Kaksplus.fi

Ne v***n kotityöt

19. syyskuuta 2017

Meidän taloudessa ei juurikaan riidellä. Paitsi siitä yhdestä asiasta... Koti-v***n-töistä. 

Asian ymmärtäisi paremmin, jos toinen meistä olisi himosiivooja ja toinen taas vastakohta, mutta kun me molemmat sotketaan ja siedetään sotkua. Toinen meistä vaan ymmärtää, että siisteyttä on ylläpidettävä, jotta me ei asuta aivan kaatopaikalla. Saatatte ehkä haistaa tästä turhautuneesta kirjoitusotteesta, että puhun tässä kohtaa itsestäni. ;)

Muistan äidin sanoneen mulle vuosia sitten, että kotityöt on maailman turhin riitelyn aihe. Mun äitini on erittäin oikeassa. Kotityöt nyt on vaan tehtävä, joten turha niistä on riidellä. Miten siis saada puoliso ymmärtämään tämä? Jos keksit ratkaisun, kerro toki. :D Mieluummin riitelisin oikeista asioista, jos on pakko riidellä, enkä näin hemmetin tyhmästä ja turhasta asiasta.  

Meillä riidan aiheeksi nousee yleensä tasa-arvottomuus kotitöissä. Tai no, onhan se ajoittain tasa-arvoista, mutta vain ajoittain. Sen jälkeen siis, kun olen tarpeeksi motkottanut ja itkupotkukiukutellut asiasta. 

No, mitä muka tarkoittaa tasa-arvottomuus kotitöissä, jos toinen ei käy töissä? Toinen vain on lapsen kanssa päivisin kotona sillä aikaa, kun toinen raataa töissä ja tuo leivän pöytään. Jääkö silloin sen kotona olijan kontolle kaikkien kotitöiden tekeminen? EI TODELLAKAAN, sanon minä. 

Meillä kotityöt jakautuvat niin, että minä pesen pyykit, tyhjennän/täytän astianpesukoneen, yritän ylläpitää siistiä kotia ja siivoan omat jälkeni/vaatteeni/yms. pois. Niken kontolla on kokkailut ja roskien poisvieminen sekä tietysti myös omien vaatteiden ja sotkujen siivoaminen. Koko koti siivotaan yleensä yhdessä.  Silloin kun jaksetaan siis.

Mä en tiedä onko vika mussa, mutta mä en vaan jaksa siivota aikuisen ihmisen sotkuja. Huoh. Noelin jälkeen tottakai vielä toistaiseksi siivoan, mutta joka kerta kiristelen hampaita, kun pyykit täytyy hakea makkarin lattialta tai kun puhtaat pyykit eivät monen viikon aikana sanotuista muistutuksista huolimatta siirry olohuoneen jakkaralta kaappiin.

Oon alkanut miettimään, että mitä jos tilanne ei koskaan muutukaan? Onko vain hyväksyttävä nykyinen tilanne? Ehkä onkin kyseessä luonnekysymys eikä jokin "helposti" muutettava puoli toisessa? Onko otettava itselle hoidettavaksi ne toisen tekemättä jättämät askareet? Silloin ei ainakaan ketuttaisi ne tekemättä jääneet hommat. Onko mun vain nöyrryttävä? Helpommalla pääsisi tekemällä itse, kun ei riidelläkään jaksaisi aina samoista asioista.

Ymmärrän toki, että kaikille kotitöiden tekeminen ei maistu tai niiden tekeminen tuntuu toissijaiselta. Ymmärrän myös, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä perussiisteydestä. Toiselle perussiisti voi merkitä toisen putipuhdasta. Jos parisuhteen osapuolilla on toisistaan poikkeavat käsitykset siisteydestä, kumman on tehtävä kompromissi - sen, joka vaatii siistimpää kotia vai sen, jolle siisteys on toissijainen seikka?

Huh! Kiitos, että sain avautua ja purkaa turhautumistani. 

Miten teillä kotona jakautuvat kotityöt? Riidelläänkö niistä teillä? Ja jottei postauksesta jäisi pahamieli, rullaapas hiukan alemmas.


Testissä: Sormiruokailijan helppo välipala vaikka reissuun

11. syyskuuta 2017

// YHTEISTYÖSSÄ: KAKSPLUS & ELLA'S KITCHEN -TESTIRYHMÄ // Hedelmäsosepussit saatu blogin kautta yritykseltä Ella´s Kitchen //

Hullu ajatus, mutta Noel on pian sormiruokaillut PUOLET ELÄMÄSTÄÄN. Me aloitettiin sormiruokailu pojan ollessa hiukan alle puolivuotias, heti kun Noel sai istumisluvan neuvolasta. Sormiruokailu on siinä mielessä harhaanjohtava nimi, ettei se tarkoita vain sitä, että lapsi syö itse omin sormin napostellen. Sormiruokailu tarkoittaa kaikkia tilanteita, joissa lapsi syö itse eli ei ole syötettynä. Me Niken kanssa ollaan alusta alkaen pyritty siihen, että Noel saisi sormiruokailla mahdollisimman monta ateriaa päivässä. Kotona se on helpompaa, koska sotku ei haittaa, mutta tien päällä  ruokaileminen vaatiikin jo pientä kikkailua. Meillä on muutama suosikki välipala, joihin turvaudutaan lähes aina, kun Noel ruokailee muualla kuin kotona. Näistä yksi on näppärät hedelmäsosepussit eli smoothiepussit, kuten meillä niistä puhutaan. 

