Vinkkini raskausajan pukeutumiseen

26. elokuuta 2016

Kun raskausajan pukeutuminen kyllästyttää:



Vaihtele asusteita asun mukaan! Kokeile, miten asun fiilis muuttuu, jos laitat kengiksi maiharit, converset tai syysnilkkurit. Entäs jos kääräiset housunpuntteja vähän ylemmäs? Muista myös vaihtaa laukkua välillä. 
    
Laita huulipunaa! Huulipuna kirkastaa kasvosi, ja sävyä vaihtelemalla saat erilaisen fiiliksen asuihin. Vertaapa vaikka supernaisellista kirkkaanpunaista huulipunaa syksynsävyiseen tummaan luumuun. Aika erilaisilta näyttäisivät samassa asussa, vai mitä?

Korosta siroja osiasi! Jos olosi tuntuu pöhöttyneeltä ja tunnet muistuttavasi enemmän merinorsua kuin "entistä" itseäsi, kokeile kääräistä hihoja lyhyemmiksi, jotta ranteesi pääsevät esille tai laita vyötäröllesi ohut vyö korostamaan vauvamasuasi ja vyötäröäsi. Joskus myös housunpunttien kääräiseminen hiukan lyhyemmiksi piristää asua.

Kokeile jotakin uutta yllättävää yhdistelmää - ole rohkea! Itse yhdistin baari-iltoina käyttämäni paljettipaidan boyfriend-farkkuihin ja harmaaseen rentoon neuletakkiin. En olisi ikinä uskonut niiden sopivan yhteen, mutta asukokonaisuudesta taisi tulla yksi lemppareistani.

Älä unohda itseäsi kaikkien muutoksien keskellä! Muista, ettei äitiyden tarvitse tarkoittaa tyylinmuutosta "tuulipukumammaksi"! Äitejä on monenlaisia, monentyylisiä ja -näköisiä. 

Ota kuva asuista, joissa tunsit olosi hyväksi! Asukriisien yllättäessä on helppo selailla valmista kuvakirjastoa asuista. Mulla ei ainakaan pysy mielessä kaikki onnistuneet kokonaisuudet...

Ennen kaikkea: muista vaatia kehuja ja kauniita sanoja puolisoltasi! Raskaana ollessa olo ei läheskään aina ole kaunis, upea, seksikäs tai viehättävä. Muista siis aina välillä muistuttaa puolisoasi kehumaan sinua entistä enemmän. Kauniilla sanoilla ja hellyydenosoituksilla on ihmeellinen voima siihen, millainen olo itsellä itsestä on.

Kerro kommenttiboksiin omat vinkkisi! 

Vauhdikkaan päivän asu ja raskauskuulumisia

23. elokuuta 2016

Moi taas! Ai vitsit kuulkaa, miten hyvältä bloggaaminen taas tuntuu. Joka päivä tekisi mieli tulla höpöttelemään tänne, mutta välipäiviäkin täytyy välillä pitää. Oon tosi onnellinen, että oon taas rakastunut uudestaan mulle aiemmin niin tärkeään harrastukseen! Oon saanut sisältöä tylsiin päiviini, päässyt taas kommunikoimaan teidän ihanien kanssa siellä ruudun toisella puolen ja innostunut pukeutumisesta ihan eri tavalla. Mulla on monta postausideaa, joiden kirjoittamista en malta odottaa! Mahtavaa muuten, että olette ottaneet vauva- ja raskauspostaukset niin kivasti vastaan. Niistä on kiva kirjoitella, koska lasketun ajan ollessa lähempänä päivä päivältä, pyörivät vauvaan liittyvät ajatukset enemmän mielessäni. 

Tänään mulla oli vihdoinkin se raskausdiabetesinfo, josta avauduinkin tässä postauksessa (klik!). Infossa terveydenhoitaja kertoi perusasiat raskausdiabeteksesta ja sen hoidosta. Harjoiteltiin myös verensokerin mittaamista, sillä mun on synnytykseen asti tarkkailtava verensokeriani. Joka toinen viikko pitää mitata neljä paastoarvoa, joka toinen viikko taas mitata parina päivänä ennen ateriaa ja aterian jälkeen verensokeriarvot. Toivotaan, että arvot ovat normaaleja! Terveellisen ruokavalion ja säännöllisten ruoka-aikojen myötä arvojen pitäisi pysyä kurissa. Mullahan oli ainoastaan paastoarvo koholla, joten sinällään kovin vakava tilanne mulla ei ainakaan vielä (kop, kop, kop) ole. 





