Kaksplus.fi

Vuosi äitinä ja isänä - KYSY!

17. lokakuuta 2017

Nikke keksi hauskan postausidean tässä taannoin. On muuten mahtavaa, että hän on niin mielellään mukana mun blogissani sekä tukee, rohkaisee ja muistuttaa tänne kirjoittamisesta. Sanoin Nikelle, että haluaisin juhlistaa Noelin ensimmäistä syntymäpäivää myös täällä blogin puolella. Synttärijuhlista tulee tietenkin postaus ja mulla on lisäksi yksi toinenkin idea, mutta tämä Niken keksimä postaus vaatii hiukan valmisteluja.  

Meillä on kohta takana ensimmäinen täysi vuotemme vanhempina. Sen kunniaksi Nikke keksi, että voisin blogissani järjestää kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Tällä kertaa aiheena olisi  Vuosi äitinä ja isänä . Mä innostuin aiheesta PALJON! Toivottavasti tekin, sillä nyt olisi mahdollisuus kirjoittaa kommenttiosioon kysymyksiä mulle ja Nikelle vauvavuoteen ja vanhemmuuteen  liittyen

Antakaa näppäimistönne laulaa! ;) Kiitän jo etukäteen jokaisesta kysymyksestä. 

P.S. Aikaa jättää kysymyksiä on 1.11.2017 asti! :)


Palanen meidän arkea

11. lokakuuta 2017

Saako hei nyt jo tirauttaa ainakin yhden kyyneleen, koska maanantaina mun muruni täytti 11 kuukautta? Voi jestas, mihin tää aika on mennyt?! Viimeistä vauvakuukautta viedään, koska kohta mun poikani kai lasketaan taaperoksi. Onhan tää ollut ihanaa, että pikkuvauva-arki alkaa olla ohi ja elämä tavallaan helpottua, mutta samaan aikaan tietysti ilmaantuu uusia haasteita. Nautin kuitenkin siitä, että olen  taas saanut hiukan itsenäisyyttä takaisin ja aionkin nauttia siitä täysin siemauksin! Vaikka toisaalta tuntuisi oikealta suunnitella jo toista lasta, en kuitenkaan ihan vielä sitä halua. On kiva, että nyt mulla on mahdollisuus olla enemmän Milla kuin kuukausiin.

No mutta, mähän lupasin teille palasen meidän arkea, joten jätetään vauvakriiseilyt/-haaveilut sikseen. Voisin jauhaa niistä ikuisuuksiin. :D

Mä oon älyttömän huono kantamaan kameraa matkassani, mutta puhelimella napsin päivittäin kuvia. Jostain kummallisesta syystä selfiet ovat jääneet tosi vähäisiksi. ;) Mun puhelin on nimittäin täyttynyt pikkumieheni kuvista. Kuten mä maanantaina Instagramin Storyssa mainitsin, niitä kuvia sitten katsellaan yksin tai yhdessä Noelin nukahdettua yöunille. Kuulostaako tutulta? :D Oon kyllä tosi onnellinen siitä, että nykyään on älypuhelimet, joilla saa tosi vaivattomasti taltioitua kuvia ja videoita arjesta! 


Meidän arki on ollut muutamana viime viikkona tosi kiireistä, mikä on tosi poikkeuksellista, koska yleensä ollaan ihan no life. Me ollaan nähty kavereita ja perhettä, käyty keskustassa ja muskarissa ja välillä tietysti hengattu kotona keskenämme. Tällä viikolla kun kalenteri näytti tyhjää, mä oon ihan hukassa. Vaikka normaalisti nautin siitä, että saa olla rauhassa kotona, nyt jotenkin kaipaan vähän actionia elämään. Harmi vaan, että viime päivien sade on tehnyt meistä kovin mukavuudenhaluisia... Oishan kurahousut, sadetakki muuten puuttuu, mutta blaah! 

Meidän pojan lempihommaa on nykyään tyhjentää Disney-elokuvat ja -kirjat hyllystä ja osoitella ihmetellen kuvia. Me sitten kerrotaan, että mitä se hänen osoittamansa kuva esittää. Noel on aivan älyttömän kiinnostunut edelleen ympäröivästä maailmasta! Mä niin nautin, kun saan seurata, miten mun pieni poikani tutustuu maailmaan.

Yöt ovat olleet viime aikoina ajoittain toooosi levottomia. En tiedä kuuluuko se tähän ikään, kun monella tuntuu olevan vastaavaa. Onneksi väliin mahtuu myös niitä hyviä öitä, joiden avulla jaksaa taas. Päikkärit on aika pop. 


Noel on edelleen ihana aurinko, jonka kanssa päivät on oikeasti kivoja, vaikkei sitä ehkä yllä olevasta kuvasta usko. On älytön rikkaus, että meille on siunaantunut lapsi, joka on tyytyväinen ja sopeutuvainen, eikä itke kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Siitä mä olen kyllä älyttömän kiitollinen. Uutena haasteena on tosin tullut Ei-sanan ymmärtäminen... Kiukkuitkuja tulee, kun me kielletään Noelia tekemästä jotain tai sanotaan, ettei hän saa jotakin, vaikka hänestä kovasti huomaa, että hän tahtoisi sen. Kiukkuitkut eivät onneksi kestä puolta minuuttia kauempaa - ainakaan vielä. 

Viikonloppuna Noel nappasi suklaan pöydältä. Annettiin hänen tutkia käärettä, kunnes huomattiin, että pojan suupielet olivat suklaassa. :D Mun äiti nauroikin, että nyt otti Noel äidistään mallia. Mä olen kuulemma samanikäisenä napannut suklaalevyn pöydästä ja mutustellut sitä aivan tyytyväisenä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Noel oli ei ole kovin kranttu sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. KAIKKI menee suuhun.


