Kaksplus.fi

Opiskelu, osa 2.

26. syyskuuta 2011

Nyt seuraa jatkoa koskien Helsingin Yliopiston Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan luokanopettajakoulutusta. Edellisessä opiskelupostauksessa kerroin omia kokemuksiani hakuprosessista. Tässä postauksessa ajattelin kertoa omia kokemuksiani opiskelusta.


Luokanopettajan koulutusta voi opiskella kasvatuspsykologia tai kasvatustiede pääaineena tai voit myös opiskella monikulttuuriseksi luokanopettajaksi. Itse opiskelen luokanopettajaksi kasvatustiede pääaineenani.
Koulutuksen kurssit voidaan jaotella karkeasti kasvatustieteen perusopintoihin, monialaisiin opintoihin (didaktiset opinnot) ja aineopintoihin (voitaisiin ehkä yleistää koulumaailmaan koskeviin asioihin). Didaktisilla opinnoilla tarkoitetaan koulussa opetettavien aineiden (esim. matematiikan tai historian) kursseja. Osa kursseista on pelkkiä luentokursseja, osaan taas kuuluu luentojen lisäksi myös pienryhmätunteja.

Olen erityisesti nauttinut didaktisista kursseista. On ollut mielenkiintoista suunnitella oppituntikokonaisuuksia (esimerkiksi S -kirjaimen opettaminen oppilaille), vertailla eri kustantajien oppikirjoja ja suunnitella eri aihekokonaisuuksia varten tehtäviä kuvitteellisille oppilaille. Erittäin hyödyllisiä ovat olleet eri oppiaineita koskevat erityispiirteet ja niiden vaikutus opettamiseen ja oppilaiden oppimiseen. Didaktisilla kursseilla myös tutustutaan peruskoulun opetussuunnitelmaan (eli OPS:iin, joka siis kertoo esimerkiksi mitä oppisisältöjä tulisi käsitellä ja mitkä ovat kriteerit arvosanalle 'hyvä') kyseisen oppiaineen kohdalla. Valitettavasti kuulemani (en nyt jaksa tarkistaa :D) mukaan didaktiset kurssit vähenevät vuosivuodelta... Olisiko jopa niin, ettei kolmantena vuonna niitä juurikaan ole?


Koulutukseeni kuuluu TODELLA vähän harjoittelua verrattuna esimerkiksi Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutukseen tai siihen, kuinka käytännöllistä opettajan työ loppujen lopuksi on. Suoritan nykyiseen tutkintorakenteeseen (ensi lukuvuonna tutkintorakenne muuttuu) kuuluvan ensimmäisen harjoitteluni ensi vuonna eli vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Harjoittelu kestää muistaakseni seitsemän viikkoa ja se suoritetaan parin kanssa samassa luokassa opettaen.

Koska nykyiseen tutkintorakenteeseen kuuluu niin vähän harjoittelua, pidän tärkeänä luokanopettajasijaisuuksien tekemistä. Sijaisuudet ovat tärkeitä tietysti tulojani ajatellen, mutta erityisesti myös kokemuksen takia. Olen kuullut (liian) monta kauhutarinaa siitä, kuinka ensin opiskellaan kolme vuotta ja ensimmäisen harjoittelun tullen huomataankin, ettei se opettajan homma ollutkaan aivan sellaista kuin alunperin oli ajateltu.


Minä en aina ole halunnut opettajaksi - nuorempana halusin olla lääkäri ja vähän vanhempana puheterapeutti. Vasta noin neljä vuotta sitten syntyi kipinä luokanopettajan ammattia kohtaan tavatessani sattumalta vanhan luokanopettajani. Tapaamisesta inspiroituneena, hakeuduin koulunkäyntiavustajaksi. Ensimmäinen vuoteni koulunkäyntiavustajana vahvisti ajatukseni siitä, että tälläinen ikuinen koulun ja läksyjen rakastaja kuin minä, kuuluu koulumaailmaan. Niinpä hain luokanopettajaksi. En ole hetkeäkään sen jälkeen katunut päätöstäni - lähinnä odotan vain sitä, että vihdoinkin saisin oman luokkani! On ihanaa, että olen tiedän löytäneeni oman juttuni!

4 kommenttia :

  1. Tosi hyvä kirjoitus näin opettajaksi hakevalle, oli kiva lukea kokemuksia opiskelusta! :)

    VastaaPoista
  2. Tulin nyt lukemaan näitä sun koulupostauksia ja oon ihan fiiliksissä! Mulle on käyny ihan samalla tavalla, että vähän kuin vahingossa päädyin koulunkäyntiavustajaksi ala-asteelle ja nyt olen hakemassa luokanopeks! :-D Jos joku olis sanonut mulle yläasteella tai luokiossa, että susta tulee ope oisin nauranu ne suohon, mut niin ne mielipiteet muuttuu. :-) Tällä hetkellä en tiedä paremmin sopivaa ammattia mulle. :-)

    http://ssirau.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu tosiaan mulla. En mä osais kuvitella itseäni millään mulla alalla. :)

      Poista