkin susilauma. Mielikuvitus vähän laukkasi. Toivottavasti ainakin! En uskaltanut alkaa osoittelemaan taskulampulla. :D Seuraavana aamunahan sain kuulla, että karhun jätöksiä oli nähty hyvin lähellä mökkiä.... Niken ukki naureskeli, että ihan hyvä, että hän unohti mainita asiasta edellispäivänä.



Sunnuntaina heräiltiin jo klo 8 aikaan huonosti nukutun yön jäljiltä. Myrsky oli saanut mun mieleni levottomaksi, eikä viime viikkoina raskauden takia huonontuneet unenlahjani auttaneet nukkumistani. Heräilinkin kerran tunnissa toivoen lähinnä, että olisi viimein aamu. Aamupalan jälkeen hoidettiin aamutoimet, relailtiin ja heiteltiin virveliä laiturilta. Yhdentoista aikaan Niken isovanhemmat tulivat taas seuraksemme mökille. Niken mummo laittoi pöydän taas koreaksi ja masut täynnä siirryttiin pelaamaan nelistään mölkkyä. Mä voitin ensimmäisen pelin, wuhuu

Viiden aikoihin pakattiin auto ja lähdettiin ajamaan kotiin. Minä olin tällä kertaa ratissa, koska Nikkeä ei huvittanut ajaa. Ajomatka menikin paljon nopeammin, kun oli itse ratissa! 



Niken isovanhempien mökistä on tullut mulle muutaman kesän aikana tosi rakas rentoutumispaikka. Mökin pihapiiri on tosi kivaksi laitettu. Pihapiiristä löytyy Niken ukin rakentama uudempi mökki, jossa aina yövytään. Sen lisäksi alapihalla on vanha mökki ja rantasauna. Mä kaipaan usein veden äärelle, joten nautiskelen oikein tosissani aina tuosta järvimaisemasta ja laiturilla istuskelemisesta! Tuolla tosiaan saa rentoutua, kun ruoan saa valmiina nenän eteen ja rantasauna lämmitetään joka ilta. Meistä pidetään siellä aina niin hyvää huolta! Joka kerta tulee niin kiitollinen olo, että oon saanut Niken kautta mun elämääni ihania ihmisiä. 

Mun pärstän sijasta halusin tarjoilla teille tällä kertaa palan yhdestä mun paratiisistani. Näin kahden työpäivän väsyttämänä, mulle ainakin tuli hitusen parempi ja rentoutuneempi mieli näitä kuvia katsellessani ja viikonloppua muistellessani. :) Ensi kesänä pääsee taas nauttimaan tuosta ihanasta paikasta! Silloin meitä onkin toivottavasti kolme. ♡

6 kommenttia :

  1. En ehtinyt tänä kesänä mökille kertaakaan. Maaseudulla sentään seikkailtiin ja vietettiin aikaa, mutta pari rentouttavaa kesäviikonloppua möksällä olisivat kyllä tulleet tarpeeseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi juttu! :( Onneksi, saitte sentään vähän maisemanmuutosta. Sekin tekee jo hyvää, vaikkei mökille pääsisikään relaamaan. :)

      Poista
  2. Ihanaa että itse (toivottavasti, Kop kop!) selvisit taudista! Mökkeily on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, enköhän säästynyt, koska edelleenkään ei mitään oireita ole! Huh!

      Sitä se tosiaan on! Pienissä määrin ainakin... :D

      Poista
  3. Hei, on niin pitkä aika siitä kun viimeksi blogeja olen selaillut ja ihan mahtavia juttuja täällä!
    Onnea valtavasti tulevasta pienestä! :)
    Jännittävää aikaa. Itse kaiholla jo katselen tuota seitsenkuista poitsua miten aika meni plussatestistä tähän päivään, vaikka silloin aika mateli kamalasti ;)
    Ihan parasta nähdä tämä huimapäinen kehitys!

    Kaikkea parasta syksyyn ja tulevaan marraskuuhun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Moona! :) <3

      Mä uskon, että aika rientää nyt ihan liian nopeasti sulla! Muakin jo pelottaa, että kohta on jo se hetki, kun mun pieni täyttää täyden vuoden, vaikkei hän oo vielä ees syntynyt! :'D

      Samoin sinulle! <3

      Poista