Maanantaina käväistiin Noelin kanssa nopeasti Itiksessä, koska halusin ostaa itselleni yhden paidan, johon ihastuin kaverini päällä. Mukaani tarttui myös aiiiivan ihana takki, jonka löysin puoleen hintaan. Mullahan siis on sellainen tilanne, etteivät läheskään kaikki mun takeistani mene kiinni, joten oikeasti tarvitsin uuden takin. Uuden takin ostaminen pakon sanelemana ei muuten ole tällaiselle takkifriikille kovinkaan katastrofaalinen juttu. ;)

Sellaisia sekalaisia arkihöpinöitä tällä kertaa. Mulla on ajatuksissani tehdä Päivä meidän kanssa-postaus sekä jatko-osa Vatsa pyllynreiällä - kehoni puoli vuotta raskauden jälkeen -postaukselle. Haluaisin napata kuvat nykyisestä tilanteesta ja toivottavasti jatkaa taas sitten, jos/kun raskauskiloni imetyksen lopettamisen jälkeen toivottavasti lähtevät tippumaan.

Olisiko sulla mielessä joku postaustoive? Mukavaa viikkoa! 

Söpöilyä Seurasaaressa

28. syyskuuta 2017

Mä oon aiemminkin hehkuttanut täällä blogin puolella miten ihanaa on, että nyt on lapsi, jonka vuoksi tulee lähdettyä enemmän ulkoilemaan ja tehtyä enemmän asioita kodin puolella. Viime lauantaina oli taas superihana ja voimaannuttava päivä, kun päätettiin ihanan aurinkoisen syyssään kunniaksi lähteä Seurasaareen kävelylle. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä lapsuuden jälkeen, joten olikin jo aika pyörähtää siellä - varsinkin kun sinne ajaa täältä meiltä kymmenen minuuttia. 

Seurasaareen pääsee kaunista puusiltaa pitkin. Itse sillasta en ottanut kuvia, koska ihastelin sillan toisella puolen olevia lintusia! Katsokaa nyt, miten ihana sekalainen joukkio siellä odotti! Seurasaari on tunnettu siitä, että sinne lapsiperheet menevät ruokkimaan lintuja ja oravia. Mä olen lapsena käynyt siellä monesti pähkinäpussin kanssa, ja tämänkin kuvan ottohetkellä kaksi pientä poikaa heitteli leivänpalasia linnuille.

Mä halusin mennä Seurasaareen meren takia, Nikkeä taas kiinnosti saareen siirretyt historialliset rakennukset. Mä kuljin sujuvasti niiden infotaulujen ohi... Heti kun nähtiin sopiva rantapenkki, istuttiin siihen alas ja kaivettiin Noelin eväät. Meillä ei harmillisesti ollut itsellemme mitään sopivaa evästä kotona - ISO VIRHE! Ens kerralla on muistettava varautua, vaikka toisaalta spontaaniin retkeen on hankala etukäteen valmistautua. ;)


Koska sää ja ympäristö olivat aivan upeita, päätettiin napata Noelista pitkästä aikaa ihan kunnon kuvia puhelinkuvien sijaan. Onneksi nykyään puhelimissa on sen verran hyvät kamerat, että kivoja kuvia saa niilläkin. Kameralla otetuissa kuvissa on vaan ihan oma fiiliksensä. 

Mua välillä kikatuttaa se, miten Noel on selvästi tottunut olemaan kameran edessä. Voi vitsit, mikä pieni poseeraaja tämä meidän poika on! Me saatiin napattua monta ihan älyttömän suloista kuvaa hänestä. Äidin ja isin sydän sulaa... ♡ Otettiin myös itselaukaisimella perhepotretteja, koska edellinen on pojan ristiäisistä, hups. Ois varmaan pitänyt olla aktiivisempi niiden suhteen, mutta nyt on liian myöhäistä jo. Onneks on paljon muita kuvia tallennettuina! 

Mä olen yrittänyt olla aktiivisempi Instagramin storyissa (@millamainen) eli Snapchatin tyyliin toimivissa videopätkissä, jotka ovat näkyvissä vuorokauden ajan. Mä lähes päivittäin tallennan sinne hetkiä meidän päivistä ja höpöttelen niitä näitä. Tuossa ylemmässä kuvassa on instastoryn kuvaaminen parhaillaan käynnissä. Nikke ikuisti salakuvaan somettavan äidin ja maissinaksua popsivan pojan. Tilannekuvat on parhaita!

Mun hymystäkin näkee, miten onnelliseksi oman perheen kanssa meren äärellä oleminen tekee mut. Mä siis NAUTIN. Pitäisi oikeasti useammin lähteä kävelyille meren ääreen, koska se on niin älyttömän voimaannuttavaa. Mä mietin aina, että olispa ihana asua rannassa, mutta samalla pelkään, että siihen turtuisi. Jos meri ei sitten enää tuntuisikaan niin spesiaalilta ja menettäisi taikansa.   



Mitähän kivaa me keksitään nyt tulevaksi viikonlopuksi? Jos säät suosivat, olisi kiva taas lähteä luontoon kävelylle. Nuuksiossa olisi kiva käydä, mutta mitä muuta - saa ehdottaa! Viimeisen kuvan perusteella uskallan sanoa, että Noel lähtisi mielellään tutkimaan uusia paikkoja taas tulevana viikonloppuna. ;)