Radi-infon jälkeen kiertelin muutamalla kirppiksellä. Ensin kävelin terveysasemalta Vallilan Stooriin. Sieltä löytyi meidän vauvalle hieno, uudenveroinen huppari 4€:lla. Stoorilta kävelin Hämeentien varrella olevaan Kirpputori Metkaan, josta poistuin tyhjin käsin. Seuraavaksi hyppäsin bussiin ja suuntasin kotiinpäin. Pysähdyin matkalla Kumpulan Vekara-lastenvaatekirppikselle. Kyseisestä liikkeestä en ole ikinä poistunut tyhjin käsin, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ostin 26€:n satsin, joka piti sisällään Pingu-hoitoalustan, jumpsuitin, kaksi bodya, farkkupaidan, housut, neulepaidan ja uudenveroisen mustavalkoisen nallen. Vekaralta käppäilin kotiin, söin lounaan ja nukahdin sohvalle pariksi tunniksi.

Nikke lähti töistä neljän jälkeen. Hän nappasi mut kyytiinsä ja lähdettiin ruokaostoksille. Matkalla kauppaan pysähdyttiin nappaamaan nämä asukuvat. Mä nukuin viime yönä viitisen tuntia, joten ei ihmekään, että olin aika vauhdikkaalla päällä. :'D Ajattelin, että nukutut päikkärit ois vienyt mun riehakkuuden pois, mutta eipä vieneetkään. Suurimmassa osassa kuvista pelleilin ja olin hölmöissä asennoissa. Nikellä oli hauskaa! :D Parasta muuten on, että kävellessämme kuvauspaikalta autolle, Nikke tokaisi mulle "Mä pidän susta" valtavan onnellinen hymy kasvoillaan. Mä tiesin, että hän sanoi sen mun pelleilyn vuoksi. Nikke aina sanoo, että tälläisina hetkinä hän tietää mun olevan onnellinen, jolloin itsekin tulee onnelliseksi. Parasta on, että voi olla täysin oma itsensä toisen kanssa, eikä toinen ikinä katso pahalla tai ärsyynny, vaan ennen kaikkea rakastaa sua myös niinä hetkinä, kun jonkun toisen mielestä saattaisit olla ainoastaan ärsyttävä. ♡

Mulla kesti muuten ikuisuuden kasata tämä asukokonaisuus. Jokin siinä ei tuntunut ihan omalta loppujen lopuksikaan... Mä luulen, että se on tuo poolokaulus. Mä vierastan kaikkea kovin korkealle tulevaa, koska ne usein tuntuvat kuristavilta. Kuitenkin kuvia katsellessani asu näyttää yllättävän hyvältä! Kokeilin farkkuliivin tilalle kimonoita, neuletakkia ja kaikkea mahdollista, mutten jotenkin aina kuitenkin palasin tähän. Mulla olis myös mustanharmaa farkkuliivi, mutta se on lainassa kaverillani. Täytyy muistaa pyytää se takas, koska en oo vielä itse päässyt kertaakaan käyttämään sitä. :D 

Mulla on muuten uudet kengät! Äiti osti nämä mulle viikko sitten Espoon Ison Omenan avajaisviikonloppuna. Hän oli saanut päähänsä, että haluaa ostaa mulle citylenkkarit, jotka ovat oikeasti hyvät jalassa. Mä en ollut edes tajunnut kyseistä puutetta kenkävalikoimassani, mutta onneksi äiti on mua fiksumpi! Mä en ole muita kenkiä käyttänytkään näiden ostamisen jälkeen. Nämä ovat ihan mahtavat! Tykkään monikäyttöisistä jutuista, joten nämä ovat erityisen superit siksi, koska sopivat hameiden ja sukkahousujen kanssa myös! 


