Kaksplus.fi

I'm Back!

3. elokuuta 2015

Hei vaan!

Edellisestä postauksesta on kulunut kauheasti aikaa, mutta täällä mä taas oon! Tällä kertaa musta tuntuu, että tästä bloggaamisesta saattaa taas oikeasti tulla jotakin. Aikaisemmin oli liikaa sellainen "pitäisipitäisiPITÄISI" -olo. Tunnetustihan mun on vaikea tehdä asioita, jos "pitää" enkä halua. Nyt on hengittänyt olo, joten veikkaanpa, että postaileminen alkaa tästä – hitaasti, mutta varmasti.

Missäpäs olen luuhaillut? No, täällä samassa pienessä kotikolossa asustelen Niken kanssa. Vaikka asutaankin kerrostalossa, meillä on pieni puutarha. Keväällä käytin monta viikkoa sen remontoimiseen. Voitte vaan kuvitella, minkä näköinen piha on, jos sitä ei ole hoidettu. Muumien viidakko ei ole kaukana, mutta sekin on siistimpi kuin meidän piha oli. ;) Pihamuutoksessa olisi ollut aihetta Extreme Makeover Home Edition -jaksoksi. Huikatkaa, jos teitä kiinnostaa kurkistus meidän takapihalle! :) 
Gradu on edelleen mun To do -listan kärjessä. Se etenee liian hitaasti, mutta pieniä spurtteja on onneksi ollut havaittavissa. Aika alkutekijöissään se vielä on. Kerron myöhemmin miksi. Voin paljastaa, että yksi syy on vain se, kun en osaa. Miksi mä vaihdoin näin vaikeaan, mutta mielenkiintoiseen aiheeseen? Apua! Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että gradu on alkutalveen mennessä valmis. Tässähän tulee hoppu! 


Nyt mennään siihen mulle vaikeaan aiheeseen. Yhteen syyhyn, jonka takia blogin pariin palaaminen on ollut hirvittävän vaikeaa lopputalvesta lähtien. Apua. Mä oon kuitenkin aina kirjoittanut tätä blogia avoimesti, joten musta tuntuis hölmöltä olla vaiti asiasta, joka painaa mun mieltäni ja tulisi viimeistään kuvista esiin. Ja nyt mä tein tästä paljon dramaattisempaa kuin tää todellisuudessa on, anteeksi. :D

Mä vaihdoin vuodenvaihteen jälkeen hormonaalista ehkäisyä. Kävipäs niin, että sain erittäin ikävällä tavalla todeta, että eipäs olleetkaan mulle sopivia pillereitä. Mun paino nousi kahdessa kuukaudessa yli 10 kiloa. Sen jälkeen en uskaltanut enää käydä vaa'alla. Pahempaa kuitenkin oli, että lähes aina hymyileväinen ja iloinen Milla vaihtui masentuneeseen, surulliseen, itkeskelevään ja mukamas yksinäiseen Millaan, joka ei jaksanut tehdä juuri mitään (eli esim. gradua). Mä ajattelin pari kuukautta, että masentuneisuus johtuu vain ehkäisyn vaihtumisesta. Siinä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soimaan, kun paino nousi roimasti. Kävin kilpirauhastesteissäkin (suvussa on kilpirauhasongelmia), ja kun testit näyttivät negatiivista, lopetin pillerit.

Jo muutaman viikon kuluttua mulla alkoi olla taas iloinen ja "millamainen" olo. Oli pelottavaa, kun ei tunnistanut itseään ollenkaan. Olin siis erittäin superhyperonnellinen siitä, että aloin olla oma itseni. Veikkaan, että Nikkekin huokaisi helpotuksesta, kun aloin taas hölmöilemään ja hymyilemään. Nikke oli ihan mahtava muuten; sen sijaan, että hän olisi kiukutellut ja osoittanut mieltään, hän piti kainalossa, yritti piristää ja tuki mua. Mun masennuskuukaudet eivät varmasti olleet Nikellekään helppoja. Kiitos rakas, oot paras! ♡

Niin onnekas en kuitenkaan ollut, että paino olisi lähtenyt itsestään tippumaan. Pääasia kuitenkin oli, että mun pää tuli kuntoon. Iho kyllä kukkii hormonien takia, mutta eiköhän se siitä rauhoitu, kunhan kroppa löytää tasapainon hormonien tuottamisessa. "Pään sisälmys" sentään on tutunlainen. ;)

Tässä sitä nyt ollaan. Tehtävänä löytää paikka säännölliselle liikunnalle sekä syödä vähän kevyemmin. Vaikka peilikuva ei miellytä ja lempparivaatteet kiristävät päällä, en ota stressiä mun painostani. Uskon, että se lähtee pikkuhiljaa laskuun liikunnan avulla.

Huh, siinä nyt se, mikä mua jännitti eniten. Vielä pitäisi rohkaistua asukuviin.


Siinäpäs ne mun yleiset kuulumiset taisivat olla. Voisin pian koota Instagram-kuvista postauksen. Pikkukuvien avulla on helpompi kertoa tarkempia kuulumisia ja viime aikojen puuhailuja.

Kertokaahan te hei, mitä teille kuuluuLong time no see, oli jo aikakin!


P.S. Mikä Bloggerin kuvien lisäämistä vaivaa? Värit menee ihan pyllylleen! Ei toiminu .jpg eikä .png. Auttakkee mua!