Kun Kaksplus ja Ella's Kitchen etsivät meistä verkostobloggaajista testaajia Ella's Kitchenin hedelmäsosepussien testaajiksi, ilmoitin Noelin salamannopeasti mukaan. Tämä tuntui just meille sopivalta kokeilulta, koska pussimuotoiset välipalat ovat meidän arjen pelastajia etenkin reissussa.


Saatiin postissa testiin kolmea eri makua: banaani-kookos, mustikka-omena-banaani-vanilja sekä mango-päärynä-papaija. Ella's Kitchenin hedelmäsoseet ovat luomuja, eikä niihin ole lisätty sokeria, vettä tai mitään muutakaan ylimääräistä, mikä on ehdottoman iso plussa! Kurkatkaapas huviksenne lastenruokahyllyn soseita ja smoothieita; niihin on yllättävän moneen lisätty vähintäänkin mehutiivistettä, joka siis toimii käsittääkseni makeuttajan roolissa tai jotakin turhaa tärkkelystä. 

Kaikki kolme makua maistuivat Noelille oikein hyvin. Banaani-kookos oli selvästi makein, kun taas mango-päärynä-papaija näytti olevan pojan makuhermoille kirpeähkö, mutta hyvin maistui siitä huolimatta. Mustikka-omena-banaani-vanilja oli omaan suuhuni tosi miellyttävän makuinen, eikä ihmekään, että Noel imaisi sen masuunsa antaumuksella.

Yritin muuten naurattaa poikaa, jotta saisin iloisen maistelukuvan, mutta tehtävä oli mahdoton! Noel oli nimittäin niin keskittynyt maistelemaan soseita, ettei mikään mitä tein, saanut hymyä pojan huulille. Katsokaa nyt näitä kuviakin! :D Näistä välittyy hyvin se intensiteetti, jolla Noel maisteli niitä. Food is life apparently





Laadukkaan sisällön lisäksi Ella's Kitchenin hedelmäsosepussit erottuvat hyllyiltä värikkyydellään ja leikkisyydellään. Ne osuvat nopeasti silmään ja niistä on helppo valita se kaikista lempparein maku, koska pussit on selkeästi värikoodattu. 

Tällaiset hedelmäsose-/smoothiepussithan on käsittääkseni suunniteltu niin, että niistä kuuluu pitää kiinni yläosan "siivekkeistä". Jos pienin käsin puristaa pussia keskeltä, pursottuu sosetta ulos hallitsemattomasti. Noel on vielä niin pieni, ettei ymmärrä pitää pussin siivekkeistä kiinni, joten olen kokenut silikoniset smoothiepussikorkit tosi näppäriksi. Ne toimivat hyvin siihen asti, että poitsu saa pahimman nälän taltutettua. Sen jälkeen hän nimittäin jyystää korkkia niin kauan, että saa sen irti. Tässä vaiheessa pussi on onneksi jo niin vajaa, ettei sotkua tule yhtä helposti, vaikka puristaisikin keskeltä.



Kuten jo sanoin, meillä nämä hedelmäsosepussit pelastavat etenkin ruokailut kodin ulkopuolella. Meiltä löytyy näitä aina kaapista, jotta tarvittaessa voi napata hoitolaukkuun helpon välipalan mukaan. Lämmin suositukseni siis Ella's Kitchenin hedelmäsoseille; luomua, ei ylimääräisiä lisättyjä aineksia, monipuolisesti makuyhdistelmiävärikäs ja helposti tunnistettava ulkokuori sekä "pussiruokailun" näppäryys

// YHTEISTYÖSSÄ: KAKSPLUS & ELLA'S KITCHEN -TESTIRYHMÄ // Hedelmäsosepussit saatu blogin kautta yritykseltä Ella´s Kitchen //

Blogiverkoston syysbileissä

4. syyskuuta 2017

// BLOGIYHTEISTYÖ // Kokoontumispaikka, juomat & goodiebag saatuja

Lauantaina olikin kuulkaas jännittävä ilta! Joulukuussa paljastin teille, että sain kunnian liittyä Kaksplussan blogiverkostoon, johon kuuluu monta mielenkiintoista naista. Lauantaina pääsin vihdoin tapaamaan osan heistä Kaksplussan blogiverkoston syysbileissä. Mua jännitti ihan hirveästi saapua paikalle, koska en tuntenut ketään porukasta ennestään. Olin myös nolosti vartin myöhässä, koska myöhästyin busseista ja Nikke joutui mut sitten loppujen lopuksi heittämään Kampin Radisson Blu Royal -hotelliin, joka tarjosi meille kokoontumistilan. Pienen alkukohmeen jälkeen rohkaistuin osallistumaan keskusteluihin, ja loppuilta menikin sitten tosi kivasti muiden tyttöjen kanssa höpötellen ja nauraen. 