Koska mä olen nyt edellä olevien tekstipätkien perusteella höpöttelytuulella, höpötellään nyt sit kunnolla! Maanantaina starttasi 29. raskausviikko eli nyt on 28+1. Kaikki edelleen pääosin hyvin! Päärynä a.k.a. Pärsky potkii ja puskee ahkerasti. Mä olen huomannut, miten raskauden puolivälin jälkeen mun rakkaus pientä kohtaan kasvaa vaan päivä päivältä! Pärsky pitää huolen aamuisin siitä, ettei äiti nuku pommiin. Pärsky alkaa myös usein potkimaan silloin, kun isi juttelee tai antaa suukkoja hänelle. Hänellä on myös jo selviä unirytmin piirteitä havaittavissa. Kokoajan vaan tulee konkreettisemmaksi, että mun sisälläni on oikeasti pieni ihminen! Mä kyynelehdin eilen, kun mietin sitä hetkeä ristiäisissä, kun jompikumpi meistä paljastaa Pärskyn nimen. Samalla hetkellä totesin, etten se nimenpaljastaja luultavasti voi olla minä! :D Kiva alkaa vollottamaan siellä kaikkien edessä... 
Harmia ovat aiheuttaneet harjoitussupistukset. Kävellessäni vähän pidempiä matkoja alkaa supistelemaan. Kipua ei ole, mutta koko kohtu menee kovaksi ja tekee olon tosi epämukavaksi. Tässä vaiheessa harkkarit ovat ilmeisesti ihan normaaleja, joten en ole niistä niin huolestunut. Parina viime päivänä, esimerkiksi tänään kävellessäni Vekara-kirppikseltä kotiin, mun alaselkääni alkoi sattumaan. Mietin, että olikohan se kipeä supistus vai ainoastaan masun kasvamisesta johtuvaa selkäkipua. Ajattelin, että jos näitä kipuja alkaa varsinkin rasituksessa tulla säännöllisemmin, otan sitten neuvolaan yhteyttä. Vielä en halua alkaa panikoida tai stressata niiden suhteen. Raskausaikana tulee kuitenkin vaikka millaisia oireita! Jos jokaista alkaa stressata ja miettiä liikaa, ei raskaana olemisesta ehdi nauttimaan ollenkaan.  


Farkkuliivi / DIY     Paita / H&M Mama     Hame / Cubus    Kengät / Nike     
Laukku / 2nd hand     Aurinkolasit / Lindex

Sellaisia höpötyksiä ja asukuvia tällä kertaa! Mitäs te pidätte asukokonaisuudestaniKannattaako mun pitää asu mielessäni tulevaisuudessakin vai onko asu ihan blaah? 

Tänään oli kokonaisuudessaan väsymyksestä huolimatta kiva päivä. Huomenna aloitan verensokerien mittaamisen, mikä hieman jännittää. Tälle viikolle mulla ei olekaan sijaisuuksia luvassa ainakaan vielä, joten aion vain rentoutua, nauttia, siivota ja tehdä listaa vielä ostettavista jutuista vauvaa varten. Nyt mä meen kastelemaan kukat, suihkuun ja nukkumaan. Palaillaan taas! Muistakaahan, että aina saa toivoa postauksia

Jos meille tulisi poika...

22. elokuuta 2016

Näin me puettais hänet! 

Postausidea lähti siitä, että olen nähnyt kuvia ja kuullut tarinoita siitä, miten isät pukevat lapsiaan; väreiltään epäsopivia asukokonaisuuksia, jotka on koottu tyylillä "mitä ensimmäisenä kaapista käteen osuu". Koska itsekin mietin tarkkaan mitä päälleni puen, en halua, että tuleva lapseni kulkee rumissa asukokonaisuuksissa. Haastoinkin Niken kokoamaan asukokonaisuuksia poikalapselle. Näin saataisiin selville, osuvatko makumme yhtään yhteen ja ennen kaikkea pystynkö luottamaan lapseni pukemisen tulevan isän käsiin. :D 

Asukokonaisuudet ovat neljässä kategoriassa: kotona, kaupungille, vierailu/juhla ja villi kortti. Ensimmäisenä tulee mun ehdotelmani ja heti perään Niken näkemys meidän mahdolliselle pojalle sopivasta asukokonaisuudesta. Kaikkiin asukokonaisuuksiin on käytetty H&M:n nettikaupasta Poikavauvat 68-98cm -kategorian tuotteita. 