24 kommenttia :

  1. Jeeee, ihan mahtavaa että postaat taas! Oon käynyt useamman kerran viikossa kurkkimassa, joko olisit tullut takaisin. Olikin kiva huomata Facebookista, että oot palannut bloggailemaan!
    Kurja kuulla, että sulla on ollut kurja kevät. Onneksi asiat on alkaneet selvästi kääntyä parempaan suuntaan. Älä ota painosta stressiä, oot taatusti upea minkä kokoisena tahansa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että oot siellä! <3

      Kiitos, tsempistä! :) Pahin on jo onneksi takana.

      Poista
  2. Yhtä kaunis olet edelleen. :) Ihana asu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanainen! <3 :) Mahtavaa, että oot siellä vielä!

      Poista
  3. Glad that you're back <3
    Eihän bloggerin kuvaongelma liity siihen google+ asetukseen, vai ootko sen jo tarkistanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ihana sinä! <3

      Mäpäs tarkistan! Kiitos vinkistä. :)

      Poista
  4. Jee, aina sillon tällöin mietinkin että mitä sulle kuuluu :) Kiva että kirjoittelet taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ihanaa, että oot edelleen siellä! :)))

      Poista
  5. Hei jee, oot takasin! :)

    Noi hormonaaliset ehkäsyt on aina vähän jänniä. Itellä kans lopahti aikanaan niiden takia kiinnostus vähän kaikkeen ja sitte ku lopetin niiden "nauttimisen", niin räjähti koko naama kukkimaan todella pahasti ja pitkään. Meni yli vuos, että sain sen taas tasaantumaan normaaliks, huoh! Tsemppiä sulle tohon, kyllä se helpottaa! :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, täällä ollaan! Ihanaa, että oot edelleen messissä! :) <3

      Kiitos tsempistä! Pahinta oli tosiaan se masentuneisuus. Nyt kaikki on jo periaatteessa hyvin! :) Edellisellä kerralla kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn, mulla meni varmaan puolisen vuotta, että iho alkoi olla normaali. Toivottavasti tälläkin kertaa ei mene tuota kauempaa ainakaan. :)

      Poista
  6. Ihanaa että bloggaat taas! Ikävä kevät sulla ollut :( onneksi Nikke ollut tukena :) puutarha kiinnostaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ilahduit! :)

      Juu, ei tosiaan ollut mukavaa. Olen kyllä kiitollinen Nikelle. :)

      Ihanaa, puutarhapostausta tulossa!

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin, kaunokainen. Näytät säteilevältä!

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa takaisin kirjoittelemaan! :) Ikävä kuulla että ehkäisyn kanssa on ollut noin vaikeaa, mutta hyvä että asiat ovat järjestyneet parempaan näin. Oot hirmuisen nätti noissa kuvissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos, Johanna! <3

      Oon kyllä niin onnellinen, että pahin on jo takana. Hemmetin hormonit! >:(

      Poista
  9. Ihanaa, että palasit blogimaailmaan! <3

    Mulle tuli tänä vuonna myös samanlainen lihominen, kuin sulle. Aloitin minipillerit, yritin samalla toipua masennuksesta ja parissa kuukaudessa pudotetut raskauskilot olikin taas vyötäröllä. Lopetin pillerit pari viikkoa sitten ja toivon, että ruokahalu muuttuisi taas normaaliksi ja paino putoaisi edes normaalipainon puolelle. Epäilen masennuslääkkeitä myös syyllisiksi tähän lihomiseen ja niidenkin lopettaminen on tässä työn alla, kun oon niitä jo sen vaadittavat puoli vuotta syönyt. Mulla siis todettiin viime syyskuussa synnytyksen jälkeinen masennus.

    Tsemppiä gradun kanssa! Sulla on siitä kiva ala, että vaikka gradun teko venyisi, niin silti töitä riittää ainakin lyhyinä sijaisuuksina. Elää niillä päivän tai parinkin sijaisuuksien palkoilla yllättävän mukavasti.

    Meillä menee ihan kivasti. Olen palaamassa tässä kuussa kouluun ja Sulo yksvee jää isin kanssa kotiin. Jänskättää mennä taas kouluun ja aloittaa uusi työ me&i-vaatemyyjänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että olet vielä siellä, Sisko! :))

      Äääh, voi ei! Ei oo ollut sullakaan helppoa. Tsemppiä ja hali! Koulu- ja työelämään palaaminen jännittää varmasti. Varmaan on kuitenkin ihana päästä toisaalta tekemään omia juttuja, vaikka varmaan Sulosta erossa oleminenkin voi olla paha paikka. :)

      Ja juu, se mun alassa on kyllä hyvä puoli! :P Siitäkin huolimatta haluan mahdollisimman pian gradun pois alta. Sen verran se on aiheuttanut mulle stressiä kuitenkin... :O

      Poista
  10. Ihanaa, että tulit takaisin :) näytät tosi upeelle!

    -Anni

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa, että olet palannut takaisin blogin pariin :) Ikävää kuulla masentuneisuudestasi. Mutta mikä parasta, maailma näyttää entistä kirkkaammalta sen jälkeen! Tsemppiä gradun tekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näinhän se on! Suunta ylöspäin! :))

      Ihanaa, että olet siellä! Kiitos, tseppiä tarvitaankin! :'D

      Poista