Syysbileiden virallisena ohjelmana oli Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan järjestämä olut-tasting. Olut ei kuulu suosikkijuomiini, joten hiukan jännitti alkaa maistelemaan niitä. Mieleeni muistui kaikki ne eri oluiden aiheuttamat väristykset - Nikke ainakin tietää, mistä mä puhun - ja pelkäsin  taas väristeleväni nolosti uudessa seurassa. :D Aloin kuitenkin avoimin mielin maistelle meille tarjoiltuja oluita; Helles-, Pils- ja Schwarz-nimisiä. Näistä suosikkini oli tummin joukosta eli Schwartz, josta jopa osasin löytää mämmin vivahteen. Kaksi muuta maistuivat suussani ainoastaan oluelle. 

Olut-tasting ei saanut mun makunystyröitäni nöyrtymään oluelle, joten vietin loppuillan valkoviinilasi kädessä. Oli mulla toki vesilasikin välillä kädessä, mutta pakko myöntää, että Most Wantedin riesling maistui aivan älyttömän hyvältä pitkän viinittömän tauon jälkeen! Viini maistui hedelmäiseltä ja raikkaalta, eikä ollut liian kuiva omaan makuuni. Voisin ehdottomasti ostaa tätä itse ja varmasti tulevaisuudessa ostankin, sillä käsittääkseni tätä viiniä ei vielä löydy Alkon hyllyiltä.  



Mua vähän harmittaa, miten vähän ja huonoja kuvia mulla on tarjota teille. Suunnitelmissani oli kuvata paljon, mutta loppujen lopuksi se jäi tutustumisen jalkoihin. Ehkä ensi bileissä, kun jo tunnen seuralaiseni paremmin, muistan olla vähän ahkerampi bloggaaja. ;) Muistin sentään pyytää Sängyn alla -blogin Petraa nappaamaan musta asukuvat. Kylläpä oli muuten tönkkö olo seistä kameran edessä... Edellisistä asukuvista on älyttömän pitkä aika!

Mä puin päälleni hyvin "millamaisen" asun, sillä se piti sisällään kivoja kontrasteja; oliivinvihreä kevyt bomber-takki (kirppikseltä), pitsireunainen mekko (kirppikseltä) ja Dr. Martensin maiharit jalassa. Kevyt, alusasutyylinen mekko toimii hyvin rouheampien vaatekappaleiden kanssa. Vastakohtia yhdistelemällä saa helposti mielenkiintoisia asukokonaisuuksia. Mä aina valitan täällä, että oman vaatekaapin sisältö ärsyttää ja ahdistaa, mutta tässä on yksi mun luottoasuista illanviettoihin. Tässä mä viihdyn. Jonkun kaulakorun olisin tosin voinut laittaa, mutta oon entistä vierottuneempi koruista Noelin takia. Äidit tietää. :D


Lähdin hiukan ennen puoltayötä kotiin iso goodiebag kainalossani, jonka ajattelin esitellä tarkemmin Instagramissani (@millamainen). Olin tosi onnellinen mukavasta illasta. Olin onnellinen siitä, että sain laittautua ja punata huuleni. Olin onnellinen siitä, että olin saanut tavata upeita naisia, äitejä, joiden kanssa oli helppo olla ja jutella. Olin ylpeä itsestäni, että olin rohkeasti läsnä, vaikken etukäteen tuntenut ketään. Olin onnellinen siitä, että tunsin saavuttaneeni äitiydessäni sellaisen rentouden, etten enää mieti, miten kotona pärjätään. Osaan nyt nauttia yksinolosta vapautuneesti.  

Kiitos syysbileiden järjestäjille: Petralle, Jennille ja Nealle sekä mahtaville yhteistyökumppaneille! Arvostan, että jaksoitte nähdä ison vaivan, jotta me mammat päästiin tuulettumaan! KIITOS! Jään innolla odottamaan seuraavia pippaloita.


LUMENE   /   MEDISOFT   /   MINIME.FI   /   MOST WANTED WINES   /   NATURAL WORLD   /   NORDIC BEAUTY IMPORT   /   RADISSON BLU ROYAL HELSINKI
REAL TECHNIQUES   /   SINFUL COLORS   /   SLURP