Kotivaatteissa molemmat selvästi arvostavat mukavuutta. Meistä kumpikaan ei ikinä hengaa kotona farkut jalassa, joten ei sinällään yllätä, että molempien asukokonaisuuksista löytyy joustavat ja mukavat housut. Mun mielestä Niken kokoama asukokonaisuus on tosi kiva! Siitä löytyy muutama juttu, joita käytin myös itse. Nikkekin tykkää mun asukokonaisuudesta, joten makumme osuvat ilmeisen hyvin yhteen! 



Kaupungille -asukokonaisuuksissa meillä on aivan erilaiset värimaailmat! Mä en yleensä välitä tuon sävyisestä ruskeasta, jota Niken asukokonaisuudessa on, mutta tässä värit toimivat hyvin! Nikke sanoi tykkäävänsä mun asukokonaisuudessa siitä, että se on aikuismainen, mutta silti lapsellinen Mikki Hiiri -takin myötä.


Nikke on alusta asti puhunut siitä, että jos meille tulee poika, hän haluaisi pukea hänet vanhan miehen vaatteisiin. Odotinkin, että tässä kategoriassa  olisi ollut enemmän elementtejä sellaiseen asuun, mutta asu olikin aika kiva henkseleineen ja hattuineen. Muut osaset ovat kuitenkin modernimpia. Tykkään

Nikke teki huomion, että ollaan valittu samat farkut ja kengät tähän asuun. Yhtäläiset maut siis! ;) Molemmissa on myös kauluspaita, joka usein kuuluukin miespuolisten juhlapukeutumiseen. Molempien asuissa on siistejä elementtäjä yhdistettyinä rennompiin ja katu-uskottavampiin vaatekappaleisiin.


Villi kortti -kategoriassa tehtiin asukokonaisuudet käyttötilannetta miettimättä. Mun asukokonaisuudessa meidän mahdollinen poikamme voisi mennä leikkitreffeille, kaupungille tai vaikka isovanhemmille kylään. Tämä on omista asukokonaisuuksistani lempparini! Siinä yhdistyvät mukavuus ja tyylikkyys.

Nikke kommentoi omaa Villi kortti -asuaan "tarpeeksi cooliksi kaikkiin tilaisuuksiin, paitsi juhliin". Harmaa on meidän molempien suosikkiväri, joten on selvää, että mäkin tykkään tästä. Näen myös yhtäläisyyksiä Niken pukeutumiseen... harmaat farkut, farkkutakki ja varsilenkkarit. Like father, like son ilmeisesti. ;)

Yhteisiä huomioita:
- Ei juurikaan tykätä sinisestä tai perinteisistä "poikavaatteista", joissa on autoja, lentokoneita yms.
- Harmaa on molempien mieleen!
- Suositaan ei-niin-lapsellisia, tyylikkäitä ja harkittuja asukokonaisuuksia. 
- Molemmat pitivät kaikista toisen tekemistä asukokonaisuuksista, joten makumme osuvat hyvin yhteen.
- Meillä ei ole aikaisempaa kokemusta lasten pukemisesta, joten näissä asukokonaisuuksissa on mietitty ainoastaan ulkonäköä, eikä käytännöllisyyttä. 
- Ennen kaikkea: mä voin hyvin mielin jättää mahdollisen poikamme pukemisen Niken käsiin silloin tällöin. Jos vain maltan! :D

Pian luvassa Jos meille tulisi tyttö... -versio! Jännittävä nähdä, osuvatko meidän makumme yhtä hyvin yhteen silloinkin.

