Kaksplus.fi

Apua!

31. heinäkuuta 2016

Onpas ollut ihana palata tänne blogimaailmaan! Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. ♡ Voitte vain kuvitella, miten mua jännitti julkaista edellinen postaus. Teitte mun paluustani paljon miellyttävämmän! 

Mä olen pohtinut kovasti suuntaa, johon lähden blogiani viemään. On selvää, että raskauden ja tulevan vauva-arjen myötä blogini tulee muuttumaan. Se, millaiseksi tämä rakas "blogilapsoseni" lopulta muotoutuu, vaatii aikaa ja itsetutkiskelua. Se on satavarma, että asukuvia ja tyylipostauksia tulee blogistani edelleen löytymään. Ne on mulle itselleni niin tärkeitä, että hevillä en niistä luovu.

Entäs sitten muu sisältö? Musta olisi tietysti kiva jakaa kokemuksia ensiraskaudesta, odotuksesta ja äidiksi kasvamisen iloista ja kasvukivuista. Elämänmakuiset lifestyle-postaukset ovat kivoja, joten niitä on varmasti luvassa.

Koska olen itse vielä ulapalla sen suhteen, mitä aihepiirejä blogissani painottaisin, haluaisin kysyä teidän mielipiteitänne. Nyt on siis mahdollisuus vaikuttaa! Toivon kovasti, että käyttäisit hetken kirjoittamalla ajatuksiasi blogistani. Vaikka kirjoitankin tätä blogia itseni vuoksi, on kirjoittaminen paljon palkitsevampaa ja mukavampaa, kun tietää, että ruudun toisella puolen on joku, joka tätä lukee. Olet siis mulle tärkeä!






Nyt sulla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi näin:
 Toivo postausta. 
 Kerro, miksi Millamainen on kiva ja mikä saa juuri sut palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen. 
 Anna palautetta: mitä muuttaisit, mitä et. 
 Kerro, mikä sua kiinnostaa! 

Arvostan palautettasi PALJON! Siitä kiitoksena, arvon jokaisen tähän postaukseen kommentoineen kesken pienen yllätyspalkinnon. Yksi kommentoija saa siis postitse pienen yllätyksen minulta. Muista siis laittaa kommenttisi perään sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaaOsallistumisaika arvontaan päättyy sunnuntaina 7.8. klo 20.00

Kukamitähäh?

30. heinäkuuta 2016

Hei vaan! Täällä ollaan taas. Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa vaikka kuinka paljon... Jotenkin ei bloggaaminen tuntunut enää omalta jutulta ja se blogimaailmasta tuttu "pakko" painoi enemmän hartioilla kuin palo bloggaamiseen. Aika on tehnyt tehtävänsä, sillä tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että tämä mun rakas harrastus on taas löytämässä paikkaa mun elämästäni.

Sanotaanko näin alkuun lyhyesti, että mun bloggaustauon aikana on tapahtunut VALTAVASTI asioita. Jotta pääsisitte kärryille siitä, millainen Milla täällä tällä hetkellä kirjoittelee, ajattelin koota teille tiivistyksen mulle merkityksellisistä tapahtumista ja asioista blogitauon aikana. Tältä pohjalta on varmaan mun helppo lähteä taas kirjoittamaan blogia ja teidän seuraamaan sitä.


TATTADAA! Tässä kirjoittelee huhtikuussa Helsingin yliopistosta valmistunut luokanopettaja eli kasvatustieteen maisteri. Vähän alle viiden vuoden urakka sai vihdoin päätöksensä! Palautettuani graduni maaliskuussa, satuin saamaan lukuvuoden loppuun kestävän sijaisuuden helsinkiläisellä ala-astella kolmosluokan opena. Mulla oli siis muutaman kuukauden ihka ensimmäistä kertaa ikinä oma luokka! Tilanne, jonka keskellä aloitin, ei ollut helppo, mutta se vahvisti mun fiiliksiäni siitä, että mä olen oikealla alalla ja selviän mistä vaan. Mulla oli upeat oppilaat ja ihanat, auttavaiset kollegat, joiden kanssa oli mahtava tehdä töitä ja opetella opettajuutta. 

Virallisia valmistujaisia en pitänyt, mutta mun nimipäivänäni mun perheeni ja Nikke yllättivät mut valmistujais-/nimipäiväjuhlilla. Äiti, isi ja sisko ilmestyivät oven taakse Nalle Puh -naamarit kasvoilla ja Lily-hauveli juoksi eteeni Milla-ilmapallot selkäänsä kiinnitettyinä. Ihanat yllättäjät toivat mukanaan kiinalaista ruokaa, suklaakakun ja kaikenlisäksi Star Wars -kertakäyttöastioita, ettei meidän tarvitsisi tiskata. Sain myös oman Chewbacca-ilmapallon, jonka kanssa piti tietysti patsastella valokuvassa. ;) Mulla oli niin onnellinen ja rakastettu olo tuona iltana ja monena iltana sen jälkeen. Voiko olla ihanampaa perhettä!? 