Ajatuksiani viime viikosta sijaisopettajana

20. elokuuta 2016

Mä olin tällä viikolla tiistaista perjantaihin nelosluokan opena tutulla ala-asteella Espoossa. Mua jännitti tiistaina valtavasti, mutta jännitys onneksi katosi nopeasti. Sijaisuudet jännittävät ihan eri tavalla kuin päivät oman luokan kanssa. Ikinä ei tiedä millainen ryhmä siellä on vastassa! Henkisesti olen aina varautunut vänkäämään ja olemaan tiukka, koska sijaisia tunnetusti koetellaan... Oppilasryhmä, jonka kanssa vietin neljä päivää, oli onneksi mahtava, vaikkakin melko vauhdikas! Otin alusta alkaen tiukan otteen työrauhan suhteen, joka tuntui unohtuneen oppilailta kesäloman aikana. Viimeisenä päivänä sain kaikesta tiukkapipoilusta huolimatta kuulla olevani kivoin sijainen ikinä. Yksi oppilas tosin huokaisi helpottuneena: "Onneksi meidän oma ope tulee takaisin. Sit voi vähän taas riehua!" :D Tässä vaiheessa heitin henkiset yläfemmat itseni kanssa, koska tiesin onnistuneeni duunissani hyvin. Saatan kuulostaa kauhealta opettajalta oppilaan kommentin perusteella, mutta oppilaista näki, että vaikka olin tiukka, he kaikki pitivät musta ja viihtyivät mun kanssani. En ikimaailmassa haluaisi olla opettaja, jota oppilaat pelkäävät! Mulla on hyvä tasapaino sen tiukkuuden suhteen. En mä kyllä usko, että mun persoonalla musta edes saisi pelottavaa opettajaa! :D 



Kyllä muuten teki hyvää olla taas opettajan roolissa kesän jälkeen! Se on niiiiiin mun juttuni. Se tulee niin luonnostaan. Huomasin muuten, että muutaman kuukauden opekokemus keväältä on tehnyt musta varmemman opettajan. Aiemmin vietin sijaispäivinä kaikki välitunnit tutkien opeoppaita ja varmistellen, että mulla on varmasti seuraavan tunnin sisältö hanskassa. Tällä viikolla olin kaikki välitunnit opehuoneessa! Iso muutos ja rentoutuminen siis tapahtunut - hyvä minä! Mulle riitti, että tsekkasin kerran, mitä ohjeissa luki, katsoin opeoppaasta aukeaman, valitsin tarvittaessa tehtävät ja siinä se. Hyvin ehti rentoutua opehuoneessa! Kasvanut varmuus näkyi muuten tietysti myös opetusotteessani; osasin vaatia hiljaisuutta ja työrauhaa vakuuttavammalla otteella kuin aikaisemmin. 

Lepohetket opehuoneessa tulivat muuten todellakin tarpeeseen. Kyllä kuulkaa huomasi, että on raskaana! En ikinä aiemmin työpäivien jälkeen ole ollut näin väsynyt! Muuta kremppaa ei onneksi tuntunut kuin ihan älytön väsymys. Välipalojen avulla jaksoin työpäivät ja kotona nukuttujen päiväunien avulla jaksoin valvoa klo 22 asti. 







Ennen tämän viikon sijaisuutta olin aika maassa siitä faktasta, että olisin sijaisuuksien varassa äitiyslomani alkuun asti. Toiveenihan vielä alkuvuodesta oli, että mulla olisi nyt ensimmäinen oma luokkani! Tänään fiilikseni on jo onneksi paljon positiivisempi! Aion nauttia täysin siemauksin näistä seuraavan puolentoista kuukauden aikana tulevista opesijaisuuksista! Ties koska pääsen seuraavan kerran opehommiin. Vauvan kanssa tulee myös varmasti oltua paljon kotona, joten nautin näistä sosiaalisista tilanteista varastoon! ;) 

Seuraavat sijaisopepäivät onkin sovittu elokuun loppuun. Silloin vietän kolme päivää tokaluokkalaisten kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu silloin yhtä hyvin, vaikka silloin pärähtääkin 30. raskausviikko käyntiin! Tahtoisin niin kovasti vielä kerätä rahaa ja opetuskokemuksia varastoon äitiyslomaani varten! 

Kuvituksena sekalaisia otoksia opevuosieni ajalta.