Palautin graduni maaliskuun alussa eräänä maanantaina. Saman viikon perjantaina sain gradun palauttamisen tuoman helpotuksen lisäksi kokea toisen suuren elämänmuutoksen tälle keväälle. Sain tietää, että jos kaikki menee hyvin, musta tulee äiti. Oli siinä kuulkaa sulateltavaa tuijotella positiivista raskaustestiä ja suunnitella täyskäännöksen tekevää tulevaisuutta! Kevät oli kaikenkaikkiaan aika rankkaa kaikkien muutosten vuoksi. Yhtäkkiä mun piti aikuistua; käydä töissä ja olla opettaja. Ja kaiken lisäksi sulatella ajatusta siitä, että mun sisälläni kasvaa pieni ihmisen alku. 

Mä olen tällä hetkellä äärettömän onnellinen mun mahassa potkivasta pienestä tyypistä. Tottakai olin heti raskaustestistä lähtien, mutta tunteet voimistuvat päivä päivältä, kun pieni tulee entistä konkreettisemmaksi potkujen ja liikkeiden myötä. Tietysti myös jo hankitut pikkuvaatteet ja muut tarvikkeet tekevät konkreettisemmaksi sitä, että marraskuussa meitä on kolme. Maanantaina mulla tulee raskausviikkoja täyteen 25+0. Laskettuun aikaan on siis ENÄÄ 15 viikkoa aikaa. Aika on mennyt hurjan nopeasti!  


Koska meitä on pian kolme, ei 35 neliön yksiö mitenkään riitä meille. Saatiin onneksi kesäkuussa uusi asunto edellisen yläkerrasta. Nyt asutaan 60 neliöisessä kaksiossa, jossa on kivankokoinen parveke. Mua harmitti alkuun hyvästellä mun 2015 keväällä kauniiksi laittama piha ja ajatus siitä, että joutuisin tuijotella sitä ylemmän kerroksen parvekkeelta, mutta näiden neliöiden takia, jotka saatiin pihan tilalle, ei harmita enää yhtään. Kotikin alkaa olla jo valmis. Saatiin tehtyä tästä tosi kiva ja meidän näköinen. Tullaan varmasti viihtymään täällä - varsinkin, kun olkkarin seinää koristaa suoraan 90-luvulta peräisin olevat elokuvajulisteet meidän lemppari Disney-elokuvista! ;) Ja meillä on siis nykyään astianpesukonekin - HALLELUJA! 

Koska mä olen ollut kesän työttömänä, olen viettänyt paljon aikaa kotona. Meni muutama viikko ennen kuin eksyin olohuoneeseen viettämään päivää yksin. :D Olin niin tottunut oleskelemaan pienessä tilassa, että vietin päiväni siihen asti, että Nikke tuli töistä, makuuhuoneessa tai keittiössä. Nikke piti mua ihan hölmönä... Sitä mä varmaan olinkin! :D Nyt mä osaan onneks hengailla yksin olohuoneessakin. 



Pari viikkoa sitten tehtiin perinteinen kesäreissu Kuhmoon ja Imatran mökille. Kuhmon reissuissa parasta on ehdottomasti Kamarimusiikin aikaan kaupunkiin ilmestyvä Kalateltta. Ai, että kuulkaa! Niin hyvää sapuskaa (keskellä kuvassa), että talvellakin tulee ikävä tuota annosta. Imatran mökillä taas on ihanaa päästä rannan puusaunan löylyihin ja saunoa pitkän kaavan mukaan. Tänä kesänä uskaltauduin pulahtamaankin kahdesti. Viime kesänä olin niin nössö, etten uinut kertaakaan...

Mä olen tämän kevään ja kesän aikana saanut taas todeta, että jaan mun elämäni maailman parhaimman tyypin kanssa. On ollut ihanaa elää näitä "aikuistumisen askelia" Niken kanssa. Hän on ollut mun tukeni, järjenääneni ja pyllyllepotkijani. Hän on saanut mut tuntemaan itseni rakastetummaksi kuin koskaan, just tälläisenä kuin mä oon. Se, jos mikä, on kuulkaa tärkeää ja ainutlaatuista. Mä olen tosi onnellinen just nyt.

Coming soon!

29. heinäkuuta 2016